Lue keskustelun säännöt.
Mikä on surullisin lukemasi kirja?
29.12.2021 |
Kaipaan nyt jotain kontrastia omaan elämääni. Haluaisin lukea jotain tosi pysäyttävää ja surullista, kokea lukemisella todella voimakkaita tunteita, mieluiten ihmiskohtaloista.
Mikä kirja on pysäyttänyt sinut surullisuudellaan?
Kommentit (59)
Ei ole vielä julkaistu, mutta voin jo etukäteen sanoa että surullisin lukemani kirja tulee olemaan tämä:
https://www.prisma.fi/fi/prisma/miten-suomi-paatti-voittaa-koronan-kova…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaha, sosiaalipornoa silmät kiiluen kuluttavien kokoontumisajot menossa. "Ja sitten se lapsiraukka rai-skattiin 40 miehen toimesta, oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja"
😆😆😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arthur C. Clarken "Lapsuuden loppu".
Kuulin pöllön kutsuvan
Margaret Craven
Poikkeuksellinen romaani, joka puhuu sydämeenkäyvästi ihmisen paikasta maailmassa ja siitä mikä elämässä on tärkeintä.
Kingcomen kylä sijaitsee lahden pohjukassa Pohjois-Amerikan luoteisrannikolla. Tänne, hiippakuntansa vaikeimpaan seurakuntaan, piispa lähettää nuoren papin. Mark Brianin seurakuntalaiset ovat kwakiutl-intiaaneja, jotka edelleenkin hankkivat elantonsa merestä ja metsästä. Vain piispa tietää, että Markilla on ainoastaan kaksi vuotta elinaikaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihreiden poliittinen ohjelma
Tuota surullisempi on vielä vihreiden käytännön teot
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
koraani. Vihaa täynnä.
Vähän siinä vihaa on raamattuun verrattuna, mutta etpä sinä ole kumpaakaan lukenut
Vierailija kirjoitti:
Pitkän päivän ilta.
Tämä, ja toinen Ishiguron kirja Ole luonani aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
鬼滅の刃 eli Demon Slayer: Kimetsu no Yaiba.
Miksi?
Koska demonit, joita lukija vihaa ja näkee heidät tarinan vuoksi pahoina, ovatkin todellisuudessa erittäin tragedisia hahmoja. Ja milloin tämä selviää lukijalle? Vasta kunnes demonin pää on sivaltu katanalla irti sen ruumiista.
Suosittelen. Laittaa miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin surullisin on Bim Mustakorva.
Tuo edellä mainittu Laura Saven PALJAIN JALOIN, kaikkien pitäisi lukea se. Niin ja Tuomas Juntusen kirja (en muista nimeä, mutta kertoo lapsiensa kuolemasta) - itkin ihan silmät päästäni.
Rani Manicka - Jasmiinin tuoksu
”Eksoottisen värikylläinen saaga nuoresta naisesta, joka varttuu koko suvun matriarkaksi mangopuiden, käärmeenlumoojien ja jumalten Malesiassa. Lakshmin onnellinen lapsuus Ceylonin mangometsiköissä päättyy neljätoistavuotiaana, kun perhe päättää naittaa hänet rikkaalle malesialaismiehelle. Vanhempi mies ei ole satujen prinssi, mutta todisteena varakkuudestaan hänellä on kultakello ja autonkuljettaja. Uudessa kotimaassaan valtameren takana Lakshmille paljastuu karu todellisuus: pienen, ränsistyneen puutalon ovella seisoo velkojien ahnas jono. Mutta Lakshmista tulee talon valtiatar, haaveiden ja salaisuuksien vartija. Ennen yhdeksättätoista ikävuottaan hän on synnyttänyt kuusi lasta, erilaisia niin ihonväriltään kuin luonteeltaan – ja päättänyt, että jokainen heistä lunastaa hänen unelmansa. On kuitenkin asioita, joita eivät pysäytä jumalat eikä vahvimmankaan naisen tahdonvoima. Kun japanilaiset sotilaat toisen maailmansodan aikana tunkeutuvat Malesiaan, unelmat sortuvat, myös naarastiikerin.”
W.G. Sebaldin kirjat kertovat surullisista ihmiskohtaloista ja historian katastrofeista.
Nostan vielä