Henkistä kannustusta kaipaa:)
Hei kaikille vauvasta haaveileville!!Minä myös haaveilen kolmannesta pienokaisesta,mutta pelottaa aivan suunnattomasti taas kerran uusi raskaus ja kaikki siihen liittyvät neuvola käynnit ultrat yms.
En edes tiedä oikeasti mitä pelkään,kai omaa jaksamista!Esikoinen meillä nyt kohta 5v. ja nuorommainen 1,2kk...tämä nuorimmaisen tulo perheeseen ei kovasti jännittänyt,kun tuo esikoinen on jo niin iso ja omatoiminen!Mutta jos nyt teksi vielä yhden,niin tuo nuorimmainenhan on vielä ihan vaavi!!
Toki uskon siihen että ei ole äitiä joka ei jaksaisi,mutta kertokaa joku omista kokemuksista kun ikäeroa on vähän!
Tuo meidän esikoinen käy tarhaa kolmena päivänä viikossa,ja oma tarkoitukseni olisi mennä tammikuussa töihin,tulee vauvaa tai ei...saapahan ainaski vähän aikaa kunnolla rahaa ja ehkä sitte jaksaa taas olla kotona,kun on käyny n.6kk töissä!
Työpaikallehan tuo ei olisi reilua että menen sinne ja ilmoitan taas lähteväni pois puolen vuoden kuluttua...mutta ei tässä maailmassa mitään saa jos vain toisia ajattelee!!!
Ja siis jos taas en mene töihin, vaan jatkan hoitovapaata,niin miten ihmeessä kaikki neuvolat ja lääkärit/ultrat hoituu,kun tuo pikkuinen on mukana...??
Taisi tulla nyt todella sekavaa tekstiä,mutta olen enemmän kuin kiitollinen jos joku antaa hyviä vinkkejä tai rohkaisee:)
Kommentit (5)
En taida sen kummemmin osata kannustaa sinua... mutta tuli tunne, että on pakko vastata, kun meitä yhditää tuo rv20...
Minä menetin vauvan maaliskuussa viikolla 20+5 ja nyt poden ihan valtavaa vauvakuumetta. Lapsia on tällä hetkellä 3. Olen ajatellut, että jos vielä plussaan, niin noin huonoa tuuria ei voi olla, että kaksi kertaa menee raskaus noinkin pitkälle pääsemättä loppuun asti...
Näköjään sekin on mahdollista. Anteeksi kun kysyn, mutta köytyikö teillä syy keskenmenoihin? Meillä ei löytynyt mitään syytä, huonon tuurin piikkiin laitettiin.
Kyllä sinä varmasti jaksaisit vauvaa ja lapsiasi hoitaa. Raskausaika sinänsä voi olla rankkaa jatkuvan pelon suhteen, mutta muutoin uskon sinun kyllä pärjäävän. Meillä kahden ekan lapsen ikäero on tasan vuoden, eli oli melkein kaksi vauvaa... Kolmas tuli sitten kolmen vuoden ikäerolla toiseen. Ihan hyvin olen jaksanut, ja uskoisin jaksavani vielä sen neljännenkin kanssa, jos sen vain saisin...
tervemenoa 3-kuumeilijoihin. Siellä porukka pähkäilee kolmas vauva toiveissa. Käypäs jakamassa siellä ajatuksiasi!
AIHA
Rv 4+2
Ensimmäinen vauva esikoisen jälkeen kuoli massuun ittekseen,eikä syytä löydetty,meni kans huonon tuurin piikkiin...siin oli jo häikkää alusta asti,kun sydän löi tosi hiljaa ja lapsivettä oli ihan TODELLA vähän!!
Tulin piakkoin uudestaan raskaaksi,ja kaikki meni hyvin ennen sitä np-ultraa...siinä vauvan niskan mitaksi saatiin huikeat 5,8ml...menimme heti sitten kromosomi tutkimukseen ja vauva todettiin " sairaaksi" ...
päädyimme mieheni kanssa keskeyttämän raskauden!!
Se vauva jolla tuo kromosomi poikkeavuus oli,niin kun se syntyi,sanoi kätilö ettei ole koskaan nähnyt niin " hurjan" näköistä vauvaa,eli siis niin selvästi epämuodostunutta yksilöä!Se kuulosti aika hurjalta,mutta sehän oli vain totuus!
Nyt sitten jatkossa pääsemme aina sinne istukkanäytteeseen,vaikka ei ole perinnöllistä tuo kromosomi juttu!!!
Kiitos vastauksestasi
kiitos sinullekin vastauksesta!
Kun lukee sinun tai jonkun muun vastaavia kertomuksia, tulee väkinsinkin mieleen, miksi toisten pitää saada asiat hoidettua aina vaikeimman kautta. Mutta ei kai sitä kellekään anneta enemmän kuin jaksaa kantaa.
Jos päädytte vielä vauvaa " yrittämään" , niin toivon teille kaikkea hyvää! Ja ihan muutenkin hyvää syksyn jatkoa!
...eli tuon esikoisen ja kuopuksen välissä olen menettänyt kaksi vauvaa n.20 raskausviikolla...
siinä myös syy miksi pelottaa uusi raskaus!!Tuon kuopuksen odotus oli yhtä tuskaa, pelon sekavin ajtuksin meni koko odotus!!
En jaksaisi enää yhtään vastoinkäymistä...tai vauvan menetystä!!!