Kuinkahan paljon on lapsia, jotka eivät koskaan pääse minnekään?

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 10:20"]Eipä oikeastaan menty lapsena paljoa mihinkään.. Pakko nyt kuitenkin vähän ihmetellä ap:n oletusta surullisesta lapsuudesta tuon pohjalta. On ihan hienoa, jos lasten kanssa on mahdollisuus "mennnä jonnekkin", mutta ei se maailmaa kaada jos niin ei ole, jos lapsella on muut puitteet kohdallaan. Oman kokemukseni pohjalta olisi toki ollut hienoa käydä jossakin, mutta se mikä tuntui oikeasti pahalta oli koulun ja muiden lasten suhtautuminen meihin vähävaraisten perheiden lapsiin. Kun muut lapset lähtivät koulun kanssa laskettelemaan tai jollekkin kalliimmalle omakustanteiselle luokkaretkelle, ne jotka eivät päässeet "palkittiin" joillakin kuivilla lisäopetustunneilla koululla. Muiden lasten vanhemmat myös voivottelivat ja kitisivät meille lapsille, että eivätkö vanhempamme nyt voisi maksaa summaa x, ei se niin paljoa ole, jotta pääsemme mukaan paikkaan x. Voivottelijoilla oli usein melko epärealistinen kuva siitä, mikä kenenkin maksukyky on, osalle se oli helpoisti satasia. Samaa näkee vieläkin. Esim. Monissa "kaikille lapsille avoimissa harrastuksissa" on laskettu, että jokaisella vanhemmalla on varaa maksaa jokaisen lapsensa harrastus/viihdekuluja 50€ kuussa, valitettavasti näin ei kyllä kaikilla ole varsinkaan jos lapsia on useampia. Mutta joo, eivät lapset välttämättä vaadi konsertteja ja elokuvia, ei ainakaan mikäli ympäristökin suhtautuu asiaan luontevasti, eikä pahimmillaan rankaisevasti.
[/quote] * muiden lasten VANHEMPIEN suhtautuminen siis.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:32"]

Haluaisin että omat lapseni oppisivat sen, että hauskaa voi olla ilman hulppeita (ja ylihinnoiteltuja) huvipuistoja. Retkestä lähirannalle voi saada tosi kivan ja minusta on tärkeää että lapsi oppii itsekin luomaan sitä tekemistä, eli käyttämään mielikuvitusta eikä niin, että koko ajan on jotain viihdykettä (tai ärsykettä) tarjolla. Toisaalta on myös kiva mennä hieman enemmän kuin itse lapsena. Viime kesänä kävimme Muumimaailmassa ja olihan se aikamoinen elämys minullekin, lapsista puhumattakaan :D

[/quote]

Ei nämä minusta sulje toisiaan pois, enkä usko että sekään on ihan normi että jatkuvasti mennään tapahtumasta ja huvipuistosta ja kylpylästä toiseen. Asuinpaikkakuntakin totta kai ratkaisee. Meillä on täällä nyt parhaillaan tivoli kaupungissa, mutta lähin kylpylä tai huvipuisto on 60km:n päässä. Merenrantaan ja on 100km mutta järviä riittää, ja uimahalleja. 

Mutta että vanhemmat päättää, että ei koskaan. Ei elokuvateatteria, ei teatteria, ei Linnanmäkeä (siellä on ilmaislaitteetkin huom), ei merenrantaa ... se on minusta jo surullista, ja yhden tällaisen perheen tiedänkin. Ap

[/quote]

Ei sulje ei. Jokin kultainen keskitie. Toisaalta tiedän myös perheitä joissa tuntuu että sitä virikettä on koko ajan. Televisiot, tietokonepelit jne. Heti on tylsää jos ei jokin noista ole nenän alla. Ehkä tätä haluan itse välttää. Se tekeminen tulisi jostain muusta ja mielikuvitusta ruokittaisiin. Kyllä minustakin huvi/seikkailupuistot kuuluvat lapsuuteen vaikka minusta tulikin normaali ilman niitä. Me käymme säännöllisin väliajoin ja se on sellainen spesiaali juttu. Matkustella haluaisin lasten kanssa, näyttää eri kulttuureita ja miten ihmiset muualla elävät. Se on minusta rikkaus.