Mieheni ei halua lapsia

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 00:29"]Nro 20 jatkaa:
Oletteko juurta jaksain, hyvässä hengessä keskustelleet siitä, miksi mies ei halua lapsia ja miksi sinä haluat? Me nimittäin olemme, ja se on kyllä tuonut asian ylle jonkinlaisen rauhan, vaikka sisimmässäni vauvoja kuumeilenkin usein. Mies on itse tietoinen miksi oman lapsuutensa, tämänhetkisen elämäntilanteensa ja luonteenpiirteidensä takia hän ei osaa kuvitella lapsiperhe-elämää kohdalleen eikä itseään isäksi. Itse olen tietoinen, miksi puolestaan omat lapsuudenkokemukseni, elämäntilanteeni nyt ja toiveeni tulevaisuudelta ovat kääntäneet kelkkani vauvakuumeiseksi niin totaalisesti.

Ymmärrämme todella toisiamme, ja vaikka se tavallaan myös vaikeuttaa tilannetta (en pysty suhtautumaan mieheen kuin hän olisi jotenkin "vihollinen", vaikka vihamielisenä olisi toki helpompaa vain ottaa ja erota) on se pääsääntöisesti huojentavaa. Suosittelen. Mutta vain, jos pystytte puhumaan asiasta oikeasti rauhassa ja riitelemättä.
[/quote]ollaan keskusteltu ja miehelläni on se että hänen oma lapsuus oli kurjaa. Ja että tähän paskamaailmaan ei kannata lapsia tehdä. Mutta nykysin jos otan asian puheeksi niin mieheni ahdistuu ja vaihtaa aihetta, ja mä en vaa sitten kehtaa käydä jankkamaan enempää

Näin miehenä sanoisin, että jos halusi on saada lapsia, niin se on mielestäni tärkeämpää. Miksi?

Nainen voi saada lapsia vain tiettyyn ikään saakka. Ja tuon aikajakson loppupuolella lasten saanti vaikeutuu. Jos pelaat kaiken sen varaan että miehesi ei halua lapsia niin pahin vaihtoehto on se, että eroatte jossain vaiheessa ja tuon eron jälkeen et enää fyysisesti voi saada lapsia kenenkään kanssa. Ja miehelläsi tuo optio säilyy jopa 60-vuotiaaksi.

Jos miehesi on niin VELAutunut, niin voit tietysti ehdottaa hänelle, että menee sterilisoitavaksi. Jos tuossa vaiheessa alkaa miehellä ääni kellossa muuttua, niin sekin voi kertoa jotain.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 00:38"]Näin miehenä sanoisin, että jos halusi on saada lapsia, niin se on mielestäni tärkeämpää. Miksi?

Nainen voi saada lapsia vain tiettyyn ikään saakka. Ja tuon aikajakson loppupuolella lasten saanti vaikeutuu. Jos pelaat kaiken sen varaan että miehesi ei halua lapsia niin pahin vaihtoehto on se, että eroatte jossain vaiheessa ja tuon eron jälkeen et enää fyysisesti voi saada lapsia kenenkään kanssa. Ja miehelläsi tuo optio säilyy jopa 60-vuotiaaksi.

Jos miehesi on niin VELAutunut, niin voit tietysti ehdottaa hänelle, että menee sterilisoitavaksi. Jos tuossa vaiheessa alkaa miehellä ääni kellossa muuttua, niin sekin voi kertoa jotain.
[/quote]mies ei vielä ole 30 täyttänyt ja se taisi olla se ikäraja milloin korkeintaa voi steriloida. Jos oikein muistan. Eli mulla on vielä "armoaikaa" . Ja oikeessahan sä olet että naisena mulla hedelmällisyys laskee paljon nopeammin ja sitä olen miettinyt..

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat. [/quote]kieltämättä tuo on ihan hyvä suunnitelma ja varmasti ap voisi myös ehdottaa jotain samaa?

No ilman muuta, uhkailu ja kiristys toimii aina ja onkin hyvän parisuhteen edellytys.

[/quote]
[/quote]

Kiristys? Uhkailu? Minusta tämä oli paras ratkaisu; jos haluamme eri asioita, on parempi etsiä niitä eri paikoista. Kuitenkin annoin miehelle mietintä aikaa ja hän itse vaihtoi mieltään. Ei minun tarvitse luopua lapsista miehen takia eikä miehen suostua isäksi minun takiani.

Ei sinun kanssasi

Lapset on kahden aikuisen kompuksen sivutuote, ei parisuhteen syy. Ilmankos on eroja niin paljon kuin on, kun ihmisistä on tullut tosi omituisia. itse jättäisin lapset tekemättä jos nyt saisin valita kun lapset ovat nuoria aikuisia. Elämäni hirveintä ja raskainta aikaa jonka olisin voinut omistaa myös itselleni. Tehtyä vaan ei saa tekemättömäksi, eikä 20 v takaisin.

Eikö velat tyypillisesti hanki jonkun lemmikin, joko kissan tai koiran? Aikansa tyytyvät siihen yhteen, mutta sitten jossain vaiheessa sille hankitaan sisarus - luonnollisesti pitkän harkinnan jälkeen. Ja kehtaavat vielä väittää, ettei tällä ole mitään tekemistä sen kanssa, että heillä ei ole lapsia.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 01:08"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:02"] [quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat. [/quote]kieltämättä tuo on ihan hyvä suunnitelma ja varmasti ap voisi myös ehdottaa jotain samaa? No ilman muuta, uhkailu ja kiristys toimii aina ja onkin hyvän parisuhteen edellytys. [/quote] [/quote] Kiristys? Uhkailu? Minusta tämä oli paras ratkaisu; jos haluamme eri asioita, on parempi etsiä niitä eri paikoista. Kuitenkin annoin miehelle mietintä aikaa ja hän itse vaihtoi mieltään. Ei minun tarvitse luopua lapsista miehen takia eikä miehen suostua isäksi minun takiani.

[/quote]

Jos ei miehen mieli muutu kahden vuoden aikana, tulet jättämään hänet. Ei mikään uhkavaatimus?

Mikään maailmassa ei oo omaa lasta parempaa. En uskonut tähän ennen oman lapseni syntymää, mutta nykyään koen jopa, että aikaisempi elämäni on mennyt vähän haaskuuseen. Olis pitänyt tehdä lapsia ennemmin. Toivottavasti ap saat kokea tämän itsekin! Olen kyllä tosi pahoillani tilanteestasi :( Menkää jonnekin pariterapiaan puhumaan tuosta, ei oo mikään pikkujuttu.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.

[/quote]

Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 03:45"]

Mikään maailmassa ei oo omaa lasta parempaa. En uskonut tähän ennen oman lapseni syntymää, mutta nykyään koen jopa, että aikaisempi elämäni on mennyt vähän haaskuuseen. Olis pitänyt tehdä lapsia ennemmin. Toivottavasti ap saat kokea tämän itsekin! Olen kyllä tosi pahoillani tilanteestasi :( Menkää jonnekin pariterapiaan puhumaan tuosta, ei oo mikään pikkujuttu.

[/quote]

Se mikä on sinulle maailman parasta ei ole sitä kuitenkaan kaikille muille.

Kyllä tulisin raskaaksi ja jos mies haluaa jatkaa se on hyvä juttu jos ei sitten jättäisin. Aivan itsekästä häneltä ja jos todella rakastaa sua haluaisi myös lapsen sulta.

Kävikö tästä ilmi, minkä ikäisiä ap ja siippansa ovat? Miehillä isyysajatuksiin kypsyminen ottaa usein pidempään kuin naisilla. Miehet kokee monesti vielä kolmekymppisenä lapset hirveänä, mutta iän myötä ajatus alkaa muuttumaan. Eli, jos olette jotain 25-vuotiaita, niin nauti suhteesta ja katso tilanne muutaman vuoden päästä uusiksi. Jos taas olette 35-vuotiaita, nosta kytkntä.

Miehen takia minusta ei lapsesta kannata luopua. Ei ole yksi tai kaksi naista, kun on löytänyt itsensä 45-vuotiaana tilanteesta, jossa mies vaihtaa nuorempaan ja hups, tekeekin samantein pari lasta uuden naisen kanssa ja oikein alkaa superisäksi, mutta eksä on yksin, lapseton ja miehetön, ja ikä lastentekoon meni ohi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.

[/quote]

Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.

[/quote]Ei hänellä ollut paljoa vaihtoehtoja. Vai olisiko pitänyt joko suoraan jättää mies tai sitten luopua kokonaan toiveesta saada lapsia??

Kuten sanottu, yli puolet parisuhteista päättyy eroon ja kun nainen on päälle nelikymppinen, raskaaksi ei ole enää helppoa tulla. Ei ole harvinaista että siinä vaiheessa parisuhde päättyy ja nainen jää yksin, ilman miestä ja ilman niitä toivomiaan lapsia.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:46"]

Kävikö tästä ilmi, minkä ikäisiä ap ja siippansa ovat? Miehillä isyysajatuksiin kypsyminen ottaa usein pidempään kuin naisilla. Miehet kokee monesti vielä kolmekymppisenä lapset hirveänä, mutta iän myötä ajatus alkaa muuttumaan. Eli, jos olette jotain 25-vuotiaita, niin nauti suhteesta ja katso tilanne muutaman vuoden päästä uusiksi. Jos taas olette 35-vuotiaita, nosta kytkntä.

Miehen takia minusta ei lapsesta kannata luopua. Ei ole yksi tai kaksi naista, kun on löytänyt itsensä 45-vuotiaana tilanteesta, jossa mies vaihtaa nuorempaan ja hups, tekeekin samantein pari lasta uuden naisen kanssa ja oikein alkaa superisäksi, mutta eksä on yksin, lapseton ja miehetön, ja ikä lastentekoon meni ohi.

[/quote]Minäkin tiedän näitä tapauksia. Siksi en missään tapauksessa jäisi suhteeseen jossa mies ei halua lasta, ja itse joutuisin luopumaan lapsihaaveestani miehen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:49"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.

[/quote]

Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.

[/quote]Ei hänellä ollut paljoa vaihtoehtoja. Vai olisiko pitänyt joko suoraan jättää mies tai sitten luopua kokonaan toiveesta saada lapsia??

Kuten sanottu, yli puolet parisuhteista päättyy eroon ja kun nainen on päälle nelikymppinen, raskaaksi ei ole enää helppoa tulla. Ei ole harvinaista että siinä vaiheessa parisuhde päättyy ja nainen jää yksin, ilman miestä ja ilman niitä toivomiaan lapsia.

[/quote]

Eroon päättyy kiristäjänkin liitto. nainen tosin ei jää yksin, jää ne kiristämällä saadut lapset. onnea kiristäjälle.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 01:08"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:32"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat. [/quote]kieltämättä tuo on ihan hyvä suunnitelma ja varmasti ap voisi myös ehdottaa jotain samaa?

No ilman muuta, uhkailu ja kiristys toimii aina ja onkin hyvän parisuhteen edellytys.

[/quote]
[/quote]

Kiristys? Uhkailu? Minusta tämä oli paras ratkaisu; jos haluamme eri asioita, on parempi etsiä niitä eri paikoista. Kuitenkin annoin miehelle mietintä aikaa ja hän itse vaihtoi mieltään. Ei minun tarvitse luopua lapsista miehen takia eikä miehen suostua isäksi minun takiani.
[/quote]

Meillä samanlainen tarina. Mies tiesi haluavansa lapsia "sitten joskus". Lopulta sanoin että vuosi voidaan viedä nauttia täysin kahden ilman raskaantumisstressiä, mutta sitten on aloitettava. Mikäli mies ei koe olevansa valmis silloinkaan, niin silloin minä lähden rakentamaan omaa elämääni tahoillani.

Oli muuten hyvä juttu.

Hedelmöityshoitoihinhan me päädyttiin. Nyt meillä on kaksi upeaa lasta ja mies itse todennut, että hyvä kun aikataulullisesti painostin. Mies ei vaan nähnyt asiaa biologian kannalta. Hän eläisi varmaan vieläkin siinä "sitten joskus"-vaiheessa. Mikä on ok, kunhan vierellä ei roiku löysässä hirressä vauvakuumeinen puoliso.

Miehet tarvitsevat jonkun patistelemaan ja tekemään ne isommat päätökset.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:54"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:49"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.

[/quote]

Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.

[/quote]Ei hänellä ollut paljoa vaihtoehtoja. Vai olisiko pitänyt joko suoraan jättää mies tai sitten luopua kokonaan toiveesta saada lapsia??

Kuten sanottu, yli puolet parisuhteista päättyy eroon ja kun nainen on päälle nelikymppinen, raskaaksi ei ole enää helppoa tulla. Ei ole harvinaista että siinä vaiheessa parisuhde päättyy ja nainen jää yksin, ilman miestä ja ilman niitä toivomiaan lapsia.

[/quote]

Eroon päättyy kiristäjänkin liitto. nainen tosin ei jää yksin, jää ne kiristämällä saadut lapset. onnea kiristäjälle.

[/quote]No ehkä siinäkin tapauksessa myös se mies on aikuinen, ja kykenee itse ottamaan vastuun päätöksistään. Ilmeisesti sinun kantasi on että naisen kuuluisi aina luopua lapsihaaveestaan jos mies ei halua lasta. Tai että mies jätetään ihan suoraan tällaisesssa tilanteessa, antamatta miehelle mahdollisuutta muuttaa mieltään. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2015 klo 06:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 23:00"]

Meillä oli aikanaan sama tilanne. Minä halusin, mies ei. Kun täytin 26, annoin miehelle kaksi vuotta aikaa. Jos si ä aikana ei mieli muutu, pakkaan kamani ja lähden. En tiedä, olisinko oikeasti lähtenyt, mutta ennen määräajan päättymistä mies näytti vihreää valoa. Meillä nyt 7- ja 4-vuotiaat tytöt ja onnelliset vanhemmat.

[/quote]

Onnea kiristäjälle. Edestäsi löydät tuon tekosi, valitettavasti myös lapsesi.

[/quote]Kerropa, mitä naisen sitten kuuluisi sinun mielestäsi tässä tilanteessa tehdä?