Voiko masentunut olla työkykyinen?

Voi olla ja ei tarkoita.

Voi olla työkykyinen. Itsellä oli keskivaikea masennus ja olin monta vuotta töissä siihen asti, että romahdin täysin ja jäin pitkälle saikulle.

Olin niin masentunut ja väsynyt että saatoin jopa ajaa työpaikan aamulla kun en tajunnut missä olin, työni hoidin silti jotenkin autopilotilla kunnes tuli parempi kausi.

mutu 90 % on masentunut työssä käydessään, olisivat onnellisempia jossain muualla kuin töissä.

Tietysti voi olla. Suurin osa vaikeastikin masentuneista on työkykyisiä ja käyvät työssä. Tietenkään osalla sitten ei pysy homma hanskassa, mutta silloin on sitten jo varmaan lisäksi muitakin ongelmia. Sellainen täysin inaktiiviseksi tekevä masennus on todella harvinainen, jossa työkyky menisi.

Masennus on sairaus. Masentuneena voi toki tehdä mitä vaan mutta kyllä sairaus pitäisi pyrkiä saamaan parempaan vaiheeseen koko ajan.

Totta kai voi. Itse asiassa nykyisin masennuksen takia aika huonosti annetaankaan sairaslomia, kun ajatellaan että paranemisen kannalta on parempi pysyä mahdollisimman hyvin normaalissa elämässä, myös työelämässä, kiinni, eikä jäädä kotiin makaamaan ja murehtimaan olojaan.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:38"]

Totta kai voi. Itse asiassa nykyisin masennuksen takia aika huonosti annetaankaan sairaslomia, kun ajatellaan että paranemisen kannalta on parempi pysyä mahdollisimman hyvin normaalissa elämässä, myös työelämässä, kiinni, eikä jäädä kotiin makaamaan ja murehtimaan olojaan.

[/quote] Eikös masentuneelle, jonka oireilu juontaa kuten sanoitkin elämänsä oloista, olisi parempi muutella niitä elämänsä oloja kuin mättää pillereitä poskeen ja mennä tunnottoman oloisena töihin, jossa ei nähtävästi myöskään viihdy tai työtehtävät ei ole asianomaisen toivetöitä.  Monenkin masentuneen taustalta löytyy jonkinlainen hyväksettömyys omista elämänsä valinnoistaan, joita on elämänsä historian aikana tehnyt, ei olla tyytyväisiä puolisovalintaan tai puolisosta on tullut ajan myötä esiin piirteitä, jotka negatiivisia, ja ei kuitenkaan uskalleta lähteä suhteesta, kun pelätään niin hitosti sitä yksin jäämistä eron jälkeen ja monet myös pelkäisivät jätetyn kumppanin reagointia eroon.  Sama se on työpaikan suhteen, ei uskalleta lähteä, kun ei ehkä uutta paikkaa löytyisikään enää koskaan, ja tottahan se on jos on joskus sellaisen mukavan suojatyöpaikan saanutkin  suhteiden siivittämänä, niin eihän siitä nyt raaski lähteä, vaikka työkavereista puolet olisivat täysiä mulkkuja ja ilkeitä. Pomokin voi olla salaa kelju alaiselleen, ei anna työtehtäviä riittävästi tai sitten hiostaa alaistaan ihan tuplasti.  Pää pillerihumussa sitten väkisin käydään siellä töissä, kun ei kotioloissakaan asiat ole hyvin, jossa saattaa olla täydellinen narskukumppani, joka pomottaa myös ja pitää töissä käyvää puolisoaan täydellisenä piikanaan.

Minulla keskivaikea masennus ja olen työkykyinen. Aiemmin oli työssä, joka oli minulle liian kuormittavaa. Väsyin ja paloin loppuun kolmessa kuukaudessa. Siitä seurasi puolentoista kuukauden sairausloma ja toipuminen kesti kaikkiaan n. 3-4 kk. Nyt olen toisessa työssä, jossa jaksan paremmin. Väsyn kyllä todella helposti ja luulen, että muilla samanlaisessa työssä olevilla ei ole ihan näin rankkaa. Olen kuitenkin iloinen, että minulla on työ ja jaksan siellä käydä!

Voi olla töissä, mutta keskittyminen on huonoa ja kaikki tuntuu vaikeammalta kuin on.

t. masentunut asiantuntija, työssä

Ei varmaan jos masentuneelta itseltä kysytään, vaikka kummasti näitä samoja henkilöjä tuntuu viikonloppuisin biletys ja viina kuitenkin kiinnostavan ...

Näennäisesti masentunut voi olla työkykyinen, jopa niin hyvin ettei kukaan edes huomaa tämän olevan masentunut. Ellei näe mitä masentunut tekee työajan ulkopuolella.

Sekä ja että. Kaikki riippuu kaikesta.

Mä olen vaikeasti masentunut ja työ"kykyinen".. Lääkärit yrittää patistaa saikulle ennenkuin tapan itseni

Voi olla. Ja on huomioitava että pitkään syrjäytyneenä oleminen nimenomaan tuottaa masennusta tai ainakin pitää sitä yllä.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:47"]

Ei varmaan jos masentuneelta itseltä kysytään, vaikka kummasti näitä samoja henkilöjä tuntuu viikonloppuisin biletys ja viina kuitenkin kiinnostavan ...

[/quote]En tiedä bieltyksestä ja viinasta mutta masentuneella on oikeus tehdä asioita jotka tuovat iloa elämään, ei tarvitse linnoittautua neljän seinän sisälle erakoitumaan. masentunut voi nauraa ja vaikuttaa iloiselta, vakavastikin masentuntu, ei se aina tarkoita että habituksesta ja käytöksestä kuka tahansa näkee masentuneisuuden ja sen asteen.

Hyvin paljon masentunutta voi näytellä ulkopuolisille, ja voi olla täysin työkykyinen. Niin minäkin olen niin samperin masentunut niille tahoille, joille se on tarpeenkin näyttää olevansa masis, mutta nautin syrjäytymisestäni, ja onhan mulla siihen fyysiset sairauteni syynä, mutta onneksi sen verran vähän haittaavia, että teen hommia täysillä ja enemmänkin kuin joku voisi kuvitella, nautin, että saan olla itse itseni pomo, ja kukaan ei ole takanani pomottamassa.  Ennen kaikkea olen vapaa tekemään mitä milloinkin lystittää.

Lähdenkin tästä rakkaan liikuntaharrastukseni pariin, ja näen siellä näitä ikuisia valivali-valittajia, kun kaikki mättää, on paska duuni, ja kotona jouto-ukko venttailemassa palveluksiaan. Täytyy vaan muistaa vetää masis-maski päälle, ettei habituksestani saisi vaan vääränlaista kuvaa, että mulla mukamas menisi hyvin, erittäin hyvin:D

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 13:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:47"]

Ei varmaan jos masentuneelta itseltä kysytään, vaikka kummasti näitä samoja henkilöjä tuntuu viikonloppuisin biletys ja viina kuitenkin kiinnostavan ...

[/quote]En tiedä bieltyksestä ja viinasta mutta masentuneella on oikeus tehdä asioita jotka tuovat iloa elämään, ei tarvitse linnoittautua neljän seinän sisälle erakoitumaan. masentunut voi nauraa ja vaikuttaa iloiselta, vakavastikin masentuntu, ei se aina tarkoita että habituksesta ja käytöksestä kuka tahansa näkee masentuneisuuden ja sen asteen.

[/quote] Outoa just onkin, koska itsekin tiedän ja tunnen tietyn asteisen masennusdiagnoosin saaneita, ja he juurikin näyttävät ulkoisesti nauravaisilta ja hymyileviltä, vaikka sitten kuitenkin he kertovat olevansa täysin toimintakyvyttömiä kotonaan, eivät saa aikaiseksi mitään kodinhoitoon liittyviä normihommia, on siivoamattomuutta, ja sen kyllä näkeekin yhdellä silmäyksellä, kun olen vieraillut masentuneen ihmisen kotioloissa.  Kuitenkin tälläinen ihminen saattaa keskittyä täysillä omaan ulkonäköönsä pukeutumiseen viimeisen päälle ja tukkaa käydään laitattamassa neuroottisen usein kampaajalla, ja ylimeikkaus kuuluu tälläisen ihmisen käyttäytymiseen myös.  Lyhyesti sanottuna tietynlaisesti masentunut ihminen hyörii vain ja ainoastaan oman egonsa ympärillä, kaikki muut ihmiset ovat edellä mainitsemani ihmisen ympärillä vain hyötytarkoitukseen, eikä edellisen kaltaisella ihmistyypillä olekkaan aitoja ja kunnollisia ystävyyssuhteita.

Riippuu minusta ihan henkilöstä ja masennusasteesta. Tietysti masennuksen syyt ja mahdolliset muut mielenterveydelliset sairaudet (esim. Syömishäiriöt tms.) vaikuttavat työkykyyn. Itse olen keskivaikeasti masentunut nuori nainen jolla on todettu myös bulimareksian oireita. Diagnoosia ei viimisen osalta ole vielä täysin tehty. Käyn normaalisti töissä ja hoidan hommani hyvin. Työkaverini kehuvat minua hyväksi työntekijäksi ja se minä myös olen. Töihin mennessä tulee vaan vedettyä sellainen "survivor vaihde" päälle eikä kukaan voisi uskoa että minulla on "ongelmia". Pitää vaan päättää jatkaa elämäänsä masennuksesta huolimatta. Huvittaako minua mennä joka päivä töihin? No ei todellakaan. Joskus tekisi vain mieli itkeä ja jäädä kotiin mutta silti riuhdon itseni töihin. Tuntuu että on hyvä syy nousta uuteen päivään joka aamu. Tietysti vakavammin masentuneet/työuupuneet voivat kokea tämän asian eri tavalla kuin minä ja se on ihan ok. Joka päivä jona jaksan hoitaa työni ja tavalliset kodin askareet ovat minulle voitto. Minun kohdallani on ongelmana se että unohdan levätä ja täytän elämäni tyhjiön ja estän masentuneet ajatukset työllä. Välillä on ok vain olla ja antaa sen itkun tulla. Sille ei vaan saa alistua. Pahoittelen kappalejaon puuttuvuutta. Kännykällä räplääminen on tuskaisen hankalaa.
Mutta tosiaan. Riippuu ihan henkilöstä. Itse yritän töissä pysyä koska en usko parantuvani kotona jossa vain murehdin ja märehdin asioita.

N.22

Ainiin. Vielä edelliseen lisätäkseni: olisin saanut pitkän sairasloman jos olisin halunnut. Lääkäri ja psykiatri sitä tyrkyttivät mutta totesin että on parempi olla töissä etten syrjäydy kokonaan. On jo muutenkin hankalaa repiä itsensä kotoa pois niin tuo vain vaikeuttaisi asioita. Tai näin minä sen koen.
N 22