Miten selvitä mustasukkaisuudesta kun oikeasti pettänyt..

Mitäpä siinä voi tehdä. Jos vaimo jäisi tuolla lailla kiinni, että käynyt vuosia vieraissa, laittaisin tinderin laulamaan. Uskollisuus loppuisi siihen.

Oon ite nyt tuossa tilanteessa, tiesin että muija on aikoinaan pettynyt, nyt selvis että pettäminen loppunut vasta paljon myöhemmin mitä luulin. Silti siitä on todella kauan. Mutta suuri on hämmennys

Vierailija kirjoitti:

Oon ite nyt tuossa tilanteessa, tiesin että muija on aikoinaan pettynyt, nyt selvis että pettäminen loppunut vasta paljon myöhemmin mitä luulin. Silti siitä on todella kauan. Mutta suuri on hämmennys

Sama vene, Mites teullö nyt?

Vierailija kirjoitti:

Oon ite nyt tuossa tilanteessa, tiesin että muija on aikoinaan pettynyt, nyt selvis että pettäminen loppunut vasta paljon myöhemmin mitä luulin. Silti siitä on todella kauan. Mutta suuri on hämmennys

No sitten eri juttu. Vaimo on kumminkin sut valinnut, eli jos seksi luistaa niin ok. Jos ei niin vieraisiin.

Pohtimalla onko luottamus parisuhteessa jotain muutakin, kuin se onko genitaalit koskeneet jonkun muun genitaaleja. Jos se asia on ainoa luottamuksen mittari, on aika ohuella pohjalla luottamus kokonaisuudessaan. Selvitä miten hyvin seksuaaliset tarpeenne kohtaavat ja puhukaa rehellisesti haaveistanne ja fantasioistanne jotta sen asian voisi saada selville. Kysy mitkä oli perusteet ajautua vieraisiin. Kriisihän tuo on, uhka eroon ja mahdollisuus henkiseen kasvuun ja tarpeiden kohtaamiseen. Ihmisiähän me kaikki vain lllaan ja kovin heikkoja houkutuksien edessä. Toivottavasti löydätte mitä luottamus teille parisuhteessa merkitsee ja jos sitä ei ole riittävästi, voi olla lopulta järkevämpää erota sovussa, kuin kärvistellä yhdessä heikon luottamuksen varassa. Hän on kuitenkin valinnut pysyä kanssasi yhdessä, joku syy siihenkin pitää olla.

Ei siitä voi selvitä. Eropaperit oli jo vetämässä mutta olosuhteiden takia piti asua vielä muutama viikko yhdessä. Miten lie naitiin vielä? Se oli täysin tunteetonta omalta puolelta kylmää panemista. Ei voinut vähempää kiinostaa miltä toisesta tuntuu. Se oli tosiaan vain mekaaninen suoritus.

Ensimmäisen kerran silloin tuli seksistä huono fiilis jälkeenpäin. Sitä aikaisemmin en olisi uskonut että miehellä voi tulla huono fiilis seksin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ite nyt tuossa tilanteessa, tiesin että muija on aikoinaan pettynyt, nyt selvis että pettäminen loppunut vasta paljon myöhemmin mitä luulin. Silti siitä on todella kauan. Mutta suuri on hämmennys

Sama vene, Mites teullö nyt?

Ei tässä mitään kriisiä juuri tuon asian suhteen oo, vaimo ei edes älynnyt puhuneensa ohi suun kun aihetta sivuttiin, ollut vähän tai ei niin vähänkään matalalentoa pari viimeisintä vuotta. Tai mulla saattaa tuosta olla kriisi kytemässä, ei vaan ole enää riidan aiheeksi tuosta.

Miksi tuosta kriiseilemään, kun todellisuudessa niin iso osa pariskunnista kuitenkin jossain vaiheessa pettää tai tulee petetyksi. Minua lähinnä kiihottaisi, jos tietäisin vaimoni olevan niin himokas, ettei kotona tarjoamani seksi riittäisi. Olen kerran itse ajautunut vieraisiin risteilyllä, kerroin suoraselkäisesti miten kävi ja että kaduttaa kun sorruin, kolme kk ilman seksiä ja toinen kolme kk kumin kanssa siitä seurasi ja monta monta hankalaa keskustelua. Annoin silloin luvan käydä vieraissa ja se on häneltä edelleen käyttämättä, vaikka siitä on jo pari vuosikymmentä ja olen muistuttanut luvastaan aina jos tuon asian nostama harmi on palannut mieleensä. Ei vieraissakäynti koskaan taida unohtua, mutta sen kanssa voi oppia elämään silloin kun on enemmän sitä yhteistä ja yhdessä pitävää kuin erilleen vievää. Aidosti olen pahoillani ollut aina kun tuo vaimolle on harmina mieleen palannut ja ärsyttää siihen palaaminen, mutta olen sen toiminnallani ansainnut. Näiden asiaan palaamisten vuoksi ajattelen, että ehkä olisi kuitenkin kannattanut erota silloin, mutta nyt on jo kolme lasta saatu lisää sen jälkeenkin ja varsin aktiivinen seksielämä edelleen kanssaan, niin koen että olen ollut kuitenkin onnekas, kun olen saanut kanssaan olla. Vaikea on muita neuvoa, mutta sen sanon että jos aiot antaa anteeksi, se pitää tehdä täydestä sydämestä tai muuten se hiertää välejänne lopun ikäänne. Ellet siihen kykene, kannattaa miettiä mitä kaikkea hyvää yhdessä pitävää teillä on jotta rakkaus riittää sittenkin kun alatte ikääntyä. Löysässä hirressä ei ole kivaa olla kenenkään kannalta, ei edes yhteisten lasten vuoksi. Mutta sekin pitää jokaisen miettiä itse omista lähtökohdistaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuosta kriiseilemään, kun todellisuudessa niin iso osa pariskunnista kuitenkin jossain vaiheessa pettää tai tulee petetyksi. Minua lähinnä kiihottaisi, jos tietäisin vaimoni olevan niin himokas, ettei kotona tarjoamani seksi riittäisi. Olen kerran itse ajautunut vieraisiin risteilyllä, kerroin suoraselkäisesti miten kävi ja että kaduttaa kun sorruin, kolme kk ilman seksiä ja toinen kolme kk kumin kanssa siitä seurasi ja monta monta hankalaa keskustelua. Annoin silloin luvan käydä vieraissa ja se on häneltä edelleen käyttämättä, vaikka siitä on jo pari vuosikymmentä ja olen muistuttanut luvastaan aina jos tuon asian nostama harmi on palannut mieleensä. Ei vieraissakäynti koskaan taida unohtua, mutta sen kanssa voi oppia elämään silloin kun on enemmän sitä yhteistä ja yhdessä pitävää kuin erilleen vievää. Aidosti olen pahoillani ollut aina kun tuo vaimolle on harmina mieleen palannut ja ärsyttää siihen palaaminen, mutta olen sen toiminnallani ansainnut. Näiden asiaan palaamisten vuoksi ajattelen, että ehkä olisi kuitenkin kannattanut erota silloin, mutta nyt on jo kolme lasta saatu lisää sen jälkeenkin ja varsin aktiivinen seksielämä edelleen kanssaan, niin koen että olen ollut kuitenkin onnekas, kun olen saanut kanssaan olla. Vaikea on muita neuvoa, mutta sen sanon että jos aiot antaa anteeksi, se pitää tehdä täydestä sydämestä tai muuten se hiertää välejänne lopun ikäänne. Ellet siihen kykene, kannattaa miettiä mitä kaikkea hyvää yhdessä pitävää teillä on jotta rakkaus riittää sittenkin kun alatte ikääntyä. Löysässä hirressä ei ole kivaa olla kenenkään kannalta, ei edes yhteisten lasten vuoksi. Mutta sekin pitää jokaisen miettiä itse omista lähtökohdistaan.

Eräs työkollega kommentoi pettämisestä hyvin. Sitä mitä sielu ei tiedä sitä ei sydän sure.  Joten totesi, että jos pettää ei aio sitä koskaan kertoa ja kieltää pettäneensä vaikka maaiman loppuun vaikka jäisi rysän päältä kiinni. Naisillä on norsun muisti ja jos sydämmeen on tullut haava, se ei arpeudu ikinä.  En ole itse pettänyt koskaan, mutta pitänyt tämän mielessäni.  Sitä paitsi kiinni jääminen on minusta tyhmyyttä.  Jos oma vaimoni on joskus pettänyt antaisin sen anteeksi. Olen kummikin pystynyt pitämään itselläni ja seksielämä ollut tarpeeksi vilkasta ja muutenkin rakkautta paljon. Lähdin nuorena suhteeseen alunperin jo sillä mielellä, että aion selvitä voittajana ja että vaimo haluaa pitää minut.  Näillä eväillä jäädään yhdessä eläkkeelle.

Ei tarvitse erota mutta sielu auki ja vereslihalle tarvii vetää. Olla rehellinen. Ja sit koota palaset yhteen. Voi tulla entistä vahvempi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuosta kriiseilemään, kun todellisuudessa niin iso osa pariskunnista kuitenkin jossain vaiheessa pettää tai tulee petetyksi. Minua lähinnä kiihottaisi, jos tietäisin vaimoni olevan niin himokas, ettei kotona tarjoamani seksi riittäisi. Olen kerran itse ajautunut vieraisiin risteilyllä, kerroin suoraselkäisesti miten kävi ja että kaduttaa kun sorruin, kolme kk ilman seksiä ja toinen kolme kk kumin kanssa siitä seurasi ja monta monta hankalaa keskustelua. Annoin silloin luvan käydä vieraissa ja se on häneltä edelleen käyttämättä, vaikka siitä on jo pari vuosikymmentä ja olen muistuttanut luvastaan aina jos tuon asian nostama harmi on palannut mieleensä. Ei vieraissakäynti koskaan taida unohtua, mutta sen kanssa voi oppia elämään silloin kun on enemmän sitä yhteistä ja yhdessä pitävää kuin erilleen vievää. Aidosti olen pahoillani ollut aina kun tuo vaimolle on harmina mieleen palannut ja ärsyttää siihen palaaminen, mutta olen sen toiminnallani ansainnut. Näiden asiaan palaamisten vuoksi ajattelen, että ehkä olisi kuitenkin kannattanut erota silloin, mutta nyt on jo kolme lasta saatu lisää sen jälkeenkin ja varsin aktiivinen seksielämä edelleen kanssaan, niin koen että olen ollut kuitenkin onnekas, kun olen saanut kanssaan olla. Vaikea on muita neuvoa, mutta sen sanon että jos aiot antaa anteeksi, se pitää tehdä täydestä sydämestä tai muuten se hiertää välejänne lopun ikäänne. Ellet siihen kykene, kannattaa miettiä mitä kaikkea hyvää yhdessä pitävää teillä on jotta rakkaus riittää sittenkin kun alatte ikääntyä. Löysässä hirressä ei ole kivaa olla kenenkään kannalta, ei edes yhteisten lasten vuoksi. Mutta sekin pitää jokaisen miettiä itse omista lähtökohdistaan.

Eli olet itse pettänyt ja satuttanut kumppaniasi. Ja nyt kiihottusit jos toinen kävisi muualla. Pask at, omatuntosi olisi vain keveämpi kun et olisi parisuhteen ainoa selkärangaton luuseri. Siinä olet oikeassa että olet onnekas. Vaimosi ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuosta kriiseilemään, kun todellisuudessa niin iso osa pariskunnista kuitenkin jossain vaiheessa pettää tai tulee petetyksi. Minua lähinnä kiihottaisi, jos tietäisin vaimoni olevan niin himokas, ettei kotona tarjoamani seksi riittäisi. Olen kerran itse ajautunut vieraisiin risteilyllä, kerroin suoraselkäisesti miten kävi ja että kaduttaa kun sorruin, kolme kk ilman seksiä ja toinen kolme kk kumin kanssa siitä seurasi ja monta monta hankalaa keskustelua. Annoin silloin luvan käydä vieraissa ja se on häneltä edelleen käyttämättä, vaikka siitä on jo pari vuosikymmentä ja olen muistuttanut luvastaan aina jos tuon asian nostama harmi on palannut mieleensä. Ei vieraissakäynti koskaan taida unohtua, mutta sen kanssa voi oppia elämään silloin kun on enemmän sitä yhteistä ja yhdessä pitävää kuin erilleen vievää. Aidosti olen pahoillani ollut aina kun tuo vaimolle on harmina mieleen palannut ja ärsyttää siihen palaaminen, mutta olen sen toiminnallani ansainnut. Näiden asiaan palaamisten vuoksi ajattelen, että ehkä olisi kuitenkin kannattanut erota silloin, mutta nyt on jo kolme lasta saatu lisää sen jälkeenkin ja varsin aktiivinen seksielämä edelleen kanssaan, niin koen että olen ollut kuitenkin onnekas, kun olen saanut kanssaan olla. Vaikea on muita neuvoa, mutta sen sanon että jos aiot antaa anteeksi, se pitää tehdä täydestä sydämestä tai muuten se hiertää välejänne lopun ikäänne. Ellet siihen kykene, kannattaa miettiä mitä kaikkea hyvää yhdessä pitävää teillä on jotta rakkaus riittää sittenkin kun alatte ikääntyä. Löysässä hirressä ei ole kivaa olla kenenkään kannalta, ei edes yhteisten lasten vuoksi. Mutta sekin pitää jokaisen miettiä itse omista lähtökohdistaan.

Tuossa on ehkpä se ero, että ei se toisen miehen paneminen auttaisi vaimoasi. Uskoisin, että naiselle sen tosiasian tietäminen, että joku toinen nainen oli omalle miehelle se tärkeämpi ja haluttavampi kuin itse, satuttaa. Ja sitä ei saa korjattua eikä muutettua. Totuus sattuu ja se, että annat luvan hoitaa muita ei minusta ole hyvä. Toiseen sattuu luottamuksen menetys ja se ettei ollut sinulle se 1. Sinä kerrot ettei haittaa jos muutkin naistasi hoitelee. Tosi rakkautta?

Minä yritin tuota, että menin kostoksi toisen miehen kanssa sänkyyn...ei se ole helpottanut oloani pätkääkään, sai vaan miehenkin sitten hulluksi.

Nyt sitten ollaan ihan jumissa, vaikka rakkautta ei puutu yhtään, se on selvä. Ja seksi on jokapäiväistä ja loistavaa.

Mies ehdotti että johonkin terapiaan, mutta ei se että joku sanoo että älä mieti, auttaisi. Asia ei mielestä pyyhkiydy ikinä. Pahinta on, että tämä tapahtui ihan liittomme alkuaikana, vastanaineena siis. Ja olin todella kaunis ja kaikki muut miehet olisivat ottaneet minut kiljuin parkuin.

Siksikin on vaikea ymmärtää..

Niin , kyllä tuo seksi ja rakkaus yhteen kuuluisivat vaikka toisin usein väitetään.

Ompa noissa tunnoissa pyöritty. Minulle

hyhä sekstaaminen auttaa unohtamaan ja

antamaan anteeksi ( jopa ajattelemaan, että

jos toisella sitten oli hauskaa, niin olkoon )

Mitta pitkän puutteessa olemisen tullessa

joku kumma sen sieltä tahtoo esille tunkea.

Eipä tuo unohdu koskaan, mutta niinkuin joku täällä kirjoittikin, sen kanssa voi oppia elämään. Minulle se on ollut vaikeaa, ja mustasukkaisuus, ja synkkyys nostaa välillä päätään, vaikka aikaa on kulunut pari vuosikymmentä. On niin ihmisestä kiinni, miten tuon ottaa, ja käsittelee. Toisilla ei vaikuta yhtään, ja joku sahaa ranteita.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin tuota, että menin kostoksi toisen miehen kanssa sänkyyn...ei se ole helpottanut oloani pätkääkään, sai vaan miehenkin sitten hulluksi.

Nyt sitten ollaan ihan jumissa, vaikka rakkautta ei puutu yhtään, se on selvä. Ja seksi on jokapäiväistä ja loistavaa.

Mies ehdotti että johonkin terapiaan, mutta ei se että joku sanoo että älä mieti, auttaisi. Asia ei mielestä pyyhkiydy ikinä. Pahinta on, että tämä tapahtui ihan liittomme alkuaikana, vastanaineena siis. Ja olin todella kaunis ja kaikki muut miehet olisivat ottaneet minut kiljuin parkuin.

Siksikin on vaikea ymmärtää..

Voisiko olla, että mies koki oman viehätysvoimansa puutteelliseksi tietäessään, että sinulle olisi muitakin ottajia mielin määrin, ja halusi todistaa itselleen että hänelläkin olisi vientiä? En yritä puolustella miestäsi tai tekojaan; tuli vain mieleen.

Terapiatapoja on erilaisia. Mun käsityksen mukaan ratkaisukeskeinen on juuri tuollaista, että siinä ei niinkään käydä läpi menneitä vaan keskitytään löytämään keinoja tehdä asioita paremmin tästä eteenpäin. Sitten on myös suuntauksia joissa nimenomaan käydään läpi asioiden taustoja ja niistä kumpuavia tunteita jotta niitä voisi oppia ymmärtämään ja ehkä myös löytää joitakin uusia näkökulmia joita ei ole tullut ajatelleeksi. Tapauksesta ja omasta persoonallisuudesta sitten riippuu, että kumpi lähestymistapa on parempi.

Jotkut pääsee yli, jotkut ei. Minä en. Yritimme, mutta en voinut olla ajattelematta sitä aina välillä ja se sai itseni tuntemaan niin pahaa henkistä oloa että päätin lähteä.

Mies vielä humalassa hokee, kuinka ei voinut vastustaa kun himosi niin. Joku raja.

Mulla teki eniten kipeää se, että pettäminen tuli mieleen aina fyysisessä kontaktissa. Ennen olin nauttinut niin paljon sylittelystä, suutelusta ja seksistä. Pettämisen jälkeen etoi ajatuskin varsinkin suutelemisesta ja suuseksin antamisesta, kun mieleen nousi kuvia siitä kuinka se miehen kieli ja kulli olivat pyörineet jonkun toisen naisen värkissä. Sylissä olo tai miehen kosketuksetkaan ei tuntuneet enää samoilta. Jotenkin tragikoomista, että miehen aiemmat seksikumppanit meidän suhdetta edeltäneeltä ajalta eivät häirinneet yhtään.

Mies olisi halunnut jatkaa ja minä olisin halunnut haluta jatkaa, mutta en tiedä miten se olisi voinut onnistua. Ikävä on silti vieläkin ihan hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla teki eniten kipeää se, että pettäminen tuli mieleen aina fyysisessä kontaktissa. Ennen olin nauttinut niin paljon sylittelystä, suutelusta ja seksistä. Pettämisen jälkeen etoi ajatuskin varsinkin suutelemisesta ja suuseksin antamisesta, kun mieleen nousi kuvia siitä kuinka se miehen kieli ja kulli olivat pyörineet jonkun toisen naisen värkissä. Sylissä olo tai miehen kosketuksetkaan ei tuntuneet enää samoilta. Jotenkin tragikoomista, että miehen aiemmat seksikumppanit meidän suhdetta edeltäneeltä ajalta eivät häirinneet yhtään.

Mies olisi halunnut jatkaa ja minä olisin halunnut haluta jatkaa, mutta en tiedä miten se olisi voinut onnistua. Ikävä on silti vieläkin ihan hirveä.

 Samanlaiset ajatukset. Vaikka tekeekin mieli, niin samalla tekee mieli itkeä! On niin kahtiajakoiset olot..

Kun ihmiset tietäisivät ettei tehtyä saa tekemättömäksi vaikka kuinka toivoisi.