Kukaan ei tullut apuun kun nyrjäytin nilkkani tien sivussa ja kaaduin

Hidasälyisiä ihmisiä jos eivät mitenkään reagoi jos joku kaatuu ihan vieressä. Kansanluonteesta kiinni. Jos joku kaatuu ja useita menee vain ohi niin yleensä siinä välinpitämättömyys tarttuu. Voivat ajatella, että kun nuokaan ei auttaneet niin ei kai sitä tarvitse meidänkään, että eiköhän se siitä itse pärjää. Oma mielipiteeni on, että hidas reagointikyky. Voi olla ihan vain yleistä törppöyttä.

Vai pääsi sinulta tuskainen parahdus.

Muutamia vuosia sitten liukastuin kadulla ja loukkasin jalkani. Rähmälläni ollessani, ohitseni juoksi 8-10 lenkkeilijän porukka. Yksikään ei pysähtynyt kysymään sattuiko minuun.  En ole varma kumpi sattui enemmän, nivesiteet jalassani vai näiden ihmisen välinpitämättömyys tilanteessa.

Mäkin oon kaatunut muutaman kerran, kukaan ei ole auttanut. Toljottaneet vain. Sitä hämmästelin kun ohi meni äiti lapsen kanssa eikä tehnyt muuta kuin toljotti vakavana hetken. Huonoa esimerkkiä lapselle näytetään!

Noista kaatumisista... mä oon kuullut, että osa suomalaisista tuntee häpeää kaatumisistaan, joten ainaskin itse aluksi katson pärjääkö itsekseen nouseminen. Jos sitä apua myös kaipaa niin voisi sitä edes vähän viestittää sitä toisille. Aika kätevästi olen nähnyt toisten nousevan kun olen nähnyt heidän kaatuneen. Voihan se myös olla pelkotilakin, jos joku ei kykene auttamaan. Tietysti olen sitä mieltä, että apua tarvitsevaa täytyy auttaa, mutta jotkut tilanteet saavat epäröimään, että tarvitsevatko he sitä apua.

Onneksi asun USAssa, taalla autetaan aina. Yleensa viela nuoret, rotevat miehet juoksevat ensimmaisina apuun kun mummolta menee jalka alta. Auttavat autoon ja odottavat etta varmasti paasen lahtemaan. I love this country.

Entinen työnantajani sanoi ensiapukurssilla, että sitähän pitää äkkiä kaasuttaa pois onnettomuuspaikalta kun voi saada syytteen siitä jos on väärin auttanut. Ja tuo tyyppi oli joskus kolhinut maasturillaan taksia ja pokkana ajellut paikalta pois, taksikuski oli tosin ajanut tuon karkulaisen perässä ja pako ei ollut onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Itse kaaduin kerran talvella lenkkipolulla, löin leukani niin, että veri valui, lisäksi toiseen jalkaan sattui. Istuin maassa vähän aikaa ja itkin, useampi lenkkeilijä (miehiä ja naisia) viiletti ohi. Kukaan ei pysähtynyt kysymään kävikö pahasti, saatikka että olisi tarjonnut apua. Onneksi pääsin klenkkaamalla kotiin. Itse en pystyisi ohittamaan kysymättä tarvitaanko apua.

Pyysitkö apua? Olisi hyvä myös opetella pyytämään apua ja sanomaan, että on hätä. Minä olen kyllä auttanut pyytämättäkin.

Apua todennäköisemmin saa, jos sitä osaa pyytää. Jotkut myös oikeasti on hyvin kiittämättömiä ja röyhkeitä, kun joku tarjoutuu auttamaan. Kaikki tapaukset eivät näy ulospäin, että pitäisikö auttaa vai ei.

Kaikkita maassa makaavilta ihmisiltä on aina tarpeellista tiedustella vointia. (poislukien konttaus tai ryömimisiässä olevat jotka pyörivät muutenkin lattioilla). Siihen ei tarvites mitään erilisiä viestimistä. Kaikki ei viestimiseen edes kykene, jos on akuutti sairaskohtaus.  Suomalainen voi toki tuntea häpeää kaatuilusta, mutta se ei ole mitään siihen häpeään ja arvottomuuden tunteeseen, joka tulee yksin jätetyksi tulemisesta hätätilanteessa.  Oletko kunnossa? On pieni kysymys auttajalle, mutta sitäkin merkittävämpi autettavalle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkita maassa makaavilta ihmisiltä on aina tarpeellista tiedustella vointia. (poislukien konttaus tai ryömimisiässä olevat jotka pyörivät muutenkin lattioilla). Siihen ei tarvites mitään erilisiä viestimistä. Kaikki ei viestimiseen edes kykene, jos on akuutti sairaskohtaus.  Suomalainen voi toki tuntea häpeää kaatuilusta, mutta se ei ole mitään siihen häpeään ja arvottomuuden tunteeseen, joka tulee yksin jätetyksi tulemisesta hätätilanteessa.  Oletko kunnossa? On pieni kysymys auttajalle, mutta sitäkin merkittävämpi autettavalle.

Jos sitä selvästi näkee, että maassa makaa niin tietysti pitää tiedustella vointia, mutta jos sitä näkee toisten rypiköivän omin päin pystyyn niin epävarmahan siinä on, että kaipaako hän sitä apua.

Mun äiti kaatui muutama vuosi sitten rollaattorin kanssa liukuportaissa taaksepäin. (portaattomat liukuportaat) Hänellä oli avustajakin mukana.

Mutta yllättävää oli, että paikalle nostamaan ryntäsi ulkomaalainen mies. Äitini tarjosi rahaa avusta eikä meinannut millään ottaa vastaan.

Missä päin oikein asutte? Minä olen mennyt useamman kerran kyselemään jonkun vointia ja on minulta myös aina kyselty, kun olen kaatunut. Helsingissä ja Turussa ainakin, en muista missä muualla. Kerran joku antoi jopa autokyydin päivystykseen.