Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö pahempana huutamista vai tukistamista?
15.04.2015 |
Minulla on vieläkin arkailevat välit äitiini, koska hän huusi minulle lapsena. Minusta se oli todella pelottavaa. Lisäksi äiti kasvatti minua sillä tavalla, että jos en käyttäytynyt hyvin, niin hän sanoi, että on pettynyt minuun. Luulen, että huono itsetuntoni on peräisin lapsuudestani ja äitini käytöksestä.
Isäni antoi tukkapöllyä, luunappeja ja joskus vitsaa, mutta isää ei tarvinnut koskaan pelätä. Hän ei menettänyt malttiaan ja käyttäytyi rauhallisesti. Ja kun tukkapölly oli annettu, niin sen jälkeen teko oli unohdettu, siihen ei enää palattu. Isääni minulla onkin hyvät välit.
Minulle ei vielä ole omia lapsia, mutta olen miettinyt, että onko kasvatuskeinona tukkapölly huutamista parempi? Nykyäänhän jäähyjäkään ei enää suositella, koska ne voivat olla lapselle traumaattisia. Minustakin sosiaalisen eläimen eristäminen pois yhteisöstään on jotenkin todella julmaa.
Kommentit (66)
Huutamista pidän pahempana, koska se on niin pelottavaa. Yleensäkin sellainen henkinen ja opettava kasvatus on pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutamista. Se on merkki kontrollin menetyksestä ja on lapsesta pelottavaa. Rangaistuksena saatu tukkapölly on pelkkä rangaistus. Mulla ei ole jäänyt lapsuudesta traumoja luunapeista tai tukistamisesta, mutta huutamisen muistan pelottavana. Mulla on yksi ystävä, joka huutaa lapsilleen ja se on minusta vieläkin, ulkopuolisena aikuisena, pelottavaa kuunneltavaa.
Se on jännä, miten tällä palstalla ne luunapit ja tukkapöllyt aina annetaan rakkaudesta ja rauhallisesti. Noin yleensä kun väkivaltaa käyttävät ihmiset ovat päästään vielä enemmän sekaisin kuin huutavat ihmiset.
Fyysinen väkivalta on laitonta ja rangaistavaa myös lapsia kohtaan.
Ap, älä hanki lapsia, mikäli tiedostat, että tulisit kasvattamaan lapsesi joko heitä pahoinpitelemällä tai heille huutamalla. Luultavasti et parisuhteessakin hyväksyisi tukistamista, luunappeja ja raivoamista puolisoltasi.
Kumpikin on paha ja tarpeeton. Meillä ei koskaan huudeta, ei kuulu toimintatapaan. Eikä tukisteta.
Sinulla varmaan äitisi huutamista pahempi oli se pelottavuus. Ymmärrän mitä tarkoitat. Olin varmaan itsekin pelottava joskus, kun lapset oli pieniä. Siitä syystä, että olin vihainen, vaikken huutanut tai tukistanut. Nykyisin onneksi sitä ei enää ole ja lasten ei tarvitse pelätä täällä ketään.
Isälläsi sen tukkapöllyn sijaan olisi voinut olla ärähdys ja vaikutus olisi ollut sama. Hän ei ollut pelottava, koska ei ollut oikeasti vihainen.
Kannatan kannustavaa, rakastavaa kasvatusta. Lapsia ei tarvitse rangaista. Seuraamus on riittävä, joskus keskustelu on paras tapa. Meillä on teinejä enkä joudu koskaan heitä rankaisemaan. En odota välitöntä pyyntöjen toteuttamista. Edetään huumorilla ja hyvällä ilmapiirillä. Koitan asettua heidän asemaan ja mietin miltä heiltä tuntuu. Moni asia on itsestäänselvä eikä niistä keskustella. Esim pieneten lasten kanssa: ruuan kanssa ei kuljekella, nukkumaan mennään hyvällä mielellä ilman pelejä. Nyt tullaan kotiin, kun on sovittu. Oma huone siivotaan ym. Asiat hoidetaan sovitusti. Mutta niin, että kaikilla on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:01"]Lapsia ei tarvitse rangaista.[/quote]
Tuo kun toimisikin kaikkiin, mutta kun lapsiakin on niin kovin erilaisia. Yhden lapsen kanssa joku juttu voi toimia, mutta toisen ei.
Kyllä minäkin olen kyseenalaistanut voimakkaasti opettavan ja valistavan kasvatuksen. Tuntuu, että olen tehnyt sillä yhdestä jo valmiiksi herkästä lapsestani hermoraunion. Nyt ovat sitten alkaneet mm. koululintsaamiset, koska lapsi ei uskalla mennä tuomion pelossa kouluun.
Fyysinen rangaistus on kielletty laissa. En usko sekuntiakaan että kukaan antaa tukkapöllyt harkiten. Ehkä 50-luvulla todettiin hymyillen, että nyt saat remmistä ja siinä jonossa lapset odottelivat, että koska isä pääsee hakkaamaan mutta nykyaikana ne tukkapöllyt ja luunapit annetaan suurissa tunteissa, äkkiinäisesti ja aina huutamisen päätteeksi. En näe siis niissä mitään hyvää tai parempaa.
Huutava ihminen voi olla pelottava ja aiheuttaa lapselle traumoja mutta ainakaan hän ei kajoa toiseen ihmiseen. Miltä tuntuisi, jos esimies hermostuisi ja saisit pelätä luunappeja tai tukkapöllyä virheistäsi? Mieluumminko ne kuin huutaminen?
Monesti katsellessani vanhempia lapsiensa kanssa toivoisin, että viitsisvät vähän korottaa ääntä. Erityisesti teinien kanssa se rauhallinen ja myötäilevä sävy ei vain toimi. Äänen korotus ja napakka sävy eivät ole huutamista eikä niiden käyttöä pitäisi pelätä niin, että lapsi saa koko ajan kaikessa tahtonsa lävitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 02:14"]
Huuto ! Pikku ns bitch slap syystä on varmaan ansaittu ! Rajat on suurinta rakkautta toki kohtuuden rajoissa ! Fyysinen kuritus jakaa mielipiteitä ! Vanhoissa suomi filmeissäkin sanottiin JOKA VITSAA SÄÄSTÄÄ SE LASTAAN VIHAA
[/quote]
Kaikenlainen fyysinen kuritus on ollut laissa kielletty jo 30 vuotta. Se on aina väärin ja tarpeetonta.
Ehkä tuo vanha lause tarkoittaa oikeasti sitä, että lapselle asetetaan rajat ja häntä ohjataan toimimaan oikein vs välinpitämättömyys
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 07:58"]Se on jännä, miten tällä palstalla ne luunapit ja tukkapöllyt aina annetaan rakkaudesta ja rauhallisesti. Noin yleensä kun väkivaltaa käyttävät ihmiset ovat päästään vielä enemmän sekaisin kuin huutavat ihmiset.
[/quote]
Kyse taitaa olla ennen kaikkea lapsen saamasta vaikutelmasta. Jos aikuinen menettää kontrollin ja on arvaamaton, oli se sitten huutoa tai lyömistä, se on pelottavaa, etenkin jos lapsi ei ymmärrä miksi hänelle huudetaan. Meillä lapsuudessa luunappi oli seurausta tietynlaisista tuhmuuksista. Tiesin, mitä tulee ja miksi. Siksi se ei ollut pelottavaa kuten huutaminen. Omia lapsia en kurittaisi fyysisesti enkä huutaisi naama punaisena. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon kun asiat viitsii heille selittää.
T. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:07"]En usko sekuntiakaan että kukaan antaa tukkapöllyt harkiten. [/quote]
Kyllä minun isäni ainakin antoi. Saattoi ottaa kumpaakin riitapukaria tukevasti tukasta kiinni ja kiskoa erilleen niin että teki kipeää. Ääni oli sen sijaan rauhallinen, usein hymyileväkin tai jopa kiusoitteleva. Kivun tarkoitus oli lopettaa tilanne eikä aiheuttaa pahaa mieltä tai pelottaa.
Tukkapöllyä vain pitää käyttää silloin, kun tilanne on hallinnassa eikä silloin, kun hermot menee.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:01"]Lapsia ei tarvitse rangaista.[/quote]
Tuo kun toimisikin kaikkiin, mutta kun lapsiakin on niin kovin erilaisia. Yhden lapsen kanssa joku juttu voi toimia, mutta toisen ei.
Kyllä minäkin olen kyseenalaistanut voimakkaasti opettavan ja valistavan kasvatuksen. Tuntuu, että olen tehnyt sillä yhdestä jo valmiiksi herkästä lapsestani hermoraunion. Nyt ovat sitten alkaneet mm. koululintsaamiset, koska lapsi ei uskalla mennä tuomion pelossa kouluun.
[/quote]
Olen ollut myös jollain lailla vaativa. Yksi lapsistani on herkkä ja koitan olla varovainen piilotetunkin vaativuuden kanssa. Hänen kanssaan keskustelu auttaa parhaiten. Varon laittamasta häntä seinää vasten. Hän tarvii mahdollisuuden tehdä itse valinnat ja on onnistunut niissä hyvin kannustuksen avulla.
Vaikea laji tämä lasten kasvatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukkapöllyä ehdoton ei. Jos ei osaa kasvattaa ja pitää lapsia kurissa ilman väkivaltaa niin ei kannata lapsia hankkia. Sairas raivoaminen ja huutaminenkin on todella väärin. Ei mun vanhemmat joutuneet koskaan antaa tukkapöllyä tai raivota kurkku suorana. Olin sen verran kiltti lapsi ja vanhemmat kasvattivat minua paljon rakentavimmin keinoin.
Mun äiti ei huutanut, eikä käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Isä kuulemma huusi ja kovaa, mutta en edes muista kertaakaan. En ole pelännyt kumpaakaan ja ihan yhtä hyviä vanhempia ovat.
Itse pyrin kasvattamaan lapseni ilman fyysistä väkivaltaa ja huutamatta. Toisinaan kuitenkin huudan, mutta pidän sitäkin aika normaalina asiana. Kumpikaan lapsistani ei minua silti pelkää. Tottakai jää aina huono fiilis kun on huutanut lapsilleen, mutta en koe huutamisen olevan yhtä paha asia kuin esim tukistaminen.
Ainoa syy miksi joskus olen pelännyt huutamista on ollut mieheni huutaessa, koska eksmieheni huutoa seurasi usein väkivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysinen kajoaminen tottakai.
Ap, kumpi on pahempi kun riitelette miehesi kanssa; mies vetää sinua turpaan tai tukistaa vai että riitelette korottamalla ääntä?
Tukistamista tai muuta fyysisen koskemattomuuden loukkaamista. Lapsi voi pitää puoliaan huutavalle vanhemmalle ja huutaa takaisin. Jos vanhempi käy käsiksi (pieni) lapsi on puolustuskyvytön.
Mykkäkoulu on lapselle kauhea kokemus: jos vanhempi ei vastaa, ei puhu, ei ehkä edes katso lasta, lapselle tulee tunne että häntä ei ole olemassa. Joo, kokemusta on.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:16"]Ap, kumpi on pahempi kun riitelette miehesi kanssa; mies vetää sinua turpaan tai tukistaa vai että riitelette korottamalla ääntä?[/quote]
Se on pienempi paha että mieheni tukistaa tai että minä tukistan. Riitely on äärimmäisen tuhoavaa verrattuna fyysiseen nujakointiin. Se jää juilimaan mielenperukoille viikoiksi tai kuukausiksi. Parempi purkaa tunteensa nujakoimalla kuin riitelemällä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 08:07"]
Fyysinen rangaistus on kielletty laissa. En usko sekuntiakaan että kukaan antaa tukkapöllyt harkiten. Ehkä 50-luvulla todettiin hymyillen, että nyt saat remmistä ja siinä jonossa lapset odottelivat, että koska isä pääsee hakkaamaan mutta nykyaikana ne tukkapöllyt ja luunapit annetaan suurissa tunteissa, äkkiinäisesti ja aina huutamisen päätteeksi. En näe siis niissä mitään hyvää tai parempaa.
Huutava ihminen voi olla pelottava ja aiheuttaa lapselle traumoja mutta ainakaan hän ei kajoa toiseen ihmiseen. Miltä tuntuisi, jos esimies hermostuisi ja saisit pelätä luunappeja tai tukkapöllyä virheistäsi? Mieluumminko ne kuin huutaminen?
Monesti katsellessani vanhempia lapsiensa kanssa toivoisin, että viitsisvät vähän korottaa ääntä. Erityisesti teinien kanssa se rauhallinen ja myötäilevä sävy ei vain toimi. Äänen korotus ja napakka sävy eivät ole huutamista eikä niiden käyttöä pitäisi pelätä niin, että lapsi saa koko ajan kaikessa tahtonsa lävitse.
[/quote]
Alapeukku huutamiselle. Ei kukaan opi äänen korotuksesta. Tosissaan oleminen riittää. Kyllä teini tietää onko vanhempi tosissaan. En usko käskemiseen. Ja teini-iässä vaikuttaa vielä lapsen varhaisvuodet. Jo päiväkoti-ikäisestä näkee mitä on edessä, valitettavasti.
Pyh lapset vaan jatkaa touhujaan kun niille huutaa, paskat ne mitään pelkää. JOs olisin fyysinen olisi aivan varma että luottamus olisi menetetty turvallisena vanhempana. MIksi sitten huudan? Joskus vaan menee hermot. Ap.n äititytär suhde on ollut varmaan välttelevä eikä muutenkaan kovin hyvä, ei johdu huudosta vaan ehkä enemmänkin tasapainosta, meillä myös halitaan ja rakastetaan paljon, lapset sanoo usein että olen maailman tärkein ja rakkain, aina haluavat olla sylissä ja lähellä. Ovat omatoimisia ja reippaita.
Minä pidän huutamista itse tosi ahdistavana. Ottaisin työnantajalta mieluummin luunapin kuin kuuntelisin huutoa.
Molemmat pahoja, mutta tietenkin fyysinen väkivalta pahempaa. Kumman kohtelun ottaisit läheisimmältä ihmiseltä, omalta kumppanilta, huutamisen vai tukistelun ja luunapit?
.
En halua moralisoida, mutta kannattaisko nuo vanhempiesi käyttämät kasvatuskeinot käsitellä jonkun kanssa ennen kuin hankkii omia lapsia? Ihan vaan, ettei jatkaisi itse samaa kaavaa, koska lasta haavoittaviahan nuo molemmat ovat.