Munasolujen luovutus

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:03"]

Olen kerran luovuttanut munasoluja, ennen kuin tuli voimaan laki siitä että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan biologisen äidin tiedot. Luovutusprosessi oli helppo, muistaakseni jonkun viikon ajan piikitin hormooneja insuliinikynän näköisellä laitteella, itse keräys meni kipulääkityksessä tosi nopsasti ja jonkun pari tuntia oli ikävä fiilis jälkikäteen. Sivuvaikutuksina nesteturvotusta joka kyllä hävisi nopeasti kun homma oli ohi.

Menisin uudestaan, mutta en todellakaan halua että sitten parinkymmenen vuoden päästä ovelle tulee kolkuttelemaan joku nuori ja sanoo että mä olen sen äiti. Olisi kiva auttaa, mutta haluan voida tehdä niin anonyymisti, joten ainakaan Suomessa en enää voi luovuttaa munasoluja. Miksi moinen laki edes haluttiin? Väitänpä että luovuttajien määrä on vähentynyt juurikin tuon lain takia.

[/quote

Et sinä olisi äiti vaan luovuttaja, ei sinulla olisi mitään oikeuksia lapseen eikä luovutus tee äidiksi.

Olen luovuttanut kahdesti, ei pitäisi olla mitään ongelmia omien lasten saamisessa luovutuksen jälkeen. Ainakaan kukaan ei varoittanut. En muista myös saaneeni mitään hormonipistoksia tai vaihdevuosioireita vaan luovutus tapahtui oman kuukautiskiertoni mukaan. Munasolun saajalle annettiin kyllä hormonihoitoa. Kaksi tenavaa on niistä munasoluista syntynyt.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:03"]

Olen kerran luovuttanut munasoluja, ennen kuin tuli voimaan laki siitä että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan biologisen äidin tiedot. Luovutusprosessi oli helppo, muistaakseni jonkun viikon ajan piikitin hormooneja insuliinikynän näköisellä laitteella, itse keräys meni kipulääkityksessä tosi nopsasti ja jonkun pari tuntia oli ikävä fiilis jälkikäteen. Sivuvaikutuksina nesteturvotusta joka kyllä hävisi nopeasti kun homma oli ohi.

Menisin uudestaan, mutta en todellakaan halua että sitten parinkymmenen vuoden päästä ovelle tulee kolkuttelemaan joku nuori ja sanoo että mä olen sen äiti. Olisi kiva auttaa, mutta haluan voida tehdä niin anonyymisti, joten ainakaan Suomessa en enää voi luovuttaa munasoluja. Miksi moinen laki edes haluttiin? Väitänpä että luovuttajien määrä on vähentynyt juurikin tuon lain takia.

[/quote]

Et sinä olisi äiti vaan luovuttaja, ei sinulla olisi mitään oikeuksia lapseen eikä luovutus tee äidiksi.

[/quote]

Huoh. No hyvä on, biologinen äiti. Pointtina kun nimenomaan oli se, että en halua että lapsi saisi tietää minun olevan se biologinen komponentti. Enkä siis ymmärrä että miksi tuo laki tuli voimaan, koska mielestäni se on täysin turha juurikin siksi kun minä en ole sen lapsen äiti, niin miksi tälle lapselle pitäisi kertoa minun tietoni? Ei minua kiinnosta olla yhteydessä luovuttamaani munasoluun, enkä halua että tälle munasolulle kerrotaan minusta yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 07:14"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:03"]

Olen kerran luovuttanut munasoluja, ennen kuin tuli voimaan laki siitä että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan biologisen äidin tiedot. Luovutusprosessi oli helppo, muistaakseni jonkun viikon ajan piikitin hormooneja insuliinikynän näköisellä laitteella, itse keräys meni kipulääkityksessä tosi nopsasti ja jonkun pari tuntia oli ikävä fiilis jälkikäteen. Sivuvaikutuksina nesteturvotusta joka kyllä hävisi nopeasti kun homma oli ohi.

Menisin uudestaan, mutta en todellakaan halua että sitten parinkymmenen vuoden päästä ovelle tulee kolkuttelemaan joku nuori ja sanoo että mä olen sen äiti. Olisi kiva auttaa, mutta haluan voida tehdä niin anonyymisti, joten ainakaan Suomessa en enää voi luovuttaa munasoluja. Miksi moinen laki edes haluttiin? Väitänpä että luovuttajien määrä on vähentynyt juurikin tuon lain takia.

[/quote]

Et sinä olisi äiti vaan luovuttaja, ei sinulla olisi mitään oikeuksia lapseen eikä luovutus tee äidiksi.

[/quote]

Huoh. No hyvä on, biologinen äiti. Pointtina kun nimenomaan oli se, että en halua että lapsi saisi tietää minun olevan se biologinen komponentti. Enkä siis ymmärrä että miksi tuo laki tuli voimaan, koska mielestäni se on täysin turha juurikin siksi kun minä en ole sen lapsen äiti, niin miksi tälle lapselle pitäisi kertoa minun tietoni? Ei minua kiinnosta olla yhteydessä luovuttamaani munasoluun, enkä halua että tälle munasolulle kerrotaan minusta yhtään mitään.
[/quote]
Minä nimenomaan haluaisin tietää biologisesta lapsestani. Olen neljän pojan äiti ja kauhuskenaarioni on, että munasolustani syntyisi tyttö, jonka joku pojistani löytäisi tulevaisuudessa vaimokseen :)

^No tuossa tapauksessa ihan ymmärrettävää. Itse kun olen vela niin olisi kiva jos voisin käyttää munasolujani johonkin hyödylliseen, tai siis että joku muu voisi niistä hyötyä kun en itse niitä "tarvitse" (ja olisi ihan kiva voida auttaa jotakuta joka niitä lapsia haluaa), mutta en kyllä halua että ne luovuttamani munasolut sitten ottavat yhteyttä myöhemmin. 

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 07:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 07:14"][quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 00:34"] [quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 23:03"] Olen kerran luovuttanut munasoluja, ennen kuin tuli voimaan laki siitä että lapsi saa 18-vuotiaana halutessaan biologisen äidin tiedot. Luovutusprosessi oli helppo, muistaakseni jonkun viikon ajan piikitin hormooneja insuliinikynän näköisellä laitteella, itse keräys meni kipulääkityksessä tosi nopsasti ja jonkun pari tuntia oli ikävä fiilis jälkikäteen. Sivuvaikutuksina nesteturvotusta joka kyllä hävisi nopeasti kun homma oli ohi. Menisin uudestaan, mutta en todellakaan halua että sitten parinkymmenen vuoden päästä ovelle tulee kolkuttelemaan joku nuori ja sanoo että mä olen sen äiti. Olisi kiva auttaa, mutta haluan voida tehdä niin anonyymisti, joten ainakaan Suomessa en enää voi luovuttaa munasoluja. Miksi moinen laki edes haluttiin? Väitänpä että luovuttajien määrä on vähentynyt juurikin tuon lain takia. [/quote] Et sinä olisi äiti vaan luovuttaja, ei sinulla olisi mitään oikeuksia lapseen eikä luovutus tee äidiksi. [/quote] Huoh. No hyvä on, biologinen äiti. Pointtina kun nimenomaan oli se, että en halua että lapsi saisi tietää minun olevan se biologinen komponentti. Enkä siis ymmärrä että miksi tuo laki tuli voimaan, koska mielestäni se on täysin turha juurikin siksi kun minä en ole sen lapsen äiti, niin miksi tälle lapselle pitäisi kertoa minun tietoni? Ei minua kiinnosta olla yhteydessä luovuttamaani munasoluun, enkä halua että tälle munasolulle kerrotaan minusta yhtään mitään. [/quote] Minä nimenomaan haluaisin tietää biologisesta lapsestani. Olen neljän pojan äiti ja kauhuskenaarioni on, että munasolustani syntyisi tyttö, jonka joku pojistani löytäisi tulevaisuudessa vaimokseen :)

[/quote]

Ainahan voi kysyä tulevilta appivanhemmilta asiasta, jos se vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 14:48"]Oletteko te kaikki luovuttajat olleet selibaatissa koko prosessin ajan? Eikö ketään kauhistuta jos siitä munasolusta tulisikin lapsi ja se lapsi olisikin vaikka tosi onneton? [/quote] Itsekin mietin tuota, vähän sama ongelma kuin adoptioissa. Sillä lapsella olisi kuitenkin minun geenini ja myös osittain luonteeni plus muut ominaisuudet. Entä jos eivät sovi ollenkaan yksiin "vanhempien" kanssa? Itse en voisi ikinä luovuttaa. Tuntuu, että monet ottavat asian liian kevyesti. Etenkään lapseton ei välttämättä ymmärrä, kuinka vakavasta asiasta on kuitenkin kyse. Uuden ihmisen elämästä.

[/quote]

Avasit tuota kysymystäni hyvin! Minulla on 2 pientä lasta ja näillä näkymin ei ole enempää tulossa. Olen kuitenkin nuori ja vaihdevuosiin on pitkä aika. Tuntuu ikävältä että munasolujani menee koko ajan, joka kuukausi hukkaan, kun tietää että jotkut toiset olisivat niin kiitollisia niistä.

Mutta en halua luovuttaa. Se minun munasolustani syntynyt lapsi olisi kuitenkin puoliksi minun geeneistäni. Mitä jos siitä tulisi vaikka samanlainen herkkä poika kuin jo olemassa oleva poikani on? Ymmärrettäisiinkö häntä? 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 14:46"]Ihmiset tekee mieluummin johtopäätöksiä yhden tutun tutun kokemuksen kuin tutkimusten perusteella...
[/quote]

Tuo on vain yksi tutkimus, eipä siihenkään kannata kauheasti tuijottaa. Harmi, ettei Suomessa ole aihetta tutkittu. Aika pitkään kesti kuitenkin noilla amerikkalaisilla raskaaksi tulo.

Ei ole silti mitenkään turhaa neuvoa luovuttamista harkitsevia miettimään tarkkaan. Ja mielummin luovuttamaan vasta lastenteon jälkeen, ettei tule itselle mahdollisia turhia ongelmia hoidoista. Eri asia tietysti, jos aikoo pysyä vapaaehtoisesti lapsettomana, silloinhan sillä ei ole niin väliä, mikäli hedelmällisyys kärsii.

Tietysti kannattaa miettiä pitkään luovuttaako vaiko eikö, sehän on selvää. Mutta ei sitä pohdintaa kannata perustaa mututiedoille vaan etsiä tutkimustietoa. Jos tuntuu paremmalta luovuttaa vasta kun on oma lapsiluku täynnä niin, se on varmasti paras ratkaisu.
Tahtoisin silti jotain tutkimustietoa tuon "hedelmällisyys kärsii" väitteen tueksi, kun tarjolla oleva tieto osoittaa muuta. Ei pidä turhaan pelotella ihmisiä.

Minä tunnen kaksi naista, jotka ovat saaneet lapsen luovutetulla munasolulla. Ihanat, rakastavat perheet, enempää ei voisi lapsesta olla onnellinen ja iloinen kuin nämä naiset ovat.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:07"]Tietysti kannattaa miettiä pitkään luovuttaako vaiko eikö, sehän on selvää. Mutta ei sitä pohdintaa kannata perustaa mututiedoille vaan etsiä tutkimustietoa. Jos tuntuu paremmalta luovuttaa vasta kun on oma lapsiluku täynnä niin, se on varmasti paras ratkaisu.
Tahtoisin silti jotain tutkimustietoa tuon "hedelmällisyys kärsii" väitteen tueksi, kun tarjolla oleva tieto osoittaa muuta. Ei pidä turhaan pelotella ihmisiä.
[/quote]

Sitä kun ei nähtävästi ole paljoakaan tutkittu. Netistä ei ainakaan tunnu tutkimuksia löytyvän. Onhan tuo kuitenkin suhteellisen uusi asia. Itse luotan kyllä ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin asiasta. Monille on tullut hedelmällisyysongelmia/hedelmättömyyttä, monille taas ei. Itse en ottaisi riskiä, se on kuitenkin jokaisen itse harkittava. Riskit ovat olemassa.

Meillä on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla ja olemme suunnattoman onnellisia heistä ja äärettömän kiitollisia luovuttajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi. Emme tiedä luovuttajaa, joten ei auta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan. Voi miten toivoisin, että hän tietäisi miten ison lahjan antoi meille rohkaistuessaan luovuttamaan munasolujaan.

Meille ne solut antoivat käytännössä neljä uutta elämää: 2 ihanaa lasta ja minulle ja miehelleni taas tarkoituksen ja päämäärän elämälle. Lapsettomuus oli kova pala kun molemmat olemme aina haaveilleet lapsista ja mieltäneet itsemme vanhemmiksi. Elämältä oli suunta hukassa vuosia lapsettomuuskriisin aikaan ja ne vuodet olivat sellaisia ettei niistä muista oikein mitään, onneksi. Vain murheen, suunnattoman toivottomuuden ja ahdistuksen, muttei juuri yksityiskohtia.

Nyt pitkien hoitojaksojen ja lopulta lahjasoluhoitojen jälkeen elämä hymyilee. Lapset ovat pieniä, toinen vasta vauva. Elämme ihan tavallista perhe-elämää, olemme onnellisia ja parisuhdekin on vankalla pohjalla kaikkien koettelemusten jälkeen. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja ei mene päivääkään ettei muistaisi olla heistä kiitollisia. Ihanat, rakkaat ja suloiset lapset <3

Sydäntä puristaa kun mietin miten tälläkin hetkellä tuhannet pariskunnat kamppailevat lapsettomuustuskan kanssa ja pelkäävät kuuluvansa siihen prosenttiin, joka ei koskaan pääse siitä tunnelista ulos äitinä ja isänä. Luovuttajiakin on niin vähän, että jonot ovat pitkiä. Voi kun luovuttajiksi rohkaistuisi enemmän ihmisiä. Ymmärrän kyllä ettei se ole henkisesti mikään helppo päätös monelle. Mutta kannustan työstämään ajatusta :) Se on sellaista vapaaehtoistyötä, millä on koko elämän kokoinen tarkoitus ja sillä voit antaa sellaista apua mitä ei millään rahasummalla voi ikinä mitata eikä korvata.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:24"]

Meillä on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla ja olemme suunnattoman onnellisia heistä ja äärettömän kiitollisia luovuttajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi. Emme tiedä luovuttajaa, joten ei auta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan. Voi miten toivoisin, että hän tietäisi miten ison lahjan antoi meille rohkaistuessaan luovuttamaan munasolujaan.

Meille ne solut antoivat käytännössä neljä uutta elämää: 2 ihanaa lasta ja minulle ja miehelleni taas tarkoituksen ja päämäärän elämälle. Lapsettomuus oli kova pala kun molemmat olemme aina haaveilleet lapsista ja mieltäneet itsemme vanhemmiksi. Elämältä oli suunta hukassa vuosia lapsettomuuskriisin aikaan ja ne vuodet olivat sellaisia ettei niistä muista oikein mitään, onneksi. Vain murheen, suunnattoman toivottomuuden ja ahdistuksen, muttei juuri yksityiskohtia.

Nyt pitkien hoitojaksojen ja lopulta lahjasoluhoitojen jälkeen elämä hymyilee. Lapset ovat pieniä, toinen vasta vauva. Elämme ihan tavallista perhe-elämää, olemme onnellisia ja parisuhdekin on vankalla pohjalla kaikkien koettelemusten jälkeen. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja ei mene päivääkään ettei muistaisi olla heistä kiitollisia. Ihanat, rakkaat ja suloiset lapset <3

Sydäntä puristaa kun mietin miten tälläkin hetkellä tuhannet pariskunnat kamppailevat lapsettomuustuskan kanssa ja pelkäävät kuuluvansa siihen prosenttiin, joka ei koskaan pääse siitä tunnelista ulos äitinä ja isänä. Luovuttajiakin on niin vähän, että jonot ovat pitkiä. Voi kun luovuttajiksi rohkaistuisi enemmän ihmisiä. Ymmärrän kyllä ettei se ole henkisesti mikään helppo päätös monelle. Mutta kannustan työstämään ajatusta :) Se on sellaista vapaaehtoistyötä, millä on koko elämän kokoinen tarkoitus ja sillä voit antaa sellaista apua mitä ei millään rahasummalla voi ikinä mitata eikä korvata.

[/quote]

Ihana tarina ja onnea teille! :) Olen pohtinut, että voisin luovuttaa munasolujani. Ikävä kyllä nykyinen laki tekee siitä omalla kohdallani mahdottoman :( Minulle on kynnyskysymys se, että haluaisin olla anonyymi luovuttaja.  Typerä, typerä, typerä laki, jos muutenkin luovuttajista on pulaa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:24"]

Meillä on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla ja olemme suunnattoman onnellisia heistä ja äärettömän kiitollisia luovuttajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi. Emme tiedä luovuttajaa, joten ei auta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan. Voi miten toivoisin, että hän tietäisi miten ison lahjan antoi meille rohkaistuessaan luovuttamaan munasolujaan.

Meille ne solut antoivat käytännössä neljä uutta elämää: 2 ihanaa lasta ja minulle ja miehelleni taas tarkoituksen ja päämäärän elämälle. Lapsettomuus oli kova pala kun molemmat olemme aina haaveilleet lapsista ja mieltäneet itsemme vanhemmiksi. Elämältä oli suunta hukassa vuosia lapsettomuuskriisin aikaan ja ne vuodet olivat sellaisia ettei niistä muista oikein mitään, onneksi. Vain murheen, suunnattoman toivottomuuden ja ahdistuksen, muttei juuri yksityiskohtia.

Nyt pitkien hoitojaksojen ja lopulta lahjasoluhoitojen jälkeen elämä hymyilee. Lapset ovat pieniä, toinen vasta vauva. Elämme ihan tavallista perhe-elämää, olemme onnellisia ja parisuhdekin on vankalla pohjalla kaikkien koettelemusten jälkeen. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja ei mene päivääkään ettei muistaisi olla heistä kiitollisia. Ihanat, rakkaat ja suloiset lapset <3

Sydäntä puristaa kun mietin miten tälläkin hetkellä tuhannet pariskunnat kamppailevat lapsettomuustuskan kanssa ja pelkäävät kuuluvansa siihen prosenttiin, joka ei koskaan pääse siitä tunnelista ulos äitinä ja isänä. Luovuttajiakin on niin vähän, että jonot ovat pitkiä. Voi kun luovuttajiksi rohkaistuisi enemmän ihmisiä. Ymmärrän kyllä ettei se ole henkisesti mikään helppo päätös monelle. Mutta kannustan työstämään ajatusta :) Se on sellaista vapaaehtoistyötä, millä on koko elämän kokoinen tarkoitus ja sillä voit antaa sellaista apua mitä ei millään rahasummalla voi ikinä mitata eikä korvata.

[/quote]

Ihana tarina ja onnea teille! :) Olen pohtinut, että voisin luovuttaa munasolujani. Ikävä kyllä nykyinen laki tekee siitä omalla kohdallani mahdottoman :( Minulle on kynnyskysymys se, että haluaisin olla anonyymi luovuttaja.  Typerä, typerä, typerä laki, jos muutenkin luovuttajista on pulaa.
[/quote]

Paska provo. Miten lapsettomuudesta kärsivä voi edes luovuttaa?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:24"]

Meillä on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla ja olemme suunnattoman onnellisia heistä ja äärettömän kiitollisia luovuttajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi. Emme tiedä luovuttajaa, joten ei auta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan. Voi miten toivoisin, että hän tietäisi miten ison lahjan antoi meille rohkaistuessaan luovuttamaan munasolujaan.

Meille ne solut antoivat käytännössä neljä uutta elämää: 2 ihanaa lasta ja minulle ja miehelleni taas tarkoituksen ja päämäärän elämälle. Lapsettomuus oli kova pala kun molemmat olemme aina haaveilleet lapsista ja mieltäneet itsemme vanhemmiksi. Elämältä oli suunta hukassa vuosia lapsettomuuskriisin aikaan ja ne vuodet olivat sellaisia ettei niistä muista oikein mitään, onneksi. Vain murheen, suunnattoman toivottomuuden ja ahdistuksen, muttei juuri yksityiskohtia.

Nyt pitkien hoitojaksojen ja lopulta lahjasoluhoitojen jälkeen elämä hymyilee. Lapset ovat pieniä, toinen vasta vauva. Elämme ihan tavallista perhe-elämää, olemme onnellisia ja parisuhdekin on vankalla pohjalla kaikkien koettelemusten jälkeen. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja ei mene päivääkään ettei muistaisi olla heistä kiitollisia. Ihanat, rakkaat ja suloiset lapset <3

Sydäntä puristaa kun mietin miten tälläkin hetkellä tuhannet pariskunnat kamppailevat lapsettomuustuskan kanssa ja pelkäävät kuuluvansa siihen prosenttiin, joka ei koskaan pääse siitä tunnelista ulos äitinä ja isänä. Luovuttajiakin on niin vähän, että jonot ovat pitkiä. Voi kun luovuttajiksi rohkaistuisi enemmän ihmisiä. Ymmärrän kyllä ettei se ole henkisesti mikään helppo päätös monelle. Mutta kannustan työstämään ajatusta :) Se on sellaista vapaaehtoistyötä, millä on koko elämän kokoinen tarkoitus ja sillä voit antaa sellaista apua mitä ei millään rahasummalla voi ikinä mitata eikä korvata.

[/quote]

Ihana tarina ja onnea teille! :) Olen pohtinut, että voisin luovuttaa munasolujani. Ikävä kyllä nykyinen laki tekee siitä omalla kohdallani mahdottoman :( Minulle on kynnyskysymys se, että haluaisin olla anonyymi luovuttaja.  Typerä, typerä, typerä laki, jos muutenkin luovuttajista on pulaa.

[/quote]

tätä minäkin ihmettelet että miksi tälläinen laki tuli kun kerran luovuttajista on pulaa!? sehän karsii TODELLA ison osan naisista, mukaan lukien minut.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:24"] Meillä on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla ja olemme suunnattoman onnellisia heistä ja äärettömän kiitollisia luovuttajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi. Emme tiedä luovuttajaa, joten ei auta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan. Voi miten toivoisin, että hän tietäisi miten ison lahjan antoi meille rohkaistuessaan luovuttamaan munasolujaan.   Meille ne solut antoivat käytännössä neljä uutta elämää: 2 ihanaa lasta ja minulle ja miehelleni taas tarkoituksen ja päämäärän elämälle. Lapsettomuus oli kova pala kun molemmat olemme aina haaveilleet lapsista ja mieltäneet itsemme vanhemmiksi. Elämältä oli suunta hukassa vuosia lapsettomuuskriisin aikaan ja ne vuodet olivat sellaisia ettei niistä muista oikein mitään, onneksi. Vain murheen, suunnattoman toivottomuuden ja ahdistuksen, muttei juuri yksityiskohtia.   Nyt pitkien hoitojaksojen ja lopulta lahjasoluhoitojen jälkeen elämä hymyilee. Lapset ovat pieniä, toinen vasta vauva. Elämme ihan tavallista perhe-elämää, olemme onnellisia ja parisuhdekin on vankalla pohjalla kaikkien koettelemusten jälkeen. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja ei mene päivääkään ettei muistaisi olla heistä kiitollisia. Ihanat, rakkaat ja suloiset lapset <3   Sydäntä puristaa kun mietin miten tälläkin hetkellä tuhannet pariskunnat kamppailevat lapsettomuustuskan kanssa ja pelkäävät kuuluvansa siihen prosenttiin, joka ei koskaan pääse siitä tunnelista ulos äitinä ja isänä. Luovuttajiakin on niin vähän, että jonot ovat pitkiä. Voi kun luovuttajiksi rohkaistuisi enemmän ihmisiä. Ymmärrän kyllä ettei se ole henkisesti mikään helppo päätös monelle. Mutta kannustan työstämään ajatusta :) Se on sellaista vapaaehtoistyötä, millä on koko elämän kokoinen tarkoitus ja sillä voit antaa sellaista apua mitä ei millään rahasummalla voi ikinä mitata eikä korvata. [/quote]   Ihana tarina ja onnea teille! :) Olen pohtinut, että voisin luovuttaa munasolujani. Ikävä kyllä nykyinen laki tekee siitä omalla kohdallani mahdottoman :( Minulle on kynnyskysymys se, että haluaisin olla anonyymi luovuttaja.  Typerä, typerä, typerä laki, jos muutenkin luovuttajista on pulaa. [/quote] Paska provo. Miten lapsettomuudesta kärsivä voi edes luovuttaa?

[/quote]

Mitä ihmettä mahdat nyt houria...? En minä ole munasolujani luovuttamassakaan. Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Me olemme saaneet luovuttajalta munasolut ja niiden avulla olemme saaneet 2 lasta. Ovat biologisesti miehen. Päivääkään ei tosiaan mene ettenkö muistaisi olla kiitollinen heistä, mutta oikeastaan koskaan ei tämä biologinen puoli ole mielessä. Minulle he ovat ihan 100% omia lapsia, rakastettuja ja niin kovin toivottuja. Meillä myös on lapset samalta luovuttajalta, eli ovat biologisesti täyssisaruksia.

Eli tällä palstalla on oltava provo jos kertoo, että on onnellinen, lapset rakastettuja ja parisuhde voi hyvin. Selvä.Niin ja jos se nyt jäi epäselväksi, en todellakaan ole ap. Kunhan kerroin meidän tarinan kannustukseksi henkilöille, jotka ovat kahden vaiheilla uskaltavatko luovuttaa. Jos vaikka rohkaistuisivat ja joku toinenkin pariskunta saisi kaipaamansa lapsen.

up

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 19:27"]

Kuusi kertaa olen luovuttanut, viidelle eri vastaanottajalle. Itselleni prosessi oli hyvin helppo, samoin itse keräämisoperaatio. Kysy, vastaan mielelläni. :)

[/quote]

Hienoa! Olisi kyllä useita kysymyksiä, yritän nyt vaan muistella edes muutaman...

-Oletko saanut tietoosi jos munasoluistasi on raskaus vastaanottajalle alkanut? Ilmoittavatko klinikalta vai miten menee?

-Millainen keräystoimenpide oli? Siinähän saa rauhoittavaa mutta tunsitko kipua, olitko melkein unessa tms? Millainen olo jälkeenpäin?

-Kauanko jouduit pistelemään itseäsi, kauanko koko se prosessi kesti, kuinka usein ultra?

-Mites seksin harrastaminen piikittelyn aikaan? Eihän se kuitenkaan pitkä aika ole mutta tuleeko siis joku täyskielto tms?

-Mitä kokeita ja testejä alkuun tehdään? Mitä psykologin juttusilla jutellaan?

Tuossa muutamia...Olisi vielä miljoona kysymystä lisää mutta en muista. :D Tällä pääsen hyvin alkuun, kiitos jos jaksat vastata!! ap

[/quote]

Minäkin olen luovuttanut, voin vastata:

-Olen saanut tiedon, oikeastaan olen kysellyt aina seuraavilla kerroilla, miten on mennyt ja onko muksuja tullut. Eivät soittele siis perään, mutta kysyä saa/ei tarvitse kysellä

-punktio on ollut minulle todella helppo toimenpide, pieni nipistys vaan tuntunut alavatsassa. Ja rauhottavat ovat olleet sen verran tujuja, että ollut lähinnä hassu olo :D Jälkeenpäin lähinnä väsyttänyt (heti punktion jälkeen), muuten ei ole ollut mitään oireita.

-pistokset kestivät sellaisen viikon-pari, sekin vaihtelee vähän munasolujen kasvun mukaan. Ultra oli silloin n. joka kolmas päivä, sekin on vähän vaihdellut. Ensimmäisellä kerralla koko prosessiin (ensimmäisestä viimeiseen kertaan) meni useampi kuukausi, joissakin testeissä meni useampi viikko, että sai tulokset ja sitten tietenkin kierrot pitää mätsätä vastaanottajan kanssa yhteen.

-seksiä voi harrastaa ihan normaalisti, korostivat vain ehkäisyn tärkeyttä, koska monisikiöraskaus (viitoset ei mikään harvinaisuus) olisi vahingon sattuessa erittäin todennäköinen. Itse pidättäydyn sen aikaa.

-ääk, en ihan kaikkia muista, kromosomitesti, infektiotestejä, sp-tautitestejä ja sen sellaista. Psykologin kanssa oikeastaan juteltiin ihan vaan perusjutuista, että tiedostan, mitä munasolujen luovutus on, mitä lakijuttuja siinä on, miten päädyin luovuttamaan ja jotain tuollaista. Yleistä rupattelua (muistaakseni)

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:24"] Meillä on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla ja olemme suunnattoman onnellisia heistä ja äärettömän kiitollisia luovuttajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tulla vanhemmiksi. Emme tiedä luovuttajaa, joten ei auta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia siihen suuntaan. Voi miten toivoisin, että hän tietäisi miten ison lahjan antoi meille rohkaistuessaan luovuttamaan munasolujaan.   Meille ne solut antoivat käytännössä neljä uutta elämää: 2 ihanaa lasta ja minulle ja miehelleni taas tarkoituksen ja päämäärän elämälle. Lapsettomuus oli kova pala kun molemmat olemme aina haaveilleet lapsista ja mieltäneet itsemme vanhemmiksi. Elämältä oli suunta hukassa vuosia lapsettomuuskriisin aikaan ja ne vuodet olivat sellaisia ettei niistä muista oikein mitään, onneksi. Vain murheen, suunnattoman toivottomuuden ja ahdistuksen, muttei juuri yksityiskohtia.   Nyt pitkien hoitojaksojen ja lopulta lahjasoluhoitojen jälkeen elämä hymyilee. Lapset ovat pieniä, toinen vasta vauva. Elämme ihan tavallista perhe-elämää, olemme onnellisia ja parisuhdekin on vankalla pohjalla kaikkien koettelemusten jälkeen. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja ei mene päivääkään ettei muistaisi olla heistä kiitollisia. Ihanat, rakkaat ja suloiset lapset <3   Sydäntä puristaa kun mietin miten tälläkin hetkellä tuhannet pariskunnat kamppailevat lapsettomuustuskan kanssa ja pelkäävät kuuluvansa siihen prosenttiin, joka ei koskaan pääse siitä tunnelista ulos äitinä ja isänä. Luovuttajiakin on niin vähän, että jonot ovat pitkiä. Voi kun luovuttajiksi rohkaistuisi enemmän ihmisiä. Ymmärrän kyllä ettei se ole henkisesti mikään helppo päätös monelle. Mutta kannustan työstämään ajatusta :) Se on sellaista vapaaehtoistyötä, millä on koko elämän kokoinen tarkoitus ja sillä voit antaa sellaista apua mitä ei millään rahasummalla voi ikinä mitata eikä korvata. [/quote]   Ihana tarina ja onnea teille! :) Olen pohtinut, että voisin luovuttaa munasolujani. Ikävä kyllä nykyinen laki tekee siitä omalla kohdallani mahdottoman :( Minulle on kynnyskysymys se, että haluaisin olla anonyymi luovuttaja.  Typerä, typerä, typerä laki, jos muutenkin luovuttajista on pulaa.

[/quote] Paska provo. Miten lapsettomuudesta kärsivä voi edes luovuttaa?

[/quote]

Öh, en ole ap. Ihan normaali nuori 22v nainen. Tietääkseni ainakaan en kärsi lapsettomuudesta... Urpo.

eikö kellään nyt ole kokemuksia oikeesti?