Narsistin keskustelutyyli

Kehuu itseään aina, jopa ovelasti kiertämällä. "On se tuo Pekka niin vahva mies. Ihan samanlainen hän on kuin minä" Tai sitten se, että ei myönnetä olleensa väärässä. "Agressiivinen kirjoitetaan yhdellä gllä" Toinen väittää, että siihen tulee kaksi G.tä. He inttävän jonkin aikaa kunnes narsisti tajuaa, että hän oli väärässä, ja muuttaa kantaansa "Minähän yritin koko ajan sanoa, että siihen tulee kaksi g:tä mutta sinä et ymmärtänyt!"

Lähipiirissä on naristeja ja heidän kanssaan oleminen on kyllä niin raivostuttavaa. Aina se on sinun syy, ei koskaan heidän. Yksi esimerkkitapaus olis sellainen, että kaverini oli katselemassa autoja ostoaikeissa. Hän löysi edullisen ja siistin auton, jonka näytti narsistille. Narsisti ilmeisesti närkästyi isitä, koska hän ei sitä autoa löytänyt ja alkoi sitten moittimaan autoa melkein jokaisesta asiasta "ei se ole hyvä, tuossakin on tuommonen vika, kyllä tuohon hintaan nähden pitäs olla vähempi ajettu" tms. Ei kestänyt kauaakaan kun tämä narsist isitten itse tarjosi tätä samaa autoa, jonka HÄN oli muka löytänyt. SIinä ei inttäminen auta, koska narsisti vaan väittää itse sen löytäneen, muuton jotenkin sekopäitä tai huonomuistisia. Narsisti ottaa kaiken kunnian itselleen, he ovat hyvin kateellisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin itse hieman varovainen leimaamaan ketään narisistiksi vain puheiden perusteella; ei ne puheet vaan ne teot.

Esimerkiksi itselläni alkoi hälytyskellot soida kun toinen ei koskaan halunnut viettää aikaa millään tavoin yhdessä minun ja kenenkään muun läheiseni seurassa. Ja keksi usein selityksiä miksei halunnut viettää aikaa jossain julkisessa paikassa (kuten tulla kansssani kauppaan tai kirjastoon ja tai  vain lähteä  yhdessä kävelylle) vaan mieluiten halusi viettää aikaansa neljän seinän sisällä ja silloinkin mieluummin joko hänen autossa tai minun luonani ei hänen asunnossa.

Puheissaan hän vältteli koskaan mainitsemasta ketään läheisiään. - Aiemmista kumppaneitaan en muista, että hänellä olisi ollut ikinä mitään myönteistä sanottavaa. Ja minä olin kuulemma ai-van erilainen kuin yksikään hänen aiempi kumppaninsa.   

Se ei halua tulla nähdyksi sun seurassa, eikä halua näyttäytyä sun läheisille, eikä halua että tiedät hänen läheisistään mitään.. Tyyppi on varattu, tai ei ainakaan halua susta muuta kuin panoseuraa.

Nämä laittamani tavat ärsyttää toista eivät oikeuta diagnosoimaan ketään, mutta ajattelin laittaa vielä esimerkkejä miten toista voidaan kiusata ja ajaa hulluuteen tavallisessa arjessa. Vastuu omista tunteista on tietysti aina itsellä, eli miten voimakkaasti antaa näiden mennä läpi ja triggeröidä itseään.

-Tavaroiden katoaminen: Olen henkilön luona ja menen suihkuun. Asunnossa ei ole muita kuin minä ja tuo toinen. Jätän puhtaat vaatteet sängylle odottamaan. Kun tulen pois, ne ovat kadonneet. Toisella ei tietenkään ole tästä aavistustakaan, kun ei ole niihin koskenut. Vaatteet eivät löydy mistään ja joudun ottamaan toiset. Joskus myös varavaatekassini on kadonnut.

Annoin myös kerran hänelle lahjakortin matkaan, mikä oli tarkoitettu toiselle henkilölle. Yllätys yllätys, se oli kadonnut matkalla. Tärkeät tavarat kuten avaimet, puhelin jne vain vaihtavat paikkaa vaikka sanon, että älä koske näihin. Ei kuulemma ole siirtänyt mihinkään tai jos myöntää että on, ei muista minne. Avaimet on tungettu tosiaan joskus esim. vaatekaappiin vaatteiden sekaan ja mun väitteet siitä että on koskenut niihin on valhetta niin kauan kun en pysty niitä todistamaan.

-Monta koneellista pyykkiä pesty niin, että vaatteet ovat värjäytyneet ja menneet pilalle. Yhden koneellisen ymmärrän, mutta monta peräkkäin - tuntuu jo tahalliselta.

-En suostu johonkin mitä pyytää. Alkaa non-stop soittelu, painostaminen ja lopulta luurin lyöminen korvaan. Ei pelkästään hänen taholta vaan värvää myös sukulaisensa soittamaan samalla asialla. Jos en suostu, haukutaan ilkeäksi. Välillä jopa kiusaajaksi.

-Olen tosiaan "kiusaaja" silloinkin kun vaadin tasapuolista kohtelua ja osallistumista toiselta. Väittää, etten ole itse auttanut kotitöissä.

-Yritän keskustella neutraalisti asiasta, mihin toivon muutosta. Henkilö laittaa tästä hyvästä kuulokkeet korviin ja puuhailee omiaan. Yritän jatkaa keskustelua kunnes hän suuttuu, menee huoneeseensa ja paiskoo oven kiinni. Huoneestaan hän huutelee, miten sinne ei saa mennä ja miksi häiritsen häntä. Jossain vaiheessa soittaa sukulaiselle, miten häntä on taas kiusattu täällä koko päivä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan tällä sitä, että kun narsisti kokee toisen uhkana, kilpailijana tms, niin haluaa ohjailla toista siten, että tämä menettää asian jota kadehtii, pitää uhkaavana, josta kilpailee, eli jossa haluaa olla parempi. Kun saa toisen esimerkiksi epävarmaksi, joka on heidän yleinen taktiikkansa, eli naureskelee toiselle ilkeästi, istuttaa ajatuksia siitä että joku toinen on parempi, jolla saa toisen tuntemaan epävarmuutta tai huonommuutta, mustasukkaisuutta jne, ohjailee toista siihen, että saa hänet haluamaansa asemaan, uhkan eliminoitua tai miksi tätä voisi sanoa.

Voihan se olla tavallaan omien tunteiden ja oman kokemuksen itsestä ja omien negatiivisten kokemusten siirtämistä toiselle, sitähän myös tekevät. Saavat kyllä toisen tuntemaan negatiivisia tunteita, ja sillä tavalla pääsevät ihon alle, pään sisään, kun manipuloivat näin, että istuttavat näitä epävarmuuden ja huonommuuden siemeniä, puhumalla ja vihjailemalla ja kommentoimalla siten, että toinen alkaa itse ajatella huomaamattaan niin. 

Ilkeät kommentit, toiselle naureskelu, ilkeys, kilpailu, on kaikki näitä taktiikoita, joilla haluavat luoda asetelman, jossa toinen tuntee epävarmuutta ja huonommuutta, ja itse tuntevat paremmuutta tai ainakin esittävät itsensä parempina. Tämä on sitä narsismia, että itsetunto syntyy näin suhteessa toisiin, vertailun ja kilpailemisen ja kateuden kautta, ja se syntyy vuorovaikutuksessa luomalla tällainen kuvio. Ovat myös aggressiivisia, koska juuri tämä kateus, kilpailu, huonommuus, paremmuus, jne, synnyttää heissä aggressiota. Ja reagoivat siihen ja kokevat pakkomielteeksi tän toisen ihmisen ja kilpailun tän toisen kanssa ja ovat erittäin häikäilemättömiä tässä yhteydessä. 

Tietenkin tää kaikki tulee ilmi myös siinä, että mustamaalaavat kohdetta, koska tää on miten henkilö toimii, kun kokee jonkun paremmaksi, tai itsensä huonommaksi, vertailee, kadehtii, kilpailee, ja on narsisti. Muutenhan ihminen vaan kokisi jotain negatiivisia tunteita, mutta ei lähtisi toimimaan näin. Julmia nää on siinäkin, että kilpailee ihan kaikessa, ihmissuhteissa ja kaikessa. Yrittävät viedä muilta häikäilemättömästi. Ovat röyhkeitä, häpeämättömiä, rajattomia, siksi saavat aikaan vihaa, häpeää, pelkoa, ahdistusta. 

Hyvin kuvasit miten narsistit toimivat. Pääsevät näin uhrin pään sisään tekemään tuhojaan.

Juurikin noin, siten Eve ja Shirley vaikuttavat vieläkin kanssakilpailijoihinsa vaikka kisa päättyi ajat sitten

Kubismi oli ja meni, nykyinen taidesuuntaus on narsismi. Kaikki someilijat ja selfieiden räpsijät ja blogienpitäjäthän voidaan tuomita helposti narsismiin taipuvaisiksi.

Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:

-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.

Ap

N4R51571 kirjoitti:

Kubismi oli ja meni, nykyinen taidesuuntaus on narsismi. Kaikki someilijat ja selfieiden räpsijät ja blogienpitäjäthän voidaan tuomita helposti narsismiin taipuvaisiksi.

Meissä kaikissa on narsismia. Oleellista on empatian ja omantunnon puute, kyvyttömyys ottaa vastuuta ja kehittyä.

Ap

Narsku on tyyppi, joka valittaa koko ajan, eikä välitä siitä miten huono olo siitä paskan puhumisesta ja jatkuvasta valittamisesta ja toisten ihmisten arvostelemisesta tulee muille ihmisille.

Narsku suuttuu, jos hänen valitustaan ei kuuntele tai myötäelä.

Narsku on henkilö, jonka seurassa en viihdy, enkä välitä olla tekemisissä missään nimessä.

Narsku vääristelee asiat omaksi hyväkseen.

Tämä on hyvä ja pitkä ketju aiheesta, tunnistan monien tarinoissa niin paljon samaa. Nyt sitten se tabujen tabu: oletteko huomanneet lapsissanne näitä piirteitä? Oma esiteini-ikäinen poika muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän. Aivan samat jutut, samat defenssikeinot, sama arvomaailma, sama ylemmyydentunne, sama sisäinen haavoittuvuus.

Avioliiton aikana lapset toki kasvoivat tuon ympäristön keskellä, mutta minulla oli mahdollisuus vaikuttaa lasten arkeen äitinä päivittäin. Eron jälkeen lapset ovat olleet 50-50, ja ovat täysin narsistin arvomaailman armoilla puolet ajasta. Paljon matkoja ja hienoja lahjoja.

On myös aivan selvää, että toinen lapsista on isän lempilapsi (pärjäävä, menestyvä, urheilullinen, iloinen) kun taas toinen ongelmalapsen roolissa. Molemmat voivat johtaa narsismiin.

Isän käytös minua kohtaan on eron jälkeen ollut myös täysin rajatonta, mutta ei mitään sellaista, jonka yhteiskunta tunnistaisi. Hänen narsistiset piirteensä ovat nyt hyvin esillä, kun avioliiton aikana ne olivat enemmän piilossa. Tämä siitä huolimatta, että hän itse otti ns. salamaeron ja on uudessa suhteessa, ja hänellä pitäisi kaikki olla juuri kuten itse halusi. Olen kuitenkin pahan alku ja juuri hänen mielestään, ja välillä myös toinen lapsistamme.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani narsistin puheet on aina negatiivisia. Muut ihmiset ja asiat ovat hänelle aina jonkinasteisia uhkia; typeriä, ärsyttäviä, rumia, yksinkertaisia, huonoja, tuomittu epäonnistumaan... kaikkea mahdollista ikävää. Hän kadehtii kovasti ja etsii syitä lytätä menestyviä henkilöitä.

Vttuilu ja pottuilu ovat hänen mukaansa ihan tavallinen osa keskustelua kaikkien ihmisten kanssa. Eli on ihan OK sanoa loukkaavasti. Tai sitten se ”oli vitsi.”

Vahingonilo on tuntemalleni narsistille se paras ja aidoin ilo. Hän nauttii, kun jollakin menee asiat pieleen. Sääliä hän ei koe koskaan.

Syyttää muita siitä, mitä itse oikeasti on. Esim. haukkuu laiskaksi, vaikka itse lekottelee heti, kuin mahdollista.

Raha on tärkeintä maailmassa. Kauhea materialisti! Teeskentelee varakkaampaa, kuin oikeasti on. Toisaalta jotkut narsistit saattavat valitella köyhyyttä ja pyytää rahaa muilta, vaikka heillä olisi rahaa ja sijoituksia taskut täynnä.

Lahjoja hän ei anna kuin siksi, että sitoo niillä kohteensa kiitollisuudenvelkaan. Muistuttaa antamistaan palveluksista ja lahjoista, kun tulee sopiva hetki kiristää kohteelta jotakin.

Huvittavaa kyllä, hän on naurettavan kiinnostunut lastensa (ja omista) joululahjoista ja seuraa silmä kovana, mitä ja minkäarvoisia lahjoja pukki toi. Osaa aina tehdä listan kalliita lahjatoiveita ja murjottaa/raivoaa isosti, jollei saa haluamaansa, aikuinen ihminen.

Muut ihmiset ovat hänelle materiaalia hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten. Narsistit ovat itsekkäitä ja ahneita ihmisiä.

Sääli silti: ei tuollaiseksi voi tulla kuin ankeissa kasvuoloissa. Hekin ovat tavallaan uhreja.

Amen. Tosi hyvä kuvaus narsistista. 

Ja olen kyllä samaa mieltä, että on ollut ankea elämä, kokenut ohittamista ja ainakin henkilö, jonka itse tunnen, joka on juuri tällainen, tämän kuvauksen kaltainen, on sanonut, että häntä ei ole nähty. On katkera ja kateellinen. On sanonut, että tykkää lannistaa ihmisiä ja pahoittaa tahallaan heidän mielesnsä, mm naureskelee toiselle päin naamaa ja on ilkeä. Mitä tämä tarkoittaa, ettei ole nähty? Ilmeisen vahingollista lapselle, kun tuottaa tällaista. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti pitää raastavia monologeja, eli ei siis ole laisinkaan keskustelutaitoinen, aito keskustelu vaatii toisen tunnustamista itsestä eroavaksi, täysipainoiseksi ja järkeväksi ihmiseksi, eikä narsisti ole tähän kykenevä, sillä hän samaistaa kaiken itseensä eikä näe toisia erillisinä yksilöitä, joiden itsemääräämisoikeutta ja erillisyyttä tulee kunnioittaa. Narsistia kannattaa ajatella valtion tavoin, joka asettaa lakeja ja määräyksiä mielivaltaisesti kuitenkaan itse niitä noudattamatta, siis toisin, narsistilla on oikeuksia, muilla pelkkiä velvollisuuksia, ja velvollisuus nimenomaisesti- totella.

Monologien pitäminen ja kyvyttömyys vastavuoroiseen keskusteluun ovat aika tyypillisiä autismin oireita.

Älkää nyt jokaista autistia narsistiksi leimatko. Monet heistä ovat hyvin empaattisia, mutta eivät vaan osaa osoittaa empatiaa siten että neurotyypillinen huomaisi sen.

Minulla oli edellisessä duunissa narsisti kollega. Haukkui aina minut pystyyn kun tulin töihin vähän myöhässä. Ja kuitenkin aina kiirehdin. Sitten jos itse tuli myöhässä, niin löntysteli hitaasti eikä kiirehtinyt mitään. Jos keksin pienessä porukassa jotain läppää, niin hän kertoi sen itse eteenpäin lähestulkoon heti "omana" läppänä. Jossain vaiheessa tein asiakkaille hyvän kirjallisen ohjeistuksen tiettyyn asiaan. Senkin hän haukkui ja hänen suullinen ohjeistus oli kuulemma ylivertainen, koska asiakkaat toki muistavat paremmin suullisen kuin kirjallisen ohjeistuksen (ihan kuin sen suullisen voisi joskus katsoa uudelleen, kirjallisen toki voi). Myös suuttui useasti jos olin "väärään" aikaa ruokiksella, poistuin ruokikselta väärän aikaan tms. Narsistille ei myöskään kannata kertoa mitään negatiivista, koska hän yrittää aina kääntää sen sinua vastaan. Kannattaa olla tosi pinnallinen puhuessaan narsistin kanssa. Ja kun tunnistaa narsistin, kannattaa myös ylipäänsä vältellä sellaista henkilöä kuin ruttoa.

On vielä omassa kaveriporukassakin yksi narsisti. Hänellä on tapana humalassa rikkoa toisten omaisuutta "vahingossa". Kuitenkin epäilyttää tuo, sillä esim. vaikka hän olisi ollut ties kuinka kännissä tahansa, ei ole koskaan onnistunut omaa kännykkäänsä pudottaa/vahingoittaa kertaakaan, eikä koskaan omaa omaisuuttaan. Paha puoli tässä on se, että hän on onnistunut juonimaan monia muita ihmisiä puolelleen omalla säälittävyydellään, jonka vuoksi häntä ei saisi kritisoida yhtään mistään. Se on sitten tosi "mukavaa" ottaa taloudellista vahinkoa kun yksi juoppo saa tehdä mitä haluaa ja muut puolustelevat tätä juoppoa joka asiassa. Mutta ehkä minut on siunattu liian yksinkertaisella kaveriporukalla. En kyllä tiedä mistä löytäisi uusia ystäviä, nämä asiat ovat olleet itselleni aina vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tarinat on niin tuttuja että puistattaa. Olin naimisissa 100% narsistimiehen kanssa noin 10 vuotta. Ja koska meillä on kouluikäisiä lapsia, joudun olemaan hänen kanssaan väkisinkin tekemisissä.

Olen laittanut kaiken yhteydenpidon hänen kanssaan minimiin. En vastaa miehen puheluihin vaan vaadin kaiken yhteydenpidon sähköpostilla tai whatsapilla. En tapaa kasvotusten häntä, koska lapset osaavat vaihtaa useimmiten kotia itsenäisesti. Melko usein ex tuo kuitenkin lapset pihaani, kun hoitovuoro vaihtuu, mutta en näe häntä silloin. Jotenkin tulkitsen erinäisistä asiayhteyksistä, että ex tuo lapset pihaani koska haluaa kytätä minua ja onko minulla esimerkiksi kylässä vieraita.

Ex myös tekee edelleen kiusaa lasten kautta. Sellaista hienovaraista vittuilua ja ylivallan näyttämistä. Ex ei esimerkiksi palauta hänen luo unohtunutta lapset takkia vaikka pyydän. Vastaa viestiini, että "takki tosiaan unohtui luokseni, tuon kun ehdin" ja ei hän sitä takkia tuo. Minä joudun sitten ihmettelemään lapsen kanssa, että lainataanko tällä viikolla sisaruksen takkia vai käytetäänkö sitä jo hiukan pieneksi jäänyttä vanhaa takkia.

Lisäksi ex tuo tai lähettää lapset luokseni hoitovuoron vaihtuessa hiukan myöhässä lähes joka kerta. Miten se sattuikin, että lapset tulevat taas tunnin myöhässä, esimerkiksi klo 17 vaikka tapaamissopimuksessa vaihto on merkitty klo 16. Eli sellaista hienovaraista ärsyttämistä exältä koko ajan. 

Lisäksi ex viestittelee minulle joka tai joka toinen päivä. En vastaa kuin murto-osaan näistä vietsteistä ja silloin vain jos liittyy pakollisesti alaikäisen huoltoon. Viestit mitä ex lähettää minulle lähes joka päivä ovat tyyliin "Jennica-Petterin sukka jäi sinun luokseni viime hoitovuorollasi, palauta se minulle heti. Sä olet just tuollainen, joka ei huolehdi lapsen vaatteista, Jennica-Petteri on taas ilman sukkaa. Yrittäisit nyt edes, mikään ei onnistu sulta." Eli hän tekee syyn laittaa viestiä lapsen varjolla ja haukkuu haukkumisen ilosta minua. En reagoi näihin viesteihin vastaamalla vaan pakkaan minun luo unohtuneen sukan seuraavan hoitovuoroni päättyessä lapsen reppuun.

Mä olen päättänyt, että en provosoidu näistä. On kuin tyhjille seinille huutelisi, jos nämä kiusanteot ottaa exän kanssa puheeksi. Ja kun ei se narsu toisten käskyjä kuuntele niin eipä siitä mitään hyötyäkään ole. Hän tekee juuri niin kuin on itse päättänyt. Ja saisihan hän vain ylimääräisen tyydytyksen huomatessaan että minä turhaudun ja ärsyynnyn hänen provoiluistaan.

Kuulostaa siltä että teillä ei kommunikointi toimi kumpaankaan suuntaan.

Ex käyttää valtaa lapsen takilla ja sinä sukalla (esimerkit ehkä keksittyjä), eikä kumpikaan halua kuunnella toisen viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistirakkaani on ihana kaikille muille. Muiden nähden saattaa olla jopa minulle, mutta sillä on hintansa. Yleensä päivä alkaa sillä, että kun olemme kymmenen minuuttia aiemmin aamiaiselta lähteneet töihimme, hän soittaa mitä minun pitää tuoda kaupasta illalla. Hänellä on joku meno, mikä tarkoittaa, että minä maksan ruuat. Hän kun pääsi uuteen työpaikkaan ja tienaa ihan mukavasti, ei jouda enää kauppaan, vaan ajelee yhteiseksi ostetulla uudella autolla harrastamassa. Auton rahoitti minun vanhempani, mutta sillä ei saa muut ajaa, en edes minä.

Illalla sitten syötyään hän pyytää laittamaan tiskit ja jos vihjaillen, että voisi olla hänen vuoronsa, niin kuulen olevani aina tollainen. Jos en laita tiskejä, tunnelma on koko illan kireä. Jos en olisi käynyt kaupassa, perintöastiani olisivat lennelleet seinään, jos niitä olisi jäljellä. Omiaan hän ei heittele koskaan, vaikka selittelee olevansa temperamenttinen ja äkkipikainen. Jos hän suuttuu, mykkäkoulu voi kestää viikon ja minun ostamassani sängyssä nukkuu hän huonon selkänsä takia ja minä nukun sohvalla, koska olen syyllinen ja vittuillut turhasta.

Kun riita on sovittu, sovitaan, ettei vanhoja muisteta ja arvatkaa muistetaanko? Joo. Kyllä viimeistään puolen vuoden välein olevassa aviokriisissä. Silloin kaivetaan kaikki menneet. Yleensä kriisi tulee pikkujouluissa, tai kesäjuhlissa, joissa on vieraita toista sukupuolta olevia, tai jopa joku vanha ystäväni. Kotona on sitten tonnin remontti edessä siitä mustasukkaisuudesta ja huudosta. Kriisi kestää kahdesta kolmeen viikkoa, jonka jälkeen sovitaan hänen aloitteestaan ja unohdetaan menneet. Uusi kierros alkaa taas siitä.

Meillä ei käy enää ketään sukulaisiani, tai kävisi, mutta aina on joku este. Omat nuoruusystäväni ovat aivan väärää seuraa minulle ja minä olen kiittämätön, kun en arvosta rakkaani tekemää työtä sosiaalisen statukseni nostamisessa. Hänen ystävänsä kun ovat sivistyneempiä.

Kuulostaako tutulta.

Hah. Meillä myös aviokriisiä pukkasi puolen vuoden syklillä. Musta tuntui, että olin draamaqueenin kanssa naimisissa, vaikka hän mies onkin. Usein tähän liittyi raha ja sen tuhlaaminen. Harmi vain, kun hän itse oli se tuhlari. Toisekseen siihen liittyi se, että hänen piti päästä kotoa jonnekin ajattelemaan ja rentoutumaan. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että usean riidan syy taisi olla, että hän pääsee sen varjolla jonnekin omille teille. Ja tietysti niin, että minä en tiedä mihin. Ja itse en koskaan olisi kohdellut häntä niin.

Kävi ilmi, että mies, jonka kanssa seurustelin, olikin naimisissa ja kehitti aina jonkun älyttömän riidan tyhjästä ja tuli muutamaksi päiväksi luokseni. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on vailla pysyvää minäkuvaa ja vailla pysyviä arvoja. Aiemmin mainitun jäljittelyn avulla hän luo itsensä koko ajan uudestaan, tilanteesta toiseen.

Siksi narsisti ei ota vastuuta teoistaan eikä sanoistaan, koska hän ei oikeastaan edes koe olevansa sama ihminen kuin hetki sitten. Ja miten olisikaan, koska hän perustelee jokaisen tunnereaktionsa ulkopuoleltaan johtuvaksi.

Hänen onnellisuutensa, surunsa ja raivonsa johtuu aina jostakusta toisesta. Jos hän ei osaa eikä halua käyttäytyä ihmisiksi muille, niin sillekin löytyy selitys ka syy vähintään kauheista lapsuuden kokemuksista. Hän ei kanna vastuuta siitä, että esimerkiksi puoliso ja lapset kärsivät.

Narsistille keskustelu on peliä, joka pitää voittaa. Hän on pohjattoman kateellinen ja erityisen paljon kateellisuus korostuu lähisuhteissa. Se voi saada lähes vainoharhaisia muotoja. "Sinä sanoit/teit noin vain siksi että halusit satuttaa minua Sinä nautit siitä, että minä kärsin!" on tyypillinen syytös tilanteissa, joissa narsistin kumppani tai perheenjäsen esimerkiksi kieltäytyy lainaamasta tälle rahaa tai ei suostu jokaiseen pikku oikkuun. "Teet tuon tahallasi", näin narsisti ajattelee oli kyse vaikka vauvan itkusta.

Narsisti itse valitsee aikuisenakin ylläpitää katkeroitunutta, repivää ja ristiriitaista suhdetta vanhempiinsa. Hän käyttäytyy kuin aikuinen uhmaikäinen. Yleensä vaatii vanhemmiltaan hyvitystä lapsena kärsimistään vääryyksistä materiaalisen hyvityksinä, siis vaikkapa jatkuvaa rahallista avustamista. Totta, narsistin vanhemmat ovat usein tehneet virheitä ja laiminlyöneet lapsiaan. Sen sijaan että narsisti pyrkisi tervehtymään menneisyydestä ja rakentamaan oman elämänsä, hän pyrkii näkemään itsensä ikuisena uhrina jolla on kaikki oikeutus oireilla ja vaatia loputtomiin. Narsisti helposti kuppaa vanhemmilta kaikki säästötkin, jos sellaisia on. Hän kokee itsellänsä olevan etuoikeus tähän vaikka muitakin sisaruksia olisi. Vanhemmat usein antavat tämän tapahtua toivoen, että jos he vielä tämän kerran auttavat, ehkä aikuinen lapsi leppyy. Mutta sitä päivää ei tule koskaan.

Narsisti kertoo noita mielipuoliselta kuulostavia väitteitä siksi, että juuri niin hänen oma sisäinen maailmansa toimii. Hän on kateellinen perheenjäsenilleen jopa siitä, että he saavat olla hänen kanssaan tai että puolisonsa saa seksiä hänen kanssaan (yleensä lopettaakin seksuaalisen kanssakäymisen tai vähentää sen minimiin). 

Kun normaali puoliso tukee ja nostaa toista, narsisti kaivaa maata puolisonsa jalkojen alta, jotta puoliso tulisi heikommaksi kuin hän itse. Kun normaali puoliso kannustaa toista etenemään urallaan tai muissa saavutuksissa, narsisti ei joko puutu asiaan mitenkään tai arvostelee negatiivisesti ja yrittää vesittää koko hankkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti voi kärsiä myös riippuvuudesta (esim alkoholi, shoppailu, pelaaminen) mutta kieltää tietenkin kaiken ja kyttää sen sijaan toisten juomisia- liioittelee muitten ongelmia? Näkee omat tekemisensä, varsinkin mokailunsa vähäisinä juttuina.

Näitten narsistien oma olo on tietenkin aina kurja, ja sääliksi käy, sillä he eivät osaa ottaa apua vastaan ja terapiakin yleensä loppuu lyhyeen, jos pitäisi oikeasti alkaa tehdä muutoksia omassa elämässään..

Kuvailit mun tuurijuopponarsistieksän. Sääliksi käy, jatkanee koko ikänsä valitsemallaan tiellä, koska ei pysty ottamaan vastuuta itsestään ja uskalla tuntea niitä tunteita, mitkä pitäisi käsitellä, että voisi jotenkin muuttaa elämänsä suuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä tarinat on niin tuttuja että puistattaa. Olin naimisissa 100% narsistimiehen kanssa noin 10 vuotta. Ja koska meillä on kouluikäisiä lapsia, joudun olemaan hänen kanssaan väkisinkin tekemisissä.

Olen laittanut kaiken yhteydenpidon hänen kanssaan minimiin. En vastaa miehen puheluihin vaan vaadin kaiken yhteydenpidon sähköpostilla tai whatsapilla. En tapaa kasvotusten häntä, koska lapset osaavat vaihtaa useimmiten kotia itsenäisesti. Melko usein ex tuo kuitenkin lapset pihaani, kun hoitovuoro vaihtuu, mutta en näe häntä silloin. Jotenkin tulkitsen erinäisistä asiayhteyksistä, että ex tuo lapset pihaani koska haluaa kytätä minua ja onko minulla esimerkiksi kylässä vieraita.

Ex myös tekee edelleen kiusaa lasten kautta. Sellaista hienovaraista vittuilua ja ylivallan näyttämistä. Ex ei esimerkiksi palauta hänen luo unohtunutta lapset takkia vaikka pyydän. Vastaa viestiini, että "takki tosiaan unohtui luokseni, tuon kun ehdin" ja ei hän sitä takkia tuo. Minä joudun sitten ihmettelemään lapsen kanssa, että lainataanko tällä viikolla sisaruksen takkia vai käytetäänkö sitä jo hiukan pieneksi jäänyttä vanhaa takkia.

Lisäksi ex tuo tai lähettää lapset luokseni hoitovuoron vaihtuessa hiukan myöhässä lähes joka kerta. Miten se sattuikin, että lapset tulevat taas tunnin myöhässä, esimerkiksi klo 17 vaikka tapaamissopimuksessa vaihto on merkitty klo 16. Eli sellaista hienovaraista ärsyttämistä exältä koko ajan. 

Lisäksi ex viestittelee minulle joka tai joka toinen päivä. En vastaa kuin murto-osaan näistä vietsteistä ja silloin vain jos liittyy pakollisesti alaikäisen huoltoon. Viestit mitä ex lähettää minulle lähes joka päivä ovat tyyliin "Jennica-Petterin sukka jäi sinun luokseni viime hoitovuorollasi, palauta se minulle heti. Sä olet just tuollainen, joka ei huolehdi lapsen vaatteista, Jennica-Petteri on taas ilman sukkaa. Yrittäisit nyt edes, mikään ei onnistu sulta." Eli hän tekee syyn laittaa viestiä lapsen varjolla ja haukkuu haukkumisen ilosta minua. En reagoi näihin viesteihin vastaamalla vaan pakkaan minun luo unohtuneen sukan seuraavan hoitovuoroni päättyessä lapsen reppuun.

Mä olen päättänyt, että en provosoidu näistä. On kuin tyhjille seinille huutelisi, jos nämä kiusanteot ottaa exän kanssa puheeksi. Ja kun ei se narsu toisten käskyjä kuuntele niin eipä siitä mitään hyötyäkään ole. Hän tekee juuri niin kuin on itse päättänyt. Ja saisihan hän vain ylimääräisen tyydytyksen huomatessaan että minä turhaudun ja ärsyynnyn hänen provoiluistaan.

Kuulostaa siltä että teillä ei kommunikointi toimi kumpaankaan suuntaan.

Ex käyttää valtaa lapsen takilla ja sinä sukalla (esimerkit ehkä keksittyjä), eikä kumpikaan halua kuunnella toisen viestiä.

Vaikka kommunikoisit kissankokoisilla tikkuaakkosilla, narsisti ei suostu ymmärtämään. Ihan kiusallaan.

Ja tuo kiusanteko ja uuvuttavuus on kaiken ytimessä. Usein toki verhottuna täysin pokkana vetämiseen. Nämä kyllä tietävät ihan tarkkaan, mikä näännyttää parhaiten.

Juuri tästä syystä aina kun voi: no contact. Narsistin ”kommunikointi” on toisen mitätöintiä ja hulluksitekemistä.

Siitä hän elämänmielensä repii. Hänellä ei ole muuta tapaa olla suhteessa toisiin kuin tuhoavuus. Lapsistakin tulee shakin pelinappuloita.

Yllättääkö enää, miksi näitä tyyppejä inhotaan ja kartellaan niin paljon???

Vierailija kirjoitti:

Kehuu itseään aina, jopa ovelasti kiertämällä. "On se tuo Pekka niin vahva mies. Ihan samanlainen hän on kuin minä" Tai sitten se, että ei myönnetä olleensa väärässä. "Agressiivinen kirjoitetaan yhdellä gllä" Toinen väittää, että siihen tulee kaksi G.tä. He inttävän jonkin aikaa kunnes narsisti tajuaa, että hän oli väärässä, ja muuttaa kantaansa "Minähän yritin koko ajan sanoa, että siihen tulee kaksi g:tä mutta sinä et ymmärtänyt!"

Joo tai sitten haukkuu toista samalla tavalla. "Pekka on niin säälittävän hintelä ja sairaalloisen näköinen, luulee itsestään liikoja." Sitten illalla juihlissa: "Tuo sun näköinen mies tuolla huoneen toisella puolella on nyt se Pekka."

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuli mieleen tämmöinen, missä käytetään hyväksi toisen heikkoutta:

-Olen kipeä ja hän pyytää luokseen. Hänen luonaan on kuulemma hyvä sairastaa, kun vältyn ruuanlaitolta ja pidetään huolta. Kun menen, ei mikään pidä paikkaansa. Kaappi on tyhjä enkä saa tarvitsemiani lääkkeitä. Lopputulos on se, että minua pyydetään menemään kauppaan ja laittamaan ruoka, koska HÄN on väsynyt eikä jaksa. Tuodessaan mulle juomista sanoo, miten passaa minua nyt tämän kerran. Kerran käy apteekissa ja sitten alkaa valitus lääkkeen hinnasta, toista kertaa ei kuulemma suostu ostamaan. Lisäksi joskus alkanut syyllistäminen koko kipeänä olemisesta. Hänen mielestään on myös ihan ok pyytää luokseen syömään samaa ruokaa, minkä olen edellisenä päivänä mahakivussa oksentanut.

Ap

Naurattaa vaikka tuo on niin ikävää. Koettu.

Minulla oli Kuume ja surkea olo. Hän ei puhelimessa tarjoutunut auttamaan... Pyydettyäni myöhemmin et nyt apu todella kelpaisi, hän lässytti et hyvänen aika, tottakaaai hän auttaa minua!

Lupasi tulla kaupan kautta. Mut se kesti piiiiitkään. Ja sit toi niin minimissä kuin voi. Tomaatti oli yksi tomaatti ja maito puolen litran jne. Ja kun mehuani ei löytynyt, ei ottanut mitään mehua, eikä soittanut et minkä toisen haluaisit. Eikä tietysti yhtään ylimääräistä tuotetta, joita toisella kertaa ystäväni halusi tuoda. Eli kaikki lasketaan. Huono antamaan. Ja tätäkin muisteltiin et hän kyllä oli heti paikalla auttamassa.