Ensikäynti..
Hei,
Olemme menossa mieheni kanssa ensikäynnille lapsettomuuden takia (yritystä 1.6vuotta ilman plussan plussaa). Ensin menemme sairaanhoitajalle joka ottaa perustiedot ylös ja sen jälkeen lääkärille. Haluaisin tietää että mitä tuleman pitää, tehdäänkö miehelle jotain tutkimuksia? Olisin todella kiitollinen vastauksista!
Pelottaa kamalasti mitä siellä ilmenee...=(
Kommentit (6)
Heippa!
Olen käynyt kirjottelemassa ja taustailemassa tuolla vauvakuume puolella ja nyt vähän aikaa taustaillut täälläkin. Hei myös Killalle jos muistat.
Meillä aivan sama tilanne. Yhtä kauan yritystä takana ja nyt lokakuun lopussa aika naistentautien polille.
Omalla lääkärillä olen jo käynyt ja minulle tehty verikokeita ja ne ainakin oli ihan ok. Miestä ei oo vielä tutkittu, aika korkea kynnys mennä tutkimuksiin, mut menee kun on " pakko" . Eli varmaan sitten kuukauden päästä.
Kysymyksiisi en osaa vastata koska itselläni kaikki on kans vielä edessäpäin. Ajatuksien jakaminen vaan helpottaa.
Milloin sinulla se aika on?
Tsemppiä!!
-ninnuli-
Vai täällä sä pyörit, kun ei oo kuumeilupuolella näkynyt! ;) Toivotaan, että teidän asiat selvii! Tuu joskus Enskoihinkin kertomaan kuulumisia! :)
Hei Ninnuli!
Helpottaa jotenkin lukea muiden samassa tilanteessa olevien tuntemuksia/mielipiteitä. Huomaa ettei sitä yksin ole tämän lapsettomuuden kanssa. =)
Meilläkin mies ei hirveän innostunut menemään lääkärin ¿ronkittavaksi¿ mutta toivoo niin kovasti meille omaa pienokaista että sanoi kestävänsä sen takia mitä tahansa. =)
Meillä aika tuossa 3vkon päästä, jännittää jo nyt todella paljon. Kun ei tiedä mitä siellä ilmenee vai toteaako lääkäri että olette terveitä. Ois toisaalta hyvä saada joku selitys miks en ole raskautunut, helpottas paljon kun tietäisi että meitä voidaan auttaa. Sillä jos todetaan vaan että molemmat terveitä, niin silloin tulis toivoton olotila kun mitään vikaa ei löydy miten meitä voidaan sit auttaa, ei mitenkään. Sitä tulee mietittyä kaikenlaisia asioita, pää on välillä niin sekaisin ettei järkevää lausetta saa aikaiseksi.
Tänne on helppo kirjottaa sillä tietää miltä toisesta tuntuu ja toiset tietää miltä susta tuntuu. Sillä mulla on kavereita jotka tulevat raskaaksi saman tien ja eivätkä oikein ymmärrä tilannettamme, vähättälevät asiaa sanomalla ¿onhan teillä vielä aikaa yrittää¿ ¿kai se on tarkoitettu ettei teille vielä lapsia tule¿. Itsestä tuollaiset sanomiset tuntuu pahalta! =( Itse haluis sen pienokaisen mahd pian.
Mut tsemppiä sulle ja kirjottelen taas lisää kun ehdin.
-Sara
Heippa,
vaikka teistä kummastakaan ei löytyisi varsinaista vikaa, eli olisitte selittämättömästi lapsettomia, niin eikös sellaisissa tilanteissa voi ajatella hoidoksi esimerkiksi inseminaatiota? Se nyt kuitenkin on hoitoja kevyimmästä päästä, helpompi lähteä siitä liikkeelle.
Heippa Sara!
Meillä mies kyllä on kanssa niin lapsirakas että ja lapset tykkää tosi paljon hänestä. 14 vuotta nuorempi pikkusiskoni sanoi aikoinaan: " Minä kun kasvan isoksi, niin vien ton ....... siskolta omaksi!"
Ei kyllä enää muista näin sanoneensa :-)
Meillä ei tästä lapsensaanti-vaikeudesta tiedä kun yksi ystäväni jolla on itsellä lapsia, vanhemmille varmaan pakko kertoa kunhan käydään tutkimuksissa. Kovasti kaikki koko ajan kyselee milloin TEETTE lapsia, ja kun ei se aina ole niin helppoa. Lapsia saadaan!!!
Tuntuu tosi pahalta kun kysellään asiasta joka on ollut arka jo pidempään! Ja just noi kliseet et " onhan teillä aikaa" ei paljoo lohduta!
Täällä taas tosi paska fiilis, kun toi tättärää kaartoi paikalle eilen illalla. Sen " kunniaksi" pitää nauttia pari saunaolutta... Ja mies taas joutui lohdutus puuhiin, vaikka hänellä ihan yhtä paska fiilis. Ja hän vielä pyytelee anteex sitä etten tule raskaaks, vaikka mitään ei vielä tiedetä. Sit taas nyyhkitään täällä. Onnex mulla on noin ihana mies!!!
Mutta nyt voi varmistaa sen ajan polille koska seuraavat menkat kerkee just loppua ennen sitä.
Pitää sit varmaa samalla kysellä oisko se simppatesti hyvä tehdä jo valmiiksi.
Teilläkin se aika lähestyy kovaa vauhtia joten ei muuta kun tsemppiä!
Palataan taas! Nyt kattomaa bb:tä.
-ninnuli-
Vastasin vähän aikaa sitten samantapaiseen kysymykseen ja laiska kun olen, laitan tähän sulle linkin siihen enkä näpyttele uudestaan! ;)
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8309750&p=1&tmode=1&smode…
Itse olin positiivisesti yllättynyt ensikäynnistä. Me ei tavattu hoitajaa, mutta lääkäri oli tosi mukava. Enimmäkseen se oli sellaista juttelua ja kyselyä. Miestä ei tutkittu olleenkaan ekalla käynnillä (se jännitti siis ihan turhaan! :D ).
Ymmärrän jännityksen, mutta koita ajatella positiivisesti, että mitä tuleman pitääkään, niin nykyaikaisilla hoidoilla melkein kaikka ongelmat on ohitettavissa! Tsemppiä! :)
Killa