Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää minäkään auttaa.
20.04.2015 |
Suku on pahin. Aiemmin olen tehnyt voileipäkakkuja ja muuta apua antanut juhliin. Ilmaiseksi sikäli, että olen antanut aikaani ja osaamistani. Nyt parin kerran jälkeen tuli huomattua, että jos itse tarvitsen jotain niin eipä tule mitään ns vastapalvelusta. Ja kyse ollut ihan pienen pienistä jutuista. Ja se, kun on vastattu ettei jaksa, ei huvita.
Menipä herne nenään, kun ei muakaan nyt huvita auttaa. Kyllästyin siihen, että on yksipuolista tämä vastavuoroisuus. Joskus vaan joutuu kovimman kautta näpäyttämään. No tämä on nyt sitä saa mitä tilaa.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös ollut tuollaista. Apua kyllä pyydetään ja vaikka mihin. Itse jos jotain apua tarvitsisi niin ei varmasti kukaan eikä mikään auta. Saa kyllä rahalla ostaa. Ihan ok muuten mutta muut juuri siksi apua pyytävät ettei tarvitse maksaa mitään. Mutta se vastavuoroisuus unohtuu. En auta enää minäkään. Nykyään sitten oikein määkyvällä äänellä anotaan. En jaksa ja mikä tärkeintä minun ei tarvitse.