Missä erilaisissa kuplissa olet elänyt elämässäsi?

Turvallisuuskuplassa. Vasta joskus 25-vuotiaana tajusin, kuinka kamalia perheitä ja vanhempia on oikeasti olemassa.

Olen elänyt myös tasa-arvoisuuskuplassa, mutta suunnilleen samoihin aikoihin tämäkin kupla romahti.

Olen elänyt myös meritokratian kuplassa ja uskotellut, että oman panoksen voimalla lähes mikä tahansa on elämässä mahdollista.

Pierukuplassa <3 :P

Paskakuplassa: kaikki pyöriii oman reiän ympärillä ja on niin kurjaa, että.. Tosin kaikilla muillakin oli, tai tuntui olevan. Että vaan leijutaan siinä omassa elämässä ja kurjuudessa, niin ettei itsellä tunnu olevan valtaa omiin asioihin.

Sitten kasvoin aikuiseksi.

Kulttuurikuplassa. Luulin pitkään, että kaikki arvostavat kulttuuria, kuten elokuvia, teatteria, kirjoja, musiikkia, arkkitehtuuria jne. kunnes minulle on selvinnyt että kaikki eivät todellakaan arvosta. Toisille riittää nettiauto ja telkkari mistä tulee jääkiekkoa "kulttuuriksi."

Kainuu-kuplassa, eli maailman rajat loppuvat Kainuun rajoihin. Kiitos kainuulaiset, Kainuun Sanomat ja Kainuun radio.

Humanistiopiskelijakuplassa, jossa ajatellaan että kokoomusnuoret ovat suurin saatana maan päällä.

Sittemmin varmaan sellaisessa "kaikki ihmiset haluavat toimia järkevästi kuplassa" ja on pitänyt oikeasti miettiä, miksi joku esim. sössii raha-asiansa perseelleen ja tekee muita todella lyhytnäköisiä ratkaisuja.

Onneksi elän nykyään lähiössä ja kuljen julkisilla, eli ainakin näen monenlaisia ihmisiä ympärilläni, vaikka työssä käynkin bisnes- ja asiantuntijakuplassa.

Ei ehkä niin poliittinen, vaan oman kasvuympäristöni muokkaama. Taisin olla jo nuori aikuinen, kun jostakin syystä perhekuplani särkyi. Ala-asteella meidän luokallamme oli tyttö, joka oli useasti meillä yökylässä. Kärttämisestäni huolimatta en koskaan päässyt sinne yökylään eivätkä vanhempani perustelleet syytä sille. Taustaksi: kasvoin hyvin turvallisessa ilmapiirissä ja se muokkasi käsitystäni siitä, että ikävintä on, jos vanhemmat huutavat. Tällä tytöllä sen sijaan oli väkivaltainen alkoholisti-isä ja kasvuympäristö hyvin vaikea. Vaikka joskus siitä supistiin koulussakin, tajusin asian oikeasti vasta huomattavan monta vuotta myöhemmin. En enää muista, mikä laukaisi kuplan puhkeamisen, mutta sen muistan, että olin lähes lamaantuneen järkyttynyt siitä ymmärryksestä, mitä perheväkivalta oikeasti on ja mitä se voi aiheuttaa lapsille. Tästä luokkakaveristani kasvoi onneksi hyvin pärjäävä ihminen.

Hei ap.
Mulle koti, työ, harrastukset ja virikkeet ovat myös elämän tärkeimmät arvot ja olen koko ikäni tehnyt töitä kuten vanhempanikin. Olen silti vasemmistolainen. Koen että olen ihan saman kuuloisessa "kuplassa" elänyt lapsuuden ja nuoruuden kuin mitä itse kerroit. Tosiaan silloin, kuten nytkään, lapset eivät valitse kaveritaan vanhempien puolueäänestyksen mukaan. En ymmärrä miten pidät vähävaraisten ja duunarien oikeuksien puolustamista jotenkin outona. Onko maailmasi mustavalkoinen? Ihan ihmisiä kaikki tässä ollaan ja oli persu tai vasuri niin se ei tarkoita todellakaan työtöntä/kerrostaloeläjää. Avaisitko hiukan silmiäsi sieltä kuplasta missä nyt elät. Kiitos.

En nyt kaikkia jaksa luetella mutta uskontokupla oli varmaan pahin. Siinä vain usko oli oikein ja kaikki muu väärin. Ei ollu homopojalle mikään paras maailma.
Toinen kupla on ollut oma masennuskupla. Siinä ei nähny muuta kuin sen että ahistaa. Tää masennuskupla oli ton uskontokuplan sisällä.

Elin noin 13-vuotiaaksi hyvin vahvassa erilaisuuden ja tietynlaisen yksinäidyyden kuplassa, kunnen löysin hyvän ystävän, jonka kanssa jakaa ajatuksia. Ja samanhenkisiä  ystäviä löytyi enemmänkin. Kavereita minulla oli toki lapsenakin, mutta vasta murrosiässä löysin oman porukkani. 

Elin "vain minun äitini juo" kuplassa. 

Yliopistossa opiskellessani kuvittelin, että melkein kuka vai voi saada lähes kaiken, mitä haluaa, kun tarpeeksi tekee tekeet töitä sen eteen. Näin olin itse tehnyt, mutta vasta myöhemmin tajusin, että ei kaikista ole samaan. 

Nyt elän kuplassa, jossa kuvittelen useimpien suomalaisten olevan kiinnostuneita henkisestä kasvusta ja itsensä kehittämisestä, mutta näinhän se ei ole. 

Porvarikuplassa.. Olen koko lapsuuden ja nuoruuden elänyt varakkaassa perheessä. Nyt vasta omilleenmuuton jälkeen opiskelijana huomasin, ettei kaikilla elämä ole samanlaista. Oli muuten silmiäavaava ja hyödyllinen kokemus :)

Esimerkkeinä: Kaupasta ostetaan ne tuotteet jotka halutaan, tarjouksia katsellaan harvoin. Vaatteet on valitaan laadun ja merkin perusteella, on varaa valita. Lomat vietetään matkustellen, purjehtien ja lapsilla kalliita harrastuksia. On velattomat talot ja mökit, autoja, moottoripyörä ties mitä. Erilaisia tilaisuuksia, lapset lähti ulkomaillekin työmatkalle mukaan. Pitkiä tylsiä ravintolaillallisia ja muita edustustilaisuuksia.. Isällä aina puku töissä, äitillä mekko tai jakku.

Elän tällä hetkellä kuplassa. Kaikki hyvin, teen työtä saan rahaa säästöön, menin juuri naimisiin, suunnitellaan perheen perustamista. Jatkamme arkea rutiininomaisesti niin kun tämä jatkuisi elämän loppuun saakka ilman ongelmia. Todellisuudessa joudumme pelkäämään kuplan puhkeamista eli oleskeluluvan hylkäävää päätöstä ja mieheni passittamista takaisin ulkomaille.

Alkoholittomuuden ja turvallisuuden kuplassa.

Oikeastaan vasta tämä palsta (jolle vahingossa osuin pari vuotta sitten) on avannut silmäni sille, kuinka iso asia alkoholi ja alkoholismi monen suomalaisen elämässä on. Kuinka moni nainen joutuu kärsimään miehen juomisesta ja kuinka moni lapsi joutuu elämään kännäävän isän/molempien vanhempien pelossa. Ja olen sentään melkein 60-vuotias.

Elin tavallisen 50-60-luvun lapsuuden maalla, niin kuin valtaosa tuon ajan suomalaisista. Maanviljelijäperhe, jossa ei ikinä nähty viinan tippaa (eikä muuten poltettu tupakkaakaan). Hyvin vaatimatonta elämää tämän päivän näkökulmasta mutta turvallista. Samalla lailla eli koko kylä ja koko sukulaispiiri.

Tällaisena elämä jatkui läpi oppikoulun ja yliopiston, ilmeisesti satuin aina kaltaisteni joukkoon. Silloin tällöin oli tietysti opiskelijabileitä, mutta oikeaan alkoholismiin en ikinä törmännyt. Menin naimisiin miehen kanssa, joka ei käyttänyt juuri lainkaan alkoholia ja itseltä se jäi pois ihan kokonaan. Käytännössä meillä on juotu uudenvuoden maljat, ei muuta.

Lapsilta kaiken lisäksi tuli nykytermein "streittareita", joten sama on jatkunut seuraavassa polvessa. Onneksemme olemme kaikki olleet terveitä ja työkykyisiä, joten sama rauhallinen ja turvallinen elämä "hyvillä" asuinalueilla on jatkunut.

Ymmärrän olevani etuoikeutettu.