Syön aina työpaikan vessassa :(

Ei jumalauta mitä idiootteja liikenteessä...varmaan kaikki meistä haluaisivat olla normaalisti, syödä ja seurustella ihmisten kanssa lounaalla jne.! Ap, tiedän mistä puhut. Minua kiusattiin nuorempana pyöreydestäni ja vinoiltiin, jos esim. otin lisää ruokaa joskus. Jäi sellainen olo että pitää syödä vain minimaalisia määriä ja nekin jotain kevyttä...vuosia myöhemmin tapahtui kaikkea ja sama ongelma puhkesi. Elämä alkoi pyöriä syömisen ja syömättömyyden ympärillä, ruokarytmiä oli vaikea pitää enkä kehdannut mennä syömään oikeastaan minnekään. Viime viikolla olin syömässä ulkona ja kaikki meni ihan ok kunnes viereiseen pöytään tuli joukko rääväsuisia sovinistiukkoja, jotka katsoivat minua kuin halpaa makkaraa. Jotain tapahtui aivoissani, haarukka tippui kädestäni ja tuli kiire maksaa lasku että voisin lähteä ja näin estää itseäni suunnilleen oksentamasta kauhusta :(.

Ehkä tämä on sitten se minun "ongelma" että minä en ymmärrä näitä ruuan kanssa vehtaajia... tai transuja

vaan kotona lasten kanssa. Mulla tuo ongelma alkoi jo lukiossa, ihan mitättömästä asiasta, mut loppujen lopuksi jätin sittenn ruokailun koulussa väliin, tai kävin kotona syömässä, asuimme lähellä. Kavereiden kanssa mäkkärissä ym. käynti oli tuskaa... aina toivoin että "se" ei iskisi, nälkä oli, ym. mutta kun kädet tärisi niin ettei saanut hampurilaista nostettua suuhun asti ...yleensä sit selittelin, että tuli paha olo, taidan olla tulossa kipeeksi, ei ookaan nälkä jne. Lukion jälkeen amk:ssa tein just tota, söin vessassa, tai sit ostin jotai pientä läheiseltä kioskilta ja söin ulkona penkillä syrjässä katseilta. Muuten oon ihan ok sosiaalinen , tämä vaan jotenkin riis'äytyi hallinnasta. n lapsen vauva aikana mä huomasin vaan yksi kerta istuvani mäkkärissä muina miehinäå, ja syöväni !

Neiti oli kovaääninen, vaikeasti rauhoittuva tapaus, ja siinä keskittyessäni ihan lapseen huomasin etten ehtinyt miettiä niitä muita ihmisiä ympärillä.Silti, nykyäänkin, valitsen mieluiten nurkkapöydän.Toivon ettei vaiva palaa, rajoitti elämää melkoisesti, mitään terapiaa en koskaan saanut, tsemppiä sulle,kenties voidaan joskus istua sattumalta vaikka samaan pöytään seisovassa pöydässä, ilman että kumpikaan ahdistuu ;)

Syön työpöytäni ääressä, luen samalla netistä jotakin mihin pitää keskittyä. en katsele yhtään ympärilleni vaan pupellan leivät poskeen.



Oletko koittanut lähteä ulos kävelemään ja syömään jossakin ulkona rauhallisessa paikassa?

vessassa paljastaa sut, kohta alkavat puhua ja on muille helppo paasta selville siita mita vessassa todella tapahtuu kun haivyt sinne aina lounasaikaan. Etko voisi tuoda vaikka energiapatukkaa jota haukkaat aina kun tulee nalka.

.. näinä vuosina :)