Turkistarhausaiheinen runo
Rouva Jenni Haukion innoittamana kirjoitin kettu- ja minkkitarhausta vastustavan runon. Ehkä tämäkin julkaistaan. Esikoisteokseni.
Oli kerran kettu / mummolassa paistuu lettu. Sitä ei kettu saa maistaa / tokkopa minkki edes haistaa. Syynä tähän on turkistarhaus / ei suinkaan muun ruoan parhaus. Surullista myös elo minkillä / ellei joku turkkia värjää pinkillä. Kas arvoton on eläimen turkki silloin / ja mummolaan lettuja syömään käy tie illoin. Häkin ovi aukeaa / odottaa vapaus kettua raukeaa. Lettuja ja hilloa / saa kettu napaansa sulloa. Tämä on nyt tilanne myös minkillä / käy maha täynnä vielä juomassa maitohinkillä. Kaikki on hyvin / ja turkiseläinten kiitos mitä syvin.
Aika hyvä vai mitä? Automaattinen tekstinsyöttö muutti muutaman sanan mutta sehän on vain dadaismin hengen mukaista!
Kommentit (17)
Siel suree ketunpoikanen pikku kolossaan / ei emon lämpö lohduta pient kurjas olossaan. Hän miettii josko joskus viel / näkee emon, kodin jossa oottaa lämmin lies. Vaan näin ei suotu / ol hänet luotu. Turkiksi ihmisen hienon / ei auta vaik tekisi pyynnön vienon. Anna mun kotiin palata / viel rakkaitani halata. Kohtalo on / onneton.
Koskettava runo. Tuli kyynel silmään. :'(
Mielestäni olet kehittynyt. Toinen runo oli parempi kuin ensimmäinen.
Taas se nähtiin, että pelkät loppusoinnut eivät tee peräkkäin laitetuista sanoista runoa.
Oon täällä paskan hajussa, taas astuin pökäleen päälle. Toverit ovat vihollisia, viholliset tovereita. Taistelen teurasjätteestä ja puren toverilta korvan irti. Veri tahrii turkin. Ritilälattia painaa jalkojen alla. Sattuu, mutta en halua tuonne raiskattuun luontoon, missä vedet kasvaa heinää ja puut kuolee pystyyn. Kuolema... se täällä haisee. Kuolema ja ammoniakki. Toverit tuolla jossain saavat uuden elämän vaateripustimissa. Sitä minäkin odotan... ehkä tämä muuttuisi vielä kauniimmaksi.
Alkoi yllättäen himottaa uuden kettuliivin tai minkkijakun osto ensi talvea varten, miehenikin mielestä turkikset ovat todella hienoja naisilla :)
Ostakaa sellaiset ketunhäntä didot molemmille ja menkää konttailemaan Nalle Wahlroosin tiluksille.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 21:10"]Oon täällä paskan hajussa, taas astuin pökäleen päälle. Toverit ovat vihollisia, viholliset tovereita. Taistelen teurasjätteestä ja puren toverilta korvan irti. Veri tahrii turkin. Ritilälattia painaa jalkojen alla. Sattuu, mutta en halua tuonne raiskattuun luontoon, missä vedet kasvaa heinää ja puut kuolee pystyyn. Kuolema... se täällä haisee. Kuolema ja ammoniakki. Toverit tuolla jossain saavat uuden elämän vaateripustimissa. Sitä minäkin odotan... ehkä tämä muuttuisi vielä kauniimmaksi.
[/quote]
Tässä on jo yritystä.
Epäinhimillinen turkistarhaus,
koska kuolleen eläimen karvapeite on parhaus.
Minkki on rantaruotsalaisen leipä ja renki,
jolta hakataan pois henki.
Porvarit pukeutuvat kuolemaan.
Kettu kulta tuli multa kyynel kun hetken mietin päivien retken mittaa. Elämä on kuin huokaus hento pian päättyy lento niin ketun kuin muiden pöytään parempien suiden.
Ihan paska.