Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen joka tulee paremmin toimeen miesten kanssa
19.04.2015 |
Tunnustan olevani tällainen ja se tuottaa minulle ongelmia. Miesten ajatuksen juoksua on helpompi ymmärtää, ihailen enemmän miesten kuin naisten vaatteita, kaverini ovat miehiä tai paras kaverini aika jätkämäinen nainen, miesten seura on helpompaa, vaivattomampaa, loogisempaa, toimivampaa - lukuun ottamatta muutamia sovinisteja tai seksistejä. Esikuvani ovat miehiä voittopuolisesti.
En koe olevani yhtään naisellinen nainen lukuun ottamatta pitkiä hiuksiani. Usein käy niin että naiset suuttuvat minuun, koska luulevat että jotenkin pidän heitä typerinä tms. koska en osaa innostua heidän jutuistaan tai en yksinkertaisesti tavoita samaa aaltopituutta vaikka kuinka haluaisin.
Olen kasvanut kahden isoveljen kanssa ja ollut aina isän tyttö ja jos voisin valita, olisin mieluiten mies kuin nainen. Toisaalta en tunne mitään halua sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Osaan niin miesten kuin naisten töitä. Olen itsenäinen ja elänyt yksin ja elättänyt itseni koko elämäni.
Onko kohtalotovereita siellä jossain? Miten olette selviytyneet hankalista tilanteista? Oikeasti pahoitan vähän mieltäni ja masennun kun (naiselliset) naiset niin usein suuttuvat minuun ja en osaa selittää itseäni. Päässäni on vain tyhjä kohta siinä kohtaa kun pitäisi kohdata kemiat toisen naisen kanssa ja sitten minusta mukamas välittyy arrogantti vaikutelma. Nuo ovat minulle ahdistavia tilanteita, kun naiset niin usein odottavat toiselta naiselta selkeää hengenheimolaisuutta. Tänään viimeksi kävi huonosti ja en oikeasti edes tajua mikä minussa ärsyttää, koska olen aika kiltti ja empaattinen sekä auttamishaluinen.
Kommentit (84)
Minä. Sillä erotuksella, että koen itseni ja haluan uökomuodoltani olla naisellinen nainen. Ymmärrän ongelmatiikan. Ihastelen kyllä aevovaltaisia hyvin koulutettuja naisia. Heidän kanssa tätä yllä mainitsemaasi ongelmaa ei niinkään ole. hakeudu omanlaistesi seuraan, niin minäkin teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Huvittaa nämä naiset jotka julistaa kuinka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen ja dissaavat omaa sukupuoltaan. Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia.
Lakkaa näyttämästä että et innostu "heidän" jutuistaan. Höpötä meikeistä tai TV-ohjelmista. Yritä löytää keskustelunaiheita jotka kiinnostavat teitä molempia. En minäkään välitä tippaakaan niistä aiheista, joista keskustelen ihmisten kanssa. 90% aiheista on epäkiinnostavia. Ja muut ihmiset ajattelevat aivan varmasti samoin. Mutta totta kai he loukkaantuvat jos tuon esiin sen että ei kiinnosta.
Eli aloittajan ongelma ei nyt ole se, että ei löydy mitään yhteistä naisellisten naisten kanssa, vaan heikot sosiaaliset taidot. Niihin nyt vain kuuluu se, että osaa olla olevinaan kiinnostunut vaikka ei puhuttaisikaan juuri niistä itseä kiinnostavista aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne palstalle viimeisenä kannattaa noita juttuja kirjottaa ja sielunkumppania löytää. Täällä on vaan NIITÄ naisia (=huono itsetunto, jatkuva valittamisen ja kärjistämisen tarve, pystyvät juuri niin tasokkaisiin keskusteluihin, kuin yllä parissa kommentissa näkyy)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Hei, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tässä ei ole nyt kyse siitä. Lähestyn avoimin mielin kaikkia naisia, mutta hetken päästä he alkavat näykkiä tai arvostella epäsuorasti minua. Olen tosi kiltin näköinen ja voitan usein ihmisten luottamuksen tuosta vain. Nykyään en käytä enää meikkiä, koska olen aika hauskan näköinen meikattuna, joten sen ei pitäisi töissä tulla ongelmaksi. Tämä siis useimmiten sattuu työpaikalla. Olen aika erakko, enkä halua liittoutua kenenkään kanssa. Mutta muutenkin, naisille suunnatulla markkinoinnillá on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa minulle.
Olen miettinyt asiaa usein, läpi vuosien, ja en vain osaa ilmeisesti näyttää tarpeeksi kiinnostuneelta naisten jutuista ja pelkäänkin naisia nykyään. Olen sellainen tylsä pokerinaama. Miesten kanssa olen aina rento ja suorapuheinen. Joskus kuitenkin tapaan naisen, joka on itsekin yksinäinen susi, ja silloin menee kaikki yleensä hyvin.
En psykologis-sosiaalisessa työssäni voi mitenkään stereotypistää ketään, enkä itsekään ole stereotyyppinen. Tai näe itseni jonkin stereotypian edustajana. Joten on vähän yksinkertaistavaa hyökätä noin ja syyttää minua asiasta.
Minulle vain käy 99% huonosti naisten seurassa - yleensä puukkoa tulee selkään tai juoruillaan. Miehissä en ole kohdannut samaa käytöstä tähän mennessä.
En ole myöskään kiinnostunut lapsista, kokkailusta, vaatteista tai meikeistä tai aviomiehen hankkimisesta.
Kokemukseni mukaan miehissä on enemmän itseni kanssa samankaltaisia IHMISIÄ.
Koulutuksella ei ole tässä mitään merkitystä sillä olen tehnyt työtä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen akateemisesti koulututettu, mutta työväenluokasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Huvittaa nämä naiset jotka julistaa kuinka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen ja dissaavat omaa sukupuoltaan. Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia.
[/quote]
Naiset kestävät myös huonommin itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kuin miehet. Täällä tämä taas nähdään. En edes ehtinyt vastata ja minut on jo haukuttu pystyyn ja luonteeni on lyöty lukkoon. Ennakkoluulot jyrää täällä enemmän kuin minun päässäni, sillä kirjoitan nyt yksilöistä, joita olen elämässäni tavannut. Se että ihailen joitakin miehiä, ei tarkoita samaa kuin miesten homogenisoiminen. Sehän käy selväksi jo aloituksessa, jossa mainitsen seksistit ja sovinistit.
Ap
Olen tavannut useita selkäänpuukottavia, juorukerhoja pitäviä, paskaa puhuvia miehiä. Minulla on enemmän miehiä ystävinä,mutta kyllä nämä on enemmän ihmis-kuin sukupuolikysymyksiä. En itsekään pukeudu mekkoon,en meikkaa,rakennan huvikseni autoja yms. Minua silti ihmetyttää/huvittaa naiset,jotka julistavat etteivät tule naisten kanssa juttuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:09"]
HAHHAHAHA ET EDES OLE NAINEN. KIRJOITAT MUKA HÄNENÄ TÄNNE NÄITÄ JUTTUJASI. PLIIS HANKKISIT JO ELÄMÄN.
[/quote]
Olen kyllä nainen. Valitettavasti.
Haluaisin vain tulla toimeen paremmin naisten kanssa, mutta täälläkin menee pieleen, mikä ei rohkaise yrittämään parannusta.
En haluaisi että naiset suhtautuvat minuun negatiivisesti, mm. silloin kun yritän vain auttaa. Silloinkin luullaan että on kyse jostain kilpailusta tai arvostelusta. En tajua. Itselläni pyörii useimmiten päässä vain palkkapäivä ja ranskalainen poikaystävä. Kaikki muu on aika toissijaista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Hei, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tässä ei ole nyt kyse siitä. Lähestyn avoimin mielin kaikkia naisia, mutta hetken päästä he alkavat näykkiä tai arvostella epäsuorasti minua. Olen tosi kiltin näköinen ja voitan usein ihmisten luottamuksen tuosta vain. Nykyään en käytä enää meikkiä, koska olen aika hauskan näköinen meikattuna, joten sen ei pitäisi töissä tulla ongelmaksi. Tämä siis useimmiten sattuu työpaikalla. Olen aika erakko, enkä halua liittoutua kenenkään kanssa. Mutta muutenkin, naisille suunnatulla markkinoinnillá on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa minulle.
Olen miettinyt asiaa usein, läpi vuosien, ja en vain osaa ilmeisesti näyttää tarpeeksi kiinnostuneelta naisten jutuista ja pelkäänkin naisia nykyään. Olen sellainen tylsä pokerinaama. Miesten kanssa olen aina rento ja suorapuheinen. Joskus kuitenkin tapaan naisen, joka on itsekin yksinäinen susi, ja silloin menee kaikki yleensä hyvin.
En psykologis-sosiaalisessa työssäni voi mitenkään stereotypistää ketään, enkä itsekään ole stereotyyppinen. Tai näe itseni jonkin stereotypian edustajana. Joten on vähän yksinkertaistavaa hyökätä noin ja syyttää minua asiasta.
Minulle vain käy 99% huonosti naisten seurassa - yleensä puukkoa tulee selkään tai juoruillaan. Miehissä en ole kohdannut samaa käytöstä tähän mennessä.
En ole myöskään kiinnostunut lapsista, kokkailusta, vaatteista tai meikeistä tai aviomiehen hankkimisesta.
Kokemukseni mukaan miehissä on enemmän itseni kanssa samankaltaisia IHMISIÄ.
Koulutuksella ei ole tässä mitään merkitystä sillä olen tehnyt työtä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen akateemisesti koulututettu, mutta työväenluokasta.
Ap
[/quote]
Niin eli naisten kanssa käytöksesi muuttuu, miesten kanssa esität rentoa ja rempseää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Huvittaa nämä naiset jotka julistaa kuinka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen ja dissaavat omaa sukupuoltaan. Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia.
[/quote]
Mä ymmärrän aloittajan ajatuksen, mutta mä myös tulen paremmin toimeen miesten kanssa, erityisesti työpaikalla. Kumpikaan sukupuoli ei ole mitenkään homogeeninen ryhmä jossa ei eriävyyksiä olisi, mutta pääsääntöisesti tulen paremmin juttuun miesten kanssa. Johtuen hyvin suurelta osalta siitä, etten vaan yksinkertaisesti jaksa ruotia temptation islandia, bb:ta tms. turhaa tv-ohjelmaa tai sitä mitenkä tuo naapurin jussi nyt tuli katsoneeksi merkittävästi postilaatikolla jne. Mua ei kiinnosta. Mua ei ole kiinnostanut ikinä eikä oletettavasti tule ikinä kiinnostamaankaan nuo jutut.
Mulla on naisia ystävinä, mutta heidät olen tuntenut jo ihan pienestä lapsesta saakka. Aikuisiän naistuttavuudet ovat pintapuolisia tuttavia enkä heidän kanssaan juurikaan välitä viettää aikaani ja jos menen kaljalle työkavereiden kanssa, niin lähes poikkeuksetta se on miespuolinen työkaveri.
Minulla on oma parisuhde kunnossa enkä siis ole metsästämässä uutta miestä, eli sekään ei ole selitys. Varsinkaan kun jo lapsena viihdyin paljon poikien kanssa leikkimässä.
Ehkä mulla ei sitten vaan ole niitä FIKSUJA naispuolisia työkavereita?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:15"]
Olen tavannut useita selkäänpuukottavia, juorukerhoja pitäviä, paskaa puhuvia miehiä. Minulla on enemmän miehiä ystävinä,mutta kyllä nämä on enemmän ihmis-kuin sukupuolikysymyksiä. En itsekään pukeudu mekkoon,en meikkaa,rakennan huvikseni autoja yms. Minua silti ihmetyttää/huvittaa naiset,jotka julistavat etteivät tule naisten kanssa juttuun.
[/quote]
Vaivaako päinvastainen miehiä yhtä paljon? Siis mies, joka tulee paremmin toimeen naisten kanssa, esimerkiksi toiseksi paras ystäväni. En ole yleistänyt noin pahasti kuin mitä minun nyt täällä väitetään kirjoittaneen.
Miesten kanssa ei tule samanlaista kilpailua kuin toisten naisten kanssa, eikä asiaa ilmeisesti auta se, että vihaan kaikkea kilpailua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:12"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Huvittaa nämä naiset jotka julistaa kuinka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen ja dissaavat omaa sukupuoltaan. Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia.
[/quote]
Naiset kestävät myös huonommin itseensä kohdistuvaa kritiikkiä kuin miehet. Täällä tämä taas nähdään. En edes ehtinyt vastata ja minut on jo haukuttu pystyyn ja luonteeni on lyöty lukkoon. Ennakkoluulot jyrää täällä enemmän kuin minun päässäni, sillä kirjoitan nyt yksilöistä, joita olen elämässäni tavannut. Se että ihailen joitakin miehiä, ei tarkoita samaa kuin miesten homogenisoiminen. Sehän käy selväksi jo aloituksessa, jossa mainitsen seksistit ja sovinistit.
Ap
[/quote]
Kirjoitit kerrankin sen "miksi miehet haluaa minusta vain seksiä" ja laitoit niin tarkat kuvaukset ja tunnisteet että varmasti tutut luulisi että hän muka täällä sellaisia kirjoittaisi. Oikeasti olet pahasti pipi päästäisi.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"] Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä. [/quote] Hei, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tässä ei ole nyt kyse siitä. Lähestyn avoimin mielin kaikkia naisia, mutta hetken päästä he alkavat näykkiä tai arvostella epäsuorasti minua. Olen tosi kiltin näköinen ja voitan usein ihmisten luottamuksen tuosta vain. Nykyään en käytä enää meikkiä, koska olen aika hauskan näköinen meikattuna, joten sen ei pitäisi töissä tulla ongelmaksi. Tämä siis useimmiten sattuu työpaikalla. Olen aika erakko, enkä halua liittoutua kenenkään kanssa. Mutta muutenkin, naisille suunnatulla markkinoinnillá on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa minulle. Olen miettinyt asiaa usein, läpi vuosien, ja en vain osaa ilmeisesti näyttää tarpeeksi kiinnostuneelta naisten jutuista ja pelkäänkin naisia nykyään. Olen sellainen tylsä pokerinaama. Miesten kanssa olen aina rento ja suorapuheinen. Joskus kuitenkin tapaan naisen, joka on itsekin yksinäinen susi, ja silloin menee kaikki yleensä hyvin. En psykologis-sosiaalisessa työssäni voi mitenkään stereotypistää ketään, enkä itsekään ole stereotyyppinen. Tai näe itseni jonkin stereotypian edustajana. Joten on vähän yksinkertaistavaa hyökätä noin ja syyttää minua asiasta. Minulle vain käy 99% huonosti naisten seurassa - yleensä puukkoa tulee selkään tai juoruillaan. Miehissä en ole kohdannut samaa käytöstä tähän mennessä. En ole myöskään kiinnostunut lapsista, kokkailusta, vaatteista tai meikeistä tai aviomiehen hankkimisesta. Kokemukseni mukaan miehissä on enemmän itseni kanssa samankaltaisia IHMISIÄ. Koulutuksella ei ole tässä mitään merkitystä sillä olen tehnyt työtä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen akateemisesti koulututettu, mutta työväenluokasta. Ap [/quote] Niin eli naisten kanssa käytöksesi muuttuu, miesten kanssa esität rentoa ja rempseää...
[/quote]
En esitä mitään, vaan olen oma itseni. Ei minun tarvitse esittää kenellekään mitään, enkä pidä epäaidoista ihmisistä. Ilmeisesti kannattaisi? Naisten kanssa olen tahtomattani varpaisillani, koska huonoja kokemuksia on tullut enemmän naisista kuin miehistä. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:09"]
Hei, ymmärrän mitä tarkoitat, mutta tässä ei ole nyt kyse siitä. Lähestyn avoimin mielin kaikkia naisia, mutta hetken päästä he alkavat näykkiä tai arvostella epäsuorasti minua. Olen tosi kiltin näköinen ja voitan usein ihmisten luottamuksen tuosta vain. Nykyään en käytä enää meikkiä, koska olen aika hauskan näköinen meikattuna, joten sen ei pitäisi töissä tulla ongelmaksi. Tämä siis useimmiten sattuu työpaikalla. Olen aika erakko, enkä halua liittoutua kenenkään kanssa. Mutta muutenkin, naisille suunnatulla markkinoinnillá on hyvin vähän tai ei ollenkaan annettavaa minulle.
Olen miettinyt asiaa usein, läpi vuosien, ja en vain osaa ilmeisesti näyttää tarpeeksi kiinnostuneelta naisten jutuista ja pelkäänkin naisia nykyään. Olen sellainen tylsä pokerinaama. Miesten kanssa olen aina rento ja suorapuheinen. Joskus kuitenkin tapaan naisen, joka on itsekin yksinäinen susi, ja silloin menee kaikki yleensä hyvin.
En psykologis-sosiaalisessa työssäni voi mitenkään stereotypistää ketään, enkä itsekään ole stereotyyppinen. Tai näe itseni jonkin stereotypian edustajana. Joten on vähän yksinkertaistavaa hyökätä noin ja syyttää minua asiasta.
Minulle vain käy 99% huonosti naisten seurassa - yleensä puukkoa tulee selkään tai juoruillaan. Miehissä en ole kohdannut samaa käytöstä tähän mennessä.
En ole myöskään kiinnostunut lapsista, kokkailusta, vaatteista tai meikeistä tai aviomiehen hankkimisesta.
Kokemukseni mukaan miehissä on enemmän itseni kanssa samankaltaisia IHMISIÄ.
Koulutuksella ei ole tässä mitään merkitystä sillä olen tehnyt työtä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olen akateemisesti koulututettu, mutta työväenluokasta.
Ap
[/quote]
Käytät stereotypioita: kategorisoit yksilöitä heidän sukupuolensa perusteella. Sukupuolihan ON yksi perustavanlaatuisimmista stereotypioista. Subjektiivisen oman tulkintakiikariesi kautta arvioit, että et ole tullut toimeen suurimman osan kanssa tapaamistasi naisista ja sama ongelma tulee tulevaisuudessakin jatkumaan. Sama stereotypisointi jatkuu sukupuolellisesti kuvatessasi itseäsi, erottelet länsimaisen 2015-luvun käsityksen mukaisesti eri elementtejäsi maskuliinisiin tai feminiinisiin. Lisäksi kuvittelet, että niin naiset kuin miehetkin edustavat homogeenista ryhmää, jossa poikkeukset ovat harvinaisia (naisilla) tai niitä ei ole olemassakaan (miehet). Oikeasti yksilönä, joka ei hahmottaisi maailmaa kategorioiden kautta et olisi tuota(kaan) luokittelua tehnyt.
Tuo kategorisointi on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää :) Sanoisin, että sinun ongelmanasi on asenne jostain syystä naisia kohtaan. Jopa nyt syyllistät minua hyökkäämisestä, vaikka kysyin täysin relevantin kysymyksen esittämiäsi oman kokemuksesi yleistyksiä kohtaan. Jos kuvittelet, että miehet eivät puukota selkään tai juoruile, tai että sinulle ei voi niin käydä tulevaisuudessa miesten kanssa olet aivan helvetin tyhmä.
I rest my case: harjoittele kultaseni sosiaalisia taitoja :)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:17"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 19:54"]
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.
[/quote]
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Huvittaa nämä naiset jotka julistaa kuinka tulevat paremmin miesten kanssa toimeen ja dissaavat omaa sukupuoltaan. Ihan niin kuin miessukupuoli olisi joku homogeeninen ryhmä jossa kaikki ovat samanlaisia.
[/quote]
Mä ymmärrän aloittajan ajatuksen, mutta mä myös tulen paremmin toimeen miesten kanssa, erityisesti työpaikalla. Kumpikaan sukupuoli ei ole mitenkään homogeeninen ryhmä jossa ei eriävyyksiä olisi, mutta pääsääntöisesti tulen paremmin juttuun miesten kanssa. Johtuen hyvin suurelta osalta siitä, etten vaan yksinkertaisesti jaksa ruotia temptation islandia, bb:ta tms. turhaa tv-ohjelmaa tai sitä mitenkä tuo naapurin jussi nyt tuli katsoneeksi merkittävästi postilaatikolla jne. Mua ei kiinnosta. Mua ei ole kiinnostanut ikinä eikä oletettavasti tule ikinä kiinnostamaankaan nuo jutut.
Mulla on naisia ystävinä, mutta heidät olen tuntenut jo ihan pienestä lapsesta saakka. Aikuisiän naistuttavuudet ovat pintapuolisia tuttavia enkä heidän kanssaan juurikaan välitä viettää aikaani ja jos menen kaljalle työkavereiden kanssa, niin lähes poikkeuksetta se on miespuolinen työkaveri.
Minulla on oma parisuhde kunnossa enkä siis ole metsästämässä uutta miestä, eli sekään ei ole selitys. Varsinkaan kun jo lapsena viihdyin paljon poikien kanssa leikkimässä.
Ehkä mulla ei sitten vaan ole niitä FIKSUJA naispuolisia työkavereita?
[/quote]
Parhaan ystäväni olen tuntenut lapsesta asti ja ajatellaan ihan yksi yhteen. Hänelläkin on vaikeuksia tulla toimeen naisten kanssa. Ja hän on jo 68. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 20:09"]
ja en vain osaa ilmeisesti näyttää tarpeeksi kiinnostuneelta naisten jutuista ja pelkäänkin naisia nykyään. [/quote]
Kerrotko, että mitä nämä "naisten jutut" on?
Alue: Aihe vapaa
Ja toki millä perusteella miesten seura on loogisempaa, vaivattomampaa ja toimivampaa? Mulla ei ole eläessäni ollut ongelmia naisten (kuten ei miestenkään) välisissä ystävyyssuhteissa, johtuisikohan ihan että tutustun fiksuihin IHMISIIN, en sukupuolen edustajiin stereotyyppeinä.