Lue keskustelun säännöt.
Ero, kun puoliso ei halua erota?
01.01.2022 |
Mies ei myönnä, ettei pidä perhe-elämästä. Hän elää omille harrastuksilleen, mutta perheen kanssa ei voi tehdä mitään tai käydä muualla, kuin mökillä joskus ja sielläkin häviää omiin oloihinsa tai huutaa lapsille, kun olemassa olollaan häiritsevät.
Rahasta ei ole kiinni, eikä vapaa-ajasta.
Kuinka saada mies tajuamaan, että hän pilaa sekä oman, että meidän elämän, jos ei hyväksy eroa? Haluaisin asioiden menevän siististi lasten vuoksi. Omasta mielestään hän on varsin hieno ja hyvä isä, kun ei juo. Kaikki keskustelut ajautuvat aina siihen, että hän sanoo minun olevan onnekas, kun hän ei istu baareissa.
Ei minua ne hänen harrastuksensa haittaa, vaan se vastenmielisyys ja stressi mikä hänelle tulee, jos joskus joutuu minun ja lasten kanssa viettämään päivän. Hän on enemmän viikonloppuisä tyyppiä.
Lapsetkin jo aistivat isän puolelta tulevan vastenmielisyyden. Isä tuntuu olevan ainoa, joka ei sitä pysty myöntämään. Kaiken aikansa huutaa ja valittaa lasten melua, sotkuisuutta ja tarvitsevuutta.
Joka kerta, kun tulen omilta menoiltani täällä on täysi sota ja huutoraivo päällä, tai sitten on alle kouluikäiset lapset laitettu pelaamaan gta 5 tai katsomaan aikuisten kauhuelokuvaa, että ovat hiljaa ja pois tieltä.
Tällä hetkelläkin miehellä on loma ja lapset kotona, kun mies halusi näin. Lapset ovat pelanneet koko loman ensimmäisestä päivästä alkaen. Olisi parempi, kun olisivat päiväkodissa, mutta mies ei voi myöntää, että vihaa tätä elämää.
Tästä saa nyt kuvan, että mies olisi kolmas lapsi, joka istuu pleikkarilla, mutta näin ei kuitenkaan ole. Hän on muuten täysin normaali 40-vuotias mies, joka hoitaa elämässä kaiken kunnialla ja osallistuu kotitöihin muuten normaalisti, eikä edes pelaa sitä pleikkaria itse.
Ainoa ongelma vain, että hän näyttää vihaavan lasten kanssa viettämäänsä aikaa. Päivät vain odottaa, että olisi ilta ja lapset jo nukkumassa.
Heidän suvussaan on pitkä historia isistä, jotka hylkäävät lapsensa. Vannotti kyllä suhteen alussa vihaavansa isäänsä, kun teki sen heille ja olevansa erilainen, mutta eipä näköjään geeneille mitään voi.
Hän olisi mieluiten aina vain kahdestaan minun kanssani.
Kommentit (39)
Tuliko luvattua, että tahdot rakastaa niin myötä kuin vastamäessä? Jos ei, niin eikun eroamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että antaa lapsien pelata ikään sopimattomia väkivaltapelejä ja katsoa kauhuelokuvia riittäisi minulle syyksi erota.
Mitenkään vähättelemättä miehen ilmiselvää tunnevammaisuutta: teillä on aika pienet lapset. Vanhemmuus muuttuu aika erilaiseksi kun lapset tulevat kouluikään ja elämä. heidän kanssaan on enemmän leppoisaa perhe-elämää kuin pelkkää huoltoa ja hengenpelastusta. En tiedä kannattaako tilanteessasi jäädä odottamaan että miehen suhtautuminen siinä vaiheessa muuttuu, sanonpahan vaan että se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään vähättelemättä miehen ilmiselvää tunnevammaisuutta: teillä on aika pienet lapset. Vanhemmuus muuttuu aika erilaiseksi kun lapset tulevat kouluikään ja elämä. heidän kanssaan on enemmän leppoisaa perhe-elämää kuin pelkkää huoltoa ja hengenpelastusta. En tiedä kannattaako tilanteessasi jäädä odottamaan että miehen suhtautuminen siinä vaiheessa muuttuu, sanonpahan vaan että se on mahdollista.
Ajatus jäi vähän kesken: tarkoitin siis että kun lapset ovat isompia, miehesi voi löytää heihin sellaisen yhteyden jota hän ei nyt löydä.
Ap. Miten elämänne paranisi eron myötä. Lapset tarvitsevat isän, ei avioeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehelle, että menee terapiaan tai eroatte.
Tai sitten elät tilanteen kanssa ja mietit, miten se saadaan toiminaan. Esim lapset mene päiväkotiin miehen lomalla. Teette sopimuksen: sinä hoidat lapset, mies hoitaa muita asioita. Luultavasti mies ei suostu, jos ei halua myöntää omia ongelmiaa, katkeruuttaan ja agressiotaan.
Appivanhempieni liitto on ollut sellainen, että itse olisin eronnut jo kauan sitten. Ei väkivaltaa tai sen sortin asioista, joista ehdottomasti kuuluu erota, mutta appiukon ongelmat ovat kuormittaneet perhettä paljon. Itse en olisi jaksanut, mutta näen kyllä, että tilanteen sietämisessä on puolensa. Isä ei lakkaa olemasta isä vaikka eroaisitte. Tilanne voi myös helpottaa ajan kanssa.
Tai sitten vaan eroatte. Ehkä ei kannata olettaa, että mies ilman asian käsittelyä hyväksyy, että erotaan vain koska en osaa olla lasten kanssa.
Annatte lapset huostaan ja jatkatte kypsää, aikuista parisuhdetta joka teillä todistetusti toimii. Win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin nyt en ymmärtänyt, miksi miehen pitäisi myös haluta erota. Itse erosin, vaikka mies ei olisi halunnut. Onnistuu Suomessa kyllä.
Kyllä musta naisena ja perheenäitinä kuulostaa, että ap haluaa eron miehestä, mutta valitettavasti hänelle on jostain syystä helkkarin tärkeää saada sääliä ja sympatiaa ja vakuutella miehen olevan syyllinen kaikkeen p:hen. Ei mikään ihme, ettei mies vastaa myöntävästi syyttelyihisi ja "tunnusta" vihaavansa sinua ja lapsia. Ap kuulostaa minusta vähän yksinkertaisemmalta sekopäältä. Jotta ero sujuisi todellisuudessa "siististi" kertoisit vain erohalusi syyttelemättä siitä miestä, syyttelemättä huonoksi lapsiaan vihaavaksi isäksi ja kamalaksi mieheksi. Hehheh... jos asiaa mietit, mies kokisikin ajanvieton sinun ja lasten kanssa hieman vähemmän vastenmieliseksi jos siihen ei liittyisi syyllistämistä, arvostelua ja halveksimista. Jota ap "siisteissä erohaaveissaan" harrastaa. Ihan oikeasti on tuollainenkin melkoinen stressitekijä, että on tuollaisen "tiimipelaajan" kanssa suhteessa. Ehkä jopa siksikin mies kokisi sen yhteisen, kahdenkeskisen ajan tärkeäksi. Jos sinä alkaisit vaikka vihata miestä vähän vähemmän. Musta, useamman pienen lapsen äitinä, tosissaan vaikuttaa vain aloituksen perusteella, että ap ylianalysoi miehensä toimintaa ja on melko sokea omalle osuudelleen teidän perhe- ja parisuhdehel vetissä. Aika kypsymättömän kuuloista tuo miehesi haukkuminen joka tapauksessa on. Muuttakaa erillenne jos se auttaa. Jos haluat asioiden sujuvan siististi, ymmärrät varmaankin lopettaa lasten isän halveksimisen ja huonon isyyden tunnustuksen vaatimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat olla miehen kanssa, joka ei pidä lapsistaan ja lapset sen myös aistivat? Miksi tarvitse eroon miehen luvan ja hyväksynnän? Sinun olisin jo eronnut.
Aina joskus sitä ihan toivoo, että tällaiset aloitukset olisivat provoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hukkaisi minäkään loppuelämääni tuollaisen kanssa. Kysymys - eikä ole taekoitettu ilkeilyksi: Näkyikö miehen asenbe jo 1. lapsen jälkeen? Ja Jos näkyi, miksi se toinen on saatu?
Kuinka löysit tämän ketjun ja pääsit tulla juuri siihen kommentoimaan? Edellinen viesti oli viiden aikaan iltapäivällä.
Täällä jotkut nostavat vuosia vanhoja ketjuja ja sua häiritsee muutaman tunnin väli?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea loppuun, mutta erota voi yksinkin.
Tässä esimerkki nykyihmisistä kun ei pysty keskittymään kuin 10sek ja hypätään seuraavaan asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat olla miehen kanssa, joka ei pidä lapsistaan ja lapset sen myös aistivat? Miksi tarvitse eroon miehen luvan ja hyväksynnän? Sinun olisin jo eronnut.
Tässä on kylläkin esitetty vain ap:n näkemys siitä, ettei mies pidä lapsistaan. Aloittaja on myös kertonut, että miehensä mielestä asia ei ole näin. Ap ei anna miehen olla omanlaisensa isä (toki nelikymppisen perheenisän pk-ikäisille tyrkkäämät väkivaltapelit ovat hyvä p r o v o) ja mies kokee luultavasti yhteisen ajan AP:N ja lasten kanssa vastenmielisenä. Aloittaja haukkuu miestään ankarasti vauva.fi:ssä. Kumma jos heidän parisuhteensa ei kukoista? Aloittaja inhoaa miestään ja tahtoo eron. Hän tuli tänne haukkumaan miestään ja hakemaan vahvistusta ja oikeutusta omille tunteilleen ja ajatuksilleen.
Eikö meidän mammojen kannattaisi tässä kohtaa miettiä kannattaako tähän aloituksen lynkkaushenkeen lähteä mukaan? Jotka lähtevät, miltä näyttää teidän perhe-elämänne? Eroaminen onnistuu varmaankin aina siistimmin kun jätettävää osapuolta ei pakoteta tunnustamaan olevansa kamala ihminen ja surkea vanhempi. Hyvittääkö se, ap, kokemasi vääryyden jos mies myöntää mieliksesi vihanneensa sinua ja lapsia?
Vaikuttaa siltä, että olet myös itse väsynyt pikkulapsielämään. Miehellesi tämä vaihe ainakin on vaikeaa, kun hän ei ole lapsuudenkodissaan nähnyt, miten isä on leppoisasti pikkulasten kanssa. Hankkikaa lastenhoitoapua tähän vaiheeseen, esimerkiksi 1-2 iltaa viikossa lapsia hoitaa joku perheenne ulkopuolelta ja/tai lapsia voi viedä myös harrastuksiin pois pelien ja tv:n luota. Lapset kasvavat nopeasti ja muuttuvat enemmän kavereiksi, kunnes teineinä saattavat taas olla hankalampia. Mutta silloin vanhempien ei tarvitse jatkuvasti hpitas heitä. Anna liitollesi tilaisuus.
Erotkaa pois, mutta suosittelisin, että lapset jää isälleen ja sinä maksat elarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään vähättelemättä miehen ilmiselvää tunnevammaisuutta: teillä on aika pienet lapset. Vanhemmuus muuttuu aika erilaiseksi kun lapset tulevat kouluikään ja elämä. heidän kanssaan on enemmän leppoisaa perhe-elämää kuin pelkkää huoltoa ja hengenpelastusta. En tiedä kannattaako tilanteessasi jäädä odottamaan että miehen suhtautuminen siinä vaiheessa muuttuu, sanonpahan vaan että se on mahdollista.
Ajatus jäi vähän kesken: tarkoitin siis että kun lapset ovat isompia, miehesi voi löytää heihin sellaisen yhteyden jota hän ei nyt löydä.
No lapsen perspektiivistä ajatellen, kiinnostaako esi/teininä kaveerata isän kanssa joka on ensin huutanut sinulle päin näköä viimeiset 10 vuotta?
Eniten tässä käy sääliksi lapsia. On kamalaa joutua kuuntelemaan huutoa, puhumattakaan siitä että joutuvat aikuisen miehen patoutuneen vihan ja traumojen purun kohteiksi! Lapset ansaitsevat parempaa. Ilmoita miehelle, että sinun lapsiasi ei kohdella noin, ja hae eroa. Syitä on riittämiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään vähättelemättä miehen ilmiselvää tunnevammaisuutta: teillä on aika pienet lapset. Vanhemmuus muuttuu aika erilaiseksi kun lapset tulevat kouluikään ja elämä. heidän kanssaan on enemmän leppoisaa perhe-elämää kuin pelkkää huoltoa ja hengenpelastusta. En tiedä kannattaako tilanteessasi jäädä odottamaan että miehen suhtautuminen siinä vaiheessa muuttuu, sanonpahan vaan että se on mahdollista.
Ajatus jäi vähän kesken: tarkoitin siis että kun lapset ovat isompia, miehesi voi löytää heihin sellaisen yhteyden jota hän ei nyt löydä.
No lapsen perspektiivistä ajatellen, kiinnostaako esi/teininä kaveerata isän kanssa joka on ensin huutanut sinulle päin näköä viimeiset 10 vuotta?
Eniten tässä käy sääliksi lapsia. On kamalaa joutua kuuntelemaan huutoa, puhumattakaan siitä että joutuvat aikuisen miehen patoutuneen vihan ja traumojen purun kohteiksi! Lapset ansaitsevat parempaa. Ilmoita miehelle, että sinun lapsiasi ei kohdella noin, ja hae eroa. Syitä on riittämiin!
Tämä. Kasvoin JUST tuollaisessa perheessä jossa isä huusi ja äksyili lapsille. Tätä v*tutti suunnattomasti lapsille normaali käytös, teki hyvin selväksi ettei meidän seura kiinnostanut. Kun olin teini-ikäinen tämä alkoi kohtelemaan yht'äkkiä kuin normaalia ihmistä, mutta se laiva oli seilannut ohi jo aikoja sitten. Nyt aikuisiällä ei olla väleissä, tämä yritti jossain vaiheessa pitää yhteyttä mutta sanoin että ei kiinnosta.
Kuinka löysit tämän ketjun ja pääsit tulla juuri siihen kommentoimaan? Edellinen viesti oli viiden aikaan iltapäivällä.