Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelin miksi n aina syyttää mua siitä, että syytän muita ihmisiä vaikeuksistani tai vastoinkäymisistä. Kun mä olen luonteeltani vastuunkantaja. Se, joka talkoissa siimeisenä lopettaa hommat. Joka menee nukkumaan sitten, kun kaikki on valmista seuraavaa päivää varten. Enkä omasta mielestäni syytellyt muita. Toki pyysin hänen apuaan asioissa (kotihommissa), mutta hän sitä hyvin harvoin antoi. Vältin nalkutusta, mutta menihän siinä sitten pidempi aika.
Nyt ymmärrän, että hän itse syytti kaikkia muita elämänsä hankaluuksista, siksi väitti minun niin tekevän.
Ihan sama juttu oli itselläkin. Ihmettelin aina exän syytöksiä, kun en tunnistanut niistä ollenkaan omaa käytöstäni, vaan päinvastoin hän toimi itse juuri sillä tavalla, mistä minua syytti.
Haukkui, syytteli ja nimitteli minua, ja kun yritin puolustautua, sain kuulla miten riidanhaluinen aina olen ja enkö osaa koskaan pitää turpaani kiinni.
Valitti aina kaikesta, mikään tekemäni ei ollut ikinä hyvin ja jatkuvasti tein liian vähän, kun olisi pitänyt tehdä vielä paljon enemmän. "Miksi tuossa seinässä on vielä tuo likatahra, jonka näytin viikko sitten, etkö ole ehtinyt pyyhkiä sitä pois?" - ja sitten hän syytti minua nalkuttamisesta.
Syytti minun nukkuvan kaiket päivät, kun hoidin yksin lapsen ja kodin ja tein vielä osa-aikaisesti töitä nipistäen omista yöunistani (nukuin 4-6 h yössä) - itse hän heittäytyi sohvalle työpäivän jälkeen ja vietti loppuillan siinä vuoroin nukkuen ja vuoroin tv:tä katsellen. Viikonloput oli tätä samaa kellon ympäri.
Jne. jne.
Olen tuo edellisen kirjoittaja. Aloitko koskaan epäillä itseäsi? Että jos ihan oikeasti oletkin laiska, että kanna korteasi kekoom, et osaakaan? Mä nimittäin aloin. Mulle tuli tavaksi lukea vanhoja todistuksia, sekä koulusta että työelämästä. Että näinkin minusta on sanottu. Minulla on rivi kiitettäviä useammasta opinahjosta. Ja toisaalta tämä huutelija oli itse jäänyt luokalle lukiossa, arvosanat olivat vitosesta seiskaan, saanut potkuja töistä. Mun ihan parhaan työtodistukseni hän haukkui, punakynän kanssa veteli rukseja siihen, mikä oli väärin kirjoitettu.
Ja en näistä todistuksista hönelle puhunut tai tuonut esille, mahtaillut. Tarkistinpahan aika ajoin, että olenko ihan tulossa hassuksi. Ja ainakin joskus olin kykenevä jotain suorittamaan hyvin jos nyt sitten vaikutti, että olin huonoimmista huonoin.
Ne syytökset oli niin absurdeja todellisuuteen nähden, että en alkanut epäillä itseäni - tietoisesti, alitajunta on sitten eri asia. Tietoisella tasolla olin hyvin huolissani exästä ja siitä, mikä häntä oikein vaivaa. Olihan hänen käytöksensä ollut aina ongelmallista, mutta lapsen syntymän jälkeen siitä tuli täysin järjenvastaista. Vasta eron jälkeen aloin ymmärtää, mistä kaikessa oikeasti oli kyse.
Toipumisprosessin myötä olen alkanut pikkuhiljaa tulla tietoisemmaksi omasta tiedostamattomasta puolestani, ja sieltä on noussut kaikenlaista, mikä ehkä selittää osaltaan sitä, että pystyin torjumaan tietoisella tasolla exän syytökset. Minulla on syvään juurtunut uskomus omasta arvottomuudestani ja huonoudestani, joka on perua lapsuudestani, ja olen joutunut rakentamaan jo nuorena vahvan suojakuoren sen ympärille selviytyäkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan jos narsisti kokee sinut uhaksi, että hän alkaa kopioida ja matkia sinua? Koittaa pistää paremmaksi. Epäilen yhtä tuttua narsistiksi, joka on pitkän aikaa yrittänyt latistaa minua sanoin ja teoin. Muuttanut tyylinsäkin samanlaiseksi kuin minulla on ja näyttää joka kerta pitkää naamaa nähdessään minut.
Valitettavasti uskon näin. Elämässäni on lähipiirissä ihminen jolla on todella paljon narsistisia piirteitä ja tuo kopioiminen on juuri se mitä hän tekee. Valitettavasti on tunkeutunut elämääni kaikilla tasoilla, ystävät, sukulaiset, naapurit, oma mies ja omat lapset ovat tai ovat olleet myös vaikutuspiirissä :( Esittää hyvää ystävääni vaikka ei todellakaan ole sitä, vaan yrittää hyötyä/on hyötynyt minusta kaikin tavoin. Ja tuota kopioimista on, lähtien juuri siitä että yrittää saada elämäsi, kodin ja kaikista elämäsi ihmisistä lähtien itselleen. Kopioinut myös minun (tai mieheni) asuinpaikan, talon, harrastukset yms. Tässä ei mitään pahaa sinänsä olisi jos olisi vain pelkkää kopioimista ilman että siinä olisi mitään muuta tarkoitusta taustalla, mutta samalla on kirjaimellisesti yrittänyt viedä minulta nämä kaikki asiat elämässäni (on epärehellinen, pelailee ja kilpailee, mustamaalannut yms). Ja esittää tietysti todella hyvää ihmistä. Tässä vain pieni osa valitettavasti :(
Minulla oli elämässäni samantyyppinen ihminen. Jos hankin jotain kivaa, piti hänenkin hankkua juuri samanlainen. Alkuun ajattelin hänen olevan vahvasti narsistinen, mutta törmäsin histrionic personality disorder:n (HPD), jolle en ole löytänyt suomennosta, ja joka selittää paljon kokemuksiani hänen kanssaan.
Linkissä lisätietoa englanniksi. https://my.clevelandclinic.org/health/diseases/9743-histrionic-personal…Kiitos tuosta. Katsoin tuon ja muutama kohta osuu tähän ihmiseen. Suoraan tämä ko. henkilö ei ole sillä tavalla huomionhakuinen vaan päinvastoin ei hae huomion keskipisteenä olemista vaan keskittyy mm ihmisten "arvioimiseen" suuressa joukossa. Kahden kesken kyllä ottaa huomion kokonaan itseensä mm. pitämällä monologeja sekä hakemalla sääliä. Ja esimerkiksi sellainen omaan mieleen vaikuttaminen on normaalia tällä ihmisellä.
Draamailut, loppumattomat monologit ja säälin haku ovat toksisen ihmisen tunnusmerkkejä.
Yksi ihminen tässäkin ketjussa keskustellut sivu kaupalla itsensä kanssa. Sääliä ja huomiota hakee itselleen.
Ja sulle sillä on jotain väliä? Itse olen miettinyt voiko draamailija olla turvallisen kiintymyssuhteen lapselleen mallioppimisen kautta antava vanhempi? Voiko sinusta?
Kyllä on paljonkin väliä jos lähipiirissäni on tällainen ihminen joka tarkoituksella yrittää pilata tai vaikuttaa kaikella tavalla elämääni. Kyllähän tällainen ihminen lopulta on itsensä uhri mutta kyllä jonkinlainen suojeluvaisto pitää jokaisella olla että ulkopuolinen ei pääse vaikuttamaan ihan kaikkeen ilman että itse sitä edes tajuat. Tarkennatko hieman että mitä tarkoitat tuolla turvallisen kiintymyssuhteen lapselleen mallioppimisen kautta antava vanhempi, miten tuolla voi perustella tällaista toimintaa?
Olen eri mutta turvallisen kiintymyssuhteen syntyminen lapselle jonka jompikumpi vanhempi käyttäytyy narsistisella tavalla on todella epätodennäköistä. Lapsi kärsii sellaisen vanhemman vuoksi vielä aikuisenakin. Surullisimmillaan loppuelämänsä. Mutta eihän tuollainen vanhempi siitä piittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Aamen. Minun eksäni on kyennyt pitämään kulisseja yllä hämmästyttävän pitkään uuden kumppaninsa kanssa, jo melkein kolme vuotta, mutta se on ollut tässä tilanteessa välttämätöntä. Hän ei pärjäisi mitenkään ilman tätä uutta kumppania eikä löytäisi helposti uutta vastaavaa, joka täyttäisi kaikki tällä hetkellä tärkeät kriteerit. Mutta koska eromme ei ole vielä loppuunkäsitelty taloudellisessa mielessä, eksä ei ole päässyt sitouttamaan uutta kumppania itseensä siinä määrin, että pystyisi olemaan vapaammin oma itsensä.
Yhteisen lapsen kautta tiedän kuitenkin, että nyt kulissit ovat alkaneet rakoilla enemmän. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin myös, että eksä on mestari selittämään kaiken parhain päin, ja se menee uuteen uhriin täydestä vielä pitkään. Eksä myös muistaa näyttää "hyvää puoltaan" aina tarvittaessa ja osaa ylläpitää illuusiota siitä, että olisi oikeasti tuo ihminen, jota on suhteen alussa esittänyt, mutta nyt on vain vähän vaikeaa ja raskasta syystä X, Y ja Z.
Mutta todellista onnea ei eksän kanssa tule olemaan sen paremmin hänellä itsellään kuin kumppanilla, lapsi parasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sinulle tuo video, katsopa se
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Narsisti kyllästyy helposti ja kaipaa ja tarvitsee draamaa, eikä siinä riitä että toinen on sopuisa ja myötäilevä, koska narsisti saa riidan aikaan ihan yksinkin.
Hän myös valitsee kumppaneita, joilla on niitä ominaisuuksia, joita hän haluaisi itselleen, mutta ajan mittaan juuri nuo ominaisuudet alkavat ärsyttää häntä, koska hänellä itsellään ei ole niitä, ja hän alkaa vähätellä ja nälviä kumppania näistä samoista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Ne on pohjattomia kaivoja. Mikään ihailun määrä ei pysty heitä täyttämään. Piilonarsisti on siitä iljettävä että saattaa pitkään, jopa vuosia, näytellä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Aamen. Minun eksäni on kyennyt pitämään kulisseja yllä hämmästyttävän pitkään uuden kumppaninsa kanssa, jo melkein kolme vuotta, mutta se on ollut tässä tilanteessa välttämätöntä. Hän ei pärjäisi mitenkään ilman tätä uutta kumppania eikä löytäisi helposti uutta vastaavaa, joka täyttäisi kaikki tällä hetkellä tärkeät kriteerit. Mutta koska eromme ei ole vielä loppuunkäsitelty taloudellisessa mielessä, eksä ei ole päässyt sitouttamaan uutta kumppania itseensä siinä määrin, että pystyisi olemaan vapaammin oma itsensä.
Yhteisen lapsen kautta tiedän kuitenkin, että nyt kulissit ovat alkaneet rakoilla enemmän. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin myös, että eksä on mestari selittämään kaiken parhain päin, ja se menee uuteen uhriin täydestä vielä pitkään. Eksä myös muistaa näyttää "hyvää puoltaan" aina tarvittaessa ja osaa ylläpitää illuusiota siitä, että olisi oikeasti tuo ihminen, jota on suhteen alussa esittänyt, mutta nyt on vain vähän vaikeaa ja raskasta syystä X, Y ja Z.
Mutta todellista onnea ei eksän kanssa tule olemaan sen paremmin hänellä itsellään kuin kumppanilla, lapsi parasta puhumattakaan.
Justiinsa. Koska narsistit ei tunne empatiaa, myötätuntoa, kiintymystä ihmisiin, oikeaa rakkautta, heidän on aina oltava numero yksi suhteessa, he eivät osaa keskustella asioista vaan sysäävät kaiken toisen syyksi jne jne lista jatkuu, se on myös mahdotonta, että narsistit pystyvät olemaan aidosti onnellisia jonkun ihmisen kanssa. Heille ihmiset ovat tavaroita joita käytetään. Jollei se toinen osapuoli ole ihan alistettavissa tai jo alistettu, niin että tekee kaiken narsistin puolesta ja kehuu sitä päivät pitkät, narsisti alkaa etsimään uutta. Ja sitten taas uutta. He eivät tajua, että heissä itsessään on se vika, ei muissa. Ja kun he hyppivät suhteesta (ja myös ystävistä) toiseen, samat ongelmat seuraavat mukana, koska se narsisti on se syy. Usein kuuntelin kun narsisti kaverini valitti minulle hän ex tyttöystävistään. Ne KAIKKI kuulemma oli ihan hulluja ja mielipuolia. Ja niitä on ollut monta naista. En viittinyt sanoa hänelle että oisko mahdollista, että sinä olet se merkittävä tekijä, eikä ne naiset. Mitkä ovat mahdollisuudet että tämä mies on ainoastaan tavannut hulluja naisia?? Hah!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sinulle tuo video, katsopa se
Tämä on hyvä video. Pari huomiota. Mun on vaikea uskoa, että hän tekee mitään (esim. iloiset lomakuvat uuden suhteen kanssa) minulle kostaakseen. Olenhan niin vähäpätöinen ja ylenkatsottava. Kostohan tarkoittaisi, että olisin ollut jollain tavalla merkittävä.
Meidän tapauksessa aloitin eroprosessin ennen häntä. Kävin juttelemassa asianajajan kanssa, kun alkoi tuntua, että joko pitää lopettaa eläminen tai hinnalla millä hyvänsä on päästävä pois. Hän ei tiedä, että prosessi alkoi jo pari vuotta aikaisemmin näin. Hän toimitti toki eroanomukset ja muut, lasketutti omalla asianajajalla mulle kuuluvan omaisuuden jne. Mutta Kummi setää lainatakseni, olin tässä vaiheessa jo patjoilla vain odottamassa siirtojaan. Olen miettinyt, että oli tämä minultakin julmaa ja narsistista, mutta vaihtoehdot oli aika vähissä.
Mykkäkoulut olivat aluksi kamalia, mutta kieltämättä jossain vaiheessa helpotti, kun tiesin, että mies on taas hiljaa viikon pari, pisimmillään kuukauden. Siinä hermot lepäsi. Mutta kuten sanoin, mulla on vähän kiero huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Voi sitä reppana naista sitten jos suostuu siihen. Mutta ehkä hänelläkin on huono itsetunto ja sitten pysyy niin kauan kuin narsisti mies etsii uuden kohteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Aamen. Minun eksäni on kyennyt pitämään kulisseja yllä hämmästyttävän pitkään uuden kumppaninsa kanssa, jo melkein kolme vuotta, mutta se on ollut tässä tilanteessa välttämätöntä. Hän ei pärjäisi mitenkään ilman tätä uutta kumppania eikä löytäisi helposti uutta vastaavaa, joka täyttäisi kaikki tällä hetkellä tärkeät kriteerit. Mutta koska eromme ei ole vielä loppuunkäsitelty taloudellisessa mielessä, eksä ei ole päässyt sitouttamaan uutta kumppania itseensä siinä määrin, että pystyisi olemaan vapaammin oma itsensä.
Yhteisen lapsen kautta tiedän kuitenkin, että nyt kulissit ovat alkaneet rakoilla enemmän. Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin myös, että eksä on mestari selittämään kaiken parhain päin, ja se menee uuteen uhriin täydestä vielä pitkään. Eksä myös muistaa näyttää "hyvää puoltaan" aina tarvittaessa ja osaa ylläpitää illuusiota siitä, että olisi oikeasti tuo ihminen, jota on suhteen alussa esittänyt, mutta nyt on vain vähän vaikeaa ja raskasta syystä X, Y ja Z.
Mutta todellista onnea ei eksän kanssa tule olemaan sen paremmin hänellä itsellään kuin kumppanilla, lapsi parasta puhumattakaan.
Justiinsa. Koska narsistit ei tunne empatiaa, myötätuntoa, kiintymystä ihmisiin, oikeaa rakkautta, heidän on aina oltava numero yksi suhteessa, he eivät osaa keskustella asioista vaan sysäävät kaiken toisen syyksi jne jne lista jatkuu, se on myös mahdotonta, että narsistit pystyvät olemaan aidosti onnellisia jonkun ihmisen kanssa. Heille ihmiset ovat tavaroita joita käytetään. Jollei se toinen osapuoli ole ihan alistettavissa tai jo alistettu, niin että tekee kaiken narsistin puolesta ja kehuu sitä päivät pitkät, narsisti alkaa etsimään uutta. Ja sitten taas uutta. He eivät tajua, että heissä itsessään on se vika, ei muissa. Ja kun he hyppivät suhteesta (ja myös ystävistä) toiseen, samat ongelmat seuraavat mukana, koska se narsisti on se syy. Usein kuuntelin kun narsisti kaverini valitti minulle hän ex tyttöystävistään. Ne KAIKKI kuulemma oli ihan hulluja ja mielipuolia. Ja niitä on ollut monta naista. En viittinyt sanoa hänelle että oisko mahdollista, että sinä olet se merkittävä tekijä, eikä ne naiset. Mitkä ovat mahdollisuudet että tämä mies on ainoastaan tavannut hulluja naisia?? Hah!
Aluksi ylistävät kumppaniaan maasta taivaaseen, joskus jopa julkisesti, laittavat paljon kuvia ja rakkaudentunnustuksia someen. Tämä on heille ripustautumis- ja sitouttamiskeino. Kun uhri on saatu tällä keinoin sitoutettua alkaa ennen pitkää ihan toinen vaihe jolloin maski alkaa tippua. Lopulta sitten vaihtaa taas kerran seuraavaan uhriin. Eivät nuo muutu. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Voi sitä reppana naista sitten jos suostuu siihen. Mutta ehkä hänelläkin on huono itsetunto ja sitten pysyy niin kauan kuin narsisti mies etsii uuden kohteen.
Tässä alkaa tulla kyllä ikä vastaan. Mies ei ole ihan nuorukainen ja se, että löytää täyspäisen naisen, joka täyttää vielä jotenkin ulkoiset kriteerit, alkaa olla jo ihme. Uskoisin, että kyseessä on fiksu ja peruskiltti ihminen. Tästä ehkä pidetään kynsin hampain kiinni, sillä mikä on todennäköisyys löytää seuraava?
Mulle alkoi avautua vasta n. 15 yhteisen vuoden jälkeen, että siellä naamion takana oli vain kiukutteleva pikkupoika. Siihen saakka jaksoin ihailla ja arvostaa. Mitä enemmän luin narsismista ja kontrolloivista ihmisistä, sitä enemmän aloin ymmärtää. Ja tosiaan, lopussa oli sitten vastakkain se, että jatkanko elämistä vai teenkö kaikkeni päästäkseni pois. Lasten vuoksi valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Ne on pohjattomia kaivoja. Mikään ihailun määrä ei pysty heitä täyttämään. Piilonarsisti on siitä iljettävä että saattaa pitkään, jopa vuosia, näytellä muuta.
Jotkut piilonarsistit saattavat mennä terapiaan muista syistä. Jos terapeutti ei tunnista narsismia ollenkaan niin piilonarsistista saattaa kuoriutua terapiassa todella ilkeä, arrogantti ja läheisilleen sadistinen ilminarsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Ne on pohjattomia kaivoja. Mikään ihailun määrä ei pysty heitä täyttämään. Piilonarsisti on siitä iljettävä että saattaa pitkään, jopa vuosia, näytellä muuta.
Jotkut piilonarsistit saattavat mennä terapiaan muista syistä. Jos terapeutti ei tunnista narsismia ollenkaan niin piilonarsistista saattaa kuoriutua terapiassa todella ilkeä, arrogantti ja läheisilleen sadistinen ilminarsisti.
Tästä syystä en halunnut pariterapiaan oman hyvin kontrolloivan kumppanini kanssa. Hän olisi kahdessa minuutissa vakuuttanut terapeutin siitä, että olen epävakaa ja vähintään kummallinen. En olisi kestänyt sitä näyttelemistä ja olisin sanonut siitä varmasti jotain. En enää voinut suhteen loppupuolella istua hänen kanssaan samassa illallispöydässä vieraiden kanssa, olo oli niin vastenmielinen kaiken sen esittämisen suhteen. Pompin ylös alas muka jotain tarkistamaan, en vaan enää kestänyt. Siinä pisti mieli ja kroppa jo ihan kunnolla hanttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten alkaa ilmetä se,että n ei saa enää tarpeeksi voimaa toisten reaktioista. Alkaako paukut kovenemaan,vai muuttuuko etääntyneeksi kun alkaa suunnitella äkkilähtöä uusille apajille.
Kun aloin muuttumaan kiveksi ja en enää lähtenyt riitaan mukaan, niin kyllä hän inhottavammaksi kävi. Tuli sellaisia ihan puskista ilkeilyjä ja kerran tuli parin sentin päähän naamastani huutamaan. Uhittelua, ei välittänyt enää yrittää esittää. Ja jos katse olisi tappanut, niin kuollut olisin. Hän ihmetteli kerran, että pitääkö hänen olla hiåuolissaan terveydestään. Oli sen verran ala-arvoinen heitto, että menin sanattomaksi. Pari päivää myöhemmin sitten aloin miettiä, että hän ei tosiaankaan surisi minua jos minulle jotain sattuisi, olisi lähinnä helpottunut. Avioero siitä tuli ja oli suunnilleen niin ruma kuin voi olla. Rahasta kyse. Tarkoitus oli potkia mut pihalle syntymäasussa suunnilleen, mutta siihen en suostunut.
Nyt sitten on selvinnyt, että nähtävästi oli jo toinen nainen katsottuna. Päivä pari eron virallistamisen jälkeen tämä nainen jo vietiin saunailtaan kaverille. Mutta pääasia, että pääsin eroon. Onnea uudelle suhteelle ja uudelle naiselle. Ehkä tällä kertaa onni on pysyvää ja on löytynyt se oikea ihminen rinnalle.
Sun viimeinen lause. Haluan korjata sua siinä, että narsistit ei ikinä löydä oikeaa ihmistä rinnalle. Narsistit ei ikinä tule olemaan onnellisia kenenkään kanssa. Jossain vaiheessa tämäkin uusi ihminen alkaa tympiä narsistia tai narsisti kyllästyy muuten vaan kuten ne aina tekee, ja sitten se on seuraava kohde taas etsinnässä. Jotkut narsistit voivan olla pitkissä suhteissa, mutta he eivät ole onnellisia, he näyttelevät. Pysyvät suhteessa koska siitä on heille hyötyä jotenkin. Narsistit käyttää ihmisiä hyväksi aina. Narsisti ei ymmärrä oikeaa onnea tai iloa. Ihmisten tai enempi naisten pitäis lopettaa tämän sanominen, että noh ehkä nyt löysi sen oikean ja on onnellinen. Niille ei ole ketään oikeaa eikä se ole onnellisia ikinä. Tämä on ihan fakta asiaa siitä millaisia narsistit ovat.
Näin minäkin asian olen käsittänyt. Silti ikuisena optimistina (optimismi, vähän vinksahtanut huumori, kyky nauraa itselleni ja armoton logiikka kai pitivät mut järjissäni) toivon, että ihme tapahtui uuden ihmisen myötä. Jos tämä uusi ihailee ja arvostaa riittävästi, eikä kyseenalaista, niin saattaa olla pitkä ja rauhallinen suhde.
Ne on pohjattomia kaivoja. Mikään ihailun määrä ei pysty heitä täyttämään. Piilonarsisti on siitä iljettävä että saattaa pitkään, jopa vuosia, näytellä muuta.
Jotkut piilonarsistit saattavat mennä terapiaan muista syistä. Jos terapeutti ei tunnista narsismia ollenkaan niin piilonarsistista saattaa kuoriutua terapiassa todella ilkeä, arrogantti ja läheisilleen sadistinen ilminarsisti.
Tästä syystä en halunnut pariterapiaan oman hyvin kontrolloivan kumppanini kanssa. Hän olisi kahdessa minuutissa vakuuttanut terapeutin siitä, että olen epävakaa ja vähintään kummallinen. En olisi kestänyt sitä näyttelemistä ja olisin sanonut siitä varmasti jotain. En enää voinut suhteen loppupuolella istua hänen kanssaan samassa illallispöydässä vieraiden kanssa, olo oli niin vastenmielinen kaiken sen esittämisen suhteen. Pompin ylös alas muka jotain tarkistamaan, en vaan enää kestänyt. Siinä pisti mieli ja kroppa jo ihan kunnolla hanttiin.
Lisään vielä, että puoliso käänsi tämän tietysti niin, että en halua tehdä työtä liiton eteen.
Olen tuo edellisen kirjoittaja. Aloitko koskaan epäillä itseäsi? Että jos ihan oikeasti oletkin laiska, että kanna korteasi kekoom, et osaakaan? Mä nimittäin aloin. Mulle tuli tavaksi lukea vanhoja todistuksia, sekä koulusta että työelämästä. Että näinkin minusta on sanottu. Minulla on rivi kiitettäviä useammasta opinahjosta. Ja toisaalta tämä huutelija oli itse jäänyt luokalle lukiossa, arvosanat olivat vitosesta seiskaan, saanut potkuja töistä. Mun ihan parhaan työtodistukseni hän haukkui, punakynän kanssa veteli rukseja siihen, mikä oli väärin kirjoitettu.
Ja en näistä todistuksista hönelle puhunut tai tuonut esille, mahtaillut. Tarkistinpahan aika ajoin, että olenko ihan tulossa hassuksi. Ja ainakin joskus olin kykenevä jotain suorittamaan hyvin jos nyt sitten vaikutti, että olin huonoimmista huonoin.