Munasolujen luovutus

Minulla tyssäsi siihen hormonipistoshoitoon, otan mieluummin vaihdevuosioireet vasta sitten 30 vuoden päästä, kun ne tulevat luonnollisesti.

jos luovuttaisin haluaisin ehdottomasti tavata lapsen 18-vuotiaana eli haluaisin että minulla olisi oikeus saada lapsen tiedot

up

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 16:29"]

jos luovuttaisin haluaisin ehdottomasti tavata lapsen 18-vuotiaana eli haluaisin että minulla olisi oikeus saada lapsen tiedot

[/quote]

miksi? mulla taas vastakohta että en haluaisi että lapsi saisi tietojani... olisi pitänyt luovuttaa ennenkuin tuli tämä laki...

up!!

Olen juuri nyt luovuttamassa munasolujani. Pistelyt alkoivat viime viikolla. Se on muuten yllättävän helppoa. Enkä ollut koskaan pistänyt itseeni mitään. Tuleepahan sekin opittua.

Klinikalla on ollut kiva käydä, koska siellä ollaan niin ystävällisiä - luovuttajista on nimittäin pulaa.

Mua ei haittaa jos lapsi haluaa tavata joskus 18 vuoden päästä. Ihan ymmärrettävää että ihminen etsii juuriaan, vaikka en olekaan sen äiti. Sillähän tulisi olemaan ihan muu rakastava äiti. Psykologilla ymmärsin että lahjamunasolu ei ole lapsille ongelma kunhan ne saa tietää siitä ajoissa, eikä ne ala etsiä "oikeaa äitiään" vaikka tahtoisikin tietää kuka luovuttaja on.

Mulla ei oo omia lapsia.

Vielä mulla ei oo ollut mitään omituisia sivuoireita. Ehkä sellaisia vielä tulee.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:16"]Oletko jo synnyttänyt itse tai aiotko joskus hankkia lapsia? Munasolujen luovuttaminen ei ole mikään pieni ja kevyt operaatio. Pahimmassa tapauksessa voi lähteä lisääntymiskyky. Siksi jotkut hedelmällisyysalan lääkärit eivät suosittele sitä kuin jo lapsia saaneille naisille.
[/quote]

Tiedän erään nuoren lapsettoman naisen, jota kehuttiin luovutuksessa oikein hedelmälliseksi. Nyt ei ole kuitenkaan kyennyt saamaan lasta munasolujen luovutuksen jälkeen. Kannattaa kyllä tehdä omat lapset ensin varmuuden vuoksi. Saattaa muutenkin sen jälkeen mieli muuttua luovuttamisen suhteen.

Olen luovuttanut munasoluja eikä luovuttamisen pitäisi aiheuttaa hedelmättömyyttä. Sehän on sama hoito jonka nainen käy lapsettomuushoidossa läpi. Olisi vähän outoa hedelmöittää ihmisiä systeemillä joka aiheuttaa lapsettomuutta?

Ja aika moni on kuullut tapauksista että lapsettomuushoitojen jälkeen nainen on tullut vahingossa luomusti raskaaksi.

Tässä on yks tutkimus jonka mukaan luovuttaminen ei vaikuta hedelmällisyyteen.

       "Out of a group of 60 women who had donated eggs, 54 later became pregnant within a year of trying to conceive, and three more women became pregnant within 18 months of trying to conceive, all without reproductive assistance, the findings showed.

The remaining three women in the study became pregnant with the help of fertility treatments. For two of these women, the treatments were needed due to fertility problems in their male partner. "

http://www.livescience.com/19682-egg-donors-pregnancy.html

Raskaaksi tulemiseen vaikuttaa kyllä tosi moni asia, mutta luovutushoitojen ei pitäisi sinänsä vaikuttaa siihen. Eri juttu jos tulee joku tosi paha harvinainen komplikaatio. Luovuttajan terveyttä seurataan koko prosessin ajan, ja ainakin mulla lääkäri sanoi että pistokset keskeytettäisiin jos näyttäisi että munarakkulat reagoi poikkeavasti.

Ihmiset tekee mieluummin johtopäätöksiä yhden tutun tutun kokemuksen kuin tutkimusten perusteella...

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1920979-voiko-munasolun-luovuttaminen-aiheuttaa-lapsettomuutta/

Tuolla on myös aika monilla ollut ongelmia raskaaksi tulossa luovutuksen jälkeen. Itse pelaisin ainakin varman päälle, ja luovuttaisin vasta kun olisin omat lapset hankkinut.

Oletteko te kaikki luovuttajat olleet selibaatissa koko prosessin ajan?

Eikö ketään kauhistuta jos siitä munasolusta tulisikin lapsi ja se lapsi olisikin vaikka tosi onneton?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 14:46"]Ihmiset tekee mieluummin johtopäätöksiä yhden tutun tutun kokemuksen kuin tutkimusten perusteella...
[/quote]

Aika monilla on aivan samanlaisia kokemuksia. Kannattaa miettiä tarkkaan, lähteekö luovuttamaan jos on lapsia tulevaisuudessa toiveissa.

En pitäisi itse tuota mitenkään peikkona, että lapsi tulee etsimään juuriaan. Kuten aiemmatkin ovat maininneet, hänellä on HYVÄ äiti, eikä siitä varmaan ole kysymys.

Enemmänkin kyse olisi ehkä yhdestä tapaamisesta, jossa varmasti lasta kiinnostaa kovasti esimerkiksi se, minkä näköinen olen  ja mitä ulkonäöstäni tai muita ominaisuuksiani hänelle on periytynyt. Samoin tietyllä tavalla itseänikin kiinnostaisi kyllä nähdä se, millainen jälkeläinen munasoluistani on kasvanut, mitkä ulkoiset piirteet ovat tuttuja ja miten paljon lapsi ilmeiltään, eleiltään ja kiinnostuksenkohteiltaan todennäköisesti minusta ja omista lapsistani eroaisi. Uskon, että ympäristötekijöillä on tällaisiin paljon vaikutusta.

Jos lapsi ei ottaisi yhteyttä, niin ei sekään haittaisi.

Itselleni on siinä mielessä läheinen asia, että paras ystäväni on juuri saamassa luovutetun munasolun. Takana pitkä lapsettomuus ja rankat epäonnistuneet hoidot, ja tämä on se viimeinen mahdollisuus...hän on äärettömän kiitollinen luovuttajalle ja ehtinyt tässä vuosien mittaan pohtia asiaa monelta kantilta. Uskon, että tästä parista tulee äärettömän hyvät vanhemmat. Aikovat toki myös kertoa avoimesti lapselle asiasta, ja se varmasti onkin helpointa ihan pienenä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 14:48"]Oletteko te kaikki luovuttajat olleet selibaatissa koko prosessin ajan?

Eikö ketään kauhistuta jos siitä munasolusta tulisikin lapsi ja se lapsi olisikin vaikka tosi onneton?
[/quote]

Itsekin mietin tuota, vähän sama ongelma kuin adoptioissa. Sillä lapsella olisi kuitenkin minun geenini ja myös osittain luonteeni plus muut ominaisuudet. Entä jos eivät sovi ollenkaan yksiin "vanhempien" kanssa? Itse en voisi ikinä luovuttaa. Tuntuu, että monet ottavat asian liian kevyesti. Etenkään lapseton ei välttämättä ymmärrä, kuinka vakavasta asiasta on kuitenkin kyse. Uuden ihmisen elämästä.

Miksei voi adoptoida?!

Voin kertoa oman kokemukseni luovuttamisesta. Siitä on nyt vähän yli pari kuukautta.
Hoito aiheutti yllättävän vähän sivuoireita. okei pistäminen ei aluksi ollut kiva ajatus mutta se meni niin helposti että nyt en oikein edes käsitä miksi ajatus siitä tuntui ensin niin vastenmieliseltä.

Punktiokin oli kohdallani helppo toimenpide. Lääkkeistä tuli vähän nousuhumalaa muistuttava olo ja sit sen päivän vatsaa vähän kipristeli. Olo oli normaali kahden päivän jälkeen punktiosta.

Me käytettiin kondomia hoidon ajan mutta punktion jälkeen ei saa olla yhdynnässä noin viiteen päivään tulehdusriskin vuoksi.
Huom rankkaa liikuntaa ja äkkinäisiä kiertoliikkeitä pitää myös välttää hoidon aikana.

Munasoluja tuli hyvin ja ajattelin että voisin kenties luovuttaa vielä uudestaankin.

Joku kirjoitti edellä että ihmiset ryhtyy luovuttajiksi liian kevyesti ymmärtämättä kunnolla mitä se meinaa, elikkä uutta elämää. Sanoisin että päinvastoin: juuri sen uuden elämän vuoksi tämä tuntuu arvokkaalta asialta. Lääkäri välitti mulle tosi kauniisti sen vastaanottavan parin kiitollisuuden ja tuntui että tein oikean asian.
Sen verran riesaa tästä kuitenkin on että tuskin tähän kukaan ryhtyy ihan vaan huvikseen kevytkenkäisyyttään.

Olen kerran luovuttanut munasoluja, ennen kuin tuli voimaan laki siitä että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan biologisen äidin tiedot. Luovutusprosessi oli helppo, muistaakseni jonkun viikon ajan piikitin hormooneja insuliinikynän näköisellä laitteella, itse keräys meni kipulääkityksessä tosi nopsasti ja jonkun pari tuntia oli ikävä fiilis jälkikäteen. Sivuvaikutuksina nesteturvotusta joka kyllä hävisi nopeasti kun homma oli ohi.

Menisin uudestaan, mutta en todellakaan halua että sitten parinkymmenen vuoden päästä ovelle tulee kolkuttelemaan joku nuori ja sanoo että mä olen sen äiti. Olisi kiva auttaa, mutta haluan voida tehdä niin anonyymisti, joten ainakaan Suomessa en enää voi luovuttaa munasoluja. Miksi moinen laki edes haluttiin? Väitänpä että luovuttajien määrä on vähentynyt juurikin tuon lain takia.

Mä olen saanut hyperin , enkä  voi suosittellla kenellekkään :( Sit kun ei voi tietää kenelle hyperi muodostuu ja tosiaan on vakava juttu. Hyperin mahdollisuudesta lääkärit ei puhunut mitään ennen luovutusta. Itse olein jo omat lapseni tehnyt , joten tuo mahdollinen lapsettomuus ei hattaa, mutta eipä siinä paljoa naurata jos omat lapset olisvat jääneet äidittömäksi.