Lue keskustelun säännöt.
Suututko, jos sinua pidetään yksinkertaisena ihmisenä?
Kommentit (29)
En suutu. Tiedän, etten ole mikään välkyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen verran, etten olisi tekemisissä sen sanoneen ihmisen kanssa ikinä.
Nuorempana loukkaannuin syvästikin, nykyään on ihan sama, koska olen idiootti. Tiedostan sen itsekin, tunnustan auliisti voimattomuuteni ja vajavaisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos väite on aiheeton, niin ehkä vähintään loukkaannun. Pidän älykkyyttä, sivistystä, koulutusta ja ylipäätään sellaista yleisymmärrystä ja -tietoa arvossa.
Olen ihan fiksu, mutta toki olen useinkin väärässä. Korjaan mielelläni käsityksiäni, jos joku tietää minua enemmän. Siinä mielessä on ok kyseenalaistaa esim. sanomisiani.
Mutta yleistykset älystäni yksittäisten asioiden perusteella kertoo lähinnä siitä vastapuolesta.
Yksi kaveri käyttäytyy kuin olisin ihan idiootti. Esim: meillä molemmilla on laktoosi-intoleranssi. Jos teen täytekakun hän kysyy onko laktoositonta, johon vastaan kyllä. Sitten käydään joka ainesosa läpi että onko laktoositonta. Joka. Ikinen. Kerta.
Ja sama juttu ihan joka asiassa. Ihan kuin olisin jotenkin lapsen tasolla ymmärryksessä. Tästä ärsyynnyn. Etenkin kun sama juttu joka ikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen akateemisesti koulutettu, älykäs ihminen. Ei minua kukaan ole koskaan pitänyt yksinkertaisena.
En suutu, lähinnä se on huvittavaa. Jostain syystä erityisesti naiset ovat taipuvaisia ajattelemaan noin, jopa työelämässä jossa periaatteessa pitäisi olla jo toimenkuvasta pääteltävissä että ei tuo tyyppi voi aivan pahvi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen lähes 60-vuotias tekniikan alan ammattilainen, nainen, ja joskus nuoret luulee, etten ole ikinä nähnytkään mitään esim. älylaitteita ja alkavat neuvoa, ilman että olen kysynyt mitään neuvoa. Lähinnä se huvittaa. Nämä eivät yleensä tiedä ammattiani, koulutustani tai missä olen töissä. Mutta sitten kun saavat sen selville - kerron jos kysytään - minun uskotaan osaavan kaikki tekniikan alan jutut, korjata mitä tahansa ja suunnilleen vaikka pystyvän hitsaamaan, vaikka en ole ikinä hitsauslaitteita käsissäni pitänyt eikä mikään kädentaitoja vaativa juttu ole alaani.
Ei minulle ole koskaan sanottu sellaisesta ja hyvin kaikki näyttävät kanssani viihtyvän. Olen se mikä olen ja en edes yritä esittää muuta. Olen aina pärjännyt ihan kivasti elämässä, saanut paljon aikaan ja tehnyt fiksuja ratkaisuja, joten se riittää minulle ja muiden ajatukset minusta eivät oikeastaan kiinnosta yhtään. Olen lähes viisikymppinen nainen. Samanlaisia ovat ystäväni ja lähipiirinikin ihmiset, jokainen omanlaisiaan tosi hyviä tyyppejä ja persooniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suutun ja yleensä tämän äänekkäästi ilmaisenkin nykyään kun minulla ei ole enää estoja sen suhteen miksi en voisi näin toimia. Eli olen tullut huomattavasti rohkeammaksi tässä suhteessa ja tarkemmaksi miten annan muiden kohdella itseäni.
En. Ihmisten kanssa on helpompi tulla toimeen, jos he pitävät minua yksinkertaisempana kuin olen.
En suutu. Ensimmäisenä varmaan pohtisin mitä sellaista olen tehnyt tai sanonut, että toiselle on tullut minusta yksinkertainen kuva.
Jos tällaista selkeää syytä ei löydy, jätän asian omaan arvoonsa. Minua ei haittaa mitä satunnaiset ihmiset minusta ajattelevat ja ne joiden kanssa tutustun vähän paremmin, huomaavat kyllä varsin pian etten ole yksinkertainen.
Ihmettelisin, miten jollakin on niin paljon aikaa ajatella minua ja pohtia asiaa. Nauraisin vain hänelle ja antaisin olla. En usko, että sen ihmisen elämässä kaikki on ihan kunnossa.
Minulle on aivan sama pitääkö joku minua yksinketaisena tai kaksinkertaisena ihmisenä. Itse asiassa jossakin porukassa on helpompaa, jos joku luulee että olen hieman vajaa tai jotakin. Ei tarvitse yrittää sitten keskustella tai näyttää mitään. En vain jaksa suurinta osaa ihmisistä kovin hyvin ja on kaikille helpompaa jos/kun olen hiljakseen sivussa. Minusta se on Win-Win.
Lähinnä vain nauran sille. Mutta sitten kun nauru on loppu ja menen itseeni, huomaan väitteen pitävän jokseenkin paikkansa ja punastun, ehkä nolostun.
Mutta en suutu.