Lyhytkasvuisena minun oletetaan olevan myös hiljainen ja masentunut yms.
Olen lyhytkasvuinen nainen. Saan osakseni lähinnä säälittelyjä /voi mitenköhän nyt pärjäät, voi voi. Tai "miten sä jaksat nauraa ja olla noin iloinen" Ei kokoni estä minua sillä tavalla mitenkään, olen lisäksi naimisissa normaalipituisen miehen kanssa. Nautin elämästä täysillä, enkä ole masentunut/surullinen. Välillä kyllä vi*uttaa tuollainen voivottelu.
Kommentit (21)
Ihmisillä on muutenkin tapana olettaa monenlaista, ihan vain ulkonäön perusteella.
Juu juu pitäs ollla sitä ja tätä *nauraa hulluna*
Mulla on dysmelia ja skolioosi.
Toimistotöitä tehnyt - nyt uutta uraa putkeen lähärinä. Liksa tippuu mutta so what
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Inhoan lyhytkasvuisia. Niiden lyhyet raajat ja pallo-otsat ovat kuvottavia. Pitäisi abortoida, eivätkä saisi ikinä lisääntyä. 🤢🤮
Ällömpiä ovat ne jotka kuvittelevat olevansa kaikkien yläpuolella oman erinomaisuutensa kera. 👹
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Inhoan lyhytkasvuisia. Niiden lyhyet raajat ja pallo-otsat ovat kuvottavia. Pitäisi abortoida, eivätkä saisi ikinä lisääntyä. 🤢🤮
On näköjään tarpeellisempiakin abortoitavia. Olet ällöttävä.
Se riippuu varmaan myös paljolti piireistä missä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä olet?
90cm
Joojoo, ja kuitenkin halut sinäkin jännitävän 187cm laatikkoleuka kalsarimallin.
En väitä, että elämästä nauttiminen on pituudesta kiinni, mutta jos tuo 90 cm:n pituus pitää paikkansa ja on sinun kirjoittamasi, oletan että siitä seuraa aika merkittävä toiminnanrajoite/liikuntavamma, joka varmaankin ulkopuolisessa saa aikaan ajatuksen, että kärsisit olemassaolostasi. Minua kiinnostaisi kuulla, miten noin käytännössä elelet. Oletkö töissä? miten itsenäisesit pärjäät- onko sinulla henkilökohtainen avustaja? käytätkö pyörätuolia? jne.
Vierailija kirjoitti:
En väitä, että elämästä nauttiminen on pituudesta kiinni, mutta jos tuo 90 cm:n pituus pitää paikkansa ja on sinun kirjoittamasi, oletan että siitä seuraa aika merkittävä toiminnanrajoite/liikuntavamma, joka varmaankin ulkopuolisessa saa aikaan ajatuksen, että kärsisit olemassaolostasi. Minua kiinnostaisi kuulla, miten noin käytännössä elelet. Oletkö töissä? miten itsenäisesit pärjäät- onko sinulla henkilökohtainen avustaja? käytätkö pyörätuolia? jne.
Ei ollut minun kirjoittamani, olen 134cm. Teen töitä kotoa käsin, tietokonehommia. Pyörätuolia en tarvitse. Avustaja minulla on esim. kaupassa mukana silloin kun mies ei pääse mukaan. Tosin lähikaupassa käyn yksin, sillä samat tutut myyjät kyllä ojentavat minulle ne tuotteet, joihin en yletä.
Ap
Lisään vielä että nuoret ja jopa teineistä valtaosa on minulle ystävällisiä, avaavat esim. raskaat ovet ja naapuri avaa autotallini jos tarvitsen sieltä jotain ja mies ei ole kotona (painava nosto-ovi) Yleensä keski-iän ylittäneet naiset (onneksi sentään harvat) saattavat puhua minulle kuin taaperolle tai erityisen selkeästi ja hitaasti. Älyssäni tai kuulossani ei ole mitään vikaa.
Ap
Eräs lyhytkasvuinen mies taas valitteli, että hänen oletetaan usein olevan kuin joku hilpeä menninkäinen tms. iloinen satuhahmo.
Tunnen henkilökohtaisesti vain yhden lyhytkasvuisen henkilön. Oli rinnakkaisluokallani yläasteella. Ärsyttävä ja kuukkuinen muija oli silloin. Potki ja löi päivittäin muita. Opettajat halusivat, että muut hyppivät tuon lyhytkasvuisen pillin mukaan, eivätkä tajunneet, että hän oli se kiusaaja, tönijä ja haukkuja. Ei kelvannut normaali kohtelu, vaan piti kohdella kuin prinsessaa, tai muuten valitti, että häntä kiusataan ja sorsitaan.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu varmaan myös paljolti piireistä missä liikkuu.
Varmastikin totta. Itse lyhyenä miehenä en ole missään kohdannut yhtä paljon hämmentäneitä kommentteja pituutta tai paremmin eri pituisia kohtaan kuin tällä palstalla...
Entisessä työpaikassani oli yksi lyhytkasvuinen ja kävimme usein syömässäkin yhdessä, tai isommalla porukalla. Jestas, että hän oli ja on varmaan yhäkin rempseä, punatukkainen nainen. Ei tullut mielestäni mitenkään eri tavalla kohdelluksi, mikä nyt onkin toivottavaa ja luonnollista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti vain yhden lyhytkasvuisen henkilön. Oli rinnakkaisluokallani yläasteella. Ärsyttävä ja kuukkuinen muija oli silloin. Potki ja löi päivittäin muita. Opettajat halusivat, että muut hyppivät tuon lyhytkasvuisen pillin mukaan, eivätkä tajunneet, että hän oli se kiusaaja, tönijä ja haukkuja. Ei kelvannut normaali kohtelu, vaan piti kohdella kuin prinsessaa, tai muuten valitti, että häntä kiusataan ja sorsitaan.
Minä myös tunnen vain yhden lyhytkasvuisen henkilön, eikä hän vaikuta ollenkaan hiljaiselta tai masentuneelta, päinvastoin on aika ärhäkkä. Esimerkiksi Facebookissa hän usein kommentoi toisten mielipiteitä tyyliin "olipa typerästi sanottu" ja tuntuu, että hän saa sellaisen helpommin anteeksi, koska on lyhytkasvuinen.
Vierailija kirjoitti:
Joojoo, ja kuitenkin halut sinäkin jännitävän 187cm laatikkoleuka kalsarimallin.
"Öö" Oletko yleisemminkin sitä mieltä, että ihmisten omat haaveet ja unelmat tulisi olla riippuvaisia heidän omasta pituudesta? - Omat vanhempani ovat 150 cm ja 188 cm mutta hyvin näyttävät viihtyvän vielä 47 yhteisten vuoden jälkeenkin ja meidän lapsienkin jo aikuistuttua.
Tai todennäköisemmin SINÄ oletat kaikkien muiden olettavan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väitä, että elämästä nauttiminen on pituudesta kiinni, mutta jos tuo 90 cm:n pituus pitää paikkansa ja on sinun kirjoittamasi, oletan että siitä seuraa aika merkittävä toiminnanrajoite/liikuntavamma, joka varmaankin ulkopuolisessa saa aikaan ajatuksen, että kärsisit olemassaolostasi. Minua kiinnostaisi kuulla, miten noin käytännössä elelet. Oletkö töissä? miten itsenäisesit pärjäät- onko sinulla henkilökohtainen avustaja? käytätkö pyörätuolia? jne.
Ei ollut minun kirjoittamani, olen 134cm. Teen töitä kotoa käsin, tietokonehommia. Pyörätuolia en tarvitse. Avustaja minulla on esim. kaupassa mukana silloin kun mies ei pääse mukaan. Tosin lähikaupassa käyn yksin, sillä samat tutut myyjät kyllä ojentavat minulle ne tuotteet, joihin en yletä.
Ap
Siis 134 cm??!!!!
Aasiassa normaali pituus useimmilla naisilla ja joillain miehilläkin.
Minulla oli vuosia kotiapulainen joka oli about saman mittainen. Hän oli paras ikinä. Hän siivosi pienten portaiden kanssa kiertäen ympäri talon, ja oli todella ketterä, nokkela supernainen.
Mihin 134 cm pitkä tarvitsee avustajaa kaupassakäyntiin? Hmmm... Vain Suomessa.
Autan toisia kaupassa ja esim jos lapsi on hyllyjen edessä, kysyn jos tarvitsee apua - että ojennan tai näytän hänelle. Tosin juttelen jonossa ja hississäkin vieraiden kanssa. nim. ulkosuomalainen joskus Suomessa
Kuinka pitkä olet?