Lue keskustelun säännöt.
Heikkolahjainen autistiäiti
20.04.2015 |
Olen siis heikkolahjainen äiti autistisin piirtein, ja en ole vielä pystynyt hyväksymään, että olen ns. rajatapaus, häpeän itseäni, mutta asiaan.
Vien ensimmäistä kertaa lapseni hänen kaverinsa luo, ja todennäköisesti lapsen kaverin vanhempien kanssa juttelen, mikä minua tässä pelottaakin, kun en osaa kasvon ilmeitä käyttää tai annan itsestäni idiootin kuvan. Miten selittäisin tilanteen, ettei lapseni tarvitsisi hävetä minua?
Kommentit (48)
Noh, onhan Henzukin kehitysvammainen ja kirjoittaa hyvin tekstiä yhdyssanoineen, paremmin kuin jopa useampi "tavallinen" ihminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 23:26"]Lisään, työahdistukseenkin olen hakenut lohtua seksistä tai alkoholista.
- ap
[/quote]
vajakit ei voi seksiä saada normaaliälyiseltä tai sitten hyvä ulkonäkö tai seksitaidot houkuttelee. Ja eiköhän miehet ois heikkoälyisyytes huomanneet, ihan jopa ne lievemmätkin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 09:41"]Apn suurin ongelma taitaa olla itsetunnon puute. Sinut on lapsena jo opetettu ajattelemaan huonoa itsestäsi. Oikeasti sinulla on ollu tvain oppimisvaikeuksia ja ehkä jotain aspergerjuttua, mutta heikkolahjainen et ole.
Mitä jos kävisit neurologisissa tutkimuksissa nyt aikuisena?
[/quote]
Nostan.
Minkälaiset nämä neurologin tutkimukset testeineen ovat? Itse kun uskon sieltä tulevan heikkolahjaisen tai pahimmassa tapauksessa kehitysvammaisen paperit. Itse en tarkkaa diagnoosia tiedä, joko se on heikkolahjaisuus- tai kehitysvammadiagnoosi (tämä todennäköisin kuntoutussuunnitelmineen). Autistiset piirteet on varma diagnoosi, jonka tiedän.
Voisin minä kertoa, miten vähälahjaisuuteni ilmenee ja miten selviän elämässä. Osaan asioida Kelassa, lääkärissä ja apteekissa, en siis tarvitse niihin apua. Maksan laskut itse. Siivoaminen on vaan se rasittavin asia, olen taitava aiheuttamaan kaaoksen asuntooni; papereita siellä ja täällä. Työelämässä ollessani saatan kärsiä keskittymisongelmista, joista seuraa muistikatkos, jos olen vastenmielisten hommien parissa. Saatan kärsiä oma-aloitteisuuden puutteesta miettien uskallanko ja saanko tehdä sitä tai tätä. Kassatyöskentelystä kyllä selviän ja osaan käsitellä rahaa. Muut ongelmathan olenkin maininnut aiemmissa kommenteissa.
Äidin sanojen mukaan olin rasittava välillä sekä levoton ja hermostunut. Muistellessani aikoja lastenpsykiatrian poliklinikalta olin yhteistyökyvyttömän oloinen, koska tunsin itseni "kohteeksi", tein tosin testejä. Olin aika hiljainen asioistani, olin vain sitä mieltä, että "en saa kertoa" tai muuten aiheutan harmia. Valehtelin myös yläastelaisena ja esitin erilaisia persoonia, en tosin matkinut ketään, mutta valehtelin, että minäkin biletän ja käytän päihteitä. Yritin saada hyväksyntää esittämällä sellaista, mitä en todellisuudessa ollutkaan.
En ole tosin halunnut tapailla psykologeja ja lääkäreitä, kun tunsin olevani päiväkodissa asioidessani poliklinikalla. Ajattelin vain: "Näettekö te minussa pikkulapsen vai teinin?".
Ammattikouluaikoina keskeytin kolmesti yhden pakollisen työssäoppimisjakson, koska se oli minulle painajainen! Sitäkin työssäoppimisjaksoa muistellessa näen takaumia siitä ja näin ollen siitä saattaa seurata ahdistusta. Onneksi siihen sitten se ratkaisu saatiin, suoritin sen sitten koulussa. Matematiikasta selvisin hyvällä arvosanalla osaten ne helpot laskukaavat, muut aineet meni läpi hyvin tai kiitettävin arvosanoin. Kävin tavallista ammattikoulua.
Anteeksi, saattaa olla kirjoitusvirheitä, kun puhelimella tämän kirjoitin.
- ap
Lisään, työahdistukseenkin olen hakenut lohtua seksistä tai alkoholista.
- ap
Korjaan, miten hoitaisin tilanteen ilman, että lapsi joutuisi häpeämään äitiäänsä? Pyrin välttelemään näitä tilanteita, mutta kun on pakko kohdata lapsen kaverin vanhemmat, he kun asuvat 15 km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiähän me kaikki ollaan, erilaisine heikkouksinemme. Älä turhaan stressaa. Jos pystyt tänne kirjoittamaan, pystyt kyllä noissa arkielämän tilanteissa myös pärjäämään.
Ole ystävällinen ja asiallinen. Fiksuille ihmisille voi myös kertoa, että tämä tilanne on minulle hiukan vaikea, koska minulla on neurologinen vamma. Sehän ei ole kenenkään vika eikä syy.
Hyvä että kohtaat ihmisiä. Myös lapsesi kannalta. Olen autismipiirteisen ADHD-äidin lapsi, ja meillä tultiin välillä melkein mökkihöperöiksi mm. naapureita pelätessä.
En usko että ap:lla olisi heikkolahjaisuutta tai kehitysvammaisuutta tuon kirjoitustyylin ja asiasisällön takia.
Varmasti oot rasittava ollut mutta siihen taitaa olla ihan muu syy kuin kuviteltu heikkoälyisyys.