Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mieti, se rakkauspommitus, mitä sait osakseksi. Se oli vain irrottautumista edellisestä, sinun avullasi hän repi itseään irti edellisestä uhrista ja hautautui rakkausfantasiaan kanssasi. Ja sitten samalla hetkellä, kun sinä suljit oven takanasi, hän oli rakastunut seuraavaan. Ja toki varmasti petti monella eri tasolla suhteen aikanakin. 

Ja lukemattomiin moniin eri suuntiin virityksiä samaan aikaan. Minun exä oli jatkuvasti kännykkä kädessä, kuvottava olio.

Mun narsisti eksän bravuuri oli se, että hän upotti keskusteluun jatkuvasti eksiään ja panojaan tai näytti heistä netistä kuvia, tietenkään kertomatta, että ne olivat sellaisia. 

Tyyliin alkoi kertoa vaikka jotain ihan randomia juttua lasten opettajasta vuonna yksi ja kaksi, mutta sitten hän olikin pannut sitä opettajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mieti, se rakkauspommitus, mitä sait osakseksi. Se oli vain irrottautumista edellisestä, sinun avullasi hän repi itseään irti edellisestä uhrista ja hautautui rakkausfantasiaan kanssasi. Ja sitten samalla hetkellä, kun sinä suljit oven takanasi, hän oli rakastunut seuraavaan. Ja toki varmasti petti monella eri tasolla suhteen aikanakin. 

Ja lukemattomiin moniin eri suuntiin virityksiä samaan aikaan. Minun exä oli jatkuvasti kännykkä kädessä, kuvottava olio.

Mun narsisti eksän bravuuri oli se, että hän upotti keskusteluun jatkuvasti eksiään ja panojaan tai näytti heistä netistä kuvia, tietenkään kertomatta, että ne olivat sellaisia. 

Tyyliin alkoi kertoa vaikka jotain ihan randomia juttua lasten opettajasta vuonna yksi ja kaksi, mutta sitten hän olikin pannut sitä opettajaa. 

Tämä. Siis mies kertoi exästään aika lailla kaiken. Nainen varmaan haluaisi tietää, että mies näitä asioita levittelee. Mies varmaan luuli, että itsetuntoni hajoaisi exän pi***n koosta tai muusta. Lähinnä oksetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mieti, se rakkauspommitus, mitä sait osakseksi. Se oli vain irrottautumista edellisestä, sinun avullasi hän repi itseään irti edellisestä uhrista ja hautautui rakkausfantasiaan kanssasi. Ja sitten samalla hetkellä, kun sinä suljit oven takanasi, hän oli rakastunut seuraavaan. Ja toki varmasti petti monella eri tasolla suhteen aikanakin. 

Ja lukemattomiin moniin eri suuntiin virityksiä samaan aikaan. Minun exä oli jatkuvasti kännykkä kädessä, kuvottava olio.

Eräs minulle kertoi, ettei ihmiset häntä kiinnosta mutta silti noita kontakteja tuntui ilmaantuvan sieltä sun täältä yllättäen. Jotain silti kuitenkin vaikutti ihmisistä hakevan, ehkä olivat hänelle kuin mehupurkkeja eli se purkki ei kiinnosta mutta kun sieltä sisältä on mehut juotu niin sen purkin voi heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.

Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.

Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.

Narsisti käyttää toista ihmistä loputtomiin hyväkseen. Antaa aina sen verran, että saa pidettyä hyvän lähteen luonaan jos ei old parempaa löytänyt.

Älä tunne itseäsi typeräksi, vaan onnekkaaksi, että meni vain 20v. Toisilla menee koko elämä (ja terveys).

Tein pesäeroa ei niin älykkäästä ilminarsismista.

Dissaamisen ja imiroinnin lisäksi hän käytti triangulaatiota tosi räikeästi. Tämä J. laittoi mulle kuvakaappauksen keskusteluistaan exänsä kanssa, jossa surkeasti välitti tälle, että minä en ymmärrä enkä arvosta J.:tä. Ja nyyhkikset perään.

Mua vain nauratti ja pian tämän jälkeen estin narsistin kaikin mahdollisin tavoin.

Mua ei saanut kolmioleikkeihinsä mukaan.

Tulin eilen viikonloppureissusta kotiin. Narsistin kanssahan näistä menemisistä on aina maksettava joku hinta, kun on saanut pari päivää itselleen eikä ole ollut häntä palvelemassa. Toki kyse ei ollut huviretkestä vaan kävin auttamassa äitiä kuolinpesän siivouksessa, pitkiä, raskaitakin päiviä.

Kun tulin kotiin, narsisti ilmoitti ensimmäisenä siivonneensa ja "järjestelleensä" (yleensä tarkoittaa että on heittänyt omasta mielestään turhia tavaroitani menemään). Lisäksi oli pessyt pyykkiä. Mikä tarkoitti sitä että juu, oli pessyt, mutta ottanut vain märät pyykit kylppärin lattialle, yhteensä kolme koneellista ja vaati että vien ne ulos kuivumaan. Sehän olisi vähintä kun hän on niin raatanut.

Olin todella väsynyt pitkistä ajomatkoista ja päivistä, yritin olla provosoitumatta ja sanomatta mitään, mistä tulisi riita. Sitähän narsisti toivoi, että pääsisi huutamaan kun olen ollut yön yli poissa "hauskaa pitämässä".

Lopulta kun olin tehnyt kaiken, omat reissukamojen purut, nuo pyykit, lenkittänyt koiran jne jne olisin ottanut iltapalaa. Mutta narsisti olikin laittanut ne kiinni jääkaapin takaseinään, missä tiedämme molemmat, että ruoka jäätyy. Sanoin ystävällisesti, että voisiko katsoa, ettei laita ruokiani (erikoisruokavalio) ihan seinään kiinni kun olen ne laittanut eteen niin etteivät jäätyisi. No, siitähän se helvetti irtosi, ei häntä arvostella. Sain kuunnella huutoa siitä kuinka hän on vain raatanut koko viikonlopun (sen kun näkisi -ja näkisinhän oikeasti myös jos olisi siivonnut, ei ollut) ja minä vaan huvittelen. Ja että hän on siivonnut sitä jääkaappiakin (hah, ei ikinä ole) ja siinä on sitten järjestellyt ja minä kiittämätön valitan. Ja niin edelleen. Kai yrittää kouluttaa minua olemaan sanomatta mistään.

Se on totta, että narsisti ei tunnu kestävän oikein mitään kritiikkiä. Kaikki on haukkumista hänen mielestään, vaikka kuinka rakentavasti sanoisi, että onko ajatellut, että jonkun asian voisi tehdä helpommin tms. Ai niin, mutta narsistihan luomakunnan kruununa osaa ja tietää kaiken parhaiten. Kyseenalaistaminen on haukkumista.

Vierailija kirjoitti:

Se on totta, että narsisti ei tunnu kestävän oikein mitään kritiikkiä. Kaikki on haukkumista hänen mielestään, vaikka kuinka rakentavasti sanoisi, että onko ajatellut, että jonkun asian voisi tehdä helpommin tms. Ai niin, mutta narsistihan luomakunnan kruununa osaa ja tietää kaiken parhaiten. Kyseenalaistaminen on haukkumista.

Kyllä tai jopa solvaamista narskun mukaan. Hän kanta on totuus jota muiden pitäisi kritiikittä seurata.

Argh. Narskupuoliso on vielä tämän viikon lomalla, minulla alkoi (etä)työt. Jos hän tekee töitä, pitää talossa hipsiä kusi sukassa. Nyt kun minä olen töissä niin huomiohuoraa koko ajan. Häiritsee siis tauotta. Niin rasittava ja mistään ei voi sanoa kun narskun sielu haavoittuu ja sitten joutuisikin vatvomaan riitaa työajalla. Menisin ilman muuta toimistolle, mutta se on remontissa vielä tämän kuun.

Pikku lapsikaan ei olisi yhtä huomionkipeä kuin aikuinen narsisti.

Lähes naurahdin, kun narsku minua taas ylisteli ja meni sanoissaan solmuun jokseenkin niin, että kehui miten minulle voi olla rehellinen. Koska on minulle aina mainostanut olevansa kaikille rehellinen ihminen, tajusi pian mokansa ja äkkiä siihen yritti sönkötellä että niin siis eihän hän kenellekään valehtele mutta niin tuota noin niin jaaaaa muihin aiheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Lähes naurahdin, kun narsku minua taas ylisteli ja meni sanoissaan solmuun jokseenkin niin, että kehui miten minulle voi olla rehellinen. Koska on minulle aina mainostanut olevansa kaikille rehellinen ihminen, tajusi pian mokansa ja äkkiä siihen yritti sönkötellä että niin siis eihän hän kenellekään valehtele mutta niin tuota noin niin jaaaaa muihin aiheisiin.

Tämä on kyllä niiin kuvaavaa heille. Rehellisyys on hetkittäistä jos se palvelee jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsku taitaa tehdä sitä kaikille, että ylistelee sielunkumppaneiksi ja parhaaksi ystäväksi? Välillä käytös ei vaan oikein tunnu menevän näiden ylistelyjen kanssa yhteen, enkä olekaan niin tärkeä kuin antaa ymmärtää.

No jep, samat sävelet ja sitten kun häneltä vaikkapa kysyy jotain wa:ssa viestillä niin siellä se viesti kelluu lukemattomana päiväkaupalla vaikka tämä "sielunkumppanibestis" käy usein paikalla. Voi miten tärkeä olo tuleekaan.

Mulla tällainen kaveruushehkuttaja harrastaa tuota ettei minun viestejäni noteeraa pitkiin aikoihin. Parempana ystävänä pidän toista joka ei sivuuta viestejäni vaikkei olla erityisemmin välejämme hehkuteltukaan, muttei tule hänen kanssaan sellaista tunnetta kuin tarkoituksella ei huomioisi viestejäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.

Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.

Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.

Narsisti käyttää toista ihmistä loputtomiin hyväkseen. Antaa aina sen verran, että saa pidettyä hyvän lähteen luonaan jos ei old parempaa löytänyt.

Älä tunne itseäsi typeräksi, vaan onnekkaaksi, että meni vain 20v. Toisilla menee koko elämä (ja terveys).

Haluan sanoa samaa. Itsekin hukkasin 20 vuotta, eivät olleet helppoja. Ihan samanlainen tapaus. Olen kuitenkin onnellinen, että ei käynyt esimerkiksi niin, että vasta todella vanhana vaikkapa leskeyden myötä olisin vapautunut. Näitä olen nähnyt ja se on surullista. Enää ei ole voimia löytää mitään muuta. Elämä jättää arpia, vaikka ei olisi tällaista ihmistä lähellä. Niiden arpien kanssa oppii elämään, huolehtimaan ettei uusia tule ja jossain vaiheessa tulee kiitollisuus, että olen tässä.

Itse työstän nyt parhaillaan pitkän suhteen pohjamutia, ilottomia vuosia, uhrautumista, sinnittelyä. Mä olin siinä luulossa, että pääsemme kuitenkin yhdessä perille ja teen kaikkeni perheen eteen. Ei se koskaan ollut hänen suunnitelmansa, päämääränsä. Olen kirjoittanut paljon tähän ketjuun ja on auttanut lukea muiden kokemuksia.

En uskalla kovin paljon kerralla ottaa pureskeltavaksi mennyttä, saattaisin hujahtaa mustaan onkaloon, josta olisi vaikea päästä pois. Palanen ja osa kerrallaan. Mä yhä säälin tätä ihmistä. Hänellä oli ihanat lapset, ihan ok puoliso, joka seisoi rinnalla, yritti, auttoi. Oli kaikki se, mistä moni yksinäinen haaveilee, mutta hän päätti heittää sen vain yli laidan. Lapset eivät halua olla tekemisissä, minä en halua mitään yhteyttä. Joissakin perhejuhlissa (lasten valmistujaiset) hymyilemme väkisin samassa kuvassa. Nyt kuitenkin kaikki tietävät, että parin tunnin sinnittelyn jälkeen saamme olla rauhassa ja olla sellaisia kuin olemme, jopa iloisia.

Aika auttaa. Ei mikään kokemus ole turha jos siitä jotain oppii ja sydän jalostuu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.

Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.

Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.

Samalainen tarina täällä. Narsistiksi luullaan aina ensin ihmistä, joka kiusaa muita ja elvistelee. Narsisti ei ole sellainen. Minun puoliso oli luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, ei mitenkään mahtaileva vaan sellainen maan läheinen luonnollinen kaunotar. Joitakin kritiikkiherkkyyttä oli heti alussa, mutta se ei tee kenestäkään huonoa. Vaimo oli jotenkin flirtti, kun pääsi kotiympyröistä pois. Pukeutuminen oli erilaista ulos mennessä kavereiden kanssa kuin minun kanssani, pitkät saappaat ja nahkahousut. Minun kanssani ei ikinä. Sain hänet kuitenkin vaimokseni. Naimisiinmenon jälkeen rauhoituin, koska luulin, että nyt olen se ykkönen. Naimisiinmenon jälkeen ihmettelin, kuinka kaverit ja perhe olivat hänelle tärkeitä. Ei siis minun perhe vaan hänen isänsä, äitinsä, sisaruksensa. Minun oli vaikea ymmärtää tätä, että me emme olleet vielä perhe. Sitten tuli lapsia. Minä itse olin perhekeskeinen eli vaimo ja lapset. Jotenkin aina minulla oli tunne, että joku muu on tärkeämpi kuin minä. Viimeisin lapsen syntymän jälkeen se narsisti kuoriuitu esiin. Vaimo alkoi elää minä minä elämää. Kaikki meni minun edelle prioriteettilistassa. Vaimo puhui kyllä rakkaudesta, mutta se ei näkynyt missään. Alkoi tulla kaikkea riitaa ihmeellisistä asioista. Kuinka en omista häntä. Alkoi tulla mahdottomia vaatimuksia, mihin ei ollut mitään järkiselityksiä. Riitoja mistä vaan. Minulla ei saanut olla mielipiteitä. Lopulta tajusin, että pettää. Ei myöntänyt mitään pettämistä. Kaikki kuitenkin viittasi siihen, paljon selityksiä kaikista asioista, pisimmät selityksen kestivät 3tuntia ja olivat vaimon yksinpuhelua. Ei voinut myöntää edes niitä asioita, joista minulla oli faktaa. Kaiken sen valehtelun jälkeen tajusin, että pettämistä on ollut koko parisuhteen aikana, koska käytti samoja lauseita kuin joskus aikanaan. Vaimo suuttui aina minulle ihan kaikesta. ihmettelin, mitä teen väärin. Yhdestä asiasta hän ei suuttunut, kun minulle tuli kondylooma. Minulla oli nuorena ollut se ja luulin, että se oli aktivoitunut todella pitkän ajan jälkeen. Kerroin sen vaimolla ja selitti minulle kuinka se ei ole mikään kondylooma vaan hiiva. Siksi tämä, josta hän ei suuttunut, kertoo hänen syyllisyydestään sekä hänen ristiinpuhumisensa. Tajusin kaiken vasta niin myöhään, koska rakastin ja halusin luottaa. Odotin kokoajan, että vaimo "normalisoituu" ja saan vaimorakkaani takaisin.

Nyt kun olen puhunut vaimon kanssa enemmän meidän parisuhteen tapahtumista, mitään hän ei myönnä eikä ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään. Tapahtumista alkoi melkoinen aivosekamelska päässäni, että mitä tapahtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että valheiden kautta kaikki alkoi paljastua. Vaimo valehteli kaikista asioista ja puhui itsensä solmuun. Vaikka sain hänet kiinni valehtelusta, sain häneltä vain uusia selityksiä. Mistään hän ei ottanut vastuuta. Elämäni romahti ensin sen takia, että hän on pettänyt ties kuinka monta kertaa. Sitten jälkiselvittelyissä tajusin, että hän ajattelee ja kokee elämänsä ihan eri lailla kuin minä. Olin epäillyt narsismia muutaman vuoden, koska vaimon minä minä elämä oli niin vahvaa. Luin paljon narsisteista ja lopulta tajusin, että vaimossani on paljon piilonarsistin ominaisuuksia. Sen tajuttuani kaikki palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen ja aloin saada omasta elämästä jäälleen kiinni.

Elämä sujuu nyt hyvin, vältän aiheita, jotka triggeröi häntä. En halua lapsistani uusia narsisteja. Olen se sulake lasten ja vaimon välissä. Vaimon narsisti ominaisuus näkyy lapsi-äitisuhteessa niin, että hän välillä pyytää heiltä jotain palveluksia ja paljon halaamisia. En tiedä riittäkö minun kehut vai rupeaako pettämään uudestaan jossain vaiheessa.

Jätin paljon tapahtumia pois. 

Avaa TV ja kuuntele väkäleuka Purraa ja orpoa niin siinä on tarpeeksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla meni 19 vuotta ymmärtää, että puoliso on narsisti. Sitä ennen oli selittämätön paha olo koko ajan. Riittämättömyyden tunne, vaikka olisin tehnyt kaikkeni. Aina se olo, että jos puoliso vain yrittäisi vähän parisuhteen eteen ja saisin takaisin sen ihmisen, johon rakastuin.

Itselleni oli ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että olin narsistin kanssa tekemisissä. Palat loksahteli kohdilleen ja kaikki kysymykset päässäni saivat vastaukset. Olin aina luullut, että narsisti on joku todella synkkä, paha, musta tyyppi -nyt ymmärsin, että pelaa montaa peliä samaan aikaan ja on eri tilanteisiin eri naamiot. Sillä välillä mukavan tyypin esittämisellä saa uhrin jäämään ja yrittämään. Kun asiat saivat selityksen, ymmärsin myös että ei sitä ihmistä ole olemassakaan johon rakastuin. Ja ettei toinen tulisi muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan.

Tuntuu niin typerältä, että minä, fiksu ja koulutettu ihminen kulutin 20 vuotta elämästäni hukkaan narsistin kanssa ja sain pysyviä vaurioita. Toisaalta, olen nyt vahvempi ja viisaampi. Ymmärrän elämästä ja erilaisista elämäntilanteista paljon enemmän kuin nuorena.

Samalainen tarina täällä. Narsistiksi luullaan aina ensin ihmistä, joka kiusaa muita ja elvistelee. Narsisti ei ole sellainen. Minun puoliso oli luonteeltaan kiltti ja ystävällinen, ei mitenkään mahtaileva vaan sellainen maan läheinen luonnollinen kaunotar. Joitakin kritiikkiherkkyyttä oli heti alussa, mutta se ei tee kenestäkään huonoa. Vaimo oli jotenkin flirtti, kun pääsi kotiympyröistä pois. Pukeutuminen oli erilaista ulos mennessä kavereiden kanssa kuin minun kanssani, pitkät saappaat ja nahkahousut. Minun kanssani ei ikinä. Sain hänet kuitenkin vaimokseni. Naimisiinmenon jälkeen rauhoituin, koska luulin, että nyt olen se ykkönen. Naimisiinmenon jälkeen ihmettelin, kuinka kaverit ja perhe olivat hänelle tärkeitä. Ei siis minun perhe vaan hänen isänsä, äitinsä, sisaruksensa. Minun oli vaikea ymmärtää tätä, että me emme olleet vielä perhe. Sitten tuli lapsia. Minä itse olin perhekeskeinen eli vaimo ja lapset. Jotenkin aina minulla oli tunne, että joku muu on tärkeämpi kuin minä. Viimeisin lapsen syntymän jälkeen se narsisti kuoriuitu esiin. Vaimo alkoi elää minä minä elämää. Kaikki meni minun edelle prioriteettilistassa. Vaimo puhui kyllä rakkaudesta, mutta se ei näkynyt missään. Alkoi tulla kaikkea riitaa ihmeellisistä asioista. Kuinka en omista häntä. Alkoi tulla mahdottomia vaatimuksia, mihin ei ollut mitään järkiselityksiä. Riitoja mistä vaan. Minulla ei saanut olla mielipiteitä. Lopulta tajusin, että pettää. Ei myöntänyt mitään pettämistä. Kaikki kuitenkin viittasi siihen, paljon selityksiä kaikista asioista, pisimmät selityksen kestivät 3tuntia ja olivat vaimon yksinpuhelua. Ei voinut myöntää edes niitä asioita, joista minulla oli faktaa. Kaiken sen valehtelun jälkeen tajusin, että pettämistä on ollut koko parisuhteen aikana, koska käytti samoja lauseita kuin joskus aikanaan. Vaimo suuttui aina minulle ihan kaikesta. ihmettelin, mitä teen väärin. Yhdestä asiasta hän ei suuttunut, kun minulle tuli kondylooma. Minulla oli nuorena ollut se ja luulin, että se oli aktivoitunut todella pitkän ajan jälkeen. Kerroin sen vaimolla ja selitti minulle kuinka se ei ole mikään kondylooma vaan hiiva. Siksi tämä, josta hän ei suuttunut, kertoo hänen syyllisyydestään sekä hänen ristiinpuhumisensa. Tajusin kaiken vasta niin myöhään, koska rakastin ja halusin luottaa. Odotin kokoajan, että vaimo "normalisoituu" ja saan vaimorakkaani takaisin.

Nyt kun olen puhunut vaimon kanssa enemmän meidän parisuhteen tapahtumista, mitään hän ei myönnä eikä ole koskaan pyytänyt anteeksi mitään. Tapahtumista alkoi melkoinen aivosekamelska päässäni, että mitä tapahtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että valheiden kautta kaikki alkoi paljastua. Vaimo valehteli kaikista asioista ja puhui itsensä solmuun. Vaikka sain hänet kiinni valehtelusta, sain häneltä vain uusia selityksiä. Mistään hän ei ottanut vastuuta. Elämäni romahti ensin sen takia, että hän on pettänyt ties kuinka monta kertaa. Sitten jälkiselvittelyissä tajusin, että hän ajattelee ja kokee elämänsä ihan eri lailla kuin minä. Olin epäillyt narsismia muutaman vuoden, koska vaimon minä minä elämä oli niin vahvaa. Luin paljon narsisteista ja lopulta tajusin, että vaimossani on paljon piilonarsistin ominaisuuksia. Sen tajuttuani kaikki palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen ja aloin saada omasta elämästä jäälleen kiinni.

Elämä sujuu nyt hyvin, vältän aiheita, jotka triggeröi häntä. En halua lapsistani uusia narsisteja. Olen se sulake lasten ja vaimon välissä. Vaimon narsisti ominaisuus näkyy lapsi-äitisuhteessa niin, että hän välillä pyytää heiltä jotain palveluksia ja paljon halaamisia. En tiedä riittäkö minun kehut vai rupeaako pettämään uudestaan jossain vaiheessa.

Jätin paljon tapahtumia pois. 

Ootko kuunnellut Narc Dailyn Andrew'ta. On eronnut narsistinaisesta.

Miten voit fyysisesti ja henkisesti? Miehet eivät välttämättä aina huomaa tai välitä omasta voinnistaan.

En tiedä kuulostaako tämä vähän kaukaa haetulta tai vainoharhaiselta, mutta tässä on nyt kaksi kertaa ollut "empaattisen narsistin" keskustelutyylin kommentti. Postaaja kertoo omasta elämästään narsistin kanssa jäsennellysti, selvästi asioita jo käsitelleenä ja sellaisen etäisyyden päästä, että tilanne on jossain määrin kontrollissa ja ihmisellä on selvästi löytynyt oma toimintastrategia. Perään tulee päälle päin empaattisen kuuloinen pyyntö kertoa lisää tarkemmin omasta juuri sen hetkisestä fyysisestä, henkisestä, psykologisesta tilasta. Tämä on aika klassinen narsistin keino saada toinen kyseenalaistamaan oma toimijuuden tunne ja käsitys siitä, miten voi. Jos toinen on juuri sanonut, että nyt olen elämässäni tässä, toinen ilmestyy kysymään, mutta miten sinä todella voit, ehkä et olekaan huomannut, kuinka huonosti todella voit, voitko kertoa minulle yksityiskohtia kärsimyksestäsi, sitä on varmasti nytkin pinnan alla kun vähän raaputtaa. Helppo sekoittaa välittävään läheiseen, mutta välittävä läheinen yleensä sanoo pikemminkin, että jos haluat kertoa lisää, kuulen mielelläni. 

Välillä kun keskustelee narsistin kanssa, tuntuu kuin puhuisi muistisairaan kanssa. Mitään sovittuja asioita ei muista. Jos on kirjaimellisesti sovittu aika ja paikka jollekin menolle, saattaa lähtöhetkellä ihmetellä minne olen lähdössä. Kun muistutan yhteisestä menosta, on hämmästynyt, hänestä se oli vasta alustavaa tms. Ja näitä sattuu isoissakin asioissa, tärkeissä menoissa.

Muutenkin toiminta on välillä juuri muistamisen suhteen absurdia. Tänään puoliso alkoi tiukkaamaan, että olenhan muistanut hakea koiran vakuutuskorvaukset. Olin ihan ihmeissäni, vakuutus on hänen nimissään ja hän on tähänkin asti hakenut korvaukset, vaikka minä olen käyttänyt koiran eläinlääkärissä. Ihan kuin ei muistaisi koko asiaa! Seuraavaksi alkaa tiukata että ovatko kuitit eläinlääkäristä tallessa ja mistä asti hänen pitää niitä hakea. Laitan kuitit aina samaan paikkaan, enkä tiedä mistä asti on niitä hakenut, vakuutuskorvaukset pitää itsellään vaikka maksan puolet vakuutuksista ja eläinlääkärikulut. Narsistin kanssa näistä on vain kertakaikkisen mahdotonta edes keskustella! Hänen oikeudentajunsa on todella vääristynyt. Yrittää ujuttaa pikku hiljaa ihan kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät hommat minulle ja kaikki edut itselleen. Siinäpä se tiivistyy, kahden aikuisen tasavertainen parisuhde narsistin mielestä: hänellä on vain oikeuksia ja minulla vain velvollisuuksia. On vielä ihmeissään jos ja kun en ole tilanteeseen tyytyväinen, hänellehän tämä toimii loistavasti...

Narsisti oli avannut palkkakuittini (halusi varmaan tarkistaa saanko sen verran palkkaa kuin olin sanonut, narsistihan haluaisi aina isompaa taloa, hienompaa autoa jne). Suutahdin, että miksi avaa postejani. Hän vaan kohautti olkiaan, että vahingossa. Ja asia oli sillä selvä. Itse en ymmärrä ettei lue kenen nimi siinä kuoressa on. Onneksi onnistui vaihtaa palkanmaksusta e-postiksi nuo palkkaotteet. Ärsyttää kun ei usko mitä sanon ja härskisti sitten vaan aukoo postiani.  Hänellä olisi omasta takaa varaa hienompiin autoihin ja taloihin, mutta  ei mieluusti käyttäisi omia rahojaan vaan maksattaisi minulla.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kun keskustelee narsistin kanssa, tuntuu kuin puhuisi muistisairaan kanssa. Mitään sovittuja asioita ei muista. Jos on kirjaimellisesti sovittu aika ja paikka jollekin menolle, saattaa lähtöhetkellä ihmetellä minne olen lähdössä. Kun muistutan yhteisestä menosta, on hämmästynyt, hänestä se oli vasta alustavaa tms. Ja näitä sattuu isoissakin asioissa, tärkeissä menoissa.

Muutenkin toiminta on välillä juuri muistamisen suhteen absurdia. Tänään puoliso alkoi tiukkaamaan, että olenhan muistanut hakea koiran vakuutuskorvaukset. Olin ihan ihmeissäni, vakuutus on hänen nimissään ja hän on tähänkin asti hakenut korvaukset, vaikka minä olen käyttänyt koiran eläinlääkärissä. Ihan kuin ei muistaisi koko asiaa! Seuraavaksi alkaa tiukata että ovatko kuitit eläinlääkäristä tallessa ja mistä asti hänen pitää niitä hakea. Laitan kuitit aina samaan paikkaan, enkä tiedä mistä asti on niitä hakenut, vakuutuskorvaukset pitää itsellään vaikka maksan puolet vakuutuksista ja eläinlääkärikulut. Narsistin kanssa näistä on vain kertakaikkisen mahdotonta edes keskustella! Hänen oikeudentajunsa on todella vääristynyt. Yrittää ujuttaa pikku hiljaa ihan kaikki arjen pyörittämiseen liittyvät hommat minulle ja kaikki edut itselleen. Siinäpä se tiivistyy, kahden aikuisen tasavertainen parisuhde narsistin mielestä: hänellä on vain oikeuksia ja minulla vain velvollisuuksia. On vielä ihmeissään jos ja kun en ole tilanteeseen tyytyväinen, hänellehän tämä toimii loistavasti...

Joo kauhulla odotan vanhempien mahdollisia muistisairauksia kun jo tämän "mitäh en ole niin sanonut milloin muka olen sanonut anna päivämäärä ja aika"-tapauksenkin kanssa välillä hermot kireällä.