~ * ~ Toukotaapertajien maanantai ~ * ~

Ihanaa Onnipapunen!! Se ensimmäinen hetki kun näkee oman vauvansa ultrassa on aina yhtä ihana!



Onnea myös Alpukan " Pinskulle" 1v synttäreistä.



Minä täällä edelleen mietiskelen pitäisikö sitä mennnä yksityiselle ultraan, mietiskelen sitä varmaan aina tonne viikolle 13 saakka, heh heh. Ensi viikolla olisi sitten neuvola, viikoilla 8+6. Onko kenelläkään koskaan kuuluneet sydänäänet noin aikaisin, tai ovatko edes yrittäneet kuunnella? Itse olen ollut eka käynneillä vasta tossa 10+ viikoilla ja silloin ovat kuuluneet (paitsi tietysti kahden tuulimunan kohdalla). Väsymys jatkuu ja tänään etoo taas vähän. Vatsakin taitaa olla jokseenkin turvonnut, kun housun nappi ei mene kiinni.



Tervetuloa kaikille uusille plussanneille!



Kolmeplusyks ja 7+4

Itse olen ainakin voinut ihan hyvin raskauksien loppuun saakka. Tietysti on ollut närästystä, turvotusta yms.,mutta olen kuitenkin ollut pirteä ja olisin varmasti voinut käydä tenteissä ja tunneillakin suht loppuun asti. Varsinkin sinulla esikoista odottaessasi on helpompaa, kun voit vapaa-aikanasi keskittyä itseesi ja raskauteesi (eikä siis ole muuta lapsilaumaa vaatimassa osaansa). Varmasti kaikki menee hyvin, yritä vain nauttia vauvan odotuksesta!



T: Kolmeplusyks ja 7+4

Hei!

Ja onnittelut raskaudesta! Ymmärrän täysin huolesi, mutta ota rauhassa ja nauti! Asioilla on tapana järjestyä, vaikka nyt tuntuisikin pelottavalta. Minä olen ainakin kuullut, että moni nimenomaan suosittelee lapsen hankkimista vielä kun on koulussa. Koulun käyntiin kun pystyyy joustavamminen sovittelemaan huonot olot ym. ja sitten kun työnhakukin on edessä, niin lapsia on jo hankittu:) Tietenkin taloudellinen tilanne voi pelottaa, mutta onhan lapsia tehty jo kautta aikojen, oli sitten rahaa tai ei. Ei kaikki lapseen liittyvät tarvikkeet ja vaatteet tarvi olla sitä kalleinta ja uusinta. Tärkeintä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla. Sinusta tulee varmasti hyvä äiti ja saat tukea ystäviltä ja perheeltäsi sitten kun sitä tarvit:) Ei muuta kun iloitse siitä, että pian sinustakin tulee äiti!



nimim. itsenkin esikoista välillä pelonsekaisin tuntein odotteleva:)

Hoh hooh, väsyttäää ja väsyttää....

Nyt en pääse kotoa käsin nettiin kun meni tietokoneesta muuntaja...

eli kirjastoon jouduin raahautumaan eli en varmaan joka päivä pääse lukemaan toukotaapertajien juttuja...

Olo on hyvä, aamuisin vielä oksettaa...

26.9 olisi neuvolalääkärille aika, sitä innolla odottelen...

Muutamat tietää raskaudesta, mutta tietävät myös sen ettei aina onnistu. Toivottavasti nyt onnistuisi, *huokaus*

Olisi niin ihanaa päästä jo ostelemaan vauvan vaatteita,

tosin kävin kyllä etsimässä esikoisen äitiyspakkauksen (v.2003) ja katselin sisältöä innolla, kaikki tallessa ja puhtaina sekä ehjinä.



Terkkuja ki-ra:lle... soittelen joku päivä....



Mami ja vintiö 2v.9kk ja " jeje" 7+4

Yritetäänpä uudelleen ilman pikku apuria, joka on hyvin innokas enterin painelija...



Ensiksi paljon onnea Onnipapuselle hyvistä ultrauutisista! ja tervetuloa uusille plussanneille (oli ainakin yksi).



Pahoinvointi löysi sitten tännekin. Tänään on kuvottanut koko päivän ja oksentanutkin olen jo kolmasti. Piti pitää raskaus salaisuutena töissä (muutamaa työkaveria lukuunottamatta) vielä jonkin aikaa mutta jos tätä menoa jatkuu niin kyllähän joku sen oksentelusta arvaa. Meillä kun ei äänieristys vessoissa ole töissä kovin huippuluokkaa. Mahaakin turvottaa niin, että ei kaikkia housuja saa enää kiinni joten eiköhän joku tarkkasilmäinen senkin huomaa.



Äh, nyt on tuo tyttö taas pahanteossa joten täytyy mennä.

Aaah, on se ihanaa kun nuo lapset nukkui yhtäaikaa päikkärit ja sain minäkin tunnin vedellä hirsiä! Meillekin tulossa kolmonen, toivottavasti ainakin :) Eihän todisteita vielä ole elämästä.



Etovaa oloa on, varsinkin kun kerkeää tulla nälkä. Ja tuo armoton väsy, joten oireita ainakin on.



Tekisi niin mieli jo tietää onko ketää vaiko eikö. Eka neuvola on jo varattuna parin viikon päähän, mutta siellähän täytetään vain papereita.

raskausviikko 6 menossa. Tunteet pinnassa, tissit arat. vatsa vähän turvonnut mutta tosi vähän. Jännittää ja pelottaa, pärjäämmekö ukon kanssa. olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia!

Mutta nyt jutskaan näin lyhyesti, joku toinen päivä enemmän.

laskettu aikani 15.5.07 Apuva!

Vanilja 84: Minä opiskelin raskaana ollessa ihan sinne synnytykseen saakka ja hyvin meni :)) Eli 2002 maaliskuussa oli la ja sysksyllä 2001 alkoi viimeinen opiskelu vuosi ja tarkoitus valmistua 2002 toukokuussa. Pohdin tuolloin ihan samoja asioita, kuin sinä, vaikka ehdimme yrittää kakkosta liki vuoden jo. Minä opiskelin hoito alaa ja työharjoittelujaksoja oli yhteensä 12vk ja pääosin kolmivuorotöitä. Viimeisen harjoittelujakson tein tammi-helmikuussa. Aamulla klo 7.00 harjoittelupaikkaan ja sieltä pikapikaa kotiin syömään ja 35km päähän iltakouluun, sieltä kotiin klo21.30. Se oli aika rankkaa, koska minuun iski vielä tuolloin sitkeä poskiontelotulehduskin. Harjoittelujakso loppui just viikkoa ennen äitiyslomaa ja jatkoin normaalisti iltakoulua.....oli toiseksi viimeinen viikko meneillään, ennen kuin muut lähtivät 6vk:si harjoittelujaksolle(huom. minä kävin sen tuolloin tammi-helmikuussa, sain sumplittua luokanvalvojan kanssa) Torstai iltana istuin normaalisti koulussa luennolla klo 21.00 asti ja yöllä sitten klo 02.15 meni vedet ja tyttö syntyi päivällä klo 13.14. Seuraavana to ja pe menin vauvan kanssa käymään parilla lyhyellä kurssilla, jotka olivat aika tärkeitä. Sitten olin kotona vauvan kanssa 6vk, kunnes muut palasivat harjoittelujaksoltaan. Luennot alkoivat taas toukokuussa 13 päivä ja kävin siellä vauvan kanssa toukokuun loppuun asti ja VALMISTUIN!



Mulla tosin oli etuna se, että opiskelin hoitoalaa ja vauva oli tosi rauhallinen söi ja nukkui, niin ja sai jopa nukkua semmoisessa sairaalasängyssä. Luokkatoverit ja opettajat ehdottivat vauvan mukaan ottamista tunneille ja vannoivat, ettei vauva häirinnyt....ja kysehän oli vajaat parista viikosta, jätin vauvan isin kanssa lyhyempinä iltoina.



Eli neuvoksi annan, että kerro opettajille perheenlisäyksestänne hyvissä ajoin, tarvittaessa sitten joustavat aivan varmasti! Minäkin tosiaan murehdin asiaa moneen otteeseen, vaikka mies valasi kuinka uskoa. Kyllä se siitä.



Tänään se jatkuva paha olo löysi minutkin ja väsymys päälle. Otin pikku torkut lastenohjelmien aikaan. Kaikki kolme raskautta ovatkin olleet lähes oireettomia, joten on se jo aikakin kokea, mitä on raskauspahoinvointi;))



Toivottavasti tuosta sepostuksestani sai edes jotain selkoa....



Lalla ja pallero rv7+3

Vaniljalle....Niin noista äitiyspäivärahoista ja opintotuista käy sitten kelassa keskustelemassa hyvissä ajoin kun sen aika on....neuvovat siellä sitten tarkemmin. Usko pois, hyvin kaikki sujuu:)))