Jos jättäisi leikin kesken...

Joka aamu ja joka ilta aina joku riitelemässä ja kiljumassa korvia särkevästi niin, että saa korviaan pidellä. En uskalla enää kieltää mitään, koska jokainen kolmesta lapsesta on oppinut, että huutaminen toimii, huutamalla saa äidin hermoromahduksen partaalle ja välillä on kiva huutaa ihan vain koska huutaa tekee mieli ja ilman näkyvää syytä! Mä olen niin täynnä tätä, mä olen huono äiti kun en pysty kitkemään huutamista pois ja kun pyydän miehen apua, vastaus on: En minä tiedä mitä tehdä ... Joo, kiitti tyhjästä, kun et edes yritä. Toimisko jos sittenkin toteuttaisin jokaisen lapsen pienimmänkin pyynnön, en enää koskaan sanoisi EI. Toimisko? Mä en jaksa sitä, että jokainen päivä ja aivan varmasti jokainen viikonloppu/isompi loma, menee siihen että tokaluokkalainen ja kolmevee tappelee koko ajan ja sitten isovelikin hetken kuunneltuaan osallistuu kuoroon :( Mä haluan pois...se on vain koko ajan päällimmäisenä mielessä: Pois täältä ja mahdollisimman nopeasti. Riidelkööt keskenään, mä en jaksa/halua kuunnella sitä enää yhtään. Mä oon jo siinä pisteessä, että saan rytmihäiriöitä ja jatkuvia päänsärkyjä ja univaikeuksia tästä ... Minne meidän onnellinen elämä katosi? Kuka sen vei? Miksi kaikki nojautuu muhun koko ajan miksi kaikki huutaa mulle, jos joku ei onnistu. Miksi? Siksikö, että olen äiti ja äidillä ei saa olla mitään omaa...äskenkin karkasin suihkuun kun kolmevee raivosi taas niin ihanasti -> sillä välin loppui kun siellä olin, mutta ei mene varmaankaan pitkään kun aloittaa taas uudelleen. Miten opettaa lapselle keskustelemisen taidon? Mistä voimia muutokseen? Mä rakastan lapsiani, mutta ... tää ottaa tosi koville nyt. Miksi sisaret ei tule toimeen keskenään? Miten voin rohkaista heitä hyvään käytökseen? Mä en tiedä kysymyksiini vastauksia automaattisesti, olen siis varmasti huono äiti ja huonolla äidillä ei kukaan tee yhtään mitään -> pois ja äkkiä. Olen alkanut miettimään myös, että lapseni eivät taida olla ihan terveitä: Tekisi mieli tutkituttaa heistä ADHD:t sun muut ...