Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Nämä laittamani tavat ärsyttää toista eivät oikeuta diagnosoimaan ketään, mutta ajattelin laittaa vielä esimerkkejä miten toista voidaan kiusata ja ajaa hulluuteen tavallisessa arjessa. Vastuu omista tunteista on tietysti aina itsellä, eli miten voimakkaasti antaa näiden mennä läpi ja triggeröidä itseään.
-Tavaroiden katoaminen: Olen henkilön luona ja menen suihkuun. Asunnossa ei ole muita kuin minä ja tuo toinen. Jätän puhtaat vaatteet sängylle odottamaan. Kun tulen pois, ne ovat kadonneet. Toisella ei tietenkään ole tästä aavistustakaan, kun ei ole niihin koskenut. Vaatteet eivät löydy mistään ja joudun ottamaan toiset. Joskus myös varavaatekassini on kadonnut.
Annoin myös kerran hänelle lahjakortin matkaan, mikä oli tarkoitettu toiselle henkilölle. Yllätys yllätys, se oli kadonnut matkalla. Tärkeät tavarat kuten avaimet, puhelin jne vain vaihtavat paikkaa vaikka sanon, että älä koske näihin. Ei kuulemma ole siirtänyt mihinkään tai jos myöntää että on, ei muista minne. Avaimet on tungettu tosiaan joskus esim. vaatekaappiin vaatteiden sekaan ja mun väitteet siitä että on koskenut niihin on valhetta niin kauan kun en pysty niitä todistamaan.
-Monta koneellista pyykkiä pesty niin, että vaatteet ovat värjäytyneet ja menneet pilalle. Yhden koneellisen ymmärrän, mutta monta peräkkäin - tuntuu jo tahalliselta.
-En suostu johonkin mitä pyytää. Alkaa non-stop soittelu, painostaminen ja lopulta luurin lyöminen korvaan. Ei pelkästään hänen taholta vaan värvää myös sukulaisensa soittamaan samalla asialla. Jos en suostu, haukutaan ilkeäksi. Välillä jopa kiusaajaksi.
-Olen tosiaan "kiusaaja" silloinkin kun vaadin tasapuolista kohtelua ja osallistumista toiselta. Väittää, etten ole itse auttanut kotitöissä.
-Yritän keskustella neutraalisti asiasta, mihin toivon muutosta. Henkilö laittaa tästä hyvästä kuulokkeet korviin ja puuhailee omiaan. Yritän jatkaa keskustelua kunnes hän suuttuu, menee huoneeseensa ja paiskoo oven kiinni. Huoneestaan hän huutelee, miten sinne ei saa mennä ja miksi häiritsen häntä. Jossain vaiheessa soittaa sukulaiselle, miten häntä on taas kiusattu täällä koko päivä.
Ap
Tällainen käytös on passiivis-aggressiivista, joiltain osin myös gaslighting tulee mieleen.
Narsistien käyttämä kieltäminen, ei myönnä totuutta esim omia tunteitaan, tai imtä on tehnyt tms, saattaa vaan väittää kivenkovaan, ettei näin ole, vaikka on, ja itsekin sen tietää. Ei vaan suostu myöntämään. Passiivis-aggressiivista sekin ja sitä sanotaan myös gaslightingiksi, kun yrittää hämärryttää toisen todellisuudentajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Naurattaa vaikka tuo on niin ikävää. Koettu.
Minulla oli Kuume ja surkea olo. Hän ei puhelimessa tarjoutunut auttamaan... Pyydettyäni myöhemmin et nyt apu todella kelpaisi, hän lässytti et hyvänen aika, tottakaaai hän auttaa minua!
Lupasi tulla kaupan kautta. Mut se kesti piiiiitkään. Ja sit toi niin minimissä kuin voi. Tomaatti oli yksi tomaatti ja maito puolen litran jne. Ja kun mehuani ei löytynyt, ei ottanut mitään mehua, eikä soittanut et minkä toisen haluaisit. Eikä tietysti yhtään ylimääräistä tuotetta, joita toisella kertaa ystäväni halusi tuoda. Eli kaikki lasketaan. Huono antamaan. Ja tätäkin muisteltiin et hän kyllä oli heti paikalla auttamassa.
Purkaa sisällään olevaa vihaa passiivis-aggressiivisella tavalla, eli sen sijaan että saisi raivokohtauksia tms, tekee pikku kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.
Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata.
Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua
Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.
Luen juuri tunnelukkoja / lifetrapseja käsittelevää kirjaa ja sen mukaan narsismi voi kehittyä ainakin:
- ENTITLEMETN / OIKEUTUS: "I can have what ever I want". Taustalla on kolme mahdollista syytä: 1) lapselle asetetut heikot rajat ja kuri 2) se, että lasta on osallistettu liikaa aikuisen päätöksiin ja 3) oikeutus kompensaationa muille tunnelukoille. Kaikista vaihtoehdoista kasvaa empatiakyvytön aikuinen.
- EMOTIONAL DEPRIVATION / EMOTIONAALINEN ETYNEISYYS: "I'll never get the love I need". Taustalla ajatus siitä, että on tyhjä ja näkymätön muille ihmisille. Narsistinen tällaisesta ihmisestä tulee, jos koittaa selviytyä tunnelukosta kompensoimalla (counterattack) sitä ajatellen, että he ansaitsevat tarpeensa tulla tyydytetyksi.
- DEFECTIVENESS / VAJAVUUS: "I'm worthless". Taustalla häpeä, joka leimaa koko ihmisyyden. Kun vajavuuden tunnelukkoa kompensoidaan (counterattack), kääntyy se narsismiksi koska ihmisestä tulee itsekeskeinen. Narsismilla peitetään ajatusta, ettei kukaan tule ikinä arvostamaan tai rakastamaan heitä. "Olen niin vaativa, ylemmyydentuntoinen ja spesiaali, ettei kukaan voi enää ikinä kritisoida tai jättää minua huomiotta."
Muitakin kompensaatiovaihtoehtoja taisi vielä olla, mutta en nyt löydä kirjasta kohtaa, jonka aiemmin luin. Mutta onhan noissakin jo aikalailla asiaa. Itse olen seurustellut (ihan todistetusti) oikeutuksen tunnelukon omaavan ihmisen (covert narcissist) kanssa ja olihan hän aikamoinen tapaus. Todella komea ja hurmaava päältä, mutta taustalla manipuloiva, vain itseään ajatteleva ja kaltoinkohteleva hirviö. Sen kaiken alla oli epävarma ihminen, joka pelkäsi esim uusia sosiaalisia tilanteita todella paljon.
"A narcissist is someone who lacks empathy, blames others for problems, and has a strong sense of entitlement." Narsistit eivät muutu kuin pakon edessä.Lähde: Reinventing Your Life: How to Break Free from Negative Life Patterns and Feel Good Again / Jeffrey E. Young, Ph.D., and Janet S. Klosko
Moni on sitä mieltä, että n tekee ennemmin itsarin kuin muuttuu. Osa muuten lopulta tekeekin, toiset hitaasti ja toiset nopeasti. Elämähän on näille jokatapauksessa arvotonta, oma ja muiden.
Tavallista on myös masennusjaksojen toistuvuus.
Narsistista ydinvauriota on vaikea hoitaa lopullisesti pois, koska sen perusluonne on kieltämisessä, torjumisessa ja projektiossa. Paha on muissa. Ja kun ei ole, oma paha oikeutetaan heti. Eli tie aitoon terveeseen syyllisyydentuntoon ja vastuunottoon (realistinen minäkäsitys) on usein käytännössä mahdoton. Narsismi pakenee realiteetteja suuruuskuvitelmiin, vaikka ne verhottaisiin huolella ympäristöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Jos hän tykkäsi tehdä ruokaa niin kerro hieman lisää.
Nimittäin tuo yllä kuvaamani exäni teki ruokaa vain itselleen ja silloin kun teki ruokaa lapsille, hän teki vain sitä ruokaa mistä hän itse tykkäsi. Minulle hän ei tehnyt koskaan ruokaa (minulla erityisruokavalio). Eli narsismi näkyi exän ruuanlaitossa itsekkyytenä: ruokaa oli kiva tehdä kun se ruoka oli exän lempiruokaa, siinä sivussa lapset sai syödä sitä ja lasten "kuului" tykätä ruuasta. Ex ei koskaan kysynyt lapsilta aidosti, että mitä ruokaa tykkäisivät syödä. Joskus ex kysyi kahden ruokavaihtoehdon välillä, tyyliin otatteko pihviä vai hot wingsejä lounaaksi? Ja nämä ruuat olivat niitä mistä ex tykkäsi. Eli hän ei ajatellut oikeasti lasten toiveita tai ravintoympyröitä lasten kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Olisi ollut silkkaa mahdottomuutta, että ex olisi tehnyt itselleen ja lapsille ruuaksi vaikkapa kirjolohikiusausta ja salaattia.
Siis ruokki lapsensa terveellisesti ja teki kaikille erikoisruokavalioihin sopivaa ruokaa. Hän on sellainen narsisti, joka tekee hyviä tekoja saadakseen sillä itselleen ihailua, kai sille on joku oikea termikin. Hän auttaa naapureita, tekee hyväntekeväisyyttä jne. Mutta on silti kyllä narsisti.
Communal narcissist eli yhteisöllinen narsisti. Ovat juurikin aktivisteja, järjestöissä ja omien sanojensa mukaan ”hyvän asialla”. Voivat olla uskovaisia, vähemmistöjen edustajia, vaikka eläintensuojelijoita, mutta ainoa syy touhuta on naamioida oma luonteen feikkiys ja muiden kätketty halveksinta hyväksyttävään ilmiasuun. Näiden lähellä oikein kylmyys ja falskius hohkaa. Tärkeintä että saavat tuntea olevansa ”taviksia” parempia.
Olin mukana yhden hyvällä asialla olevan yhdistyksen toiminnassa. Yhdistyksen kasvot ja hallituksen jäsen (en muista oliko puheenjohtaja vai ei), sai paljon ihailua ja kiitosta siitä, että omisti koko elämänsä tälle toiminnalle.
Ihmettelin aluksi sitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden jättää oma laskuni maksamatta yhdistykseltä ostamastani asiasta. Joitain vuosia myöhemmin selvisi sitten, että rahasotkut olivat todella suuret. Käteismaksuja, jotka hän oli pitänyt itse sekä yhdistykseltä kadonnut suuri summa rahaa ja lopulta poliisitutkinta ja oikeudenkäynti. Samalla vuosien saatossa hänen toimintansa yhdistyksen kohdetoimintaan nähden alkoi vaikuttaa epäterveeltä ja siltä, ettei se ole hallinnassa (hyväntekeväisyyskohteen parasta ei otettu huomioon vaan mentiin omien näkemysten mukaisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInulle narsistit on jonkinlainen huvittava haaste. Mielenkiintoista seurata niitä kaikkia temppuja ja manipulaatiota mitä ne aina yrittävät. On minuunkin yritetty mutta ei siitä tule mitään kun osaan olla tarvittaessa aika häijy ihminen.
Ja joo on minussakin narsistin piirteitä. Olen myös autisti, 14/15 oli nettitestin tulos. Ehkä siksi narsistit ei ole minulle ongelma. Yleensä ihmiset ei yritä minun kanssa mitään, jotenkin ne tajuaa ettei se kannata.
Narsisti liittyy keskimääräistä korkeampaan älykkyyteen. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä muita paremmaksi kun huomaa ymmärtävänsä asioita joita muut eivät tajua
Ei narsismilla ja älykkyydellä ole tekemistä toistensa kanssa. Narsismi on traumareaktio lapsuudessa syntyneeseen pitkäkestoiseen kaltoinkohteluun. Eikä kaltoinkohtelu ole siis ainoastaan fyysistä väkivaltaa. Myös lapsen jalustalle asettaminen on lapselle kaltoinkohtelua. Sellainen toiminta, jossa lasta ei kohdata ihmisenä, vaan joko Jumalasta seuraavana tai sitten maan matostakin arvottomampana. Tai ehkä vaihtelua näiden väliltä. Tällaisesta lähtökohdasta voi syntyä narsisti tai läheisriippuvainen. Molemmilla yhteistä on, että syvällä sisimmässä on lapselle syntynyt kokemus siitä, että hän omana itsenään on arvoton. Siksi läheisriippuvaiset ja narsistit vetävät toisiaan puoleen, kun ovat saman kolikon kääntöpuolet. Narsisti voi ehkä harjaantumattomaan silmään vaikuttaa älykkäämmältä. Tämä johtuu siitä, että normaalisti kehittyneellä ihmisellä käyttäytymistä ohjaa empatia ja moraali, mutta narsistilla se jäi kehittymättä trauman seurauksena. Siksi hän toimii sen mukaan, mikä tuo hänelle itselleen maksimaalisen hyödyn, ja voi vaikuttaa selviytyvän voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Narsisti on kuitenkin traumatisoitunut ihminen, jonka kehitys ja persoona ei ole päässyt kehittymään ja puhkeamaan kukkaan. Hän on kävelevä kuori, ego, ei persoona, ja tuntee vain ohimenevää mielihyvää parhaimmillaan. Pääosin tunnemaailma on negatiivinen ja hän kokee aina olevansa uhri joka tilanteessa.
Luen juuri tunnelukkoja / lifetrapseja käsittelevää kirjaa ja sen mukaan narsismi voi kehittyä ainakin:
- ENTITLEMETN / OIKEUTUS: "I can have what ever I want". Taustalla on kolme mahdollista syytä: 1) lapselle asetetut heikot rajat ja kuri 2) se, että lasta on osallistettu liikaa aikuisen päätöksiin ja 3) oikeutus kompensaationa muille tunnelukoille. Kaikista vaihtoehdoista kasvaa empatiakyvytön aikuinen.
- EMOTIONAL DEPRIVATION / EMOTIONAALINEN ETYNEISYYS: "I'll never get the love I need". Taustalla ajatus siitä, että on tyhjä ja näkymätön muille ihmisille. Narsistinen tällaisesta ihmisestä tulee, jos koittaa selviytyä tunnelukosta kompensoimalla (counterattack) sitä ajatellen, että he ansaitsevat tarpeensa tulla tyydytetyksi.
- DEFECTIVENESS / VAJAVUUS: "I'm worthless". Taustalla häpeä, joka leimaa koko ihmisyyden. Kun vajavuuden tunnelukkoa kompensoidaan (counterattack), kääntyy se narsismiksi koska ihmisestä tulee itsekeskeinen. Narsismilla peitetään ajatusta, ettei kukaan tule ikinä arvostamaan tai rakastamaan heitä. "Olen niin vaativa, ylemmyydentuntoinen ja spesiaali, ettei kukaan voi enää ikinä kritisoida tai jättää minua huomiotta."
Muitakin kompensaatiovaihtoehtoja taisi vielä olla, mutta en nyt löydä kirjasta kohtaa, jonka aiemmin luin. Mutta onhan noissakin jo aikalailla asiaa. Itse olen seurustellut (ihan todistetusti) oikeutuksen tunnelukon omaavan ihmisen (covert narcissist) kanssa ja olihan hän aikamoinen tapaus. Todella komea ja hurmaava päältä, mutta taustalla manipuloiva, vain itseään ajatteleva ja kaltoinkohteleva hirviö. Sen kaiken alla oli epävarma ihminen, joka pelkäsi esim uusia sosiaalisia tilanteita todella paljon.
"A narcissist is someone who lacks empathy, blames others for problems, and has a strong sense of entitlement." Narsistit eivät muutu kuin pakon edessä.Lähde: Reinventing Your Life: How to Break Free from Negative Life Patterns and Feel Good Again / Jeffrey E. Young, Ph.D., and Janet S. Klosko
Moni on sitä mieltä, että n tekee ennemmin itsarin kuin muuttuu. Osa muuten lopulta tekeekin, toiset hitaasti ja toiset nopeasti. Elämähän on näille jokatapauksessa arvotonta, oma ja muiden.
Tavallista on myös masennusjaksojen toistuvuus.Narsistista ydinvauriota on vaikea hoitaa lopullisesti pois, koska sen perusluonne on kieltämisessä, torjumisessa ja projektiossa. Paha on muissa. Ja kun ei ole, oma paha oikeutetaan heti. Eli tie aitoon terveeseen syyllisyydentuntoon ja vastuunottoon (realistinen minäkäsitys) on usein käytännössä mahdoton. Narsismi pakenee realiteetteja suuruuskuvitelmiin, vaikka ne verhottaisiin huolella ympäristöltä.
Narsisti sanoi mulle jo eka viikolla, että häntä suututtaa miten lapsena yritettiin pakottaa pyytämään anteeksi asioita, vaikka ei ollut mitään anteeksipyydettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eve ja Shirly, auringonlaskun narskuttajat...
Gritterit Karibialla
Osaako narsisti keskustella? Minä olen tullut siihen tulokseen, että osaa kyllä mielistellä heille, ketä pitää mielistellä tai ketä haluaa, joku kaukainen sukulainen, oman puolison suku tai työpaikan ihminen. Mutta kun kyseessä on oma perhe, vanhemmat, sisarukset, heidän lapset tai sisarusten puolisot, niin heille voi olla sitten aivan toistamaata. Siinä on kaukana keskustelutyyli. Eihän ne osaa kovassa paikassa, narsistin mielestä kovassa paikassa edes tehdä mitään muuta kuin haukkua niin rumilla sanoilla, mitä muut eivät edes kehtaa sanoa. Eivät osaa hillitä itseään yhtään. He eivät tunne yhtään mitään edes omia vanhempia kohtaan. Keskustella he eivät osaa. He mieluummin huutavat ja toinen vaihtoehto on sitten kadota, kadota, joka on todella aikuismaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti on se, että teet mitä tahansa, et koskaan riitä narsistille. Teet aina väärin, liian vähän, liian paljon, liian myöhään, väärillä motiiveilla. Ehkä katsot häntä väärin. Ehkä et arvosta tai kunnioita häntä tarpeeksi. Tai sitten olet liian mielinkielin, toisen rahojen perässä.
Jos pidät puoliasi, olet liian itsekäs, vaativa, minä-minä. Jos taivut jatkuvasti toisen tahtoon, olet liian heikko eikä narsisti arvosta heikkoutta.
Työsi ei ole koskaan yhtä merkityksellistä kuin hänen, tai vaativaa, mutta jos olet itse liian työkeskeinen, saat kuulla siitäkin. Työsi ei saisi haitata hänen arkeaan, mutta sinun oletetaan jatkuvasti joustavan hänen töidensä takia.
Tienaat liian vähän tai tienaat itse asiassa liikaa ottaen huomioon kuinka helppoa työsi on. Menisit töihin (ollessasi äitiyslomalla, sairaslomalla tai vaikka sunnuntaina).
Voi olla että näytät liian hyvältä tai naurat liikaa, mutta sitten saat kuulla olevasi liian tosikko, seurassasi ei ole hauskaa, sinulla on huono huumorintaju.
Sinun ehdotukset yhteisistä lomista tai yhteisistä tekemisistä ei kiinnosta, kanssasi ei haluta keskustella, mutta sitten saat kuulla olevasi vain omissa oloissasi etkä ole kiinnostunut hänen ajatuksistaan. Syvää yhteyttä ei ole, koska sinä.
Sinua voidaan jatkuvasti testata. Oletko luotettava, kuunteletko mitä toinen sanoi, osasitko kysyä oikeat jatkokysymykset. Jos kyselet liikaa, niin rajoitat toisen vapautta, mitä se sinulle kuulee koska hän tulee tai menee, hänellä on vapaus liikkua kuten itse tahtoo.
Koskaan ei ole hyvä, et riitä koskaan. Aluksi olet kaikki kaikessa, unelmien nainen, parempi ja oikeampi kuin kukaan muu. Sitten pikkuhiljaa, pala palalta, sinulle tuodaan ilmi kuinka pettyneitä sinuun ja tilanteeseen ollaan, kun et ollutkaan mitä sinun piti olla. Ja jotenkin päädyt kantamaan syyllisyyttä tästäkin.
Narsisti rakastuu aina idealisoituun mielikuvaan, ei koskaan sinuun ihmisenä.
Ei voi olla totta, että pystyt näin sanatarkasti kuvaamaan ex-mieheni! Jos minä olin hänen kanssaan naimisissa 20 vuotta niin missä välissä sinä ehdit olemaan hänen kanssaan ja opit tuntemaan hänet? Niin, ethän sinä ollut hänen kanssaan vaan kuvasit sanatarkasti narsistin.
Avioerostani on nyt 1 vuosi ja olen edelleen heikko kuin lumihiutale. En tiedä toivunko tästä koskaan. Itsetuntoni on kadonnut ja tuntuu, että olen niin huono, yksinkertainen, ruma ja osaamaton kaikessa että miten ihmeessä selviän päivistä itsenäisesti. Oikeasti olen akateemisesti koulutettu ja tukevasti työelämässä.
En ymmärrä miten voisin ikinä aloittaa enää parisuhdetta yhdenkään miehen kanssa. Jos taas kohdalleni tulee narsisti. Ja narsismihan tulee esiin vasta kun se "normaali" mies on astunut osaksi arkeasi. Olen nyt lähdössä ensimmäisille treffeille avioeroni jälkeen ja pelkään niitä treffejä. Tiedän, että kuulostelen ja analysoin miestä tuntosarvet ylivirittyneinä. Kehuuko se minua liikaa? Kehuuko se itseään liikaa? Alkaako se vähättelemään exäänsä ja työkavereitaan? Pukeutuuko se merkkivaatteisiin ja juppeilee? Kehuuko ammattiaan ja älykkyyttään?
Treffikaveri-mies kertoi jo minulle, että hän tykkää tehdä yhdessä lastensa kanssa ruokaa. Menin aivan sanattomaksi ja alaleukani meinasi pudota. Olin että mitä häh ?!?! Ex- mieheni ei koskaan tehnyt mitään lastemme kanssa, osti vain lisää ruutuaikaa erilaisista suoratoistopalveluista niin lapset viihtyivät yksin näytön ääressä. Exäni ei myöskään tehnyt koskaan kunnon ruokaa, saati että olisi tehnyt ruokaa lasten kanssa. Silloin harvoin kun exäni teki ruokaa, resepti oli äärimmäisen yksinkertainen: sisäfilepihvit pannulle * paisto pari minuuttia niin että tulos on 'medium minus' * napakka huuto lapsille keittiöstä "nyt on pihvit valmiit". Ja kun erehdyin kysymään missä on lapsille vihannekset niin sain huutoraivon kuinka pupun ruokaa ei syödä. Joten lapset söivät lounaaksi tai päivälliseksi näinä kertoina noin 300 grammaa pihviä sellaisenaan ja lasi maitoa kyytipojaksi.
Tuo ei vielä takaa mitään. Mun narsistieksä tykkäsi laittaa ruokaa.
Ne ekat selvemmät merkit on alkaneet tulla esiin parin kk kohdalla. Ekalla kerralla en tajunnut mistä on kyse. Tokalla kerralla tajusin luottaa vaistoihini ja vältyin vuosien suhteelta ja tilanteen pahenemiselta.
Jos hän tykkäsi tehdä ruokaa niin kerro hieman lisää.
Nimittäin tuo yllä kuvaamani exäni teki ruokaa vain itselleen ja silloin kun teki ruokaa lapsille, hän teki vain sitä ruokaa mistä hän itse tykkäsi. Minulle hän ei tehnyt koskaan ruokaa (minulla erityisruokavalio). Eli narsismi näkyi exän ruuanlaitossa itsekkyytenä: ruokaa oli kiva tehdä kun se ruoka oli exän lempiruokaa, siinä sivussa lapset sai syödä sitä ja lasten "kuului" tykätä ruuasta. Ex ei koskaan kysynyt lapsilta aidosti, että mitä ruokaa tykkäisivät syödä. Joskus ex kysyi kahden ruokavaihtoehdon välillä, tyyliin otatteko pihviä vai hot wingsejä lounaaksi? Ja nämä ruuat olivat niitä mistä ex tykkäsi. Eli hän ei ajatellut oikeasti lasten toiveita tai ravintoympyröitä lasten kasvun ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Olisi ollut silkkaa mahdottomuutta, että ex olisi tehnyt itselleen ja lapsille ruuaksi vaikkapa kirjolohikiusausta ja salaattia.
Siis ruokki lapsensa terveellisesti ja teki kaikille erikoisruokavalioihin sopivaa ruokaa. Hän on sellainen narsisti, joka tekee hyviä tekoja saadakseen sillä itselleen ihailua, kai sille on joku oikea termikin. Hän auttaa naapureita, tekee hyväntekeväisyyttä jne. Mutta on silti kyllä narsisti.
Communal narcissist eli yhteisöllinen narsisti. Ovat juurikin aktivisteja, järjestöissä ja omien sanojensa mukaan ”hyvän asialla”. Voivat olla uskovaisia, vähemmistöjen edustajia, vaikka eläintensuojelijoita, mutta ainoa syy touhuta on naamioida oma luonteen feikkiys ja muiden kätketty halveksinta hyväksyttävään ilmiasuun. Näiden lähellä oikein kylmyys ja falskius hohkaa. Tärkeintä että saavat tuntea olevansa ”taviksia” parempia.
Nää Hare Krishnat, joita Helsingin keskustassa ennen ainakin oli liikkeellä usein. Voi luoja, yksikin alkoi kinuamaan että anna rahaa. Sanoin, etten nyt anna. No osta mulle sitten jotain se sanoi. Mä sanoin, että en, sori. Tää tyyppi alkoi seurata mua pitkin Kampin ostoskeskusta ja tuli mun perässä ruokakauppaan ja otti hyllystä sokeripaketin ja sanoi mulle, että osta sit mulle tää jos et kerran anna rahaa. Vaikutti ihan sosiopaatilta. Oli tän tyypin seurassa ja vielä sen jälkeen kun lähdin jatkamaan matkaa, oli ihan epätodellinen olo. Se olo jo itsessään kertoo jotain, uhkasta tms, vaisto ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Osaako narsisti keskustella? Minä olen tullut siihen tulokseen, että osaa kyllä mielistellä heille, ketä pitää mielistellä tai ketä haluaa, joku kaukainen sukulainen, oman puolison suku tai työpaikan ihminen. Mutta kun kyseessä on oma perhe, vanhemmat, sisarukset, heidän lapset tai sisarusten puolisot, niin heille voi olla sitten aivan toistamaata. Siinä on kaukana keskustelutyyli. Eihän ne osaa kovassa paikassa, narsistin mielestä kovassa paikassa edes tehdä mitään muuta kuin haukkua niin rumilla sanoilla, mitä muut eivät edes kehtaa sanoa. Eivät osaa hillitä itseään yhtään. He eivät tunne yhtään mitään edes omia vanhempia kohtaan. Keskustella he eivät osaa. He mieluummin huutavat ja toinen vaihtoehto on sitten kadota, kadota, joka on todella aikuismaista käytöstä.
He tykkäävät kertoa tarinoita, havaintojaan, mielipiteitään jne. Mutta se ei ole keskustelua. He eivät anna vastapuolelle yhtäpaljon äänessäoloaikaa eikä heitä kiinnosta keskustelu, koska keskustelu elää ja muovautuu sen edetessä. Heillä on oma asiansa, jonka he motiivin x vuoksi haluavat kertoa (ihailu, huomio, mielipiteenmuokkaus jne.). He haluavat toisesta vain dataa, jotta oppivat heikot kohdat, mutta eivät mielipiteenvaihtotyylisiä antoisia keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä tarinat on niin tuttuja että puistattaa. Olin naimisissa 100% narsistimiehen kanssa noin 10 vuotta. Ja koska meillä on kouluikäisiä lapsia, joudun olemaan hänen kanssaan väkisinkin tekemisissä.
Olen laittanut kaiken yhteydenpidon hänen kanssaan minimiin. En vastaa miehen puheluihin vaan vaadin kaiken yhteydenpidon sähköpostilla tai whatsapilla. En tapaa kasvotusten häntä, koska lapset osaavat vaihtaa useimmiten kotia itsenäisesti. Melko usein ex tuo kuitenkin lapset pihaani, kun hoitovuoro vaihtuu, mutta en näe häntä silloin. Jotenkin tulkitsen erinäisistä asiayhteyksistä, että ex tuo lapset pihaani koska haluaa kytätä minua ja onko minulla esimerkiksi kylässä vieraita.
Ex myös tekee edelleen kiusaa lasten kautta. Sellaista hienovaraista vittuilua ja ylivallan näyttämistä. Ex ei esimerkiksi palauta hänen luo unohtunutta lapset takkia vaikka pyydän. Vastaa viestiini, että "takki tosiaan unohtui luokseni, tuon kun ehdin" ja ei hän sitä takkia tuo. Minä joudun sitten ihmettelemään lapsen kanssa, että lainataanko tällä viikolla sisaruksen takkia vai käytetäänkö sitä jo hiukan pieneksi jäänyttä vanhaa takkia.
Lisäksi ex tuo tai lähettää lapset luokseni hoitovuoron vaihtuessa hiukan myöhässä lähes joka kerta. Miten se sattuikin, että lapset tulevat taas tunnin myöhässä, esimerkiksi klo 17 vaikka tapaamissopimuksessa vaihto on merkitty klo 16. Eli sellaista hienovaraista ärsyttämistä exältä koko ajan.
Lisäksi ex viestittelee minulle joka tai joka toinen päivä. En vastaa kuin murto-osaan näistä vietsteistä ja silloin vain jos liittyy pakollisesti alaikäisen huoltoon. Viestit mitä ex lähettää minulle lähes joka päivä ovat tyyliin "Jennica-Petterin sukka jäi sinun luokseni viime hoitovuorollasi, palauta se minulle heti. Sä olet just tuollainen, joka ei huolehdi lapsen vaatteista, Jennica-Petteri on taas ilman sukkaa. Yrittäisit nyt edes, mikään ei onnistu sulta." Eli hän tekee syyn laittaa viestiä lapsen varjolla ja haukkuu haukkumisen ilosta minua. En reagoi näihin viesteihin vastaamalla vaan pakkaan minun luo unohtuneen sukan seuraavan hoitovuoroni päättyessä lapsen reppuun.
Mä olen päättänyt, että en provosoidu näistä. On kuin tyhjille seinille huutelisi, jos nämä kiusanteot ottaa exän kanssa puheeksi. Ja kun ei se narsu toisten käskyjä kuuntele niin eipä siitä mitään hyötyäkään ole. Hän tekee juuri niin kuin on itse päättänyt. Ja saisihan hän vain ylimääräisen tyydytyksen huomatessaan että minä turhaudun ja ärsyynnyn hänen provoiluistaan.
Tarve kontrolloida muita on kova. Jos ei muuten, niin sitten pienten asioiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.
Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai vain lähteä yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.
Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.
Valitettavasti tässä ketjussa, kuten lukuisissa muissakin ketjuissa joissa on käsitelty narsismia, ihmiset ymppäävät narsistille aivan kaikki teot ja sanat, vaikka esimerkiksi edellämainitussa esimerkissä ei todellakaan ole mikään narsistille tyypillinen toiminta kyseessä.
Esimerkiksi käytännössä kaikki sosiaalisista peloista kärsivät toimivat edellä kuvatulla tavalla, koska eivät jaksa suurta ihmismassaa, ja haluavat keskittyä vain yhteen tai kahteen hyvään ystäväänsä kerralla. Sosiaalisesti pelokkaat eivät ole narsisteja.
Tavallaan edellä olleessa kommentissa on kuitenkin hyvin hyvin pieni totuuden siemen, sillä narsisti yrittää parhaansa mukaan katkaista "suosikiltaan" kaikki yhteydet muihin ihmisiin. Tuossa edellämainitussa tilanteessa ei kuitenkaan ole siitä kysymys koska selkeästi kommentoija on saanut käydä ystäviensä kanssa tai yksinään ulkona vapaasti.
Tuossa edellämainitussa kommentissa ei ollut kuin yksi lause oikein, ja se oli se että ei ne sanat, vaan ne teot.
Se että joku pitää esimerkiksi mykkäkoulua tai haluaa olla vain kaksistaan, ei kerro vielä mitään narsismista.
Sen sijaan tämä on 100% varma keino huomata narsisti.
Esimerkki.
-Esität argumentin narsistia vastaan.
-Narsisti menee hiljaiseksi, ja yrittää tilannettaan pelastaakseen tarrata johonkin epäolennaiseen kommentissasi, olemuksessasi, historiassasi.
-Muutaman kommentin jälkeen narsisti esittää TÄSMÄLLEEN saman argumentin sinua vastaan.
Tuossa esimerkissä ilmenee kaksi narsistille tyypillistä käyttäytymismallia.
Ensimmäinen on se että narsisti pyrkii tarttumaan epäolennaisuuksiin, vaikka ne olisivat kuinka typeriä tahansa. Kun narsisti tuntee hävinneensä, hän yrittää kaikin tavoin peittää sen ja epäolennaisuuksiin tarttuminen on hyvä keino siihen, jolloin narsistin häviö muka unohtuu. Tästä syystä narsistin kanssa väitellessä ei koskaan saa haksahtaa noihin narsistin esiin nostamiin epäolennaisuuksiin, vaan pitää pysyä asiassa.
Toinen on se että narsistin esittäessä sinun argumenttisi sinua vastaan, suurin osa ihmisistä menee hämmennyksestä hiljaiseksi tuollaisessa tilanteessa. Sehän on tilanteena niin typerä. Kun argumentin alkuperäinen esittäjä ei pysty vastaamaan, koska mitään vastattavaa ei ole, narsisti tulkitsee sen voitoksi itselleen.
Tosiasiassa, vaikka narsisti voi olla älykäs, narsisti ei ole viisas. Narsisti ei ymmärrä sitä että hiljaiseksi menneet ihmiset pitävät narsistia tuolloin täydellisenä typeryksenä, koska narsisti ei ymmärrä ettei sosiaalinen kommunikointi toimi sillä tavoin kuin narsisti sen kuvittelee toimivan.
Narsisti ei osaa. Narsisti kopioi!
Eli, kun narsisti meni ensin hiljaiseksi (ja yritti tarttua epäolennaisuuksiin) narsisti tulkitsee että hän itse hävisi ja häviön osoitti mykkyys. Kun sitten argumentin esittäjä menee hiljaiseksi (kopioi), narsisti kuvittelee että argumentin esittäjä hävisi, vaikka tosiasiassa narsisti vain paljasti itsensä ja typeryytensä.
Tuon kopioinnin vuoksi narsisti pystyy kiipeämään todella nopeasti sosiaalisessa asteikossa. Narsisti vain kopioi sitä mitä muut tekevät. Kun tavallinen ihminen esimerkiksi stressaa treffejä ja yrittää miettiä kaikki skenaariot valmiiksi, syystä että mokailussa on varaa menettää niin paljon, narsisti ei todellakaan stressaa mitään. Narsisti ainoastaan kopioi kaikkein hurmaavimpia eleitä, sanontoja ja toimia, niin muilta ihmisiltä kuin esimerkiksi elokuvista.
Olen työelämässä joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, joka arvosteli kaikkea sanomaani ja väänsi kommenteistani aivan ihmeellisiä.
Hän saattoi jopa muuttaa mielipidettään lennosta jos jossain asiassa sanoin olevani samaa mieltä kanssaan. Niissä tilanteissa hän alkoi haukkumaan omaa alkuperäistä mielipidettään, jonka oli esittänyt 5 minuuttia aiemmin.
Oli se tavallaan ihan koomista, mutta enemmän siitä silti tuli vaan kurja olo. En oikein osannut pitää puoliani niissä tilanteissa ja usein yritin vain olla hiljaa silloin kun hän oli kuuloetäisyyden päässä. En kuitenkaan aina muistanut ja sitten tuli taas ilkeitä kommentteja. En vieläkään tiedä miksi hän käyttäytyi sillä tavalla. Muita kohtaan hän oli ystävällinen ja ihan "hauska seuramies" vitsailuineen.
Hänen mielestään olin narsisti. Välillä mietin itsekin, että onko hän oikeassa syytöksissään, mutta ainakin oma puoliso ja kaverit väittivät ettei niissä syytöksissä ole mitään järkeä.
Onneksi ei enää tarvitse olla tekemisissä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.
Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kontrolloinnissa ja hallitsemisessa eroa? Mielestäni on, ja minun mielestäni narsisti yrittää nimenomaan hallita, eli hän määrää, hän päättää miten muut elävät, hän päättää mikä tai kuka kelpaa, jne. Kun taas kontrolloija saattaa olla esim ihminen, joka yrittää pitää OMAN elämänsä hallinnassa, ja sitä kautta saattaa myös yrittää kontrolloida muita. Kun taas narsisti nimenomaan hallitsee muita.
Narsisti käyttää ja ottaa vallan itselleen ja ei hyväksy sitä, että joku toinen vastustaa tai tekee päätöksiä edes omaan elämäänsä liittyen, koska hän hallitsee. Hoviaan. Kun taas kontrolloija voi olla esim narsistin uhri, joka pelkää, että toinen yrittää ottaa vallan, tai viedä häneltä jotain, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Lapsesi yrittää epätoivoisesti luoda yhteyden isäänsä, samastua häneen, koska se on osa oman persoonallisuuden haltuunottoa. Kuvaamastasi johtuen ei ole pystynyt tekemään sitä ns luonnollisella tavalla, joten se ilmenee noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:
-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.
Ap
Meillä sairastamiseen/sairastumiseen liittyi syyttely. Jos ei nyt ihan suoraan sanonut, niin rivien välistä antoi ymmärtää, että sairastuminen on omaa syytä ja jotenkin kertakaikkiaan häpeällistä. Ei toivoakaan, että olisi saanut hoitoa tai apua.
Jos hän taas itse sairasti, niin luikki jonnekin vähän piiloon. Tähän liittyi jokin kova häpeä, en ymmärrä mikä. Hoidon otti toki vastaan, mutta se ei ollut koskaan riittävää, vaikka mitä olisi tehnyt.
No tämä minua ihmetytti isosti, kun en ole aiemmin vastaavaan törmännyt. Hän ei halunnut nähdä minua, jos oli jotain terveysongelmaa tai oli muuten vaan väsynyt tai alavireinen. Itse taas virkistyn toisen seurasta ja olen toisaalta ihan empaattinen toisten sairauksia kohtaan niin oli tosi vaikea käsittää moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Lapsesi yrittää epätoivoisesti luoda yhteyden isäänsä, samastua häneen, koska se on osa oman persoonallisuuden haltuunottoa. Kuvaamastasi johtuen ei ole pystynyt tekemään sitä ns luonnollisella tavalla, joten se ilmenee noin.
Äitini ei koskaan puhunut pahaa eikä juuri muutenkaan mitään isästäni. Tajusin vasta 50-vuotiaana, että isäni oli narsisti. Olisi ollut helpompaa käsitellä asioita oikealla tavalla, kun olen käynyt 20-40 -vuotiaana muutamat terapiat, masennukset, burn outit, paniikkihäriöt jne, jos vaan olisin tiennyt, että isäni on narsisti eikä vaan erakoitunut mielenterveysongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.
Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.
On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.
Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.
Tunnistan. On aika kipeä aihe.
Oma lapseni on aikuisena asettunut joka asiassa isänsä puolelle, vaikka isänsä on välillä psykiatrisessa hoidossakin kun saa juoppohulluuskohtauksen. Olen ollut yksinhuoltaja koko ikäni, en koskaan ole puhunut lapsen isästä mitään negatiivista vaan olen ajatellut että lapsi saa itse vetää johtopäätöksiä kun on vanhempi.
Näen samoja toimintamalleja, samoja kaavoja. Jopa puhekkin on joskus samanlaista kuin lapsen isällä.
Lapsesi yrittää epätoivoisesti luoda yhteyden isäänsä, samastua häneen, koska se on osa oman persoonallisuuden haltuunottoa. Kuvaamastasi johtuen ei ole pystynyt tekemään sitä ns luonnollisella tavalla, joten se ilmenee noin.
Tai on ehkä vältellyt samastumista, isänsä häpeällisen tms käytöksen takia, eli on saattanut hävetä häntä. Kuitenkin hänessä on samoja piirteitä, ja ne ns ottavat vallan liiallisesti, koska ei ole suostunut hyväksymään sitä puolta itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tajusin jo kolmessa kuukaudessa, ettei narsisti aidosti halua viettää kanssani edes 24 h putkeen ja tajusin lähteä. No, minullakin on takana pidempi suhde toisen narsistin kanssa, ekalla kerralla en todellakaan tajunnut. Huojentavaa on se, että toisella kerralla tuntosarvet toimivat!
Rakkauspommitusta kesti vain 2 kk, ilmeisesti olin huono narsistinen lähde eikä hän saanut riittävää tyydytystä minusta, kun en reagoinut hänen testeihinsä alistumalla tai provosoitumalla vaan pysyin rauhallisena ja asiallisena tai sitten en reagoinut mitenkään.
Olen katsellut tuon narsisti Leen videoita, koska haluan tehdä itsestäni mahdollisimman narsisti-immuunin, ovat sen verran raskaita tapauksia ja vaikka pinnalle en näytä reaktioa, oikeasti sisällä tuntuu todella kurjalta. Lee selitti eräässä videossaan, että narsisti ei oikeasti halua tehdä yhtään mitään suhteen eteen, koska ei koe toisen ansaitsevan sitä. Lisäksi narsisti voi jopa "rankaista" toista osapuolta siitä, että on joutunut venymään tämän eteen rakkauspommituksessa. Narsistin perusolotila on kökkö ja hän haluaa pysytellä siinä ja kouluttaa myös toista osapuolta pysyttelemään sillä ankealla tasolla. Toinen yrittää yksin hilata heitä molempia kuopasta ja uupuu täysin. Naristia ei kiinnosta, koska narsisti on juuri siellä missä haluaakin - kuopassa ja on jopa saanut sinne itselleen seuraa.
Joo, meillä oli loppua kohden ihan selvää, etten narsistin mielestä ansainnut mitään positiivista häneltä. En mitään ylimääräistä. Pitkään ajattelin, että se liittyi silloiseen rahatilanteeseen. Kun rahallinen tilanteemme parani, se ei saanut näkyä mitenkään arjessani. Esim. hänen bonukset yms. eivät edes välillisesti saanut tuoda minulle iloa (matkoja, kodinkoneita, ei voitu laittaa yhteiselle säästötilille tms.), koska HÄN oli ne ansainnut enkä minä.
En ollut myöskään hänen aikansa arvoinen.
Tai oikeastaan minkään sellaisen asian, joka olisi tuottanut minulle iloa tai helpotusta arkeen, jos se olisi edellyttänyt mitään toimia narsistilta.
Tämän vuoksi - älä koskaan kerro jos tulosi nousevat, saat bonusta tms. Narsistin bonuksia ei tietenkään käytetä sinun hyväksesi. Mutta sinun tulosi kyllä pitää heti käyttää yhteisiin hankintoihin. Narsistipuoliso pakotti minut osallistumaan mm. tietyllä prosenttiosuudella smoothiekoneen hankintaan, Nykyään ymmärrän, että hän ei mitenkään voi pakottaa minua siihen jos en halua. Onneksi on omat tilit.
Tuli mieleen tästä raha-aiheesta oma narsisti isäni. Hän oli sitä mieltä, että häntä käytettiin hyväksi, koska joutui osallistumaan perheen kuluihin. Hänen palkkansa olisi kuulunut vain hänelle. Jouduinkin itsenäistymään liian aikaisin. Menin jo teini-ikäisenä töihin koulun ohella saadakseni itselleni käyttörahaa.
Hän vei myös minulta rahaa. Surutta meni rahapussilleni, ja otti käteiset sieltä itselleen.
Narsisti kun näkee, että hänellä on oikeus toimia miten tahansa. Ei ole omatuntoa eikä häntä kiinnosta muiden tunteet.
Isäni oli myös sitä mieltä, että ostamansa lahja toiselle on edelleen hänen. Tuo ääretön omaan napaan tuijotus.
Kun kotoa lähdin, niin katkaisin välit. Henkisesti helpompaa, kun päädyin tuohon ratkaisuun.
Oma narsistiäitini vei minulta kesätyörahat, opintolisät, palkat kun kävin opiskelujeni aikaan töissä osa-aikaisesti ja syntymäpäivä/joululahjarahat mitä sain suvulta.
Lisäksi olen kuulemma hänelle velkaa kaikista näistä vuosista mitä hän on rahaa minuun hukannut kun on minut kasvattanut.
Alue: Aihe vapaa
Communal narcissist eli yhteisöllinen narsisti. Ovat juurikin aktivisteja, järjestöissä ja omien sanojensa mukaan ”hyvän asialla”. Voivat olla uskovaisia, vähemmistöjen edustajia, vaikka eläintensuojelijoita, mutta ainoa syy touhuta on naamioida oma luonteen feikkiys ja muiden kätketty halveksinta hyväksyttävään ilmiasuun. Näiden lähellä oikein kylmyys ja falskius hohkaa. Tärkeintä että saavat tuntea olevansa ”taviksia” parempia.