Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö pahempana huutamista vai tukistamista?
15.04.2015 |
Minulla on vieläkin arkailevat välit äitiini, koska hän huusi minulle lapsena. Minusta se oli todella pelottavaa. Lisäksi äiti kasvatti minua sillä tavalla, että jos en käyttäytynyt hyvin, niin hän sanoi, että on pettynyt minuun. Luulen, että huono itsetuntoni on peräisin lapsuudestani ja äitini käytöksestä.
Isäni antoi tukkapöllyä, luunappeja ja joskus vitsaa, mutta isää ei tarvinnut koskaan pelätä. Hän ei menettänyt malttiaan ja käyttäytyi rauhallisesti. Ja kun tukkapölly oli annettu, niin sen jälkeen teko oli unohdettu, siihen ei enää palattu. Isääni minulla onkin hyvät välit.
Minulle ei vielä ole omia lapsia, mutta olen miettinyt, että onko kasvatuskeinona tukkapölly huutamista parempi? Nykyäänhän jäähyjäkään ei enää suositella, koska ne voivat olla lapselle traumaattisia. Minustakin sosiaalisen eläimen eristäminen pois yhteisöstään on jotenkin todella julmaa.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurituksen vaikutukset lapsen kehitykseenMuokkaa
Väkivalta, joko fyysinen (kivun tuottaminen lapselle) tai sosiaalinen (lapsen nöyryyttäminen, pelkotilojen luominen uhkailemalla tai pelottelemalla) saa lapsessa aikaan toisaalta vihaa ja uhmareaktion, ja toisaalta ristiriitaisen signaalin: ihminen, joka muodostaa hänelle kaikkein läheisimmän ihmissuhteen, aiheuttaakin hänelle turvattomuutta ja mielipahaa. Mikäli fyysinen kipu sekä siihen liittyvä henkinen väkivalta on riittävän voimakas, tuloksena tavallisesti on kaiken oma-aloitteisuuden lannistuminen ja sokea alistuminen: lapsi katsoo, että hän on täysin vanhempansa armoilla ja tottelee tätä väkivallan pelosta. Tällä saadaan myös aikaan sokea tottelevaisuus: lapsi tottelee aikuista vain, koska aikuinen sanoo niin; hänen oma moraalintajunsa ja käsityksensä oikeasta ja väärästä jäävät täysin kehittymättä. Samoin väkivalta antaa hänelle signaalin, että on täysin sosiaalisesti hyväksyttävää, että isommat lyövät, tukistavat ja hakkaavat pienempiään. Kurittaminen vaikuttaa tuhoisasti empatiakyvynkehittymiseen: väkivaltaisen kasvatuksen saaneet lapset syyllistyvät itse muita helpommin väkivaltarikoksiin, koulukiusaamiseen ja omaisuusrikoksiin kuin ne, joita ei ole kasvatettu ruumiillisella kurituksella. He eivät kykene eläytymään toisen ihmisen asemaan ja kokemaan, miltä heistä tuntuu, koska he ovat sisäistäneet väkivallan ikään kuin luonnollisena, asiaankuuluvan asiana, joka on täysin sallittu tapa setviä ihmissuhteita. Vanhempana (noin 10–12 vuoden iässä) kurittaminen saa aikaan sen, että lapsi omaksuu ns. spartalaisen moraalin:kaikkea saa tehdä mutta kiinni ei saa jäädä ja oikean ja väärän ymmärtämisen sijaan suuntaa henkiset resurssinsa siihen, miten ei jää kiinni tai miten kykenee välttämään rangaistuksen.
Ruumiillista kuritusta käsittelevä tutkimus voidaan summata lyhyesti: kurituksesta ja väkivallasta on lapselle pelkkää haittaa. Kurituksella ei saavuteta mitään kasvatuksellista hyötyä, ja sen avulla saadaan vain joko silmänpalvontaa tai sokeaa tottelevaisuutta ilman omaa harkintakykyä. Väkivalta traumatisoi, lisää nuoruus- ja aikuisiän aggressiivisuutta, ja haitat ulottuvat aikuisikään saakka[1][3][12]. Esimerkiksi suomalaisessa Lea Pulkkisen tutkimusryhmän pitkittäistutkimuksessa on tullut esiin, että myönteistä kehitystä tukeviksi kasvuolojen piirteiksi todettiin vanhempien hyvä keskinäinen suhde, lapsen hyvä suhde isäänsä, äidin huolehtivuus ja kannustavuus sekä vanhempien kielteinen suhtautuminen ruumiilliseen kuritukseen. Kurituksen vahingollisuus on tutkimuksellisesti hyvin selkeä.[13]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:07"]
Fyysinen rangaistus on kielletty laissa. En usko sekuntiakaan että kukaan antaa tukkapöllyt harkiten. Ehkä 50-luvulla todettiin hymyillen, että nyt saat remmistä ja siinä jonossa lapset odottelivat, että koska isä pääsee hakkaamaan mutta nykyaikana ne tukkapöllyt ja luunapit annetaan suurissa tunteissa, äkkiinäisesti ja aina huutamisen päätteeksi. En näe siis niissä mitään hyvää tai parempaa.
Huutava ihminen voi olla pelottava ja aiheuttaa lapselle traumoja mutta ainakaan hän ei kajoa toiseen ihmiseen. Miltä tuntuisi, jos esimies hermostuisi ja saisit pelätä luunappeja tai tukkapöllyä virheistäsi? Mieluumminko ne kuin huutaminen?
Monesti katsellessani vanhempia lapsiensa kanssa toivoisin, että viitsisvät vähän korottaa ääntä. Erityisesti teinien kanssa se rauhallinen ja myötäilevä sävy ei vain toimi. Äänen korotus ja napakka sävy eivät ole huutamista eikä niiden käyttöä pitäisi pelätä niin, että lapsi saa koko ajan kaikessa tahtonsa lävitse.
[/quote]
Alapeukku huutamiselle. Ei kukaan opi äänen korotuksesta. Tosissaan oleminen riittää. Kyllä teini tietää onko vanhempi tosissaan. En usko käskemiseen. Ja teini-iässä vaikuttaa vielä lapsen varhaisvuodet. Jo päiväkoti-ikäisestä näkee mitä on edessä, valitettavasti.
[/quote]
On kamalaa katseltavaa kun tosissaan oleva (eli vihainen) vanhempi kuiskii, tai puhuu tosi rauhallisesti, ehkä jopa hymyilee tulee sellainen olo että mitenköhän tuo näyttää suuttumuksensa kotona. Sellaiset ihmiset vaikuttavat hulluilta, kieroilta, lapsiaan sortavilta, näsäviisailta ja lapsellisilta sekä piilo väkivaltaisilta, varmaan nipistävät lapsiaan hymyssä suin kirjastossa ja kuiskivat jotain kamalaa.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuritus
Lukekaa vaikka tuo alkuun, jos olette niin yksinkrtaisia ettette itse tajua ja tutkimuksiin ei ole kiinnostanut perehtyä.
Pitää muistaa myös, ettei fyysinen väkivalta ole koskaan pelkästään fyysistä vaan sillä on aina myös se toinen puoli. Usein lyöminen sattuu enemmän henkisellä kuin fyysisellä tasolla vaikka fyysistä onkin. Aina on mukana se henkinen puoli, esimerkiksi tämä fyysinen kuritus harkittunahan on aivan kamalaa. Mikä tunne lapselle jää, kun äiti tai isä PYSTYY harkiten satuttamaan. Eikö se ole kaikista kamalinta? Kuka pystyy tahallaan tietoisesti satuttamaan omaa lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:29"]http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuritus Lukekaa vaikka tuo alkuun, jos olette niin yksinkrtaisia ettette itse tajua ja tutkimuksiin ei ole kiinnostanut perehtyä.[/quote]
Itsekin psykologina olen aivan varma, ettei kukaan pysty esittämään yksiselitteistä tutkimustulosta, jossa tukkapöllyt ja luunapit yhdistyisivät turvattomaan lapsuuteen. Kysymys on paljon laajemmista asioista.
Korostetun rauhallisesti käyttäytyvä aikuinenkin voi olla lapselle tavattoman pelottava ja alistava, kun taas tukasta tarttuva voi tuntua turvalliselta. Ei käytöstyylistä ja käytetyistä keinoista voi suoraan päätellä vanhemman ja lapsen suhdetta ja lapsen kokemusta.
Pahoin pelkään, että suuri osa nykyisestä mielenterveydellisestä oireilusta selittyy persoonaan kohdistuvalla kasvatuksella. Tukkapölly on vain tukkapölly, kun taas lapsen opettaminen on aina persoonaan kajoamista. Lapsesta riippuu, pystyykö hän tällaiseen persoonaan kohdistuvan "väkivallan" käsittelemään vai ei. Lapset, jotka eivät pysty, oireilevat mielenterveydeltään aikuisina.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:17"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:16"]Ap, kumpi on pahempi kun riitelette miehesi kanssa; mies vetää sinua turpaan tai tukistaa vai että riitelette korottamalla ääntä?[/quote]
Se on pienempi paha että mieheni tukistaa tai että minä tukistan. Riitely on äärimmäisen tuhoavaa verrattuna fyysiseen nujakointiin. Se jää juilimaan mielenperukoille viikoiksi tai kuukausiksi. Parempi purkaa tunteensa nujakoimalla kuin riitelemällä.
[/quote]
Ei saisi nauraa, anteeksi, mutta..
Siis rakentava riitely on mielestäsi sitä, että mies tulee ja vetää turpaan ja that's it?
Joo turhaanhan niistä asioista keskustellaan ja pyritään kompromissiin ja ymmärtämään toisen näkökanta, kun väkivallalla saadaan lopetettua koko aiheen käsittely. Eikö se sitten jää kaivelemaan kun koko asia jää käsittelemättä?
Olet varmaan lapsena saanut selkääsi? Heillä on tutkitusti tarve puolustella väkivaltaa traumojen takia.
Olen myös pahoillani parisuhteesi puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:07"]
Fyysinen rangaistus on kielletty laissa. En usko sekuntiakaan että kukaan antaa tukkapöllyt harkiten. Ehkä 50-luvulla todettiin hymyillen, että nyt saat remmistä ja siinä jonossa lapset odottelivat, että koska isä pääsee hakkaamaan mutta nykyaikana ne tukkapöllyt ja luunapit annetaan suurissa tunteissa, äkkiinäisesti ja aina huutamisen päätteeksi. En näe siis niissä mitään hyvää tai parempaa.
Huutava ihminen voi olla pelottava ja aiheuttaa lapselle traumoja mutta ainakaan hän ei kajoa toiseen ihmiseen. Miltä tuntuisi, jos esimies hermostuisi ja saisit pelätä luunappeja tai tukkapöllyä virheistäsi? Mieluumminko ne kuin huutaminen?
Monesti katsellessani vanhempia lapsiensa kanssa toivoisin, että viitsisvät vähän korottaa ääntä. Erityisesti teinien kanssa se rauhallinen ja myötäilevä sävy ei vain toimi. Äänen korotus ja napakka sävy eivät ole huutamista eikä niiden käyttöä pitäisi pelätä niin, että lapsi saa koko ajan kaikessa tahtonsa lävitse.
[/quote]
Alapeukku huutamiselle. Ei kukaan opi äänen korotuksesta. Tosissaan oleminen riittää. Kyllä teini tietää onko vanhempi tosissaan. En usko käskemiseen. Ja teini-iässä vaikuttaa vielä lapsen varhaisvuodet. Jo päiväkoti-ikäisestä näkee mitä on edessä, valitettavasti.
[/quote]
On kamalaa katseltavaa kun tosissaan oleva (eli vihainen) vanhempi kuiskii, tai puhuu tosi rauhallisesti, ehkä jopa hymyilee tulee sellainen olo että mitenköhän tuo näyttää suuttumuksensa kotona. Sellaiset ihmiset vaikuttavat hulluilta, kieroilta, lapsiaan sortavilta, näsäviisailta ja lapsellisilta sekä piilo väkivaltaisilta, varmaan nipistävät lapsiaan hymyssä suin kirjastossa ja kuiskivat jotain kamalaa.
[/quote]
Tosissaan oleminen tarkoittaa sitä, että osaa rauhallisesti asettaa rajat. Kertoa mikä on oikein ja miten on sopivaa käyttäytyä. Ei siihen kuulu mitään kieroutunutta. Se tapahtuu hyvällä mielellä ilman mittään kiihkoa.
Meillä huudetaan. Aina. Ollaan hyvin kovaäänisiä jo normaalissa keskustelussakin. Suuttuessa ääni nousee entisestään. En ole koskaan kokenut huutamista pelottavana. Tietysti jos toinen tulee naaman eteen karjumaan saattaa tunnelma olla toinen. Fyysisesti en ole koskaan kurittanut. En ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllyssä luulen että pahinta saattaa kuitenkin olla se ettei lapsen tunteita ikinä käsitellä. Mitä ole kaverin lapsen tukkapöllytyksiä seurannut, tilanne päättyi aina siihen että lapsi istui yksin sohvan nurkassa katkera ilme kasvoillaan ja keskusteluyhteys lapsen ja äidin välillä katkesi. Tilanne pysähtyi lapsen kannalta kuin seinään ja hän joutui nielemään ja käsittelemään suuret tunteensa yksin. Seurauksena ei kuitenkaan ole ollut kilttejä ja hyvätapaisia lapsia, vaan kaveri valittaa jatkuvasti miten haastavia ne on. Minä olen itse käyttänyt sellaista jäähyä jossa lapsi istuu tuolilla ja olen itse läsnä. Kuuntelen ne huudot ja itkemiset, ja silloin kun jäähyä vielä tarvittiin tilanne päättyi usein siihen että lapsi itki itkut lopuksi sylissä ja jatkettiin päivää ihan niin kuin ei mitään, meidän välit oli kunnossa. Enkä minäkän mistään pikku kullannupusta lähtenyt, lapsi mm. yritt ui pienenä aina käydä päälle kuin pieni eläin, luöden ja purren. Siis uhmaiästä asti kun tajusi mitä voi tehdä. Nykyään mitä ihanin, hyväntahtoisin ja kohtelian kaveri. Open ekat sanat oli vanhempainvartissa että erittäin hyväkäytöksinen poika, koulussa myös muiden lasten keskuudessa suosittu.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:17"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:16"]Ap, kumpi on pahempi kun riitelette miehesi kanssa; mies vetää sinua turpaan tai tukistaa vai että riitelette korottamalla ääntä?[/quote]
Se on pienempi paha että mieheni tukistaa tai että minä tukistan. Riitely on äärimmäisen tuhoavaa verrattuna fyysiseen nujakointiin. Se jää juilimaan mielenperukoille viikoiksi tai kuukausiksi. Parempi purkaa tunteensa nujakoimalla kuin riitelemällä.
[/quote]
No kyllä mun mieltä jäisi enemminkin painamaan se tukkapölly kuin tavallinen riitely/huutaminen. Menisi luottamus siihen omaan koskemattomuuteen ja joutuisi pelätä aina riidellessä että milloin sitä sais taas turpaan ja ehkä vielä vähän kovemmin kuin edellisellä kerralla. Mä en ihan ymmärrä teitä väkivallan puolustelijoita....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:36"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:29"]http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kuritus Lukekaa vaikka tuo alkuun, jos olette niin yksinkrtaisia ettette itse tajua ja tutkimuksiin ei ole kiinnostanut perehtyä.[/quote]
Itsekin psykologina olen aivan varma, ettei kukaan pysty esittämään yksiselitteistä tutkimustulosta, jossa tukkapöllyt ja luunapit yhdistyisivät turvattomaan lapsuuteen. Kysymys on paljon laajemmista asioista.
Korostetun rauhallisesti käyttäytyvä aikuinenkin voi olla lapselle tavattoman pelottava ja alistava, kun taas tukasta tarttuva voi tuntua turvalliselta. Ei käytöstyylistä ja käytetyistä keinoista voi suoraan päätellä vanhemman ja lapsen suhdetta ja lapsen kokemusta.
Pahoin pelkään, että suuri osa nykyisestä mielenterveydellisestä oireilusta selittyy persoonaan kohdistuvalla kasvatuksella. Tukkapölly on vain tukkapölly, kun taas lapsen opettaminen on aina persoonaan kajoamista. Lapsesta riippuu, pystyykö hän tällaiseen persoonaan kohdistuvan "väkivallan" käsittelemään vai ei. Lapset, jotka eivät pysty, oireilevat mielenterveydeltään aikuisina.
[/quote]
Joo, tutkimustulokset yleensäkin vedetään aina hatusta.
Kyllä moni asia voi mennä vikaan kasvatuksessa, mutta ei sitä väkivallalla ainakaan paranneta. Kuten ei parisuhteessakaan. Väkivalta nimenomaan loukkaa henkisesti, kuten joku sanoikin. Ei se fyysinen kipu siinä sitä hallaa tee. Ihan kuten parisuhteessakin, muodostetaan rakkaan ihmisen välille valtava särö luottamukseen ja luodaan pelkoa. Suhde ei enää olekaan avoin ja rohkea, että uskalletaan jakaa ne kaikista kurjimmatkin jutut ja keskustella niistä ja etsiä ratkaisuja, vaan ensin pitää miettiä vastapuolen reaktiota ja sitä, mitä voi kertoa, mitä ei. Rikotaan läheisyys ja luottamus.
Toki sen voi rikkoa muulla tavoinkin, mutta väkivalta on yksi takuuvarma keino.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:07"]
Fyysinen rangaistus on kielletty laissa. En usko sekuntiakaan että kukaan antaa tukkapöllyt harkiten. Ehkä 50-luvulla todettiin hymyillen, että nyt saat remmistä ja siinä jonossa lapset odottelivat, että koska isä pääsee hakkaamaan mutta nykyaikana ne tukkapöllyt ja luunapit annetaan suurissa tunteissa, äkkiinäisesti ja aina huutamisen päätteeksi. En näe siis niissä mitään hyvää tai parempaa.
Huutava ihminen voi olla pelottava ja aiheuttaa lapselle traumoja mutta ainakaan hän ei kajoa toiseen ihmiseen. Miltä tuntuisi, jos esimies hermostuisi ja saisit pelätä luunappeja tai tukkapöllyä virheistäsi? Mieluumminko ne kuin huutaminen?
Monesti katsellessani vanhempia lapsiensa kanssa toivoisin, että viitsisvät vähän korottaa ääntä. Erityisesti teinien kanssa se rauhallinen ja myötäilevä sävy ei vain toimi. Äänen korotus ja napakka sävy eivät ole huutamista eikä niiden käyttöä pitäisi pelätä niin, että lapsi saa koko ajan kaikessa tahtonsa lävitse.
[/quote]
Alapeukku huutamiselle. Ei kukaan opi äänen korotuksesta. Tosissaan oleminen riittää. Kyllä teini tietää onko vanhempi tosissaan. En usko käskemiseen. Ja teini-iässä vaikuttaa vielä lapsen varhaisvuodet. Jo päiväkoti-ikäisestä näkee mitä on edessä, valitettavasti.
[/quote]
On kamalaa katseltavaa kun tosissaan oleva (eli vihainen) vanhempi kuiskii, tai puhuu tosi rauhallisesti, ehkä jopa hymyilee tulee sellainen olo että mitenköhän tuo näyttää suuttumuksensa kotona. Sellaiset ihmiset vaikuttavat hulluilta, kieroilta, lapsiaan sortavilta, näsäviisailta ja lapsellisilta sekä piilo väkivaltaisilta, varmaan nipistävät lapsiaan hymyssä suin kirjastossa ja kuiskivat jotain kamalaa.
[/quote]
Usein näkee lapsiaan kieltäviä vanhempia, joista jo ulkopuolinenkin näkee, ettei toi ole tosissaan. Lapsi tietää sen myös. Toimii miten haluaa ja vanhempi lässyttää, että ei, no joo. Lapsi kokee turvattomuutta.
Esim. lapsi itkee kaupassa karkkia. Tosissaan oleva vanhempi sanoo hyvällä mielellä, ettei tänään osteta karkkia. Tarvittaessa poistuu huutavan lapsen kanssa kaupasta. Hyvällä mielellä ilman suuttumusta. Seuraavaa kertaa ei tule. Lapsi tietää, ettei karkkia osteta. Kaikki on tyytyväisiä. Itselleni kävi kolmen lapsen äitinä kerran näin. Tapahtui hyvällä hetkellä ja olin tyytyväinen tästä. Loput kauppareissut sujui ongelmitta. Oikeestaan mukavasti. Lapset osallistui ostoksiin ja nautti, kun sai valita vaikka leivä omaan kärryynsä tai mieluisan hammasharjan. Tiesivät pelisäännöt. Milloin ostetaan herkkuja ja milloin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:42"]Menisi luottamus siihen omaan koskemattomuuteen ja joutuisi pelätä aina riidellessä että milloin sitä sais taas turpaan[/quote]
Ei tukkapölly ole väkivaltaa sen enempää kuin piiskaaminenkaan BDSM-suhteessa. Kysymys on säännöistä, jotka pari on sopinut. Kaikki fyysinen kajoaminen ei ole väkivaltaa. Väkivallaksi se muuttuu vasta silloin, kun se tehdään niin, ettei sovitusta pidetä kiinni.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:34"]
Pitää muistaa myös, ettei fyysinen väkivalta ole koskaan pelkästään fyysistä vaan sillä on aina myös se toinen puoli. Usein lyöminen sattuu enemmän henkisellä kuin fyysisellä tasolla vaikka fyysistä onkin. Aina on mukana se henkinen puoli, esimerkiksi tämä fyysinen kuritus harkittunahan on aivan kamalaa. Mikä tunne lapselle jää, kun äiti tai isä PYSTYY harkiten satuttamaan. Eikö se ole kaikista kamalinta? Kuka pystyy tahallaan tietoisesti satuttamaan omaa lastaan?
[/quote]
Lapsi tietää myös, että se on epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:43"]Kyllä moni asia voi mennä vikaan kasvatuksessa, mutta ei sitä väkivallalla ainakaan paranneta.[/quote]
Ainakin minä koin isäni fyysisen kasvatustyylin paljon turvallisemmaksi kuin opettajaäitini opettamisen. Inhosin ja pelkäsin niitä tilanteita, kun äitini rupesi selittämään, miksi täytyy käyttäytyä kauniisti ja miksi täytyy huomioida muut ihmiset ja miksi ei saa olla itsekäs. Pelkäsin noita hetkiä aivan silmittömästi, vaikka äitini rauhallisesti käyttäytyikin.
Isäni vain kiskaisi tukasta, kun olin villi. Saatoin nauraa päälle, mutta käytös loppui.
Edelleen kun menen vanhemmilleni, pelkään, että äitini alkaa opettaa minulle moraalia ja sitä, kuinka tulee toimia. Isäni seurassa sen sijaan olen turvassa ja voin olla rento ja kertoa hänelle luottamuksellisesti vaikeitakin asioita. Äidiltäni pimitän kaiken vaikean.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:16"]
Fyysinen kajoaminen tottakai. Ap, kumpi on pahempi kun riitelette miehesi kanssa; mies vetää sinua turpaan tai tukistaa vai että riitelette korottamalla ääntä?
[/quote]
Miten joku vertaa puolisoa lapseen? Tukistamiskeskusteluissa aina joku kysyy että tukistaisitko puolisoasi. Todella outo vertaus, puoliso ei ole lapsi jota kasvatetaan, puolisolle ei aseteta rajoja. Enkä sano tätä sillä että hyväksyisin tukistamisen, lapsen ja puolison vertaus vaan on minusta tosi outoa.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:42"]Menisi luottamus siihen omaan koskemattomuuteen ja joutuisi pelätä aina riidellessä että milloin sitä sais taas turpaan[/quote]
Ei tukkapölly ole väkivaltaa sen enempää kuin piiskaaminenkaan BDSM-suhteessa. Kysymys on säännöistä, jotka pari on sopinut. Kaikki fyysinen kajoaminen ei ole väkivaltaa. Väkivallaksi se muuttuu vasta silloin, kun se tehdään niin, ettei sovitusta pidetä kiinni.
[/quote]
Kyllä se on väkivaltaa. Mä en ainakaan ole sopinut mieheni kanssa että hei sä saat antaa mulle tukkapöllyä aina kun sua huvittaa. Ootteko te muka sopineet sellaista? Oikeesti? Että riidellessä saa kajota toiseen. Jaahas.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:48"][quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:16"]
Fyysinen kajoaminen tottakai. Ap, kumpi on pahempi kun riitelette miehesi kanssa; mies vetää sinua turpaan tai tukistaa vai että riitelette korottamalla ääntä?
[/quote]
Miten joku vertaa puolisoa lapseen? Tukistamiskeskusteluissa aina joku kysyy että tukistaisitko puolisoasi. Todella outo vertaus, puoliso ei ole lapsi jota kasvatetaan, puolisolle ei aseteta rajoja. Enkä sano tätä sillä että hyväksyisin tukistamisen, lapsen ja puolison vertaus vaan on minusta tosi outoa.
[/quote]
No kyllä ne vaimoaan hakkaavat usein nimen omaan katsovat sillä kouluttavansa, sis ne pahat tapaukset.
Jännä juttu, että perheväkivalta aikuisten välillä tuomitaan heti, mutta jos kyseessä onkin oma, puolustuskyvytön ja selvästi heikompi lapsi, olisikin ok vähän kurittaa ja se onkin sitten kasvatusta?
Varsinkaan kun siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.
Varsinkin kun se on laitonta. Toivottavasti joku tekee teistä ls-ilmon.