Ihmetyttää maisterit, jotka ajattelee olevansa korkeasti koulutettuja!
Niin. Olen itsekin maisteri kymmenen vuoden takaa. Ja juu, onhan se korkeakoulututkinto. Mutta itselläni ei edes valmistumisen jälkeen tullut sellaista oloa että jee, nyt olen maisteri ja että se olisi joku hienokin saavutus. Lähinnä ajatus oli, että olen vain maisteri. Tämä johtui siitä, että olin jo ennen valmistumistani päättänyt jatkaa opintojani ja työskentelin yliopistossa, jossa maisteri ei ole yhtään mitään. Pohjakastia.
Minusta ei koskaan tullut tohtoria, sillä rahoitus loppui ja elämä alkoi. Nyt harmittaa, että en pysty iloitsemaan edes näistä maisterinpapereista, koska olen lopun ikääni drop-out. Olkaa iloisia te maisterit, jotka koette saavuttaneenne jotain hienoa!
Kommentit (22)
Musta taas kandin paperini tuntuvat mitättömälle. Ja niin tuntuu muutkin ajattelevan. Aina kysellään, koska meinaan maisteriksi valmistua. Meillä noin puolet jätti opiskelut kandiin, että kai se on ihan ok. Tohtoriksi opiskelusta en jaksa edes haaveilla. Ei kai se järkevääkään, että liikaa kouluttautuu. Ellei siitä tosiaan oikeasti ole jotain hyötyä.
Kyllähän sinä ap voit jatkaa opintoja, eikö vain? Jos kovasti harmittaa, niin suosittelen.
Valtaosassa maailmaa opiskellaan yliopistossa vain kandiksi ja siitä sitten vain pieni joukko jatkaa pidemmälle. Eivät omatkaan maisterin paperit täällä Suomessa tunnu miltään, mutta korkeakoulutettu ihan koen olevani (koska sitä ovat jo kanditkin).