Missä menee hygienisyyden ja neuroottisuuden raja?

Ei ole normaalia, mutta kaikilla meillä on omituisuutemme.

Kaikki mainitsemasi esimerkit menevät neuroottisuuden puolelle. Kirppariesineet voi tietysti puhdistaa ennen käyttöönottoa, mutta harvoinpa olen mitään likaiselta näyttävää myytävää tavannut.

Ei olis mun juttu mutta jokaiselle suon omat tavat, kun ei tarvitse niistä kärsiä eli asua samassa huushollissa.

Tuo ei ole enää vain hygieenistä. En tarkoita pahalla. Meillä kaikilla on jotain neuroottista tapoja. Minulla myös.

Miten tälläiseen pitäisi suhtautua? Esim. Kun ko. Henkilö tulee kahville kylään, miten toimia? Yleensä ei syö missään kodin ulkopuolella mitään sairastumisen pelossa mutta tiettyihin sukujuhliin saapuu paikalle. Pitääkö joka oikku toteuttaa (vaikka pestä tarjoiluastiat vielä kerran) vai miten?

Henkilö sairastuu kaikesta ja viettää suurimman osan elämäänsä sängyssä sairaana mutta julkiselta puolelta ei saa apua eikä ole varaa yksityiseen lääkäriin. Elämä kaventuu päivä päivältä/vuosi vuodelta mahdottomammaksi. (Pahat allergiat ja suolisto-ongelmat ja muutama muu pitkäaikaissairaus)

Vierailija kirjoitti:

Miten tälläiseen pitäisi suhtautua? Esim. Kun ko. Henkilö tulee kahville kylään, miten toimia? Yleensä ei syö missään kodin ulkopuolella mitään sairastumisen pelossa mutta tiettyihin sukujuhliin saapuu paikalle. Pitääkö joka oikku toteuttaa (vaikka pestä tarjoiluastiat vielä kerran) vai miten?

Henkilö sairastuu kaikesta ja viettää suurimman osan elämäänsä sängyssä sairaana mutta julkiselta puolelta ei saa apua eikä ole varaa yksityiseen lääkäriin. Elämä kaventuu päivä päivältä/vuosi vuodelta mahdottomammaksi. (Pahat allergiat ja suolisto-ongelmat ja muutama muu pitkäaikaissairaus)

Jos ihminen pelkää ja jättää tekemättä normaaleja asioita, ei kyse tosiaan ole mistään hygieniasta vaan neuroosista. Ilmeisesti nämä ovat lauenneet tai pahentuneet reaktiona sairauksien aiheuttamaan stressiin.

Ei näihin kannata mennä liikaa mukaan. Jos henkilö saa ikään kuin ratkaistua jonkin hygieniaongelmansa, hän keksii niitä lisää tilalle ja elämä kaventuu entisestään. En lähtisi mitään oikkuja toteuttamaan. Sairauteen ei pidä mennä mukaan. Totta kai hän voi sitten vaikka tuoda omat eväät tai pestä lautasensa itse uudelleen, mutta muut saavat kyllä elää normaalisti ja neurootikon on ihan terveellistä nähdä sitä normaalia.

Kuulostaa kyllä siltä, että läheisesi on vakavasti avun tarpeessa. Jokin lääkitys voisi auttaa ja terapia tietenkin.

Ei halua lääkitystä eikä terapiaa, omasta mielestään toimii ainoalla oikealla tavalla ja muut ovat epähygieenisiä :( Varsin hankalaa ja raskasta; toisaalta kokee olevansa hyvin sairas (fyysisiesti) ja toisaalta on täysin sairaudentunnoton (henkisesti) ap

Muistan erään kerran kuinka palstalla haukuttiin jonkun pölysiä puhtaita astioita. Nyt kun joku niitä huutelee, ennen kuin antaa vieraalle, niin sekään ei käy. Teet niin tai näin, aina mammojen mukaan väärinpäin:-)

Vierailija kirjoitti:

Muistan erään kerran kuinka palstalla haukuttiin jonkun pölysiä puhtaita astioita. Nyt kun joku niitä huutelee, ennen kuin antaa vieraalle, niin sekään ei käy. Teet niin tai näin, aina mammojen mukaan väärinpäin:-)

Huuhtelee, ei huutelee.