Lue keskustelun säännöt.
Kuinkahan paljon on lapsia, jotka eivät koskaan pääse minnekään?
13.04.2015 |
Mietin tuossa viikonloppuna, että mitenköhän paljon Suomessa on lapsia, joita vanhemmat ei koskaan vie minnekään (syystä tai toisesta)? Esim. lapsia jotka eivät pääse uimahalliin tai kylpylään, tivoliin tai huvipuistoon, kotieläinpuistoon tai eläintarhaan, elokuviin tai näytelmäteatteriin, konsertteihin ... mitä näitä nyt kaikkia onkaan.
Enkä tarkoita, että kaikkiin pitäisi lapset viedä, mutta että edes jonnekin? Sen ymmärrän, että ulkomaanmatkailu on toisille liian kallista eikä edes risteilyt tule kyseeseen. Sekin on ymmärrettävää, ettei Rovaniemeltä niin vain lähdetä Helsinkiin Linnanmäelle, mutta Rovaniemelläkin varmasti on uimahalli ja elokuvateatteri ja lastentapahtumia.
Tarvitseeko lapset teidän mielestänne tällaisia elämyksiä?
Kommentit (42)
Suurin piirtein yhtä paljon kuin on vanhempia, jotka makaavat päivät pitkät kotona ja mässyttävät muiden verorahoilla ostettua kebabbia ja pitsaa. Parempikin ettei näiden lapset pääse "ylellisyyksiin", mistä muutkin joutuvat aika kovan hinnan maksamaan ja itkä ovat kaikille extraa arjen keskellä. Muuten oppivat, ettei löysäilystä ja perseilystä edes seuraa mitään kun muut kuitenkin kustantaa kaiken. Jospa edes yksi kymmenestä näistä lapsista havahtuisi ja katkaisisi elämänkoulun, köyhyyden ja typeryyden kierteen ja päättäisi ettei halua omille lapsilleen samanlaista lapsuutta, kouluttautuisi ja sivistäisi itseään. Toiveajattelua, ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei viety lapsena minnekään. Ei ollut kotimaanmatkailua ulkomaista puhumattakaan. Ei ollut edes kesämökkiä. Olen syntynyt 1990l alussa, eli vAikka lamaa eelettiin niin ei mitään pula-aikaa kuitenkaan.
Onhan noita varmasti nykypäivänäkin.
Omassa lapsuudessani en koskaan, kertaakaan käynyt ravintolassa syömässä. "Opettelin" miten ravintolassa käydään vasta aikuisena. Mieluummin olisin opetellut sujuvaksi ravintola-asiakkaaksi pienestä pitäen. :)
Huvipuistoissa ei käyty myöskään. Elokuvissa kävin ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana viikkorahoistani säästämilläni rahoilla. Konsertit ja teatterin koin myös vasta aikuisiällä.
Omille lapsilleni haluan tarjota taidetta, kulttuuria ja elämyksiä kun minulla on siihen mahdollisuus.
Itse olin ala-asteella 90 luvun lopussa. Perheen rahatilanteen vuoksi ei päästy yhtään minnekään. Markkinat olivat vuoden kohokohta ja koulun retkiä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Muut kersat kävi uimassa ja huvipuistossa, mutta minä vietin kesät aina kotona. Tietysti ei sitä paljon lapsena edes ajatellut että miksei päästä minnekään, koska siihen oli jo tottunut. Yläasteella alkoi pikku hiljaa ärsyttämään kun muut kaverit olivat koko ajan menossa ja ite piti aina keksiä joku vale että miksei voi tulla mukaan elokuviin. Kyllähän muutkin huomasivat sen etten ollut mukana bileissä ja muissa jutuissa ja tietty minut leimattiin uskovaiseksi. Menetin yhden hyvän ystävänkin sen vuoksi etten päässyt hänen syntymäpäivilleen koska ei ollut varaa ostaa lahjaa. Tietysti jutuista jäi aina ulkopuolelle ja se tuntui pahalta kun ei voinut kertoa kavereille totuutta miksen päässyt juhliin ja muihin rientoihin. Mutta häpesin totuutta ja mietin mitä ystävät sanoisivat kun yksikin kertoi että sai vanhemmiltaan 50 euroa joka päivä! Olen hieman katkera kun en saanut elää normaalia nuoruutta ja käydä edes jossain mutta kai sitä pitää olla kiitollinen että on terve ja normaali :-D
1980 luvulla oli ihan tavallista, ainakin meillä päin. Vanhemmat kuvittelee, että nykyajan lapsille pitää olla arkikin yhtä sirkushuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 11:36"]
1980 luvulla oli ihan tavallista, ainakin meillä päin. Vanhemmat kuvittelee, että nykyajan lapsille pitää olla arkikin yhtä sirkushuvia.
[/quote]
Onko talvella uimassa käyminen kunnan uimahallissa sinusta sirkushuvia? Tai kerran vuodessa elokuvissa? Ei tarvitse vääntää tätä tuollaiseksi 80-luvulla ei kukaan tehnyt mitään - shaibaksi. Nyt eletään vuotta 2015.
Me ei päästy lapsena minnekään. Asuttiin metsän keskellä, lähellä ei naapureita ja sieltä ei päässyt omatoimisesti minnekään, eikä meitä kuskattu mihinkään. Vieraita ei käynyt, eikä mekään käyty missään tai ehkä todella harvoin päästiin sukulaisiin. Ainut elämänsisältö oli koulu ja sielläkin minua kiusattiin. Ihan pienenä ei paljon haitannut, ettei päässyt minnekään, riitti että leikki veljen kanssa, mutta etenkin murrosikäsenä ärsytti kun ei koskaan mihinkään päässyt. Velikin muutti pois, joten jäin yksin. Teininä olin yksinäinen, ahdistunut ja masentunut, kun joutu koko ajan kotona olemaan, eikä ollut mitään tekemistä. Ei ollut edes nettiä silloin. Toki luin kirjoja ja mulla oli lemmikkejä, mutta kyllä sitä kaipasi ihmisten seuraa. Kodin ulkopuolisia harrastuksia meillä ei tietenkään ollut, eikä tehty ikinä mitään yhdessä perheen kanssa tyyliin käyty rannalla tms. En oppinut edes uimaan. Äiti oli epäsosiaalinen, eikä siis tykännyt, että me lapsetkaan oltaisiin ihmisten kanssa tekemisissä. Isä taas oli paljon töissä ja myöhemmin muutti sitten meistä erilleen.
Nykyään alkaa ahdistamaan, jos joutuu kotona olemaan pitkään tekemättä mitään. Siksi järkkään aina lomat täyteen reissuja ja muita aktiviteetteja. Asutaan alueella missä on muitakin ihmisiä lähellä ja omille lapsille kavereita. Lapset pääsevät sitten teininä omatoimisesti liikkumaan, eikä tarvitse kotona jumittaa. Hyvät sosiaaliset taidot ovat elämän yksi tärkeimmistä asioista ja niitä minulla ei ole kiitos vanhempien. En halua, että lapseni joutuvat elämään samanlaisessa eristyksessä kuin mitä minä jouduin.
Ja siis tosiaan en kaivannut mitään huvipuistoja, sirkuksia, eläintarhoja tms. toimintoja vaan ihan vain jotain muuta kuin ainaista kotona olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:03"]
En usko että tuollaisia lapsia on nykypäivän suomessa.t.ammattivalittaja
[/quote]
Minä tutustuin kerran ihmiseen, joka työskenteli opettajana koulussa Pääkaupunkiseudulla. Hän sanoi, että siellä on monia sellaisia 12-13-vuotiaita lapsia, jotka eivät ole koskaan käyneet Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ainakaan Suomessa.
Toki he ovat voineet hyvin käydä sielläkin esim. ap:n mainitsemissa huvipuistoissa ja uimahalleissa, mutta kuitenkin mainitsen nyt tämän.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:03"]
En usko että tuollaisia lapsia on nykypäivän suomessa.t.ammattivalittaja
[/quote]
Tämmöiset kommentit on niin turhia. Mun mies on tällainen ei-koskaan-missään-käynyt-lapsi. Hän on nyt 24-vuotias mies ja muutama vuosi sitten hän kävi ensimmäistä kertaa uimassa ja ravintolassa (ei ollut käynyt edes hesessä, kahvilassa, huoltoasemalla yms.). Kylpylässä hän ei ole vielä käynyt kertaakaan mutta sinne olemme itseasiassa menossa lähiaikoina. Mies ei osaa uida, mutta opettelee. Helsingissä hän on käynyt kerran, kun lentokone lensi Helsinkiin ja jatkoimme siitä matkaa eteenpäin sukulaisvierailulle. Se oli samalla hänen ensimmäinen kerta lentokoneessa. Elokuvissakaan hän ei käynyt koskaan.
Olemme olleet ystäviä 10 vuotta (tasan!) ja aloimme seurustella noin neljä vuotta sitten, meillä on 1-vuotias lapsi. Tutustuimme silloin 10 vuotta sitten netissä. Mies asunut lapsuutensa aikalailla metsän keskellä, busseja ei kulje ja lapsia oli niin monta ettei vanhemmilla ollut aikaa eikä varmaan jaksamistakaan alkaa kuskata lapsia mihinkään. Kesäleirillä mies tosin kävi. Mitään synttärilahjoja lapsille ei koskaan kuulemma annettu koska rahaa ei ollut. Nykyään perheen nuorin lapsi (n. 15v.) saa karkkipussin synttärilahjaksi, hän on käynyt ravintolassa koska otimme nuorimman veljen mukaamme.
Hän kuulemma olisi halunnut käydä ravintolassa yms. aikuisiällä ja siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta kynnys mennä oli iso koska hän ei tiennyt miten siellä pitäisi olla tai miten uimahallissa ollaan. Kun yhdessä mentiin, oli varmaan helpompaa mennä.
Kyllä semmoisia lapsia ihan varmasti edelleenkin on, jotka eivät mihinkään pääse, ja viettävät aikaansa kotona paskalla tietokoneella. Toivottavasti edes aikuisina saisivat uusia kokemuksia! Minusta on ollut kiva käydä miehen kanssa hänelle uusissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun isän siskon perheessä oli viisi lasta ja hyvin erilainen elämäntapa kuin meillä sen lisäksi että olivat maatilallisia, meidän perhe taas suht kaupunkilainen, 2 lasta, isä ja äitipuoli. Kävimme aika paljon reissuilla ja varsinkin mökillä, yhteen vaiheeseen asuntovaunuiltiin, on käyty eläinpuistot ja teatterit, matkustin myös yksin jo varsin pienenä sukulaisille ja kävin elokuvissa, ulkomailla käyty jo useammankin kerran. Serkkuni ei juuri käynyt missään vaan auttelivat töissä kesäisin, ei ollut rahaa eikä aikaa, rahankäyttö ja huvitukset olivat siis hyvin erilaisia perheissämme. Vietin tosin kesäisin paljon aikaa myös serkkujeni luona. Muistan kun ihmettelin miten 18-vuotias serkkuni ei ollut ikinä ollut junassa tai bussissa, muutenkin meillä on vieläkin eroja käsityksissä kalliista ja halvasta ja hyvästä ajanvietteestä. Serkkuni toisaalta ehkä koki jäävänsä paitsi asioista ja tuntui pahalta kertoa omista kokemuksista kun toisella ei ollut niihin mahdollisuutta, varmaan hän olis silti ihan tyytyväinen vaikka joskus valittelikin tylsyyttään ja ihmetteli mitä kaikkea olen tehnyt. Nyt vanhempana on sitten omaa aikaa ja rahaa mutta opiskelijana sitä ei kuitenkaan ole kovin paljon, häneen verrattuna matkustelen enemmän ja yksin. Eniten käyn elokuvissa ja junalla sukulaisten ja kaverien luona, viimeksi olin ulkomailla vuosi sitten.
Asuin jossain vaiheessa kaupungin vuokra-asunnoissa ja siellä oli lapsia, jotka olivat koko päivän kotona/ pihalla. Välillä mietin, että olisiko vanhemmille hirveesti vaivaa viedä lapsensa jonnekin sieltä, vaikka rannalle, kun se ei maksa muuta kuin vaivan. Loppukesästä alkoivat sitten lapset tapella keskenään, kun ei ollut mitään tekemistä, onneksi tuli elokuu ja koulut alkoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan paljon on lapsia, jotka eivät ole koskaan maistaneet kiireetöntä, ohjelmoimatonta koko perheen yhteistä elämää?
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:03"]
En usko että tuollaisia lapsia on nykypäivän suomessa.t.ammattivalittaja
[/quote]
Minä tutustuin kerran ihmiseen, joka työskenteli opettajana koulussa Pääkaupunkiseudulla. Hän sanoi, että siellä on monia sellaisia 12-13-vuotiaita lapsia, jotka eivät ole koskaan käyneet Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ainakaan Suomessa.
Toki he ovat voineet hyvin käydä sielläkin esim. ap:n mainitsemissa huvipuistoissa ja uimahalleissa, mutta kuitenkin mainitsen nyt tämän.
[/quote]
Olen yhden lapsen yksinhuoltaja pk-seudulta. Sukumme ei ole sukurakasta eikä pidä yhteyttä toisiinsa, pari sukulaista asuu muualla Suomessa, joten lapsi päässyt pariin otteeseen toisaalle.
Suomessa niin kallista, että vien lapseni mielummin ulkomaille, sitten kun on lomaa kun kotimaan reissulle, jossa paskasta ja huonosta saa maksaa liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä on varmaankin monia lapsia, jotka eivät ole koskaan käyneet pk-seudun ulkopuolella Suomessa, ulkomailla toki sitten senkin edestä. Jotkut on voineet käydä Lapissa laskettelemassa. Mutta varmasti myös jossain peräkylissä on lapsia, jotka ei ole ikinä poistuneet siitä omasta kylästä. Jos ei ole tarvetta tai ei halua, vanhemmat siis. Tai ei voi, jos on vaikka köyhä lestadiolaisperhe. Kun olin lapsi 90-luvulla, ei ollut mitenkään tavatonta, että joku lapsi ei koskaan ollut käynyt ulkomailla, kesät oltiin mökillä tai mummolassa. Joka luokalla oli heitä. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, kuinka paljon sellaisia lapsia nykyään on, jotka eivät koskaan käy missään.
En usko että tuollaisia lapsia on nykypäivän suomessa.t.ammattivalittaja
Minä olin lapsi joka ei koskaan päässyt minnekään. Samoin kuin suurin osa sisaruksistani mutta sellainen realiteetti pitää hyväksyä kun vanhemmat jostain syystä tekevät reilusti enemmän lapsia kuin mihin on varaa. (Emme kuitenkaan ole VL-perhe)
.
Ei niitä aktiviteetteja tai reissuja varsinaisesti osaa kaivata. (Miten kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollut?) mutta kuitenkin ongelmaksi muodostui joka syksyinen "mitä teit kesälomalla"-raportti koulussa. Miten kirjoitat tyhjästä.
En kyllä ole kuullut tollasesta, mutta meillä ei ole edes joka kk varaa tehdä noita asioita. Ei juoda, ei polteta tupakkaa, mutta ollaan pienituloisia ja autoin menee paljon rahaa.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 09:05"]
Minä olin lapsi joka ei koskaan päässyt minnekään. Samoin kuin suurin osa sisaruksistani mutta sellainen realiteetti pitää hyväksyä kun vanhemmat jostain syystä tekevät reilusti enemmän lapsia kuin mihin on varaa. (Emme kuitenkaan ole VL-perhe) . Ei niitä aktiviteetteja tai reissuja varsinaisesti osaa kaivata. (Miten kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollut?) mutta kuitenkin ongelmaksi muodostui joka syksyinen "mitä teit kesälomalla"-raportti koulussa. Miten kirjoitat tyhjästä.
[/quote]
Tuolla lailla meilläkin oli mutta elin lapsuuteni jo 80-luvulla ja luulen että siitä on menty eteenpäin että lapset nykyään edes johonkin pääsevät.t.ammattivalittaja
En ole koskaan käynyt lasten kanssa uimahallissa enkä kylpylässä. Järven ja meren rannalla kylläkin. En ole ksokaan käynyt lasten kanssa tivolissa, Linnanmäellä on käyty pari kertaa. Kotieläinpuistoissa ja eläintarhoissa ei olla käyty koskaan (vastustan villieläinten pitämistä vankina ja kotieläimet ei kiinnosta). Elokuvissa, teatterissa ja konserteissa ei olla käyty koskaan. Elokuvissa ja konserteissa on liian kova meteli ja teattereissa ei vaan ole tullut käytyä. Ulkomaille matkustamme joka vuosi.
Omat vanhempani halusivat aina olla vaan kotona enkä minäkään koulun jälkeen saanut mennä minnekään vaan täytyi olla kotona. 15-vuotiaana kävin ekan kerran hesessä, sekin jollain koulun reissulla (tämäkin tapahtui 2008) ja kaikki olivat ihmeissään kun kuulivat tästä (minua kiusattiinkin asiasta). Autossa, junassa ja laivalla olin ensikertaa koulun mukana.
.
Vanhenpani vastustivat kaikkia luokkaretkiäni ja halusivat kieltää minulta ne koska olivat turhia.