Syitä miksi ystävät eivät pidä enää yhteyttä meihin

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä ihmisten "ystävyys"-suhteita. Minun ystäväni ja minä teemme erilaisia asioita, mutta jos minua rupeaisi ihmetyttämään joku tällainen niin siitä puhuttaisiin, eikä mietittäisi asiaa vauvapalstalla. Siksi tuntuu että ap ei ole ystäviensä ystävä, vaan tunne on ehkä yksipuolinen. Ystävyyttä joko on tai ei ole, ja sitä ei voi pakottaa.

Ylipäänsä hirveää kun joku suht uusi tuttavuus alkaa avautua kaikesta peräpukamistä lähtien eikä tajua että toinen ei jaa mitään omia asioitaan, eli ei ehkä ihan kohtaa se olo, että minkälainen suhde kyseessä (toinen pitää tuttuna ja hyvänä kaverina, toinen sitten ystävänä)

Koen että olen ystäväni hankkinut, toistakymmentä vuotta sitten jo. Muita tulee, mutta en usko että löydän ketään sellaista, joille jakaisin samalla tavalla asioita. Kun he eivät voi edes ymmärtää, kun eivät tunne minua kuten ns. oikeat ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rakennustyömaata pitäisi mennä katsomaan? Ymmärrän, että ihmiset haluavat esitellä uutta kotiaan, kun se on valmis, mutta miksi keskeneräistä? 

Ilmaista työvoimaa tietenkin , hullu itse tekee jos joku muu tekee soppapalkalla. Oletteko itse kyläilleet muiden luona? Asutteko huitsin nevadassa , sinne ei monikaan lähde. Tulee mieleen ex-ystävä , asui kaupungista noin 50 kilsan päässä. Mulla ei autoa , jatkuvasti oli kutsumassa kylään "tuu käväseen". Joo , selitin että pelkät taksimatkat tekee monta sataa hänen luo . Ex-ystävää nauratti . Syystäkin on ex .

Jospa ap:n tapauksessa on kuitenkin kyse kateudesta.  Ehkä ystävä kadehtii teidän uutta kotia tai uuden

vauvan saantia.  Omalla kohdallani oli siten, että ystäväni lakkasi käymästä luonani, kun muutin isompaan

vaikkakin vanhaan rivitaloasuntoon.  Hänellä itsellään oli suuri omakotitalo, mutta puhui kuitenkin 

pisteliäästi ostamastani asunnosta.  Hän asui sivukylällä ja sanoi, ettei hän lähde kyläilemään, ellei ole

muutakin asiaa keskustaan.  Minä kävin hänen kotonaan, vaikka sille kylälle ei ollut muuta asiaa.

Miksi niin moni luulee, että aina on kyse kateudesta? Aivan kuin muut eivät olisi saaneet lapsia ja omakotitaloa. Tai oletatte että sinkkuystävät ovat lapsista ja talosta kateellisia, vaikka voi olla että ovat vierailujen jälkeen entistä onnellisempia ettei ole pieniä lapsia ja taloa jossain kaukana keskustasta. Todella outoa olettaa, että kaikki haluavat juuri sitä mitä teillä on. Onko vain helppo selitys teille kun ette halua myöntää että teissä itsessä on ollut ehkä jotain vikaa tai olette tehneet jotain mikä on saanut ystävät kaikkoamaan?

Vierailija kirjoitti:

Jospa ap:n tapauksessa on kuitenkin kyse kateudesta.  Ehkä ystävä kadehtii teidän uutta kotia tai uuden

vauvan saantia.  Omalla kohdallani oli siten, että ystäväni lakkasi käymästä luonani, kun muutin isompaan

vaikkakin vanhaan rivitaloasuntoon.  Hänellä itsellään oli suuri omakotitalo, mutta puhui kuitenkin 

pisteliäästi ostamastani asunnosta.  Hän asui sivukylällä ja sanoi, ettei hän lähde kyläilemään, ellei ole

muutakin asiaa keskustaan.  Minä kävin hänen kotonaan, vaikka sille kylälle ei ollut muuta asiaa.

Joku voi olla kade , mutta että kaikki , enpä usko. Ihmiset pitää eri asioista , mulle joku omakoti asuminen olis kauhistus.

Ootkohan ap puhunut vaan tossa vuoden mittaan liikaa kaikista oman elämäsi keskipisteistä kuten siitä vauvasta ja talotyömaasta? Tuommoiset asiat ei oo kenellekään kuin alle omalle perheelle tärkeitä asiota, joista aina jaksaa kuunnella. Mä luule että tossa on jotain sellaista, vaikket ehkä itse oo huomannut. Eämäntilanteeton ihmisillä erilaisia ja rehellisesti, itseäni ei hirveemmin kiinnostaisi vauvajutut ja talonrakennus vaikka olisikin kaveri. Siis ainakaan pidemmän päälle, kun omassakin elämässä kaikenlaista.

Oletko itse yrittänyt ehdottaa muuta menoa kuin teidän työmaa?

Ainoastaan boomerit täällä sanoo, että syynä on kateus. Aika harvoin se on siitä kiinni.

Kokeile vielä kutsua selvästi tiettynä ajankohtana tietty perhe tai porukka "Hei, tulisitteko kahden viikon päästä lauantaina meille, voitaisiin käydä laskettelemassa/hiihtämässä ja syödä sitten yhdessä meillä? Tai seuraavakin viikonloppu kävisi meille? Vastaisitko tällä viikolla" eli selvä ehdotus ja vastauspyyntö.

Epämääräinen pyyntö voidaan kokea vain kohteliaisuusfraasiksi ja pitää olla tosi hyvä ystävä, että uskaltaa kutsua itse itsensä tietyksi ajaksi. Uskoisin, että juuri tuo kutsun epämääräisyys on monelle se kynnys, minusta kuulostatte kivan rennolta vierailupaikalta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä palstaa vaivaa? Ei tarjota sitä kaikista syistä ilmeisintä? Tietysti kaikki johtuu kateudesta! 

Veikkaan myös kateutta. Et kai ap ole leuhkaillut liikaa uudella vauvalla ja talolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsepä väsäsitte lapsen korona-aikana.

Kyläilevät kuitenkin muilla kuin meillä. Jopa vähemmän tuttujen mökillä

Ap

Miten sinä tiedät ”muilla kyläilyistä”?

Kertovat suoraan, tai esim päivittävät someen.

Kutsuttu 3 vkon joulunpyhinä (joulu, uusi vuosi ja loppiainen) meille silloin kun heille sopisi. Eivät vastaa mitään kutsuun, mutta sitten kertovat menneensä vaikka Leville tai Turkuun kaverin mökille. Samaa tekemistä mutta toisessa porukassa. Eli selkeästi eivät halua tulla😓

Kun laitettu nyt esim 2-4 kertaa tämä kutsu, niin koskaan ei tule vastausta että ”kiitos kutsusta, ehdottomasti tulemme, sopisiko esim viikonloppu xx” Eivät edes vastaa viestiin kunnolla mitään.

Vilpittömästi en tiedä missä vika, on aina tarjottu viimeisen päälle ruoat ja majoitus, kaikki.

Ap

Vauvaperheessä kyläily on aika levotonta. Ainakin meillä vauva pyöritti omalla syömisellä, nukkumisellaan ja vaipanvaihdoillaan jatkuvaa puuhaa, jotka katkoi myös yöunia.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile vielä kutsua selvästi tiettynä ajankohtana tietty perhe tai porukka "Hei, tulisitteko kahden viikon päästä lauantaina meille, voitaisiin käydä laskettelemassa/hiihtämässä ja syödä sitten yhdessä meillä? Tai seuraavakin viikonloppu kävisi meille? Vastaisitko tällä viikolla" eli selvä ehdotus ja vastauspyyntö.

Epämääräinen pyyntö voidaan kokea vain kohteliaisuusfraasiksi ja pitää olla tosi hyvä ystävä, että uskaltaa kutsua itse itsensä tietyksi ajaksi. Uskoisin, että juuri tuo kutsun epämääräisyys on monelle se kynnys, minusta kuulostatte kivan rennolta vierailupaikalta.

Kiitos neuvosta ja kiitos muutenkin ❤️