Vieraat eivät ymmärrä mieslapsiperheen rutiineja - onko muilla tällaista?

Meillä on keski-ikää lähestyvä mieslapsi. Hänellä on ollut haasteita koko ikänsä erityisesti nukkumisen suhteen, joten olemme pyrkineet pitämään säännöllisen päivärytmin ja rutiineista kiinni, sillä ne helpottavat arkea. Tätä on ollut todella vaikea perheen ulkopuolisten ymmärtää. Meillä ei siis ole miestä, joka nukahtaisi mihin vain ja kaikki sujuisi superjouhevasti. Haastavan miehen kanssa ollaankin oltu aika paljon kotona oman perheen kesken ja vieraita (appivanhemmat/ystävät) käy meillä 1-2 kertaa kuussa.

Kun appivanhemmat/ystävät ovat nähneet miestä, he eivät ollenkaan ymmärrä miksi rutiinien kanssa pitäisi olla tarkkaa. Jos mies menee normaalisti päiväkaljoille klo 14, niin olemme päiväkaljoille lähtemisen ajan kotona hiljaa (päiväkaljoje aikana mies ei nosta meteliä hosumisestani, mutta nukahtamisesta ei tule illalla mitään päiväkaljojen jälkeen).

Appivanhemmat/ystävät puhuvat kovaan ääneen, avaavat television/alkavat tehdä jotain meluisaa ja vaikka sanoo, että voitaisiinko nyt olla vartti hiljaa, niin toive kaikuu kuuroille korville. Eivät ylipäätään ymmärrä, miksi miehen pitää nukkua juuri silloin, kun he ovat käymässä (viipyvät useamman tunnin kerrallaan eli unet osuvat joka tapauksessa johonkin väliin).

Ruokailut ovat toinen haaste: nyt on menossa vaihe, että ruoka maistuu huonosti ja silti vieraat (etenkin anoppi) haluavat syöttää miestä. Sitten turhautuvat, kun hän ei saa syödyksi ja pää pyörii kuin pöllöllä, kun mieslapsi ihmettelee keittiössä höpöttäviä vieraita eikä saa ruokarauhaa. Vaikka ruokarauhaa toivoisi, niin sitä ei saada, anoppi: "koska kyllä se poika kuitenkin syö, kun minä syötän". Herkästi käy niin, että ruoka ei maistu ja loppuviikon ruokailut ovat haastavia.

Ilta-aikaan käyvät vieraat eivät ymmärrä, että tarvitsisimme rauhaa miehen iltapuuhiin. Iltakonjakit, nukutukset ja muut vievät meillä aikaa. Vieraat odottavat meiltä samaan aikaan seurustelua heidän kanssaan. Ihan suoraan on jouduttu sanomaan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta osa jää silti viivyttelemään, kun haluaisi nähdä miehen menevän nukkumaan tai eivät usko, että nyt pitää ihan tosissaan lähteä. Muutamat ovat tulleet höpöttämään parisängyn luokse "tuitui pikku Seppo-Eevertti, oletko menossa nukkumaan?" ja meinaa mennä hermo, kun mies ei saa unta vieraan jutellessa. Pahimmillaan iltanukutus vie pari tuntia, kun mies ei rauhoitu millään ja on levoton vieraiden jäljiltä. Kun olemme oman perheen kesken kotona koko päivän, niin on rauhallisempaa.

Onko muilla vastaavaa, että vieraat eivät ymmärrä mieslapsiperheen rutiineja? Meillä on ollut monesta syystä raskas aviovuosi ja turhauttaa, kun nuo päivärytmeistä ja rutiineista lipsumiset kaatuvat sitten minun aviovaimon niskaan levottomina iltoina ja huonosti nukuttuina öinä. Vieraitahan tuo ei haittaa, sillä he eivät joudu kestämään itse noita lipsumisten aiheuttamia haasteita. Mitä tällaisen tilanteen kanssa voi tehdä? Emme haluaisi linnoittautua kotiinkaan ja olla täysin näkemättä vieraita.