Töissä käynti ja lastenhoito iltaisin on liian raskasta elämää!

Olen vela ja käyn toisinaan lukemassa näitä ketjuja ihan vaan muistuttaakseni miten onnellinen olen. Näen kaikki teidät sellaisena hieman ylipainoisena porukkana vaeltamassa Prisman käytävillä pian esiin pilkistävät karkkihyllyt silmissä kiiluen. Lapset riehuu ja ukko näpyttää puhelinta ja te karjutte lapsille koska olette niin uupuneita ettette jaksa edes kasvattaa sitä jälkipolvea. Kotiin ostetaan kaikille karkkia, kaikki lihoo ja lapset kyllästetään piirretyillä. Koska äiti on niin uupunut ettei jaksa. Suomalainen unelma? Hyi hitto, ei kiitos. Mielummin olisin vaikka vanha ja katkera.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 22:50"]

Aika harvalla on mitään käsitystä etukäteen siitä, miten raskaalta arki voi välillä tuntia kun on kokopäivätöissä ja lapset ovat pieniä.

[/quote]

En usko tähän. Luulen pikemminkin, että tuo käsitys on, mutta sitä ei haluta ottaa huomioon, kun halu saada lapsi on niin kova. Onhan täällä jo päästy konsensukseen siitä, ettei lapsiasiaa päätetä järkisyiden tai vakaan harkinnan perusteella. -14

[/quote]

Missäs tuollaiseen konsensukseen ollaan päästy? Kyllä lapset harkitaan vakaan harkinnan pohjalta, mutta elämä on silti toisinaan rankkaa. Se on myös antoisampaa kuin ikinä ilman lapsia. Arvaapa, kun olin synnyttämässä valitin aivan kauheasti! ja koska minulla oli hyvä syy siihen, se SATTUI aivan pirusti. Vaikka se oli oma "valintani". Joskus valinnat on sellaisia että täytyy uhrata jotain, että saa jotain suurta ja ihanaa. Kyllä ihminen saa valittaa kun on vaikeaa ja raskasta. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:19"]

Olen vela ja käyn toisinaan lukemassa näitä ketjuja ihan vaan muistuttaakseni miten onnellinen olen. Näen kaikki teidät sellaisena hieman ylipainoisena porukkana vaeltamassa Prisman käytävillä pian esiin pilkistävät karkkihyllyt silmissä kiiluen. Lapset riehuu ja ukko näpyttää puhelinta ja te karjutte lapsille koska olette niin uupuneita ettette jaksa edes kasvattaa sitä jälkipolvea. Kotiin ostetaan kaikille karkkia, kaikki lihoo ja lapset kyllästetään piirretyillä. Koska äiti on niin uupunut ettei jaksa. Suomalainen unelma? Hyi hitto, ei kiitos. Mielummin olisin vaikka vanha ja katkera.

[/quote]

No tää ei liity sinänsä siihen päätökseen hankkiiko lapsia vai ei. Tää kertoo sun typeryydestäsi ja kapeakatseisuudestasi. Ei kaikki velat ole tällaisia ollenkaan eikä näe asiaa näin. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:15"]

Ei ihme, että väsyttää, vai mitä? Pitäisi ilmeisesti olla valittamatta anonyymipalstalla, sillä itsehän olen ammattini ja äitiyteni valinnut. Hmm. Ei elämä mene niin, että kaiken suunnittelee ja kaiken tietää etukäteen, mitä mistäkin valinnasta seuraa, mikä on oma kantokyky ym. Ällistyttävää, että joku pystyy siihen!

[/quote]

Ei kukaan voi tietenkään tietää etukäteen kaikkea, mutta minusta ei ole kohtuutonta odottaa ihmisen tietävän, että vanhemmuus voi olla todella uuvuttavaa. Itse asiassa minusta ihmisen täytyy elää jonkinlaisessa itsepetoksessa, jos tätä ei hahmota. Lapsiperheiden ongelmat yövalvomisista oman ajan puuttumiseen ja seksin vähentymisestä musertavaan huoleen ovat kyllä paljon esillä ihan Hesarin palstoja myöden. -14

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:05"]

Ei ole normaalia olla normaalin työpäivän jälkeen rättiväsynyt, ellei nyt mitään älyttömän fyysistä työtä tee. Kannattaa miettiä tuleeko unta tarpeeksi ja onko ruokavalio kunnossa. Ja vitamiinit jne. 

[/quote]

Kaikilla ihmisillä ei jaksaminen ole samanlaista. Toiset jaksaa enemmän ja toiset väsyy nopeammin. Ei siinä ruuat ja unet auta.

[/quote]

Tämän kirjoittanut ei varman ole koskaan tehnyt vuorotöitä. Ihan on kuule normi meininkiä monelle. Kuormittava on myös psyykkinen työ, sekä työ missä on paljon kiirettä tai vastuuta.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 22:08"]

Eli sä et ikinä valita puolisostasi tai työstäsi?

[/quote]

Kuten edellä sanoin, valitan silloin, kun minua kohdellaan huonosti tai jossakin on korjaamista vaativa epäkohta. En ole kuitenkaan keksinyt mitään käyttöä sellaiselle ruikuttamiselle, joka ei tähtää asioiden parantamiseen ja johon olen itse syypää. Sellaista on rasittavaa kuunnella, joten olen päättänyt säästää muut siltä.

Voin siis valittaa (ja olenkin valittanut) työasioista, jos esimerkiksi kollega kohtelee minua huonosti, mutta en koskaan valita muille siitä, että saan lähteä aamuisin töihin. Se kun on tosiaan aivan oma valintani, jonka teen mielelläni, kun tiedän vaihtoehdot.

Puolisostani en valita koskaan. Perheasiat ovat yksityisasioita. Totta kai sanon hänelle, jos koen hänen tehneen jotakin väärin, mutta sitä tapahtuu harvoin. Jos en pitäisi suhteesta, en olisi siinä.

Lastenhoidon raskaudesta valittaminen on kuin valittaisi siitä, miten kalliiksi kahden Ferrarin lyhennykset ja bensalaskt tulevat tai miten kesämökki on pelkkä työleiri. Tuo kaikki on täysin ylimääräistä ja vapaaehtoista hankaluutta, enkä minä ainakaan jaksa silitellä kenenkään päätä sen vuoksi.

Minusta ihmisen tulee tunteaottaa itse vastuu omasta elämästään ja valittamisen sijaan muuttaa se, minkä voi muuttaa, ja hyväksyä loppu. Tiedän, ettei tämä ole suosittu kanta, mutta se on kuitenkin minun kantani. -14

[/quote]

Tiedätkö mitä? En usko sua pätkääkään. Aivan taatusti sä valitat sille puolisollesi edes joskus. Ja tuo ilmaisu "sanon hänelle, jos koen hänen tehneen väärää" ei tee siitä yhtään parempaa. Sä valitat ihan varmasti, koska sä et vaikuta ihmiseltä joka ei valita turhasta. Päinvastoin! Sun on pakko sanoa ihmisille, joka kokee elämänsä rankaksi inhottavasti, vaikka voisit osoittaa tukeasikini. Et ole mukava ihminen ollenkaan.

[/quote]

Huvittavaa, että kuvittelet tuntevasi parisuhteeni paremmin kuin minä itse. Ilmeisesti sinusta on mahdoton uskoa, että kaikkien persoonaan ei hyödytön ruikuttaminen vain kuulu. Minä osaan viestiä asiani selvästi ja jämäkästi ja halutessani myös empaattisesti. Suhtaudun hyvin myötätuntoisesti ihmisiin, jotka ovat joutuneet kaltoin kohdelluiksi, mutta itse aiheutettuja ongelmia en jaksa sympata. Joskus totuuden sanominen tuntuu inhottavalta. -14

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 17:50"]

Laita muksut katsomaan pikkukakkosta klo 17-18 ja pötköttele heidän kanssaan sohvalla se aika. Ps. Yksinhuoltajat eivät ole sen enenpää arjen sankareita kuin äidit/isät jotka eivät ole eronneet.

[/quote]

Yksinhuoltajat tekee tuplasti hommia, että perhe pyörii.

Ja pakko se on olla sankari, kun toinen luistaa koko hommasta.
[/quote]

No mä koen olevani aika arjen sankari kun hoidan lapset yksin kuten yh mutta vielä on miehen paskat ja pyykit aiheuttamassa lisäduunia. Mutta toisaalta saanpahan läheisyyttä ja seksiä.

Aina, ihan joka kerta, tämän tyyppisistä keskusteluista tulee lapselliset vs. velat. Aina näihin keskusteluihin eksyy ne vittumaiset velat, jotka luulevat olevansa parempia kuin hetkellisesti uupuneet lapselliset. Olettavat heidän inhoavan omaa elämäänsä ja rankkuuden kestävän ikuisuuden.

Itsellänikin on joskus rankkaa ja saan sen sanoa ääneen. Ei se elämän kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista ja kissanpentujen silitystä. En silti vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa.

Mitäs vittu läksit, pimpelipompeli, miten meni niinku noin omasta mielestä...

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:12"]

Aina, ihan joka kerta, tämän tyyppisistä keskusteluista tulee lapselliset vs. velat. Aina näihin keskusteluihin eksyy ne vittumaiset velat, jotka luulevat olevansa parempia kuin hetkellisesti uupuneet lapselliset. Olettavat heidän inhoavan omaa elämäänsä ja rankkuuden kestävän ikuisuuden. Itsellänikin on joskus rankkaa ja saan sen sanoa ääneen. Ei se elämän kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista ja kissanpentujen silitystä. En silti vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Mitäs vittu läksit, pimpelipompeli, miten meni niinku noin omasta mielestä...

[/quote]

Jos se elämä on kerran niin hyvää ja itse valittua, eikä sitä vaihtaisi mihinkään, miksi siitä täytyy olla jatkuvasti valittamassa? Minusta tuo on paradoksaalista. Minun mielestäni onnistuneen elämänvalinnan tunnistaa juuri siitä, että sen kanssa on helppo elää joka päivä, eikä se aiheuta toistuvaa (tai jatkuvaa) vitutusta.

Jos joku valittaisi työstään samaan tahtiin kuin vanhemmat arjestaan, hänen käskettäisiin ottaa heti lopputili. -14

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:26"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:12"]

Aina, ihan joka kerta, tämän tyyppisistä keskusteluista tulee lapselliset vs. velat. Aina näihin keskusteluihin eksyy ne vittumaiset velat, jotka luulevat olevansa parempia kuin hetkellisesti uupuneet lapselliset. Olettavat heidän inhoavan omaa elämäänsä ja rankkuuden kestävän ikuisuuden. Itsellänikin on joskus rankkaa ja saan sen sanoa ääneen. Ei se elämän kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista ja kissanpentujen silitystä. En silti vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Mitäs vittu läksit, pimpelipompeli, miten meni niinku noin omasta mielestä...

[/quote]

Jos se elämä on kerran niin hyvää ja itse valittua, eikä sitä vaihtaisi mihinkään, miksi siitä täytyy olla jatkuvasti valittamassa? Minusta tuo on paradoksaalista. Minun mielestäni onnistuneen elämänvalinnan tunnistaa juuri siitä, että sen kanssa on helppo elää joka päivä, eikä se aiheuta toistuvaa (tai jatkuvaa) vitutusta.

Jos joku valittaisi työstään samaan tahtiin kuin vanhemmat arjestaan, hänen käskettäisiin ottaa heti lopputili. -14
[/quote]

Ei, en valita jatkuvasti. Itseasiassa ne hetket ovat hyvin harvassa. En tunne ketään, joka olisi jokaisena hetkenä onnellinen kaikista elämänvalinnoistaan. Vitutukseni ei ole jatkuvaa, mahtavia hetkiä on tuhat kertaa enemmän. Sinunko mielestä ei saisi koskaan tuntea mitään muuta kuin onnellisuutta ja kiitollisuutta omista valinnoistaan? Valitsin lapset, vaikka tiesin tulevan rankkuuden ja että välillä äitiä vähän kiristää päästä, mutta en koe epäonnistuneeni valinnassani ja toivovani pääseväni ajassa taaksepäin. Voisin yhtä hyvin valittaa lapsettomanakin kuinka yksinäinen olen tai että on vaikka tylsää juuri sillä hetkellä. Mitä sitten pitäisi sanoa? Olisit hankkinut lapsia? Olisit löytänyt kivan miehen/naisen?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:26"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:12"] Aina, ihan joka kerta, tämän tyyppisistä keskusteluista tulee lapselliset vs. velat. Aina näihin keskusteluihin eksyy ne vittumaiset velat, jotka luulevat olevansa parempia kuin hetkellisesti uupuneet lapselliset. Olettavat heidän inhoavan omaa elämäänsä ja rankkuuden kestävän ikuisuuden. Itsellänikin on joskus rankkaa ja saan sen sanoa ääneen. Ei se elämän kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista ja kissanpentujen silitystä. En silti vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Mitäs vittu läksit, pimpelipompeli, miten meni niinku noin omasta mielestä... [/quote] Jos se elämä on kerran niin hyvää ja itse valittua, eikä sitä vaihtaisi mihinkään, miksi siitä täytyy olla jatkuvasti valittamassa? Minusta tuo on paradoksaalista. Minun mielestäni onnistuneen elämänvalinnan tunnistaa juuri siitä, että sen kanssa on helppo elää joka päivä, eikä se aiheuta toistuvaa (tai jatkuvaa) vitutusta. Jos joku valittaisi työstään samaan tahtiin kuin vanhemmat arjestaan, hänen käskettäisiin ottaa heti lopputili. -14 [/quote] Ei, en valita jatkuvasti. Itseasiassa ne hetket ovat hyvin harvassa. En tunne ketään, joka olisi jokaisena hetkenä onnellinen kaikista elämänvalinnoistaan. Vitutukseni ei ole jatkuvaa, mahtavia hetkiä on tuhat kertaa enemmän. Sinunko mielestä ei saisi koskaan tuntea mitään muuta kuin onnellisuutta ja kiitollisuutta omista valinnoistaan? Valitsin lapset, vaikka tiesin tulevan rankkuuden ja että välillä äitiä vähän kiristää päästä, mutta en koe epäonnistuneeni valinnassani ja toivovani pääseväni ajassa taaksepäin. Voisin yhtä hyvin valittaa lapsettomanakin kuinka yksinäinen olen tai että on vaikka tylsää juuri sillä hetkellä. Mitä sitten pitäisi sanoa? Olisit hankkinut lapsia? Olisit löytänyt kivan miehen/naisen?

[/quote]

Olet vapaa tuntemaan ihan mitä tunteita haluat. En minä voi moittia ketään siitä, ettei lapsiperhe-elämä aina maistu. Minulle tuollainen olisi täysin sietämätön tilanne. Mutta jos väkisin hankin itselleni vapaaehtoisia ja täysin vältettävissä olevia hankaluuksia, en kyllä odottaisi kenenkään silittelevän päätäni, jos vielä ilkeäisin tilannetta surkutella.

Muuta se, minkä voit, hyväksy se, mitä et, ja ole kiitollinen siitä, mikä on hyvää. Minä en näe surkuttelulle mitään käyttöä. -14

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:42"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:36"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:26"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 00:12"] Aina, ihan joka kerta, tämän tyyppisistä keskusteluista tulee lapselliset vs. velat. Aina näihin keskusteluihin eksyy ne vittumaiset velat, jotka luulevat olevansa parempia kuin hetkellisesti uupuneet lapselliset. Olettavat heidän inhoavan omaa elämäänsä ja rankkuuden kestävän ikuisuuden. Itsellänikin on joskus rankkaa ja saan sen sanoa ääneen. Ei se elämän kuulukaan olla pelkkää ruusuilla tanssimista ja kissanpentujen silitystä. En silti vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Mitäs vittu läksit, pimpelipompeli, miten meni niinku noin omasta mielestä... [/quote] Jos se elämä on kerran niin hyvää ja itse valittua, eikä sitä vaihtaisi mihinkään, miksi siitä täytyy olla jatkuvasti valittamassa? Minusta tuo on paradoksaalista. Minun mielestäni onnistuneen elämänvalinnan tunnistaa juuri siitä, että sen kanssa on helppo elää joka päivä, eikä se aiheuta toistuvaa (tai jatkuvaa) vitutusta. Jos joku valittaisi työstään samaan tahtiin kuin vanhemmat arjestaan, hänen käskettäisiin ottaa heti lopputili. -14 [/quote] Ei, en valita jatkuvasti. Itseasiassa ne hetket ovat hyvin harvassa. En tunne ketään, joka olisi jokaisena hetkenä onnellinen kaikista elämänvalinnoistaan. Vitutukseni ei ole jatkuvaa, mahtavia hetkiä on tuhat kertaa enemmän. Sinunko mielestä ei saisi koskaan tuntea mitään muuta kuin onnellisuutta ja kiitollisuutta omista valinnoistaan? Valitsin lapset, vaikka tiesin tulevan rankkuuden ja että välillä äitiä vähän kiristää päästä, mutta en koe epäonnistuneeni valinnassani ja toivovani pääseväni ajassa taaksepäin. Voisin yhtä hyvin valittaa lapsettomanakin kuinka yksinäinen olen tai että on vaikka tylsää juuri sillä hetkellä. Mitä sitten pitäisi sanoa? Olisit hankkinut lapsia? Olisit löytänyt kivan miehen/naisen?

[/quote]

Olet vapaa tuntemaan ihan mitä tunteita haluat. En minä voi moittia ketään siitä, ettei lapsiperhe-elämä aina maistu. Minulle tuollainen olisi täysin sietämätön tilanne. Mutta jos väkisin hankin itselleni vapaaehtoisia ja täysin vältettävissä olevia hankaluuksia, en kyllä odottaisi kenenkään silittelevän päätäni, jos vielä ilkeäisin tilannetta surkutella.

Muuta se, minkä voit, hyväksy se, mitä et, ja ole kiitollinen siitä, mikä on hyvää. Minä en näe surkuttelulle mitään käyttöä. -14
[/quote]

Kun jotkut ovat mielummin lapsellisia ja tuntevat välillä kiukkua, turhautumista ja väsymistä kuin jättävät lapset kokonaan hankkimatta. Jotkut eivät halua lapsia ja se on hyvä tietää. Jos lapsia ei halua niin sitten niitä ei hanki. Minusta se vain on asiatonta, jos vela tulee "lällättelemään" toisten valinnoista ja luulee vanhempien olevan jotenkin ei-tyytyväisiä valintaan hankkia lapsia. Harvassa ovat ne vanhemmat, jotka oikeasti katuvat päätöstään.

Nyt ei ole kyse siitä, että toivoisin päänsilittelyä tai mitään muutakaan "voi raukkaa" liirunlaarumia. Ja sehän siinä on, lapsellinen elämä ei ole hankaluus minulle.

Ihmiset nyt tuppaavat valittamaan lähes kaikesta ja tällä he hakevat myötätuntoa muilta ihmisiltä, vaikka vastapuoli ei aina samaa mieltä olisikaan tai osaisi sanoa mitään muuta kuin "itsepähän valitsit."

Tämä ilta oli tässä, nyt lähden nukkumaan. Kauniita unia kaikille! :)

Lapsi vähän reilu 3,5v miehen työt syklillä viikko aamua, viikko iltaa, viikko yötä. Itselläni joko 3*vko 14h työvuoro tai 2-3*24h työvuoro. Aikataulujen ja hoitovuorojen kanssa on paljon järjestelemistä, mutta koskaan lapseni ei ole ollut päiväkodissa yli 8h putkeen. Joskus appivanhemmat auttavat ja joskus menen lapsen kanssa omien vanhempieni luo yöksi ja lähden sieltä sitten töihin.

Vapaalla olen todella väsynyt ja mieli tekisi vain nukkua, mutta kummasti piristää lapsen ja koiran kanssa ulkoilu ja leikkiminen, tulee välipäivinä yötkin nukuttua paremmin kun ei päikkäreitä vetele. :)

Kotimme mielestäni siisti ja pyykkiä pestään n. joka toinen päivä.

En koe olemistamme mitenkään vaikeaksi/raskaaksi, lapsen rytmeistä pidämme kiinni emmekä sekoita niitä. Ole tyytyväinen ja niin näyttää lapsikin olevan. Onneksi tässä työssä on pitkiä vapaita, kunhan ne vaan jaksaa käyttää oikein.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:11"]

Anteeksi nyt vaan, mutta ihmettelen vähän miten aina hehkutetaan kuinka rankkaa yksinhuoltajilla on. Yleensä niillä yksinhuoltajilla on sitä omaa aikaa enemmän kuin perheellisellä syystä että välillä lapset ovat isällä. Aika harvassa kuitenkin ne jotka eivät ole missään tekemisissä toisen vanhemman kanssa.

[/quote]

Termit taas sekaisin.. Mainitsemasi vanhempi ei ole yksinhuoltaja vaan lapsi/lapset ovat yhteishuollossa jos tapaavat toista vanhempaansa. Yksinhuoltaja ei jaa toisen vanhemman kanssa lapsen hoitoa yleensä lainkaan. Olen muutenkin huomannut että monet puhuvat ja kirjoittavat väärin näitä lapsen huoltotermejä. Yleensähän Suomessa vanhemmilla jotka eivät asu yhdessä on yhteishuoltajuus, ei yksinhuoltajuus. Toki voi olla yksihuoltajuus ja silti lapsi voi käydä tapaamassa toista biologista vanhempaansa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:11"]

Anteeksi nyt vaan, mutta ihmettelen vähän miten aina hehkutetaan kuinka rankkaa yksinhuoltajilla on. Yleensä niillä yksinhuoltajilla on sitä omaa aikaa enemmän kuin perheellisellä syystä että välillä lapset ovat isällä. Aika harvassa kuitenkin ne jotka eivät ole missään tekemisissä toisen vanhemman kanssa.

[/quote]

Termit taas sekaisin.. Mainitsemasi vanhempi ei ole yksinhuoltaja vaan lapsi/lapset ovat yhteishuollossa jos tapaavat toista vanhempaansa. Yksinhuoltaja ei jaa toisen vanhemman kanssa lapsen hoitoa yleensä lainkaan. Olen muutenkin huomannut että monet puhuvat ja kirjoittavat väärin näitä lapsen huoltotermejä. Yleensähän Suomessa vanhemmilla jotka eivät asu yhdessä on yhteishuoltajuus, ei yksinhuoltajuus. Toki voi olla yksihuoltajuus ja silti lapsi voi käydä tapaamassa toista biologista vanhempaansa.
[/quote]

Olen yksinhuoltaja ja silti lapsi on jokatoinen viikonloppu isällään, ihan vain sen takia, että lapsi tietää ja tuntee isänsä ja heillä menee todella hyvin näinä isä-viikonloppuina. Ja ps. en ramppaa baareissa jokatoinen viikonloppu, käyn töissä opintojeni ohella :)

Onko teistä kukaan isä? Eikö lapsiperhe-elämä ole miehille rankkaa? Olen oppinut rentoutumaan perheeni kanssa myös keskellä arkea, mikä on täysin mieheni ansiota. Hänellä on kliseisesti suuri elämisen taito tehdä arkisistakin tilanteista mukavia, jopa hauskoja. Mielestäni omalla asennoitumisella pystyy vaikuttamaan omaan jaksamiseen, vaikka todellinen työmäärä ei vähenisi. Kotityöt, ruoanlaitto ja muut arkiset rutiinit tehdään yhdessä vähintään ihan hyvillä mielin, toki pientä työnjakoa noudattamalla. Älä kuluta itseäsi stressaamalla - teet sen, minkä jaksat/kerkeät, se riittää kyllä <3

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:15"]

Ei ihme, että väsyttää, vai mitä? Pitäisi ilmeisesti olla valittamatta anonyymipalstalla, sillä itsehän olen ammattini ja äitiyteni valinnut. Hmm. Ei elämä mene niin, että kaiken suunnittelee ja kaiken tietää etukäteen, mitä mistäkin valinnasta seuraa, mikä on oma kantokyky ym. Ällistyttävää, että joku pystyy siihen!

[/quote]

Ei kukaan voi tietenkään tietää etukäteen kaikkea, mutta minusta ei ole kohtuutonta odottaa ihmisen tietävän, että vanhemmuus voi olla todella uuvuttavaa. Itse asiassa minusta ihmisen täytyy elää jonkinlaisessa itsepetoksessa, jos tätä ei hahmota. Lapsiperheiden ongelmat yövalvomisista oman ajan puuttumiseen ja seksin vähentymisestä musertavaan huoleen ovat kyllä paljon esillä ihan Hesarin palstoja myöden. -14

[/quote]

Kuten itsekin sanot, vanhemmuus VOI olla tiettyjä asioita, mutta koska lapset ovat yksilöitä, noita asioita on täysin mahdotonta ennustaa. Et sinäkään jätä kesämökkiä ostamatta siksi, että siinä voi ilmaan tua kunnossapito-ongelmia myöhemmin. En todellakaan pidä lapsia ja materiaa samana, halusin vaan että ymmärrät idean. 

Vanhemmuus voi olla myös aika helppoa eikä tällöin ole kyse vanhempien paremmuudesta tai harkintakyvystä, vaan usein moni tekijä on siihen syynä. Monet asiat menee nappiin. 

Sun valintasi on myös sun asuinpaikka. Oletko ikinä valittanut mitään kotikaupungin asioita? Ehkäpä pyörätiet ei ole kunnossa tai muuten palvelut järjestetty huonosti?

Katsos, koko elämä on yhtä tasapainoilua valintojen ja seurauksien kanssa. Kaikilla. Myös sinulla, vaikka kuinka yrität esittää ettet mistään "turhasta" valita (ja yllätys, yllätys: sinä.määrittelet, mikä on turhaa)

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 22:08"]

Eli sä et ikinä valita puolisostasi tai työstäsi?

[/quote]

Kuten edellä sanoin, valitan silloin, kun minua kohdellaan huonosti tai jossakin on korjaamista vaativa epäkohta. En ole kuitenkaan keksinyt mitään käyttöä sellaiselle ruikuttamiselle, joka ei tähtää asioiden parantamiseen ja johon olen itse syypää. Sellaista on rasittavaa kuunnella, joten olen päättänyt säästää muut siltä.

Voin siis valittaa (ja olenkin valittanut) työasioista, jos esimerkiksi kollega kohtelee minua huonosti, mutta en koskaan valita muille siitä, että saan lähteä aamuisin töihin. Se kun on tosiaan aivan oma valintani, jonka teen mielelläni, kun tiedän vaihtoehdot.

Puolisostani en valita koskaan. Perheasiat ovat yksityisasioita. Totta kai sanon hänelle, jos koen hänen tehneen jotakin väärin, mutta sitä tapahtuu harvoin. Jos en pitäisi suhteesta, en olisi siinä.

Lastenhoidon raskaudesta valittaminen on kuin valittaisi siitä, miten kalliiksi kahden Ferrarin lyhennykset ja bensalaskt tulevat tai miten kesämökki on pelkkä työleiri. Tuo kaikki on täysin ylimääräistä ja vapaaehtoista hankaluutta, enkä minä ainakaan jaksa silitellä kenenkään päätä sen vuoksi.

Minusta ihmisen tulee tunteaottaa itse vastuu omasta elämästään ja valittamisen sijaan muuttaa se, minkä voi muuttaa, ja hyväksyä loppu. Tiedän, ettei tämä ole suosittu kanta, mutta se on kuitenkin minun kantani. -14

[/quote]

Tiedätkö mitä? En usko sua pätkääkään. Aivan taatusti sä valitat sille puolisollesi edes joskus. Ja tuo ilmaisu "sanon hänelle, jos koen hänen tehneen väärää" ei tee siitä yhtään parempaa. Sä valitat ihan varmasti, koska sä et vaikuta ihmiseltä joka ei valita turhasta. Päinvastoin! Sun on pakko sanoa ihmisille, joka kokee elämänsä rankaksi inhottavasti, vaikka voisit osoittaa tukeasikini. Et ole mukava ihminen ollenkaan.

[/quote]

Huvittavaa, että kuvittelet tuntevasi parisuhteeni paremmin kuin minä itse. Ilmeisesti sinusta on mahdoton uskoa, että kaikkien persoonaan ei hyödytön ruikuttaminen vain kuulu. Minä osaan viestiä asiani selvästi ja jämäkästi ja halutessani myös empaattisesti. Suhtaudun hyvin myötätuntoisesti ihmisiin, jotka ovat joutuneet kaltoin kohdelluiksi, mutta itse aiheutettuja ongelmia en jaksa sympata. Joskus totuuden sanominen tuntuu inhottavalta. -14

[/quote]

En tiedä mistään hyödyttämästä ruikuttamisesta, mutta kaikki valittaa joskus. Jos olet ihminen, ni ihan varmasti joskus valitat. Keksit sille vaan erilaisia termejä, mutta asia ei muuksi muutu

No, pakko jaksaa ja kannattaa organisoida asioita esim. ruoanlaittojen suhteen että millon tekee kuinka paljon ja mitä :)
Hetki kerrallaan elelee eteenpäin vaan :)
T. Neljän työssäkäyvä mutsi

Mulla kolmivuorotyö. Hajoan :( eipä meillä kovin siistiä olekaan. Opiskelen samalla. Oon varmaan pöpi.