Paniikkikohtauksista..Apua tietämättömälle!
Olen 28v. nainen. En ole koskaan aikaisemmin sairastanut tai oireillut mitenkään psyykkisesti. Tilanne on kuitenkin se, että erosin hiljan todella raskaasta suhteesta. Mies oli mustasukkainen ja manipuloiva, lievästi väkivaltainenkin. Ensimmäiset paniikkikohtaukset tulivat siis suhteen aikana. Tai siis ainakin oletan että olivat paniikkikohtauksia..esim. mies hermostui jostain ja halusi katsoa puhelintani ja annoin sen hänelle. Kun mies katsoi puhelinta niin olin vähällä pyörtyä, vaikka puhelimessani ei ollut mitään nähtävää. Sydän tykytti, kädet hikosi, kieli puutui ja päässä humisi. Näitä kohtauksia tuli joitakin kertoja, viimeinen kerta ja viimeinen niitti oli, kun sain kohtauksen pelkästään jostakin hänen äänenpainostaan.
Kohtaukset liittyivät siis vain mieheen, enkä kuvitellutkaan, että ne seuraisivat minua, kun erosin miehestä. Nyt kuitenkin olen alkanut saada kohtauksia ihan mistä sattuu. Haluaisinkin tietää, että onko paniikkikohtaukselle normaalia seuraava; asia tai tapahtuma, jota jännitän etukäteen lävähtää yhtäkkiä mieleeni hyvin todellisen tuntuisena, aivankuin ennustuksena mieleeni ja siitä se kohtaus alkaa? Saatan vaikka jännittää töissä esiintymistä ja yhtäkkiä tuntuu kuin eläisin sen tilanteen missä tulen mokaamaan ja yhtäkkiä olen aivan sekaisin. Tai jos ajattelen ihan normaalisti kaikkea ohimenevää ja tulee vaikka mieleeni, että olisi kamala jäädä auton alle, niin yhtäkkiä siitä ajatuksesta tulee aivan ylipaisunut ja voin kuvitella sen tilanteen kun auto lähestyy vauhdilla. Näen sen päässäni siis todellakin niin aidon tuntuisena filminä...normaalia?
En minä herranenaika ennen ole ollut tällainen. En ole hakenut apua tähän, en ainakaan vielä. Olenkohan sekoamassa :( vai onko tämä normaalia paniikkihäiriötä?
Pyydän asiallisia vastauksia ja kokemuksia paniikkihäiriöstä. Tämä on minulle aika arka paikka :( Tulee itku jo pelkästään tätä kirjoittaessa.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:06"]
Minä uskoisin varauksella näitä ihmisiä täällä, jotka joko kehottavat olemaan ottamatta lääkettä, tai kehottavat ehdottomasti käyttämään jotain lääkettä. Kunhan käyt siellä psykiatrilla, hän varmasti antaa sinulle arvion, miten sinun tilanteessasi olisi paras tehdä, ja tarvittaessa määrää sinulle lääkkeet ja/tai terapian. Nämä "EI, mulle se ei sopinut" tai "KYLLÄ, minäkään en pärjännyt ilman" -kommentit voit jättää huomiotta. Hoitosuunnitelma tehdään henkilökohtaisesti Sinulle.
Toivottavasti pian helpottaa, avun hakeminen on jo ensimmäinen askel parempaan!
[/quote]
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Lääkkeistä on monelle paniikkihäiriöstä kärsivälle apua. Jos joku ei ole niistä saanut apua, niin sen kokemuksen perusteella ei kannata kieltää muita syömästä niitä.
t. lääkkeitä käyttävä paniikkihäiriöstä kärsivä
Millaisia työkaluja? Olen toinen vastaava kuin aloittaja. Olen ujo. En minä osaa lähteä tuntemattomalle avautuun.
Kyllä läheiselleni oli apua mielialalääkkeestä, tyhmää sanoa että vaan pahentavat oloa. Oma kokemus ei ole koko totuus.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:14"]
Millaisia työkaluja? Olen toinen vastaava kuin aloittaja. Olen ujo. En minä osaa lähteä tuntemattomalle avautuun.
[/quote]
Esim vaihtoehtoisia ajatuksia joita voit ajatella kun paniikki uhkaa vyöryä päälle.
Rentoutusharjoituksia.
Ylipäätään terapiassa voidaan pohtia syvällisesti, mistä peloista kohtaukset juontavat juurensa ja että ovatko ne syvimmät pelot realistisia ja mitä niille voitaisiin tehdä. Tuo keskustelu voi jo viedä terää niiltä peloilta.
Yksi tapa hoitaa paniikkioireilua on vähittäinen itsensä altistaminen ahdistaville tilanteille.
...
voi tuntua vaikealta teoriassa ajatus terapaiaan lähtemisestä. Mutta kun istut siellä terapiassa, niin ei se terapeutti kohta enää olekaan tuntematon, vaan se muuttuu turvalliseksi ihmiseksi ja uskallat luottaa häneen. Tietysti terapian edellytyksen on kemioiden sujuminen. Jos sinulla on fiilis, ettet uskalla juuri tuolle ihmiselle avata suutasi, niin sitten homma ei toimi. Joskus sopivaa terapeuttia joutuu etsimään. Pidempien terapidoiden ekat käynnit ovat sitä varten, että tunnustellaan toimivatko kemiat.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2015 klo 18:14"]
Millaisia työkaluja? Olen toinen vastaava kuin aloittaja. Olen ujo. En minä osaa lähteä tuntemattomalle avautuun.
[/quote]
Terapeuttia ei ainakaan haittaa se, että olet ujo. Hän on tottunut ujoihin asiakkaisiin. Ujous on sitäpaitsi vahvuus.
Hanki kirjastosta tai osta kirja "Irti paniikista". Sisältää hyvän altistusohjelman. Bentsoihin ei kannata lähteä.
Suosittelen, että haet apua. Turhaan pähkäilet itseksesi. Parempi saada apua ajoissa.
Opettele hengitystekniikka. Älä hyperventiloi. Huomenna soitat sairaanhoitajalle. Paniikkikohtaukset laukeaa ainakin mulla stressaavissa tilanteissa.
Nykyään pystyn olemaan panikoimatta. Tsemppiä!
Esiintymisjännitykseen Propral, vie punastelun ja tärinän pois, eikä ole edes rauhoittava, vaan sykettä tasaava lääke. Saat lääkäriltä helposti. Ja et ole tulossa hulluksi.
Voivat olla paniikkikohtauksia, mitä kuvaat. Paniikkihäiriökin on hyvin monimuotoinen. Toisilla kohtauksen laukaisee jokin tietty tilanne, toisilla pelkkä ajatus tilanteesta. Aina ei löydy mitään järkevää ulkoista syytä kohtaukselle.
Suosittelen, että käyt lääkärissä, ja pyydät lähetteen psykoterapiaan. Saatat tarvita myös lääkettä tuon hoitoon (esim. Cipralex on melko yleisesti käytetty, jos haluat googlettaa). Ja tosiaan jo jonkun mainitsevat bentsot voivat toimia ensiapuna jatkossakin, ja jo pelkkä ajatus rauhoittavan lääkkeen mukanaolosta useimmiten auttaa.
Aika yleisestä, joskin ikävästä vaivasta on kyse. On tärkeää, että tilanteen ottamiseksi haltuun käyt pikimmiten lääkärissä. Pahinta olisi nyt käpertyä itseensä ja jäädä kotiin pelkäämään.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:32"]
Mitä sielä psykiatrilla/terapiassa tehdään heti ekaks ja muutenkin?
[/quote]
Riippuu terapiasta, terapoitavasta ja terapeutista. Ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä. Asiakas kuitenkin saa olla äänessä ja hänen etuaan ajatellaan koko ajan. Työskennellään juuri hänen ongelmiensa ratkaisemiseksi. Terapeutti saattaa esim tuoda uusia myönteisiä näkökulmia asiaan tai auttaa asiasta näkemään vääristyneitä ajatusmalleja. Parhaimmillaan terapia vahvistaa itsetuntoa ja vähentää ahdistusta. Ei kuitenkaan kannata odottaa liikoja terapialta. Ei esim kannata olettaa, että paniikkihäiriö katoaisi taivaan tuuliin yhdellä tai kahdella käyntikerralla. Terapia antaa työkaluja.