~ * ~ Toukotaapertajien maanantai ~ * ~

Tänne ei kummempia. Masua turvottaa ihan mielettömästi - kaikki housut kiristää aamusta iltaan. En nyt vielä (rv 5+1) kuitenkaan haluaisi siirtyä äitiyshousujen käyttöön... Voi olla, että emme onnistu " salaamaan" raskautta tuonne rv 12 asti, kuten oli suunnitelmissa, kun maha kerran paisuu jo nyt kuin pullataikina. Parille kaverille olen jo kertonut, mutta isovanhemmille tms ei vielä olla puhuttu mitään. Toisaalta haluaisin kailottaa asian jo kaikille, mutta hillitsen kuitenkin hieman...

Meillä mies ja poika flunssassa, mulla ei onneksi mitään. Muistelin, että esikoista odottaessakin olin ihmeen immuuni - en esim. sairastanut jokasyksyistä syysflunssaa ollenkaan. Mutta eikös odottavan äidin immuunipuolustus olekin huippuunsa viritetty?

Terve vaan kaikille ja oikein reipasta uuden viikon alkua!

Täällä tosiaan vielä hyvin varovasti suhtaudun tähän uuteen raskauteen, mutta tänään jo rv 4+4 (hih), niin alkaa tuntumaan vähän vakuuttavammalta. Jospa tämä uusi masuasukki tarraisi kiinni oikein kunnolla!



Emme todellakaan ole vielä kertoneet ristinsielullekaan...odotamma ainakin pari viikkoa ennen kuin soitamme edes neuvolaan. Sitten on todennäköistä jo, että raskaus jatkuu. Olisihan se hieno kertoa! Ehkä sen itsekin uskoisi sitten paremmin. Mutta toisaalta, onhan sitä kiva nauttia tästä tiedosta ihan kaksistaan ensin. Saatamme yrittää odottaa kans NP-ultraan asti, jos vaan jaksamme. Viimeksi kerroimme, kun neuvolassa oli kuultu sydänäänet. Sitten se tuntuii todelta. :) Mulla oli todella oireeton ensiraskaus ja mahakin tullatupsahti vasta todella todella myöhään. Ja silloinkin vielä pystyin pukeutumisella hämäämään ihan loppuun asti.



Mutta juu..mitkäs on mammojen voinnit?

Täällä mennään rv huimat 5+3 ja väsymys on ihan jotain sietämätöntä. Kertakaikkiaan meinaa mennä mehut koko naisesta! Töissä pitää vaan jaksaa puurtaa, mutta onneksi väsymyksen voi kuitata siellä uuden duunin perehdytysväsymyksellä. Mitähän pomo sanoo, kun väläyttelen sille, etten voikaa jatkaa kuin maalis-huhtikuulle?! En vain ole halunnut vielä kertoa kenellekään, kun edellinen raskaus päättyi kesken menoon ja siinä olikin sitten selitteleminen kaikille... Neuvolaan tosin pitäisi soittaa heti, kun saan seuraavan työvuorolistan.



Viime yönä oli kuopuksen pullosta vierottaminen ja ihmeen hyvin meni. Illalla itkeskeli ja yöllä heräsi kerran itkeskelemään, mutta loppujen lopuksi meni aika hyvin, vaikka pullo on ollut hänelle tosi tärkeä.



Jaah, raskausoireita ei oikein ole. Tuo suunnaton väsymys on, mutta muuten olo on melko siedettävä. Mä en kai kestäiskään noiden kahden olemassa olevan lapsen kanssa, jos täytyisi ykäillä ihan non-stop. Alavatsaa turvottaa jonkun verran, mutta kyllä tässä vielä menee vanhat housut. No joo, tissit on hirmusen kipeät ja hieman turpeat...



Mukavaa viikon alkua ja vauvaliimaa kaikille odottajille!



Pirpaliina rv5+3

Täällä alkaa oireita ilmetä enemmän, nimittäin pahoinvointia on sitten tänä aamuna ollut ensimmäistä kertaa. Apua..tästäkö se nyt sitten alkaa? Sitä vastoin väsymys on ehkä hiukan hellittänyt, mutta tissit edelleen tosi arat.

Itellä tuo maha kans aikas turvoksissa, varsinkin illalla. Yritetään kuitenkin sinnitellä sinne ultraan asti, ja sitten saa vaikka koko maailmaa tietää!:) Nyt syömään jogurttia, että pikkunen kasvaa lisää!



Timjami79 ja rv 6+4

ei ma.

Piti TUUTUPIIlle vastata vaan siitä odottavan äidin puolustuskyvystä. Ensimmäisen raskauden aikana opin, että päinvastoin kuin luullaan odottavan äidin limakalvot ovat erittäin alttiit erilaisille bakteereille! Eli minäkin, joka en koskaan sairastu flunssaan, sain flunssan vaikka se nopeasti ohi menikin. Eli kyllä vitamiinit, marjat yms. ovat hyviä olla osana raskaanolevan ruokavaliota!

Tsemppiä kaikille!

Ja lisää kuulumisia! ;)

Täällä ei vielä mitään ihmeempiä oireita oo ollut hiukan on masua nipistellyt ja väsymystä on ollut. Esikoista odottaessani mulla alkoikin pahoinvointi vasta kahdeksannella viikolla ja sitä kesti aina loppuun asti. Kunpa tästä raskaudesta ei tulis samanlaista oksentamista. Koko raskausaikana mulla tuli painoa vain +1kg.



1MiMMi rv 4+5

Tänään on sitten minulla jännä päivä. Olen menossa sinne ultraan iltapäivällä ja nyt yritän saada aikaa kulumaan. Yleensä toivon että vapaapäivät menisi hitaasti, mutta tämä piinaava jännitys on aika hurjaa. Toivon todella että kaikki olisi hyvin. Olemme ajatelleet ultran jälkeen kertoa vanhemmillemme ja en oikein tiedä kuinka kertoisimme. Iloinen uutinen se tulisi olemaan.



Viime yönä näin unta että aloin vuotaa verta. Se tuntui hyvin todelliselta, mutta onneksi se oli vain unta. Ehkä kaikki johtuu tästä jännityksestä. Tiedän ettei se jännitys ultraan lopu, mutta saa ainakin huoahtaa helpotuksesta ja tietää että mahdollisuudet raskauden jatkumiselle on. Aina puhutaan paljon epäonnistumisista, kohdun ulkopuolisista raskauksista ja tuulimunista, mutta loppujen lopuksi suurin osa raskauksista menee juuri niinkuin pitääkin. Kumpa voisimme kaikki kuulua tähän suuriimpaan osaan. Palailen illalla kertomaan miten kävi.



Onnea ultraan onnipapunen...

Eipä tuossa viikonloppuna ehtinyt kauheasti kirjoitella, kun oli kerrankin vapaata niin ohjelmaakin sitten riitti. Lauantaina oli ystävän lapsen ristiäiset ja olipa kiva ajatella että ensi kesänä sitten meilläkin olisi moiset juhlat. Kerrottiin samalla tutuille, ketä paikalla sattui olemaan, iloiset uutiset.

On lohduttavaa kuulla että muillakin on tuota väsymystä havaittavissa. Tuntuu että vaikka nukut kuinka paljon niin ei vaan helpota. Perjantaina alkoi vielä tuo kuvottava tunnekin hiipiä, vaikka minulla ei aikaisemmilla kerroilla ole moista edes ollut. Tässä alkaa varmaan tulla jo vanhaksi... ;)

Sellaisia tällä kertaa täältä päin.



AngelEyes 6+3

rv. 5+5 eli ei paljon mitään. Etoo ja väsyttää, tissit on arat, alavatsaa juimii, tukka rasvoittuu nopeammin, pissa haisee pahalle ja suussa maistuu myös. Hieman on ollut vuotoja, mutta niin myös kahdessa aiemmassa raskaudessa aluksi. Aika skeptisesti vielä suhtaudun, parhaat kamut jo tietää, koska paljastuin juomattomuuteni takia ja olen huono valehtelemaan. Sukulaisille ja muille kerrotaan vasta paljon myöhemmin, mikäli kaikki menee hyvin. Tsemppiä kaikille!

Meillä siis ultra tänään ja jännittää niin maan pirusti, että onko kaikki kunnossa vai onko kärsinyt etovasta olotilasta ja finninaamasta ihan turhaan.

Toivottavasti kaikki on niinkuin pitääkin ( samoin sinulla vesuvio )!



Tervetuloa kaikille uusille ja onnittelut plussista! Ihanaa, että joukkomme kasvaa :) Kuten olen jo monenmonta kertaa sanonutkin, te olette ihania ja teidän juttuja on ihana lukea! :)



Oma (.) etova olo jatkuu ( ilman oksenteluja, onneksi ), masua nippailee, varsinkin jos aivastaa tulee hetkellinen repäsevä kipu, joka häipyy yhtänopeasti, kun aivastuskin. Mikä lie??

Väsymys on aivan mahdotonta ja esikoinen pitää tietty kiireisenä, joten aika ei ainakaan tule pitkäksi...



Palaan ultran jälkee kertomaan kuulumiset!



Hyvät voinnit kaikille! :)



onnipapunen 6+6 & " iivari" 1-v

Pitkästä aikaa tännekin kirjoittelen (tai no viikko sitten taisi olla viimeksi).



Oireita on alkanut jo itsellekin tulla: pientä etomista aika ajoin (työpaikan ruokalan ohi käveleminen aiheutti tänään jopa yökkäilyä), palelua, alavatsaa juilii ja aivastelut aiheuttaa juuri sellaisen vihlovan kivun, kuten joku aikaisemmin taisi kuvailla. (anteeksi huono nikkimuisti).



Kukaan ystävistä tai sukulaisista ei vielä ole tietoisia. Halutaan ensi vähän varmistella ja nauttia salaisuudesta aivan kaksin. Tulevat isovanhemmat ovat jo kyllä kovasti odotelleet uutisia tulokkaasta, mutta on täytynyt heitä vielä toppuutella. Minun puolella kyse onkin esikoslapsenlapsesta.



Mutta nyt takaisin työn pariin..



- Ninca- rv5+6

Muutama päivä sitten plussanneena ilmoittaudun joukkoonne. Eli viikkoja vasta todella vähän (la 26.5.), mutta raskaustuntemuksia kyllä jo löytyy. Pahoinvointia, vatsan turvotusta, rintojen arkuutta ja jopa alaselän jomotusta!! Tuntuu uskomattomalta näin vähillä viikoilla tuo selkäsärky, mutta voihan se tosin johtua jostain muustakin.

Raskaus on jo kolmas, mutta tunteet minulla kuin ekassa raskaudessa. Kaikkea tietoa ja tuntemuksia imee itseensä ja vertaistarinoita hakee taas täältä netistä =)



Lueskelin, että jotkut teistä menee ekaan ultraan jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Eikös normaalisti kunnallisessa/kaupungin neuvoloissa eka ultra ole n. rvkolla 11? Käyttekö yksityisellä?



Löytyykö muita kolmatta odottavaa?

-Emilia-:

Löytyykö muita kolmatta odottavaa?

Meillä on kolmas lapsi tulossa. Esikoinen on nyt 7-v ja aloitti koulun elokuussa ja tuleva keskimmäinen on 6-v ja eskarissa.

AngelEyes 6+3

Tervehdys kaikille. Viikonloppuna en koneelle pahemmin kerennyt, kun oli ne tytön synttärit ja muutakin hässäkkää. Tänne ei sen kummempia kuulu. Etoomis kohtauksia tulee iltasella silloin tällöin, ja menee nopeesti kuiteskin ohitse. Selkäsärkykin palasi eilen ja paleleminen jatkuu. Eilen illalla nukkumaan käydessä vatsa oli niin turvoksissa että huhhuh, näytti kuin olisi pidemmälläkin ollut..mieskin kyseli vitsaillen olenko aivan varma että LA:ni on toukokuussa?:)



Aamulla ei meinaa saada mitään kurkusta alas, mitään ei tee mieli, eikä mikään maistu. Vasta noin tunti tai kaks heräämisen jälkeen pystyy jotain syömään. huimaus myös jatkuu ja tuntuu että pahenee vain kokoajan. Varmaan taas hemppa ja verenpaine tosi matalalla.



Onnea onnipapuselle ja hmm..muisti pätkii taas nikkien kanssa, nooh kaikille ultraan menijöille, ja tulkaahan kertomaan sitte niitä kuulumisia:)



Mä taidan lähteä lueskelemaan kun sain tytön päikkäreille. Hauskaa maanantain jatkoa kaikille!



Terv. Vuokko ja pikkanen rv 6+1

Viikonloppu meni nopeasti, enkä ehtinyt kirjoittelemaan... Oltiin kyläilemässä koko viikonloppu. On ollut aika rankkaa viime päivät, kun huono olo on ympärivuorokautista ja mieli on herkässä. Jotenkin, kun voi fyysisesti huonosti, ei tahdo jaksaa mitään ylimääräistä. Jos lapsi hieman kiukuttelee, niin meinaa hermot mennä ihan heti. Onko teillä muilla kuinka joilla on jo lapsi/lapsia? Eilinen päivä meni melkein kokonaan itkun merkeissä, kun poika ei nukkunutkaan päikkäreitä ja koko päiväaikataulu meni kokonaan uusiksi. Itse en pystynyt myös ottamaan päikkäreitä tai tekemään niitä kotihommia mitä olin ajatellut... Ehkä tämä tästä helpottaa, mutta aika hurjaa on ollut nämä raskaushormonit!



Voi, kun olisi mukavaa päästä jo ultraan, mutta en raaski mennä. Täytyy vain jaksaa odottaa sinne viikolle 12. Toki jos sydänäänet kuunnellaan neuvolakäynnillä, antaa sekin jo vastausta...



Nyt täytyy lopetella. Lisää ensi kerralla!

Tänne ei kuulu oikein mitään uutta oikeastaan. Olo on tänään parempi kuin vähään aikaan, uskaltauduin jopa avaamaan tietokoneen. Se on aiheuttanut öklöä oloa viime aikoina, mutta yritän nyt olla niin nopea, ettei olo pahene kauheasti.



Muita olotiloja ei ole kauheammin ollut, pari kertaa päätä särkenyt ja aamuisin tissit ovat kipeät. Enää puolitoista viikkoa, niin pääsen uudestaan ultraan. :) Täällä oli kyselyä, miksi kukin menee alku-ultraan, meillä se johtuu siitä, että tämä kaveri on saanut alkunsa hormonihoidoilla ja piti tarkistaa että heitä on siellä yksi ja oikeassa paikassa. Seuraavaan ultraan menen, sillä lääkäri ei saanut sinttiä kunnolla mitattua ja pyysi tulemaan uudestaan parin viikon päästä.



Eipä tässä muuta.



-v-7+4

[color=orangered]Joo eli siis maanantaita kaikille![/color]



Ja tervetuloa mukaan taas kaikki uudet touko-nyytin odottajat!



Viikonloppuna alkoi siis paha-olo joka yllättää näin keskellä päivää. Aamulla ja illalla vointi ihan hyvä. Ei kuitenkaan onneksi tarvi oksentelemassa käydä, muuten vaan todella heikko olo. tarvis varmaan muistaa syödä useammin ja pieniä annoksia. Mulla kun helposti tulee aamupalan (Eli 2leivän) jälkeen pitkä tauko ennen kuin syös seuraavaksi. Siitä ainakin oletan tämän pahan-oloni johtuvan...=) Usein on jo ihan heikko olo, ennen kuin tajuan, että ehkä pitäis taas syödä!!



Tulkaas vesuvio ja onnipapunen kertomaan vielä ultra-kuulumisia! Me muutkin täällä jännätään teidän puolesta!!!



Täytyy tunnustaa, etten itse ole vielä edes neuvolaa varannut! =/ Tällä viikolla ehkä jo pitäisi...Mutta nyt menen huilimaan!



-Alpukka rv7 &" Pinsku" keskiviikkona 1V!!!

Joo siinä se viikonloppu taas menikin... ja kyllä on outoa, kun ainakin meikäläisellä on tunteet niin pinnalla! Kun räjähdän johonkin asiaan, tuntuu että räjähdys tulee tripalana normaaliin verrattuna, ja hetken päästä alkaa itkettää niin pirusti! On tää kyllä kumma kone tämä naisen keho ja ne hormonit... Yritin sitten tossa vkonloppuna miehellekkin selitellä raivonpuuskia...



Pahaolo on löytänyt myös tänne päin, varsinkin iltaisin kun olen syönyt jotain tulee huono-olo ja aamulla jos ei jotain syö niin sitten etoo. Meillä aamut niin kiireisiä etten yleensä ehdi mitään syömään, tänään kävi onnellisesti kun vein pojan hoitoon, antoi hoitaja monta omenaa mukaan, jotka oli omasta puustaan kerännyt, helpotti kummasti oloa.



Nyt tämän viikon keskiviikkona eka neuvola-aika ja toivon, että kuunneltaisiin niitä sydänääniä, mutta siihen ekaan ultraan taidan odottaa kärsivällisesti.



Ihanaa kohta kotiin töistä, meillä maanantaina aina 17 asti töitä, ja kyllä väsyttää!!! Kiva kuuulla muiden ultrakuulumisia!!



Tarita rv 6+3

Siellä se pieni sydän väpätti, voih kun oli suloinen :) Pituutta pienellä oli 1cm ja koko vastasi rv 7+2.

Kaikki siis loistavasti!!!

Kyselin km:n vaaraa, lekuri totesi 40 vuoden kokemuksella, että 3-4% enään... Voih kun olen niin onnellinen, että kaikki on hyvin!! :)



Nyt yritän nukuttaa pojan päikyille!



onnipapunen rv 6+6 tai 7+2 :)

Hei vain kaikille! Tällä hetkellä rv 5/6 menossa ja eka neuvola varattuna parin viikon päähän. Tunteet yhtä sekamelskaa. Lapsi on toivottu, haluttu, ja yhteinen päätös, mutta todellakin pelottaa ja jännittää aivan kaikki. Kyse on esikoisesta ja olen opiskelija. Mies valmistuu keväällä, mutta tulevaisuus silti jännittää tosissaan. Entä jos voinkin tosi pahoin ja olen niin väsynyt, etten pysty opiskelemaan? Entä jos synnytän kesken tenttiä:) Entä jos koulu jää kesken...? Entä jos rahat ei riitä. En tiedä mitään kelan tuista vanhemmille. Mikä edes on minimiäitiyspäiväraha? Senhän minä varmaankin tulen saamaan.



Kaipaisin niin rohkaisua ja kokeneimpien tukea nyt, mutta lähipiirissä ei ole ketään, kelle tämä olisi ajankohtaista tai muuten tuttua. omille tai miehen vanhemmille emme ole vielä kertoneet, koska tämä on niin alussa. Lisäksi he asuvat kaukana. Tuntuu, että kurssikavereilla ei ole vauva-asiat käyneet vielä mielessäkään... itse olin kuumeillut jo pitkään.



Laskettu aikani on 14.5.07. Uskotteko että pystyisin vielä toukokuussa käymään tenteissä ja joissain pakollisissa opetuksissa? ts. onko teillä kokemusta siitä, kuinka pitkälle raskautta riittää jaksamista muihin asioihin?



Ehkä mä hermoilen liikaa...



Olen toisaalta onnen kukkuloilla ja toisaalta kaikki pelottaa. Mies on aivan ihana ja innoissaan. Hän osaa rauhoitella minua mahtavasti... mutta silti:)