Rakastaakohan mies minua. Näyttää kaikki tunteensa eikä vain halua luovuttaa suhteeni.

Osaa olla mitä kammottavin ihminen enkä kestä sitä. Pyytää anteeksi.
Kertoo rakastavansa. Itkee. Puhuu tunteistaan.
Yrittää olla vahva mutta sortuu lopulta egonsa kanssa ollessani kanssani ja on haavoittuvainen.
Haluaa olla hyvä ja näyttää tämän puolen itsestään. On kuitenkin aina loppuen lopuksi eksyksissä itsestään enkä vain kestänyt sitä mielialan vaihtelua ja lähdin pois, en jaksanut kantaa sitä taakkaa.

Ei kuitenkaan halua minusta millään päästää.
Haluaa edes jotenkin pitää minut elämässään eikä ole pystynyt luomaan uusia suhteita omien sanojensa mukaan.

Vai olenko vain se jäteastia kun ei ole muitakaan kenelle pystyy kaiken avaamaan?