Tuntuu, että tukehdun suhteessa
Tuntuu, että kaikki energia menee vain miehen hyvinvoinnim edistämiseen. Mies opiskelee ja se on syy, että mies ei voi tehdä ruokaa, ei käydä kaupassa, ei siivota. Tuntuu todella oudolle, että miksi naisen, joka käy töissä, pitäisi tehdä nämä asiat . Asia olisi toinen, jos mies asuisi omassa asunnossaan niin saisi elää paskoissaan ja olla nälässä.
Mutta en halua asua epäsiistissä asunnossa ja jos teen ruokaa, niin mies anovasti katsoo, että miksi en tee hänelle.
Jos miehet jättäisi täysin oman onnen nojaan, niin varmaan kämppä olisi täystuho. Mitä virkaa miehillä edes on, kun ei ne jaksa elää kuin normaalit ihmiset.
Jos jotain kaatuu esim. lattialle, mies kiroaa, ja jättää sen siihen. Syy kuulemma aina että MINÄ en n
laittanut kaappia hyvin kiinni tai pussia .
Minä sitten korjaan jäljet kun mies riehuu. Vituttaa.
Vaikka sanoisin , että korjaa itse tai pyydä äitis korjaamaan, niin siihen ne jäävät. Ei minulla ole mitään aseita, jolla miehen saisi toimimaan.
Kommentit (14)
Niitä imuroivia miehiä on kyllä. Jätä tuo luuseri ja hanki itsellesi uusi. Vaihtoon!
Jätäpä mies sinne koloonsa opiskelemaan kaikessa rauhassa, viisaustieteen tohtoriksi on kaikesta päätellen valmistumassa.
Itse pakkaat kimpsusi ja kampsusi ja painat oven perässäsi kiinni.
Ihan mielenkiinnosta: onko se miehesi kuitenkin hyvä panomies? Jotainhan sinäkin saat tuosta suhteesta, jos olet siinä. Kaikkea ei voi välttämättä saada. Seuraava ukkosi tekee sitten paljon kotitöitä, mutta ei jaksa enää kyntää sen päälle... mieti.
Oletko se nainen, jonka mies aina neljän kuukauden välein kuristaa häntä yöllä?
Hän on aikuinen...vai onko? Joten pärjää kyllä ilman sinuakin. Päästä vapaaksi opettelemaan/kasvamaan. Jos sinä teet kaiken hän ei opi koskaan ja käyttää naisia hyväksen orjuuttamalla heitä elämänsä loppuun saakka.
Lähde, kun teillä ei vielä ole yhteisiä lapsia.
Minulle suhteessa on tärkeintä se, että molemmilla on hyvä olla. Jos toinen omalla käytöksellään tukahduttaa toista, ei suhde ole terve.
Älä nyt ala äidiksi aikuiselle miehelle!
Olen lukenut paljon näitä juttuja, missä mies ei tee mitään kotitöitä. Eikö siis ole olemassa enää miehiä, jotka itse tarttuvat imuriin ja imuroivat ne kulmatkin eikä keskilattiaa tai pesevät wc- pöntön puhdistusaineella eikä vedellä.
Eikö näiden äidit tai isät ole opettaneet kyseisiä asioita lapsilleen?
Vituttaa kun vastuu siirtyy vaimolle.
Haluaisin miehen, joka voi opiskella ehkä, mutta nousisi siitä helvetin koneelta edes kerran päivässä ja kysyisi että pitääkö käydä kaupassa tai vaikka imuroida.
En jaksa enää rahdata yksin ruokaa kahdelle. Jos kysyn mukaan, syy on että opiskelee. Jos en tee ruokaa, kysyy , miksi en tee ruokaa.Mitä vittua tähän voi enää vastata.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 09:59"]
Olen lukenut paljon näitä juttuja, missä mies ei tee mitään kotitöitä. Eikö siis ole olemassa enää miehiä, jotka itse tarttuvat imuriin ja imuroivat ne kulmatkin eikä keskilattiaa tai pesevät wc- pöntön puhdistusaineella eikä vedellä. Eikö näiden äidit tai isät ole opettaneet kyseisiä asioita lapsilleen? Vituttaa kun vastuu siirtyy vaimolle. Haluaisin miehen, joka voi opiskella ehkä, mutta nousisi siitä helvetin koneelta edes kerran päivässä ja kysyisi että pitääkö käydä kaupassa tai vaikka imuroida. En jaksa enää rahdata yksin ruokaa kahdelle. Jos kysyn mukaan, syy on että opiskelee. Jos en tee ruokaa, kysyy , miksi en tee ruokaa.Mitä vittua tähän voi enää vastata.
[/quote]
Itsekin ruokit tuota asennetta, että miehen pitäisi kysyä, tarvitseeko käydä kaupassa tai imuroida. Kai nyt aikuinen ihminen omassa kodissaan on sen verran asioista perillä, että näkee onko jääkaappi tyhjä tai lattialla pölykoiria.
Ja vink vink: tukahduttavassa suhteessa ei tarvitse kenenkään olla. Ovi auki ja menoksi!
No ei tässä tapauksessa näe. Tai jos näkee, niin sysää vastuun minulle. Jos esim . eteisessä oli hirveät hiekat miehen työvaatteista niin ei ne mihinkään kadonneet viikkoon kun en imuroinut. Miehen pyykkiin en koske ja vuori onkin aikamoinen. Jääkaapin sotken kuulemma minä niin saan sen putsata. Kotonani opetettiin , että se tulee pyyhkiä säännöllisesti. Mies saattaa siivota vain jos tulee vieraita ja hokee kuinka ei kehtaa kutsua ketään kun on niin hirveä siivo....
Joskus kannan miehen jättämät tavarat ja hiekat työpöydälleen , mutta ei huomaa niitäkään. Haluaisin tietää , voiko kukaan mies tunnustaa, että oma- alotteisesti siivoaa ilman helvetinmoista kitinää.
Miksi siis jatkat tuota suhteessa tukehtumista?
Heh. Mä olen opiskelija ja silti saan oman kämppäni siivottua. Ihan yksin.
Minä olin jonkin aikaa tuollaisessa suhteessa. Yhteisasuminen kesti kuitenkin vain muutaman viikon ja loppu alkoi siitä, kun mies jäi kesälomalle ja kieltäytyi tekemästä yhtään mitään kodinhoitoon liittyvää. Jo aiemmin hän saattoi viedä kokoon kerätyt matot ulos, mutta vain viidennen kehotuksen (= nalkutuksen) jälkeen, eikä silloinkaan osannut tehdä niille siellä ulkona enempää. Mikään sotku ei haitannut nyt eikä myöhemmin. Kun minä tulin töistä, mies katseli yleensä onnellisena televisiota; oli käynyt ensin lenkillä ja sitten äitinsä luona syömässä.
Työnjako oli ennen pitkää selvä: mies teki sen, mikä hänestä oli kivaa (lenkillä ja salilla käyminen, urheiilun katsominen, grillaaminen) ja minä tein kaiken muun (kotityöt, ostokset, kokkaaminen ja grillaamisen jälkien siivoaminen).
Yhtenä päivänä minulle tuli hyvin voimakas tunne siitä, että "tätäkö tämä elämä nyt on". Pitkällinen suhteen järjellisyyden miettiminen kulminoitui ehkä muiden mielestä pikkuseikkaan: olimme lähdössä jonnekin ja mies muitta mutkitta otti minun autoni avaimet ja meni kuskin paikalle istumaan. Seurasi lyhyt keskustelu siitä, kuka ajaa (minun mielestäni omistaja ajaa omaa autoaan, miehen mielestä mies ajaa aina ja kumpaa autoa haluaa). Riitaa ei syntynyt, koska en pidä riitelemisestä, mutta pian minä muutin pois vähin äänin. Tuo hetki kirkasti minulle tulevaisuuden: miesten työt ovat nämä kivat, naisten työt nuo muut, ja syynä työnjakoon on sukupuoli. Se siitä.
Olisihan minun pitänyt lukea varoitusmerkkejä ennen yhteen muuttamistakin, mutta en niin nuorena ja ensikertalaisena osannut. Tuon jälkeen olen osannut.