Syön aina työpaikan vessassa :(

Etkö voi syödä ravintolassakaan ollenkaan?

Menisit edes ulos kauniseen ilmaan

lounastaa yksinkin. Tuo on jo masokismia.

3, en ole lihava. En tiedä miksi minulla on tällainen ongelma. Nuorena pystyin vielä kouluruokailussa syömään. Terapiassa tätä selvitellään.



En voi syödä ulkoilmassa, joku voi nähdä.

Toi on jo aika paha jonkun sortin fobia...Olisiko aika hankkiutua psykologin tai psykiatrin juttusille? Tai vaikka aloittaa työterveyslääkäristä...

Jos ottaisit lounaaksi erilaisia sosekeittoja ja hörpit mukista pöytäsi ääressä.

Toivottavasti saat sieltä apua ongelmaasi.



Minkälaisia töitä teet? Ei siis ole omaa huonetta, missä syödä?

Syyllisyyden kokemisen suhteen ihmisluonteet vaihtelevat tunnetusti paljon. Psykopaatti näkee itsellään vain oikeuksia, pakkoneurootikko velvollisuuksia ja syyllisyyden aiheita. Talousrikollinen näyttää selviytyvän elämästään ilman näkyviä tunnontuskia kun toisaalla seurakuntanuori ajautuu itsemurhan partaalle huomatessaan merkkejä orastavasta seksuaalisuudestaan. Pitkään on pohdittu kasvatuksen ja perimän suhdetta näiden ilmiöiden synnyssä. Ehkä kuitenkin geeneiltään neuroottiset vanhemmat siirtävät myös kasvatuksen kautta lapsilleen ylitiukan moraalin ja syyllisyyden.



Pakkoneuroottisuuteen ja kohtuuttomiin tavoitteisiin taipuvilla ihmisillä on usein taipumusta myös masennukseen. Tämän voi nähdä reaktiona kyvyttömyyteen näiden liiallisten tavoitteiden täyttämisessä. Ristiriita todellisuuden ja sisäisten päämäärien välillä kasvaa liian suureksi. Toisaalta ei liene sattumaa, että pakkoneuroottisuuden ja masennuksen kemiallinen häiriö on hyvin saman kaltainen: serotoniinivälitteisen aivotoiminnan suhteellinen puute. Myös paniikkihäiriö ja pakko-oireisuus esiintyvät usein samalla henkilöllä. Kaikissa kolmessa mielenterveyshäiriössä epäillään taustalla olevan serotoniini-välittäjäaineen suhteellista puutosta. Serotoniinitoiminnan tukeminen lääkehoidolla helpottaa usein niin pakko-oireisuutta, paniikkioireita kuin masennustakin.

mutta ne eivät vie nälkää kovin kauaksi aikaa.



Olen toimistossa töissä, mutta ei ole omaa huonetta. Avokonttori siis.



Lääkitystä ollaan kohta aloittelemassa, jos terapia ei näytä tepsivän. Tällä hetkellä tuntuu aika toivottomalta. Masennusta minulla ei ole.



ap

ja sit jotain mitä pystyy napostelemaan esim. leipää!!

kokeile!!

Meillä ei tulisi kuulookaan, että joku söisi vessassa. Aina soitellaan kaikki paikalle, kun ruvetaan syömään.

Mieheni kärsii jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja erityisesti monesti nuo syömistilanteet työpaikalla olivat ylivoimaisia. Lääkityksen ja terapian avulla homma alkaa olla jo hallinnassa. Myös veljeni ei koskaan syö muiden ihmisten seurassa, hänellä paniikkihäiriö tms. ongelmia.

Leipää mulla onkin aina eväänä, mutta kun en pysty syömään niin en pysty. Kyllä varmaan työkaverit pitää mua outona kun en tule niiden kanssa syömään, eivät kyllä tiedä että syön vessassa. Meillä ei ole mitään isoa porukkaa jossa syötäisiin.



ap

Sellaisen imaisee nopeasti tyhjäksi vaikka pöytälaatikossa.

Mulla oli joskus vähän samaa vikaa. Tuli heti hirveä pahoinvointi enkä saanut palaa alas kurkusta kun muut katsoivat.

Oletko saanut selville mikset pysty syömään toisten läsnöollessa, mitä tunteita se herättää sinussa?

Mulla liittyi vaikeaan masennukseen paniikkioireita ja myös tuota "kahvikuppineuroosia" ja syömisvaikeuksia vieraammassa porukassa.

Tutulta kuulostaa,minulla on aikuisiässä (noin vuosi sitten)alkanut vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko,joka ilmenee voimakkaimmin juuri ruokailutilanteissa vieraiden ihmisten kanssa.

Vuoden taistelin,ja sitten rohkaistuin menemään lääkäriin.Sain lääkityksen,kyseessä on mielialalääke,joka auttaa näihin jännitystiloihin.Tiedän beetasalpaajiakin käytettävän ongelmaan,joka ei ole ollenkaan harvinainen,itse kun olen asiasta jutellut niin moni on kertonut samanlaisista tuntemuksista.



Hassua on,että itse olen varsin sosiaalinen,vilkas ja reipas tyyppi,ujon vastakohta suorastaan,ja työssäni kohtaan satoja ihmisiä päivittäin ja olen hyvin vastuullisessa asemassa,mutta siinä tätä "ongelmaa" ei ole.



Jos haluat jutella asiasta ja saada kohtalotoverin ,niin kirjoittele minulle

myytti@yahoo.com

Tämä ongelma on todellakin hoidettavissa!

Pystyn kyllä syömään työpaikan ruokalassa ja ulkonakin, mutta kieltämättä menetän helposti ruokahalun. Ärsyttää varsinkin ulkona syödessä jos viereisessä tai yleensäkkin näköetäisyydellä olevassa pöydässä on joku ruma/läski/ällöttävän näköinen ihminen..

yks ei voi syödä porukassa, toinen ei voi syödä lainkaan ja kolmas ei muuta teekkään.

Jollain on mielestään väärät vehkeet jalkojen välissä ja ne pitää vaihtaa...



En ymmärrä... elämä menee ihan hukkaan kun tekee itsestään selvyyksistä ongelmia