Lue keskustelun säännöt.
Mikä on surullisin lukemasi kirja?
29.12.2021 |
Kaipaan nyt jotain kontrastia omaan elämääni. Haluaisin lukea jotain tosi pysäyttävää ja surullista, kokea lukemisella todella voimakkaita tunteita, mieluiten ihmiskohtaloista.
Mikä kirja on pysäyttänyt sinut surullisuudellaan?
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, sosiaalipornoa silmät kiiluen kuluttavien kokoontumisajot menossa. "Ja sitten se lapsiraukka rai-skattiin 40 miehen toimesta, oli kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja"
Vierailija kirjoitti:
Pieni elämä, Ruttokoirat, Täällä Pohjantähden alla II.
Ensimmäistä en kyennyt lukemaan loppuun. Toinen kummittelee mielessä vieläkin, vaikka sen lukemisesta on vuosia aikaa. Kolmannen luin loppuun, mutta jouduin keskeyttämään itkemisen takia monta kertaa.
Ajattelin, etten keksi mitään surullista, mutta kyllä - Ruttokoirat. Tiesin kaivavani verta nenästäni Ruohometsän kansan jälkeen, mutta en ollut valmistautunut lukemaani mitenkään. Bim Mustakorva on myös surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Rotukarjan olisi voinut jättää lukemattakin. En tiedä onko se varsinaisesti surullinen, mutta ainakin raadollinen se on. Ei ole onnellista loppua, ainakaan kaikille.
Meni jotenkin jo ylimässäilyksi sillä aiheella. Mielestäni siinä olisi "onnellinen loppu" toiminut paremmin. Silti olisi ollut tarpeeksi raaka tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällainenko on ihminen, Primo Levi
Varoitan, rankkaa luettavaa, ei ole fiktiota.
Édouard Louis -nimisen nuoren ranskalaiskirjailijan palkittu esikoisteos Ei enää Eddy on omaelämäkerrallinen, ravisuttava tarina koulukiusatusta ja kotona köyhyyttä sekä kaltoinkohtelua kokeneesta homoseksuaalista. Täyttää kaikki ap:n mainitsemat kriteerit, suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, Nancy nyt oli ainakin aika masentava lukukokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3096 päivää, eli Natascha Kampuschin tarina. Mitä kaikkea ihmisraukka on joutunut kokemaan. Päättyi sentään onneksi hyvin ja ihmettelen suuresti, että tuollaisesta selviää järjissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia. Varsinkin kolmas ja viimeinen osa oli tällaiselle herkästi liikuttuvalle paikoitellen rankkaa luettavaa, kun itkin kuin joku ystävä olisi kuollut. Silti ehdottomasti lukemisen arvoinen. Gardell kirjoittaa todella kauniisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johanna Ervast: Jäähyväiset Einolle
Vierailija kirjoitti:
Bim Mustakorva.
Tämän olisin listannut itsekin. Lisäksi:
Poikani Kevin - Lionel Shriver
Syvyys - Henning Mankell
Leijapoika - Khaled Hosseini
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bim Mustakorva.
Tämän olisin listannut itsekin. Lisäksi:
Poikani Kevin - Lionel Shriver
Syvyys - Henning Mankell
Leijapoika - Khaled Hosseini
Jatkan vielä:
Uinu, uinu, Lemmikkini - Stephen King
Vierailija kirjoitti:
Pieni elämä, Ruttokoirat, Täällä Pohjantähden alla II.
Ensimmäistä en kyennyt lukemaan loppuun. Toinen kummittelee mielessä vieläkin, vaikka sen lukemisesta on vuosia aikaa. Kolmannen luin loppuun, mutta jouduin keskeyttämään itkemisen takia monta kertaa.
Tässä varsinkin Akselin vankileiriltä lähettämät kirjeet Elinalle saavat minut viimeistään itkemään. Ne ovat yhtä aikaa surullisia ja silti jotenkin niin täynnä suomalaista romantiikkaa.
Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina. Itkin ihan lohduttomasti tälle.
Jos tositarinat kiinnostaa, niin Laura Save - Paljain jaloin. Kertoo lääketieteen opiskelijasta ja pienen pojan äidistä, joka kuolee syöpään.
Lapsi 312
Todella koskettava,