kotisynnytys, kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole elämyshakuisuudesta kuitenkaan vaan siitä, että en halua joutua synnytysväkivallan kohteeksi. En halua lääkkeellistä kivunlievitystä, en halua että välilihaani leikataan, en halua, että minua tikataan puuduttamatta, en halua, että sisääni runnotaan väkisin sormia yms. Synnytys on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja se, että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi edesauttaa synnyttämistä. ap

Sen synnytys sattuu joka tapauksessa... useimmiten paljon. Eivätkä useimmat synnyttäjät koe mitään synnytysväkivaltaa. Kannattaa asennoitua siten että tietyt tutkimukset kuuluvat synnytykseen ja ne tehdään sinun ja lapsen turvaksi.

Kerron esimerkin mitä minun tapauksessa olisi käynyt jos olisin valinnut kotisynnytyksen. Esikoinen oli syntynyt normaalisti ilman komplikaatioita (pitkä synnytys tosin ja pitkä ponnistusvaihe). Toisen lapsen synnytys eteni mukavasti pitkään kotona ollen, saavuin sairaalaankin vasta täysin auki tilanteessa ja pääsin suoraan ponnistamaan (vauva oli kuitenkin korkealla lantiossa  -2 tasolla) . Siinä ponnistusvaiheessa sydänäänet hidastuivat palaamatta normaalitasolle, hätäsektioon leikkauspöydälle päädyin oltuani sairaalassa 40 min. Vauvalla todettiin lyhytaikainen hapenpuute napaverinäytteessä sektio oli siis tehty oikea-aikaisesti (lääkäreiden sanomaa sektion jälkeen). Arvaa olisiko se hapenpuute ollut lyhytaikainen jos olisin rauhassa ponnistellut kotona ja mikä olisi ollut seuraus? Joko kuollut tai vammautunut lapsi. 

Sitä kun ei voi koskaan etukäteen tietää meneekö jokin pieleen ja missä vaiheessa... mutta itse kannat vastuun.

” Vuonna 2009 Alankomaissa tehdyssä suurtutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 530 000 synnytystä, todettiin kotisynnytyksen olevan vähäisen riskin tapauksissa yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytyksen, kunhan terveydenhuoltojärjestelmä tukee kotisynnytyksiä huolehtimalla siitä, että riittävä määrä ammattitaitoisia kätilöitä ja kunnollinen kuljetusjärjestelmä ovat saatavilla. Noin 5 %:ssa vähäisen riskin synnytyksistä ilmenee komplikaatioita.[6][7]

Joissain tapauksissa riskit saattavat olla sairaalassa suurempia. Puudutuksiin ja leikkauksiin liittyy lisääntyneitä riskejä, mutta silti näitä tehdään sairaaloissa mukavuussyistä. Ne ovat kuitenkin vapaaehtoisia myös sairaalassa. [8] Kanadassa vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan kotisynnyttäneillä äideillä oli vähemmän synnytyskanavan repeämiä tai verenvuotoa verrattuna sairaalassa synnyttäneisiin.[9][10][11]

Helsingin yliopistossa vuonna 2001 tarkastetun STAKESin tutkijalääkäri Kirsi Viisaisen väitöskirjan ”Synnytyshoidon valintoja – missä voi synnyttää” mukaan kotisynnytyksiin suhtauduttiin usein kielteisesti neuvoloiden tai synnytyssairaaloiden tahoilta.[12] Suomessa jopa 6 % haluaisikin synnyttää kotona, mutta tällä hetkellä terveydenhuoltojärjestelmä ei tätä valintaa juurikaan tue.[13][14]”

Wikipediasta löytyy lähteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole elämyshakuisuudesta kuitenkaan vaan siitä, että en halua joutua synnytysväkivallan kohteeksi. En halua lääkkeellistä kivunlievitystä, en halua että välilihaani leikataan, en halua, että minua tikataan puuduttamatta, en halua, että sisääni runnotaan väkisin sormia yms. Synnytys on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja se, että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi edesauttaa synnyttämistä. ap

Sen synnytys sattuu joka tapauksessa... useimmiten paljon. Eivätkä useimmat synnyttäjät koe mitään synnytysväkivaltaa. Kannattaa asennoitua siten että tietyt tutkimukset kuuluvat synnytykseen ja ne tehdään sinun ja lapsen turvaksi.

Kerron esimerkin mitä minun tapauksessa olisi käynyt jos olisin valinnut kotisynnytyksen. Esikoinen oli syntynyt normaalisti ilman komplikaatioita (pitkä synnytys tosin ja pitkä ponnistusvaihe). Toisen lapsen synnytys eteni mukavasti pitkään kotona ollen, saavuin sairaalaankin vasta täysin auki tilanteessa ja pääsin suoraan ponnistamaan (vauva oli kuitenkin korkealla lantiossa  -2 tasolla) . Siinä ponnistusvaiheessa sydänäänet hidastuivat palaamatta normaalitasolle, hätäsektioon leikkauspöydälle päädyin oltuani sairaalassa 40 min. Vauvalla todettiin lyhytaikainen hapenpuute napaverinäytteessä sektio oli siis tehty oikea-aikaisesti (lääkäreiden sanomaa sektion jälkeen). Arvaa olisiko se hapenpuute ollut lyhytaikainen jos olisin rauhassa ponnistellut kotona ja mikä olisi ollut seuraus? Joko kuollut tai vammautunut lapsi. 

Sitä kun ei voi koskaan etukäteen tietää meneekö jokin pieleen ja missä vaiheessa... mutta itse kannat vastuun.

Mitenkään kokemuksiasi vähättelemättä tai niihin kommentoimatta pisti silmääni tuo viimeinen lause: ”mutta itse kannat vastuun”.

Suomesta on tehostamisen nimissä lakkautettu viimeisten 20 vuoden aikana suurin osa synnytyssairaaloista. Nykyään monillakin on sata kilometriä tai enemmänkin matkaa synnärille. Kuka kantaa vastuun, jos vauva joutuu matkalla ahdinkoon? Synnyttäjä itse jälleen?

Kyllä sairaalassakin voi synnyttää kuvailemallasi tavalla ilman ylimääräisiä toimenpiteitä. Itselläni kolmas lapsi syntyi näin. Sain olla rauhassa lämpimässä haluamassani asennossa, kohdunsuuta tutkittiin muistaakseni vain kerran, ei epiduraalia, ei episiotomiaa, ei jälkisupistuksia edistävää piikkiä (sanoin etten halua, minulla on voimakkaasti supistuva kohtu). Sain ponnistaa haluamassani asennossa. Olin koko avautumisvaiheen omassa kuplassani ja synnytys eteni paljon rauhallisempaan tahtiin kuin aiemmat synnytykset, jossa ehdin sairaalaan vain ponnistamaan. Pelkäsin ennen kolmatta synnytystä, etten ehdi sairaalaan. Olin niin onnellinen, että ehdin paikalle aiemmin, tunsin olevani turvassa ja sain antaa kehoni hoitaa homman luonnollisella tavalla.

Napanuora kietoutuneena kaulan ympäri. Vauva kuolee hapenpuutteeseen jonka jälkeen äiti vuotaa kuiviin.

Sairaalassa olisi voitu tehdä hätäsektio.

Suomen sairaaloissa kätilöt jopa huutavat ja vittuilevat synnyttäville naisille, naiselle tehdään kivuliaita toimenpiteitä ilman hänen lupaansa eikä kerrota missä mennään, lapsivuodeosastolla jätetään äiti oman onnensa nojaan vaikka hän olisi menettänyt paljon verta, ”imetysneuvonnassa” naisen rintoja revitään ja rinnat haukutaan, ei vaivauduta kertomaan talon tavoista kuten että pitää itse hakea ruoka ja vaihtaa lakanat vaikka pyörryttäisi, mitään yksityisyyttä tai yöunia ei saa, kun huoneet jaetaan jopa kolmen muun synnyttäneen äidin ja heidän vauvojensa kanssa ja hoitajat kailottavat kovaan ääneen ja räväyttävät valot päälle huoneeseen tullessaan ja muiden vieraat voivat luuhata jaetussa huoneessa tuntikausia, kipulääkettä, lisämaitoa, ummetuslääkettä yms. ei aina anneta vaikka anelisi, yöpaidat, siteet yms. voivat olla loppu kaapista, kipeitä juuri synnyttäneitä naisia pidetään teeskentelevinä draamakuningattarina, kun he tarvitsisivat apua - kaikki tämä etenkin kun omaisten, kuten vauvan isän, silmä välttää.

Vierailija kirjoitti:

Ap älä kuuntele näitä pelottelijoita. Kotona synnyttiin aina 50-luvulle asti, sairaalassa synnyttäminen on luonnosta vieraantumista. Olet oikeassa siinä, että sairaalassa synnyttävällä naisella ei ole mitään itsemääräämisoikeutta tai ihmisarvoa. Youtubessa on paljon kotisynnytysvideoita ja ota kotisynnytykseen mukaan doula, jolla kokemusta asiasta niin pärjäät aivan varmasti. 

Niin synnytettiin - ja kuolleisuus oli moninkertainen nykytilanteeseen verrattuna. Kuten on edelleen monessa kehitysmaassa. Tilastot ihan karmeata katsottavaa.

Ap, on selvää että pelkäät sairaalaa, ehkä syystä, ehkä ilman hyvää syytä esim kauhukertomusten vuoksi. Kaikki mitä toivot synnytykseltäsi toteutui mulla tavallisena kiireisenä synnytyspäivänä Jorvissa. Mua kuunneltiin ja kunnioitettiin täysin, mitään ei tehty ilman tahtoani tai nimenomaista pyyntöäni, synnytin juuri siinä asennossa kuin halusin eli seisaaltaan/kyykyssä, mitään ei työnnetty, revitty, paineltu eikä pakotettu. Synnytys ei ole helppo kokemus mutta sairaalan kätilöitä ei minusta ole mitään syytä pelätä. Jos joku kohtelee epäasiallisesti, sinä ja tukihenkilösi huomautatte napakasti ja vaaditte tarvittaessa kätilön vaihtoa. Tsemppiä synnytykseen, missä se tapahtuukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole elämyshakuisuudesta kuitenkaan vaan siitä, että en halua joutua synnytysväkivallan kohteeksi. En halua lääkkeellistä kivunlievitystä, en halua että välilihaani leikataan, en halua, että minua tikataan puuduttamatta, en halua, että sisääni runnotaan väkisin sormia yms. Synnytys on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja se, että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi edesauttaa synnyttämistä. ap

Sen synnytys sattuu joka tapauksessa... useimmiten paljon. Eivätkä useimmat synnyttäjät koe mitään synnytysväkivaltaa. Kannattaa asennoitua siten että tietyt tutkimukset kuuluvat synnytykseen ja ne tehdään sinun ja lapsen turvaksi.

Kerron esimerkin mitä minun tapauksessa olisi käynyt jos olisin valinnut kotisynnytyksen. Esikoinen oli syntynyt normaalisti ilman komplikaatioita (pitkä synnytys tosin ja pitkä ponnistusvaihe). Toisen lapsen synnytys eteni mukavasti pitkään kotona ollen, saavuin sairaalaankin vasta täysin auki tilanteessa ja pääsin suoraan ponnistamaan (vauva oli kuitenkin korkealla lantiossa  -2 tasolla) . Siinä ponnistusvaiheessa sydänäänet hidastuivat palaamatta normaalitasolle, hätäsektioon leikkauspöydälle päädyin oltuani sairaalassa 40 min. Vauvalla todettiin lyhytaikainen hapenpuute napaverinäytteessä sektio oli siis tehty oikea-aikaisesti (lääkäreiden sanomaa sektion jälkeen). Arvaa olisiko se hapenpuute ollut lyhytaikainen jos olisin rauhassa ponnistellut kotona ja mikä olisi ollut seuraus? Joko kuollut tai vammautunut lapsi. 

Sitä kun ei voi koskaan etukäteen tietää meneekö jokin pieleen ja missä vaiheessa... mutta itse kannat vastuun.

Mitenkään kokemuksiasi vähättelemättä tai niihin kommentoimatta pisti silmääni tuo viimeinen lause: ”mutta itse kannat vastuun”.

Suomesta on tehostamisen nimissä lakkautettu viimeisten 20 vuoden aikana suurin osa synnytyssairaaloista. Nykyään monillakin on sata kilometriä tai enemmänkin matkaa synnärille. Kuka kantaa vastuun, jos vauva joutuu matkalla ahdinkoon? Synnyttäjä itse jälleen?

Tavallaan itse, jos matka synnytysmatka on pitkä olisi jonkun verran osattava ennakoida sitä lähtöä /kutsuttava ambulanssi.  Kyse on kuitenkin eri asiasta, sairaaloiden määrä on yhteiskunnan resurssiasia. Kotisynnytyksen valinta on kuitenkin _täysin_ yksilön oma päätös, ja kyllä, silloin vastuu omasta ja syntymättömän lapsen terveydestä on itsellä. Villi veikkaus että kovin montaa tielle syntynyttä ei kuitenkaan ole (montako ylipäätään vuodessa?) joka sen tilanteen takia olisi vammautunut - yleensä tulvat ulos sen verran reippaasti muutenkin.

Kuulostaa siltä että ao:n kannattaa käydä pelkopolilla juttelemassa. Ihan omituisia käsityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Suomen sairaaloissa kätilöt jopa huutavat ja vittuilevat synnyttäville naisille, naiselle tehdään kivuliaita toimenpiteitä ilman hänen lupaansa eikä kerrota missä mennään, lapsivuodeosastolla jätetään äiti oman onnensa nojaan vaikka hän olisi menettänyt paljon verta, ”imetysneuvonnassa” naisen rintoja revitään ja rinnat haukutaan, ei vaivauduta kertomaan talon tavoista kuten että pitää itse hakea ruoka ja vaihtaa lakanat vaikka pyörryttäisi, mitään yksityisyyttä tai yöunia ei saa, kun huoneet jaetaan jopa kolmen muun synnyttäneen äidin ja heidän vauvojensa kanssa ja hoitajat kailottavat kovaan ääneen ja räväyttävät valot päälle huoneeseen tullessaan ja muiden vieraat voivat luuhata jaetussa huoneessa tuntikausia, kipulääkettä, lisämaitoa, ummetuslääkettä yms. ei aina anneta vaikka anelisi, yöpaidat, siteet yms. voivat olla loppu kaapista, kipeitä juuri synnyttäneitä naisia pidetään teeskentelevinä draamakuningattarina, kun he tarvitsisivat apua - kaikki tämä etenkin kun omaisten, kuten vauvan isän, silmä välttää.

Nämä ovat hemmetin isoja ongelmia, mutta sillä ne eivät kyllä ratkea, että kaikki kynnelle kykenevät pakenevat kotiin synnyttämään. Sen sijaan ihan jokaisen joka kokee mitään asiatonta kohtelua tulee puolustaa oikeuksiaan, tehdä tarvittaessa kirjallinen valitus jne. Useimmat synnytysväkivaltakokemukset voisi välttää hyvin yksinkertaisella sanallisella kommunikoinnilla, sen sijaan että käydään ihmisen kehoon suoraan kiinni haavoittuvassa tilanteessa.

Synnytin kolmannen lapseni yksin kotona. Se oli rauhallinen, nopea tapahtuma. Paras synnytykseni. Kukaan ei häirinnyt tai sanonut mitä tehdä tai vaatinut minulta mitään. Heti sai muu perhe tutustua vauvaan ja sai pesiä omassa rauhassa. Mies huolehti meistä ihanasti, toi ruokaa sänkyyn ja pesi veriset lakanat jne. En koskaan enää aio synnyttää muualla kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen sairaaloissa kätilöt jopa huutavat ja vittuilevat synnyttäville naisille, naiselle tehdään kivuliaita toimenpiteitä ilman hänen lupaansa eikä kerrota missä mennään, lapsivuodeosastolla jätetään äiti oman onnensa nojaan vaikka hän olisi menettänyt paljon verta, ”imetysneuvonnassa” naisen rintoja revitään ja rinnat haukutaan, ei vaivauduta kertomaan talon tavoista kuten että pitää itse hakea ruoka ja vaihtaa lakanat vaikka pyörryttäisi, mitään yksityisyyttä tai yöunia ei saa, kun huoneet jaetaan jopa kolmen muun synnyttäneen äidin ja heidän vauvojensa kanssa ja hoitajat kailottavat kovaan ääneen ja räväyttävät valot päälle huoneeseen tullessaan ja muiden vieraat voivat luuhata jaetussa huoneessa tuntikausia, kipulääkettä, lisämaitoa, ummetuslääkettä yms. ei aina anneta vaikka anelisi, yöpaidat, siteet yms. voivat olla loppu kaapista, kipeitä juuri synnyttäneitä naisia pidetään teeskentelevinä draamakuningattarina, kun he tarvitsisivat apua - kaikki tämä etenkin kun omaisten, kuten vauvan isän, silmä välttää.

Nämä ovat hemmetin isoja ongelmia, mutta sillä ne eivät kyllä ratkea, että kaikki kynnelle kykenevät pakenevat kotiin synnyttämään. Sen sijaan ihan jokaisen joka kokee mitään asiatonta kohtelua tulee puolustaa oikeuksiaan, tehdä tarvittaessa kirjallinen valitus jne. Useimmat synnytysväkivaltakokemukset voisi välttää hyvin yksinkertaisella sanallisella kommunikoinnilla, sen sijaan että käydään ihmisen kehoon suoraan kiinni haavoittuvassa tilanteessa.

Valituksia on tehty varmaan kymmeniä tuhansia, mutta mikään ei ole muuttunu ja naisia edelleen kohdellaan väärin. Mitä sitten ehdotat? Kaikkien siis pitäisi vain alistua kaltoinkohteluun ja sen jälkeen tehdä valitus ja sillä asiat jotenkin korjattaisiin? Henkiset ja fyysiset traumat mitä tällaisesta jää voivat jäädä loppuiäksi, eikä nykyisessä terveydenhuollossa niihin saa mitään apua. 

Vierailija kirjoitti:

Suomen sairaaloissa kätilöt jopa huutavat ja vittuilevat synnyttäville naisille, naiselle tehdään kivuliaita toimenpiteitä ilman hänen lupaansa eikä kerrota missä mennään, lapsivuodeosastolla jätetään äiti oman onnensa nojaan vaikka hän olisi menettänyt paljon verta, ”imetysneuvonnassa” naisen rintoja revitään ja rinnat haukutaan, ei vaivauduta kertomaan talon tavoista kuten että pitää itse hakea ruoka ja vaihtaa lakanat vaikka pyörryttäisi, mitään yksityisyyttä tai yöunia ei saa, kun huoneet jaetaan jopa kolmen muun synnyttäneen äidin ja heidän vauvojensa kanssa ja hoitajat kailottavat kovaan ääneen ja räväyttävät valot päälle huoneeseen tullessaan ja muiden vieraat voivat luuhata jaetussa huoneessa tuntikausia, kipulääkettä, lisämaitoa, ummetuslääkettä yms. ei aina anneta vaikka anelisi, yöpaidat, siteet yms. voivat olla loppu kaapista, kipeitä juuri synnyttäneitä naisia pidetään teeskentelevinä draamakuningattarina, kun he tarvitsisivat apua - kaikki tämä etenkin kun omaisten, kuten vauvan isän, silmä välttää.

+ Naiset eivät aina pääse vessaan tai suihkuun synnytyksen jälkeen eikä heidän anneta valita omaa tapaa synnyttää, esimerkiksi allas on varattu tai asiaa pidetään henkilökunnan kannalta liian vaivalloisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole elämyshakuisuudesta kuitenkaan vaan siitä, että en halua joutua synnytysväkivallan kohteeksi. En halua lääkkeellistä kivunlievitystä, en halua että välilihaani leikataan, en halua, että minua tikataan puuduttamatta, en halua, että sisääni runnotaan väkisin sormia yms. Synnytys on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja se, että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi edesauttaa synnyttämistä. ap

Sen synnytys sattuu joka tapauksessa... useimmiten paljon. Eivätkä useimmat synnyttäjät koe mitään synnytysväkivaltaa. Kannattaa asennoitua siten että tietyt tutkimukset kuuluvat synnytykseen ja ne tehdään sinun ja lapsen turvaksi.

Kerron esimerkin mitä minun tapauksessa olisi käynyt jos olisin valinnut kotisynnytyksen. Esikoinen oli syntynyt normaalisti ilman komplikaatioita (pitkä synnytys tosin ja pitkä ponnistusvaihe). Toisen lapsen synnytys eteni mukavasti pitkään kotona ollen, saavuin sairaalaankin vasta täysin auki tilanteessa ja pääsin suoraan ponnistamaan (vauva oli kuitenkin korkealla lantiossa  -2 tasolla) . Siinä ponnistusvaiheessa sydänäänet hidastuivat palaamatta normaalitasolle, hätäsektioon leikkauspöydälle päädyin oltuani sairaalassa 40 min. Vauvalla todettiin lyhytaikainen hapenpuute napaverinäytteessä sektio oli siis tehty oikea-aikaisesti (lääkäreiden sanomaa sektion jälkeen). Arvaa olisiko se hapenpuute ollut lyhytaikainen jos olisin rauhassa ponnistellut kotona ja mikä olisi ollut seuraus? Joko kuollut tai vammautunut lapsi. 

Sitä kun ei voi koskaan etukäteen tietää meneekö jokin pieleen ja missä vaiheessa... mutta itse kannat vastuun.

Mitenkään kokemuksiasi vähättelemättä tai niihin kommentoimatta pisti silmääni tuo viimeinen lause: ”mutta itse kannat vastuun”.

Suomesta on tehostamisen nimissä lakkautettu viimeisten 20 vuoden aikana suurin osa synnytyssairaaloista. Nykyään monillakin on sata kilometriä tai enemmänkin matkaa synnärille. Kuka kantaa vastuun, jos vauva joutuu matkalla ahdinkoon? Synnyttäjä itse jälleen?

Synnytin kaksi lasta ambulanssiin pitkän matkan vuoksi. Mielestäni kotona synnyttäminen oli huomattavasti turvallisempaa. Käynnistämistä toki tarjottiin jo toisen lapsen kohdalla, mutta se ei ollut minulle vaihtoehto. Lapsi tulee, kun on siihen valmis. Myöa käynnistämiseen liittyy riskejä ja komplikaatioita, haluan synnytyksen käynnistyvän luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole elämyshakuisuudesta kuitenkaan vaan siitä, että en halua joutua synnytysväkivallan kohteeksi. En halua lääkkeellistä kivunlievitystä, en halua että välilihaani leikataan, en halua, että minua tikataan puuduttamatta, en halua, että sisääni runnotaan väkisin sormia yms. Synnytys on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja se, että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi edesauttaa synnyttämistä. ap

Meinaatko, että jos lapsen syke laskee ja pitäisi äkkiä saada ulos, lapsi saa kuolla ennemmin kuin annat runnoa vartalosi episiotomialla? Ja jos repeät synnytyksessä, niin meinaatko että kätilöillä on puudutteet mukana siellä kotisynnytyksessä, että varmaan sitten jätetään vain tikkaamatta?

En tiedä kuka sinua on pelotellut vai oletko lukenut kauhutarinoita täältä palstalta, mutta episiotomiaa ei tehdä ilman pätevää syytä, eli lapsen tai äidin tai molempien henki täytyy olla vaarassa, ja repeämiin kyllä laitetaan puudutetta niitä tikatessa ja jos ei ole tarpeeksi, aina voi pyytää lisää.

Sitten ihan alkuperäiseen kysymykseen vastauksena:

- kotisynnytykset vain uudelleen synnyttäjille, joilla ei ole ollut edellisissä synnytyksissä ongelmia. Ensisynnyttäjille ei suositella.

- sairaalaan max 30min matka kotoa, eli jos lähin synnytyssairaala on tunnin päässä, ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole elämyshakuisuudesta kuitenkaan vaan siitä, että en halua joutua synnytysväkivallan kohteeksi. En halua lääkkeellistä kivunlievitystä, en halua että välilihaani leikataan, en halua, että minua tikataan puuduttamatta, en halua, että sisääni runnotaan väkisin sormia yms. Synnytys on kuitenkin kokonaisvaltainen asia ja se, että äiti tuntee olonsa hyväksi ja turvalliseksi edesauttaa synnyttämistä. ap

Meinaatko, että jos lapsen syke laskee ja pitäisi äkkiä saada ulos, lapsi saa kuolla ennemmin kuin annat runnoa vartalosi episiotomialla? Ja jos repeät synnytyksessä, niin meinaatko että kätilöillä on puudutteet mukana siellä kotisynnytyksessä, että varmaan sitten jätetään vain tikkaamatta?

En tiedä kuka sinua on pelotellut vai oletko lukenut kauhutarinoita täältä palstalta, mutta episiotomiaa ei tehdä ilman pätevää syytä, eli lapsen tai äidin tai molempien henki täytyy olla vaarassa, ja repeämiin kyllä laitetaan puudutetta niitä tikatessa ja jos ei ole tarpeeksi, aina voi pyytää lisää.

Sitten ihan alkuperäiseen kysymykseen vastauksena:

- kotisynnytykset vain uudelleen synnyttäjille, joilla ei ole ollut edellisissä synnytyksissä ongelmia. Ensisynnyttäjille ei suositella.

- sairaalaan max 30min matka kotoa, eli jos lähin synnytyssairaala on tunnin päässä, ei onnistu.

Nämäkin ovat vain suosituksia. Ei mikään laki määrää, missä päätät synnyttää. Synnytin kotiin vaikka lähin synnäri 200km päässä. Lapsi terve ja hyvinvoiva. Jokainen voi ihan itse punnita riskinsä. Sain toisen asteen repeämät myös kotisynnytyksessä, parani kuule ihan ilman tikkauksiakin.

Sori vaan teille, mutta myös isoissa yliopistosairaaloissa kuolee synnyttäjiä. Jopa ihan terveitä nuoria naisia. Esimerkiksi Jenkeissä kotisynnytykset ovat tavallisia, eivätkä ne ole sen vaarallisempia hyvin suunniteltuina ja kätilöiden ollessa paikalla. Kannattaa vaikka YouTubesta etsiä kätilöiden ja lääkärien kanavia. Suomessa tapahtuu myös paljon matkasynnytyksiä, joten parempi on synnyttää kotona suunnitellusti kuin tien päällä. Kukin tekee omat valintansa.

Minulta kätilö aina kysyi sopiiko että tekee sitä ja tätä. Juuri että onko mulle ok että tutkii sormilla jne. Mulle tuli pikemminkin jo olo ettei nyt kaikkea tarvi erikseen kysyä :D Ja olisin btw todennäköisesti kuollut jos kotona olisin synnyttänyt, vaikka raskaus meni kuin oppikirjasta eikä mitään riskitekijöitä ollut. Tuli iso verenvuoto heti vauvan synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin kolmannen lapseni yksin kotona. Se oli rauhallinen, nopea tapahtuma. Paras synnytykseni. Kukaan ei häirinnyt tai sanonut mitä tehdä tai vaatinut minulta mitään. Heti sai muu perhe tutustua vauvaan ja sai pesiä omassa rauhassa. Mies huolehti meistä ihanasti, toi ruokaa sänkyyn ja pesi veriset lakanat jne. En koskaan enää aio synnyttää muualla kuin kotona.

Kotona synnytys on varmasti hieno kokemus silloin kuin kaikki menee hyvin. Aina asiat vaan suju ihanteellisesti. Aina on se "mitä jos".

Autolla ajaminenkin on paljon rennompaa ja vapaampaa ilman turvavyötä. Tai moottoripyörällä ajaminen ilman kypärää. Onhan se kuitenkin 99,9 % turvallista ilmankin! Hyvin harvoin tapahtuu ikäviä asioita, mutta kuitenkin se mahdollisuus piilee joka hetki.

Siksi minulla on palovarottimet kotona, käytän aina autossa turvavyötä. Minusta on ihan tyhmää ottaa tarpeettomia riskejä silloin kun ne on helposti ehkäistävissä.