Lue keskustelun säännöt.
kaipaisin neuvojanne;poikani oli kolarissa ja
17.09.2006 |
nyt lääkärit sanoivat, että vähintään puoli vuotta menee, että jalka tulee kuntoon niin, että pystyy kävelemisen lisäksi tekemään muutakin. Poikani oikeastaan ainoa harrastus on ollut liikunta eli jalkapallo 3krt viikko ja salibändy 2krt viikko. Psyykkisesti tämä on 15v. kova isku, koska urheilu on hänelle ollut " henki ja elämä" . Osaisiko joku antaa hyviä vinkkejä kuinka psyykata nuorta ja vinkkejä millaista harrastusta tms. toimintaa voisin keksiä/ehdottaa, jotta hän ei masentuisi asiasta.
Kommentit (16)
Ja mites uinti, voiko uida? Urheilua nekin, ei samaa mutta jotain kuitenkin. Vedessäkin voi pelata uppopalloa. Vedessä jalka ei niin rasitu. Kyselkää lääkäriltä eri vaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka ei pysty pelaamaan. Ota valmenatjaan yhteyttä, ja pyydä häneltä josko pojalle löytyisi jokin " pikku homma" kentän laidalta. Jos vaikka voisi kuvata harkkoja/pelejä, tai tarkkailla vastustajien pelitapaa tmv. pientä. Näin hänellä on " hyvä syy" notkua treeneissä/peleissä mukana:)
seuraavat 4kk, eikä jalkaa saa taittaa lainkaan, koska hänelle on yritetty kasata polvi pirstoutuneen tilalle. Hän joutuu käyttämään sellaista laitetta, joten uiminen ei onnistu tulehdusvaarankaan vuoksi.
Puntteja voi nostaa, se on hyvä idea!
Keksikää vaan lisää. Jotain älyllistä voisi myös keksiä. Sairaalassa on innostunut sudokuista.
voisi pelata tietsikalla tai konsolilla pelejä. Futista jne. Kehittäähän sekin kai jotain silmäkykyä tms? :D
Yrittäisin varmaan saada pojan lukemaan urheilulegendojen elämäkertoja, heilläkin taatusti loukkaantumisia tilillään, jospa se antaisi " vertaistukea" ?
Jos poika pääsisi tuomaroimaan joitan pelejä missä ei tarvitsisi niin kovin liikkua. En nyt tiedä ite et miten paljon missäkin pelissä pitää tuomarin liikkua mutta jos etsitte yhdessä lajin mitä hän voisi opetella tuomaroimaan ja joka ei vaatisi niin paljoa liikkumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämästä tulee pelkkää tietsikkaa ja pleikkaria..
Mutta tuo lukemisjuttu oli hyvä. Varmasti häntä kiinnostaa ja on kova lukemaan muutenkin.
Lisää vaan ja jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, niin kuinka selvisitte. Ainakin tämän sairaalassaoloajan , kun on nyt pahin selvitetty, niin poika aika vaativa-oireilee siten, että koko ajan on joku tyyny, sukka tms. huonosti. Ymmärrän, että johtuu psyykkisestä puolesta. Siihenkin jos joku osaisi vastata, että kuinka suhtautua tälläiseen. Itsekin koen aika avuttomaksi itseni, kun säälittää niin paljon lapsi ja kovaa on ollut itsellekin.
Vierailija:
Jos poika pääsisi tuomaroimaan joitan pelejä missä ei tarvitsisi niin kovin liikkua. En nyt tiedä ite et miten paljon missäkin pelissä pitää tuomarin liikkua mutta jos etsitte yhdessä lajin mitä hän voisi opetella tuomaroimaan ja joka ei vaatisi niin paljoa liikkumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi en olisi saanut tuota ehottaa vaikken asiasta juurikaan tiedä? Luulin antavani ystävällisen neuvon...
en kirjoittanut vastausviestiä sinulle, joka ehdotit tuomarointia. Pojan peleissä on jo sellaiset, mutta kyllä he varmaan kaveriksi ottaisivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti löydätte jonkun sopivan harrastuksen, vaikka ihan uuden sairasloman ajaksi, jottei poika täysin masennu! Parantumisia pojallesi!
T: Se joka ehdotti tuomarin hommia
Siinä kehittyisi samalla koordinaatio ja kärsivällisyys. Kaikkialla ei toki tätä ole mahdollista harrastaa, mutta jossain kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lisää vaan ja jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, niin kuinka selvisitte. Ainakin tämän sairaalassaoloajan , kun on nyt pahin selvitetty, niin poika aika vaativa-oireilee siten, että koko ajan on joku tyyny, sukka tms. huonosti. Ymmärrän, että johtuu psyykkisestä puolesta. Siihenkin jos joku osaisi vastata, että kuinka suhtautua tälläiseen. Itsekin koen aika avuttomaksi itseni, kun säälittää niin paljon lapsi ja kovaa on ollut itsellekin.
Minulla meni muussiksi molempien jalkojen jalkaterät, ja olin sairaalassa melkein kuukauden. Myös pää koki kovia, mutta selvisin kuitenkin :-)
Mä luin paljon sairaalassa, ja katoin telkkaa. Kesän aikana suoritin myös kaikki koulujutut, jotka keväällä jäi väliin. Kyllähän sitä selvisi, kun oli pakko. Juttelin myös paljon joiden mielenterveyshoitajien (tms.) kanssa, muistan edelleenkin lämmöllä heitä!
Lihoin paljon kesän aikana, melkein 10 kiloa. Harmitti kauheasti. Ruuan energiamääriin kandee kiinnittää huomiota.
Tsemppiä pojallesi!
Toivon, että osaisi lohduttaa, rakastaa ja auttaa, mutta silti pitää rajat. Ei tule olemaan helppoa, kun murrosikäkin pahimmillaan. Ehkäpä tämä on kuitenkin elämänkoulua meille kaikille-kasvamista ja oppimista. Mahdollisuus antaa pojalle elämään erilaisia eväitä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jotenkin se aika vaan meni sisulla, mulla onneksi oli musiikki tukena. Innostuisiko poikasi esim. kitaran soitosta?
Itse kävin paljon katsomassa kisoja ja matseja jne myös treeneissä kävin vaikka vain istuin : )
Pojallasi on onnea että sillä on tuollainen mutsi joka ajattelee noin paljon poikaansta!
Toivon kaikkea hyvää teille ja että poikasi jalka paranee ennätysvauhtia!
t. Anni
itse olen ilmeisen mielikuvitukseton, kun en keksinyt oikein mitää.. Jousiammunta ja kitaransoitto-molemmat varmasti kiinnostavat. Kiitos myös teille, jotka oletta kertoneet omat kokemuksenne.
Äidin osa on siksi huono, kun pitää yrittää olla kuitenkaan puuttumatta liikaa ja holhoamatta jo " isoa" poikaa, vaikka haluaisi ottaa syliin ja tuudittaa kuin pientä lasta=puhaltaa pipin pois..
hanki sille personal trainer