Avioeron lykkääminen vanhan koiran takia?
Avioero väistämättä edessä mutta meillä on 13v koira, jota en halua jättää miehelle. Mies ei ole koiraihminen enkä usko että hoitaisi vanhaa koiraa riittävän hyvin. Vanhan koiran kanssa muuttaminen tuntuu jotenkin ikävältä koiraa kohtaan. Joka on siis elänyt koko elämänsä tässä ympäristössä.
Koira ei enää montaa vuotta elä vaikka tällä hetkellä terve onkin.
Olenko mä nyt ihan itsekäs ja outo kun edes mietin moista?
Kommentit (20)
Mielestäni on hyvä, että ajattelet koiraa ja niin kuuluukin. Itse en muuttaisi vielä vaan yrittäisin tarjota koiralle sen ansaitsemat viimeiset vuodet.
Eikö toi nimenomaan oo epäitsekästä?
Vierailija kirjoitti:
No koiran vuoksi kituutat siis vuosia. Jos haluut niin siitä vain
Kyllä, voin kituuttaa koiran takia vuoden. Se on kiltti ja hyvä koira.
Vuosi elämässä sinne tai tänne...
Vierailija kirjoitti:
smör jeesus
Jeesus on satuolento, tuskin pystyy tässä asiassa auttamaan.
Sinänsä kaunis ajatus. Mutta oletko varma, ettei koira itse stressaa teidän huonoista väleistä? Eli olisiko ero koirallekin parempi? Jos siis jää sinun luo. Ja miksi siis pelkäät, ettet saisi koiraa erossa jos mies ei kerran sitä jaksa nytkään hoitaa?
Mistä sinä tiedät vaikka se eläisi vielä 3 vuotta?
Koira sopeutuu muutokseen myös vanhana, etenkin kun sinä pysyt sen elämässä. Älä tuhlaa vuosiasi huonoon suhteeseen koiran takia.
Siis häh? Ota koira mukaasi ja muuta jonnekin lähialueelle. Eikö se oo sillä selvä? Koira ei kyllä asunnon vaihtumisesta mitenkään traumatisoidu. Se on koira, eikä mikään lapsi. Ehkä etsit vaan jotain syytä millä voit lykätä vaikealta tuntuvaa eroa. Mut voin kokemuksesta sanoa että tee päätös nyt, et kadu. Kadut jos jonkun tollasen ihmeellisen syyn takia jäät itse kärsimään. Ehkä koirasikin piristyy kun näkee että itse muutut onnellisemmaksi.
Läheisen ihmisen läsnäolo on koiralle tärkeämpi kuin asuinpaikka.
Koira voi elää vielä muutaman vuoden, haluatko tuhlata ne asumalla ihmisen kanssa jonka kanssa et halua asua?
Voittehan te erota, siis hoitaa viralliset asiat, ja jatkat koiran kanssa asumista yhdessä miehen kanssa. Sivistyneiden ihmisten pitäisi kyetä siihen, vaikka eläisittekin jo (henkisesti) erillistä elämää.
Saatte myös aikaa järjestellä sitten eron jälkeisen elämän, kerrankin kunnolla.
Ero vireille ja koira mukaan, tietenkin. Taidat nyt lykätä väistämätöntä, koska itse pelkäät muutosta.
Olisi todella armeliasta vanhalle koiralle, jos sen ei elämänsä loppusuoralla tarvitsisi kokea suuria muutoksia elämässään..
Mutta koira ei ole lapsi, joten koiraa ei ole reilua heitellä viikko-viikko-systeemillä kodista toiseen. Se ei yhtään ymmärrä miksi niin käy, eikä koiran älykkyystasoa vastaava pikkulapsikaan ole vuoroviikoissa, se on isompien lasten juttu se.
Eroa, ota koira mukaasi ja pidä se itselläsi pysyvästi koiran elämän loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä kaunis ajatus. Mutta oletko varma, ettei koira itse stressaa teidän huonoista väleistä? Eli olisiko ero koirallekin parempi? Jos siis jää sinun luo. Ja miksi siis pelkäät, ettet saisi koiraa erossa jos mies ei kerran sitä jaksa nytkään hoitaa?
Välit eivät sinänsä ole huonot, ne ovat täydellisen välinpitämättömät. Vähän kuin sisko ja veli.
Tottakai saisin koiran. Siitä ei ole kyse. Mutta mietin kuinka se stressaisi uudessa ympäristössä, se stressaantuu nytkin vieraassa paikassa vaikka minä olen läsnä.
"Läheisen ihmisen läsnäolo on koiralle tärkeämpi kuin asuinpaikka."
Jos koiralla on yhtään dementian oireita, niin kyllä se tuttu asuinympäristökin on tärkeä. Ihan kuten demntoituneella ihmiselläkin.
Eikö mies antaisi koiraa mukaasi vaikka eroat?
Vierailija kirjoitti:
"Läheisen ihmisen läsnäolo on koiralle tärkeämpi kuin asuinpaikka."
Jos koiralla on yhtään dementian oireita, niin kyllä se tuttu asuinympäristökin on tärkeä. Ihan kuten demntoituneella ihmiselläkin.
Tästä olen täysin samaa mieltä.
Itse sanoisin että muuta koiran kanssa pois.
Saa ansaitsemansa rauhallisen ympäristön, ja siellä sun miehen kanssa saattaa olla vähän kireä ilmapiiri, jonka koira aistii. Joten sinänsä reilumpaa muuttaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Siis häh? Ota koira mukaasi ja muuta jonnekin lähialueelle. Eikö se oo sillä selvä? Koira ei kyllä asunnon vaihtumisesta mitenkään traumatisoidu. Se on koira, eikä mikään lapsi. Ehkä etsit vaan jotain syytä millä voit lykätä vaikealta tuntuvaa eroa. Mut voin kokemuksesta sanoa että tee päätös nyt, et kadu. Kadut jos jonkun tollasen ihmeellisen syyn takia jäät itse kärsimään. Ehkä koirasikin piristyy kun näkee että itse muutut onnellisemmaksi.
Sinulla ei ole/ollut vanhaa koiraa?
No koiran vuoksi kituutat siis vuosia. Jos haluut niin siitä vain