Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Erinomainen kuvaus! Narsismissa syvimpiä tunteita ovat häpeä ja kateus. Niin sanotussa tavisten narsistisissa piirteissä kyse on enemmän itsekeskeisyydestä, mutta häpeää ja kateutta voidaan osata käsitellä ihan terveelläkin tavalla.
Narsistiin on jäänyt lapsen ydinhäpeä, jota pitää ylikompensoida. Häpeä omasta huonommuudesta johtaa kaikessa kateuteen, ihan mielikuvituksellisissakin asioissa. Muiden etevyys on aina uhka, jos kyse ei ole ns. ihailtavasta persoonasta, joka nostaa narsistin arvoa (esim juuri julkkis tai poliitikko) kun saa kertoa taviksille moisesta tuttavuudesta (ja tuttavuus tarkoittaa narsistille että asutaan vaikka samalla kylällä, kun muut ihmiset eivät edes ymmärrä että saman kylän poliitikko olisi joku asia mistä nostaa omaa häntäänsä).
Jos pohdit oletko narsisti niin mieti onko elämäsi jatkuvaa kilpailua, vertailua ja häpeää. Ja seis! Nyt jos aloit miettimään onko puolisosi elämä sellaista, niin siinä on yksi narsistin ydinpiirre: et osaa käsitellä narsisimia itsessäni niin peilaat sitä puolisoosi. Jos oikeasti haluat parantua, sinun pitää lopettaa hoitamasta itseäsi hoitamalla puolisoasi. Sinun pitää katsoa pimeään itsessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Narsismiakin on eri asteita. Mielestäni tällaiset puolisonsa narsismiin takertuvat narsistit (hehän usein löytävät toisensa) ovat otollisinta maaperää ymmärtämään itseään, koska puolison narsismiprosessien tunnistuksessa alitajuisesti hoitaa itseään projektiolla. Projisoinnin prosessi voi johtaa oman persoonan eheytymiseen, joko huomaamatta (luulee hoitaneensa puolisoa selittämällä hänen käytöstään mutta on selittänyt omaansa, koska se paha mitä itsessä on, sitä ei siedä muissakaan) tai osin ihan tiedostetusti, jos on tarpeeksi suojaavia tekijöitä ja vaikka ymmärrys oman lapsuuden roolista sairaudessaan.
Aivan kuin PM kun Ursula tulee lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Narsismiakin on eri asteita. Mielestäni tällaiset puolisonsa narsismiin takertuvat narsistit (hehän usein löytävät toisensa) ovat otollisinta maaperää ymmärtämään itseään, koska puolison narsismiprosessien tunnistuksessa alitajuisesti hoitaa itseään projektiolla. Projisoinnin prosessi voi johtaa oman persoonan eheytymiseen, joko huomaamatta (luulee hoitaneensa puolisoa selittämällä hänen käytöstään mutta on selittänyt omaansa, koska se paha mitä itsessä on, sitä ei siedä muissakaan) tai osin ihan tiedostetusti, jos on tarpeeksi suojaavia tekijöitä ja vaikka ymmärrys oman lapsuuden roolista sairaudessaan.
Aika paksua väittää, että narsistin uhri olisi itsekin narsistinen ja sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Narsismiakin on eri asteita. Mielestäni tällaiset puolisonsa narsismiin takertuvat narsistit (hehän usein löytävät toisensa) ovat otollisinta maaperää ymmärtämään itseään, koska puolison narsismiprosessien tunnistuksessa alitajuisesti hoitaa itseään projektiolla. Projisoinnin prosessi voi johtaa oman persoonan eheytymiseen, joko huomaamatta (luulee hoitaneensa puolisoa selittämällä hänen käytöstään mutta on selittänyt omaansa, koska se paha mitä itsessä on, sitä ei siedä muissakaan) tai osin ihan tiedostetusti, jos on tarpeeksi suojaavia tekijöitä ja vaikka ymmärrys oman lapsuuden roolista sairaudessaan.
Aika paksua väittää, että narsistin uhri olisi itsekin narsistinen ja sairas.
Näin on, ja siksi en näin väittänytkään. Vaan että (ihan kirjallisuudenkin perusteella) on todennäköistä että kaksi narsistia voivat löytää toisensa.
Jos olet tasapainoisen lapsuuden elänyt ihminen jolla on pitkiä vastavuoroisia ihmissuhteita etkä koe merkittäviä ja elämää järkyttäviä kateudentunteita, on mahdollisuudet narsismille aika ohuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin kynsiin voi joutua kuka tahansa. Se miksi johonkin onnistuu tarrautumaan, on monen tekijän summa. Meillä se oli miehen fyysinen koko ja väkivallan uhka.
Narsisti kietoutuu ja tunkeilee. Kuka joutuu uhriksi? Minun tapauksessa paikkakunnalla jossa asuin ei ole sukulaisia, työkaverit etäisiä ym. Ei oikein ollut muuta läheistä seuraa ja se madalsi kynnystä.
Selityksenä voi olla empatia tai läheisriippuvuus, johon voi liittyä pelastajasyndrooma, että kun pelastan tuon, pelastan itseni.
Omassa tapauksessa vahvasti ns. Tukholma-syndrooma, jossa uhri myötäilee uhkaajaa, jotta säästyisi pahemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Narsismiakin on eri asteita. Mielestäni tällaiset puolisonsa narsismiin takertuvat narsistit (hehän usein löytävät toisensa) ovat otollisinta maaperää ymmärtämään itseään, koska puolison narsismiprosessien tunnistuksessa alitajuisesti hoitaa itseään projektiolla. Projisoinnin prosessi voi johtaa oman persoonan eheytymiseen, joko huomaamatta (luulee hoitaneensa puolisoa selittämällä hänen käytöstään mutta on selittänyt omaansa, koska se paha mitä itsessä on, sitä ei siedä muissakaan) tai osin ihan tiedostetusti, jos on tarpeeksi suojaavia tekijöitä ja vaikka ymmärrys oman lapsuuden roolista sairaudessaan.
Aika paksua väittää, että narsistin uhri olisi itsekin narsistinen ja sairas.
Näin on, ja siksi en näin väittänytkään. Vaan että (ihan kirjallisuudenkin perusteella) on todennäköistä että kaksi narsistia voivat löytää toisensa.
Jos olet tasapainoisen lapsuuden elänyt ihminen jolla on pitkiä vastavuoroisia ihmissuhteita etkä koe merkittäviä ja elämää järkyttäviä kateudentunteita, on mahdollisuudet narsismille aika ohuet.
Kiistit väittäneesi uhria narsistiksi ja sen jälkeen esitit väitteen uudelleen ja vetosit auktoriteettiin (johonkin kirjallisuuteen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Narsismiakin on eri asteita. Mielestäni tällaiset puolisonsa narsismiin takertuvat narsistit (hehän usein löytävät toisensa) ovat otollisinta maaperää ymmärtämään itseään, koska puolison narsismiprosessien tunnistuksessa alitajuisesti hoitaa itseään projektiolla. Projisoinnin prosessi voi johtaa oman persoonan eheytymiseen, joko huomaamatta (luulee hoitaneensa puolisoa selittämällä hänen käytöstään mutta on selittänyt omaansa, koska se paha mitä itsessä on, sitä ei siedä muissakaan) tai osin ihan tiedostetusti, jos on tarpeeksi suojaavia tekijöitä ja vaikka ymmärrys oman lapsuuden roolista sairaudessaan.
Aika paksua väittää, että narsistin uhri olisi itsekin narsistinen ja sairas.
Näin on, ja siksi en näin väittänytkään. Vaan että (ihan kirjallisuudenkin perusteella) on todennäköistä että kaksi narsistia voivat löytää toisensa.
Jos olet tasapainoisen lapsuuden elänyt ihminen jolla on pitkiä vastavuoroisia ihmissuhteita etkä koe merkittäviä ja elämää järkyttäviä kateudentunteita, on mahdollisuudet narsismille aika ohuet.
Kiistit väittäneesi uhria narsistiksi ja sen jälkeen esitit väitteen uudelleen ja vetosit auktoriteettiin (johonkin kirjallisuuteen).
Niin. Kategorisesti en ole väittänyt uhreja narsisteiksi. Jos sinäkään et kategorisesti väitä ettei uhri voi olla narsisti niin puhutaan samasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Samaa mietin. Narsisti ei omaa tuhoavaa käytöstään analysoi tai mieti tuolla tavoin että miten tunnistaisin sen itsessäni. Tuon esittäminen saisi jo aikaan aikamoisen hyökkäyksen narsistin suunnalta, koska syy on aina muissa ja heidän toiminnassaan kuin narsistissa itsessään. Tietty voivat näytellä/sanoa tarpeen tullen mitä vaan, mutta vain ja ainoastaan silloin kun se hyödyttää heitä itseään suoraan siinä hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään tekee myös hyviä tekoja, mutta vaikuttimet ovat aina vilpilliset. Tarkoitus on päästä sanomaan, että teinhän mä senkin ja senkin asian tai sitten näytellä hyvää ihmistä jonkun toisen silmissä/maineen ylläpitämiseksi, jotta uhria ei uskottaisi.[/quote]
Olen ollut tilanteessa, jossa narsisti teki tämän, tilanne oli lähes absurdi, naurettavakin jälkeenpäin. Töissä käytiin vakava palautekeskustelu, jossa aiheena oli tämän esihenkilön osittain laittomuutta lähenevät teot ja ylipäänsä työyhteisön ilmapiirin puhdistaminen, asioiden vieminen eteenpäin. Tilaisuus päättyi siihen, kun esihenkilö listasi noin 20 asiaa, jotka hän oli tehnyt hyvin - nämä asiat eivät liittyneet joko ollenkaan käsiteltyihin asioihin tai hyvin löyhästi, osittain ne olivat valheellisia. Ja palaverissa esihenkilö myös suoraan valehteli eräästä palkkaukseen liittyvästä asiasta. Listaa ei meinattu päästä loppuun, koska ulkopuolinen palaveriin balanssia tuomaan kutsuttu henkilö joutui narsistin keskeyttämään ja sanomaan, että hänellä seuraava palaveri, aika nyt käytetty. Tämä ei saanut narsistia toki lopettamaan vaan lisäämään lukunopeutta. (Hän oli siis etukäteen tehnyt listan, jotta voi sitten meille osoittaa "hyvyytensä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Samaa mietin. Narsisti ei omaa tuhoavaa käytöstään analysoi tai mieti tuolla tavoin että miten tunnistaisin sen itsessäni. Tuon esittäminen saisi jo aikaan aikamoisen hyökkäyksen narsistin suunnalta, koska syy on aina muissa ja heidän toiminnassaan kuin narsistissa itsessään. Tietty voivat näytellä/sanoa tarpeen tullen mitä vaan, mutta vain ja ainoastaan silloin kun se hyödyttää heitä itseään suoraan siinä hetkessä.
Jouduin yllättävästi hooveroinnin kohteeksi, kun n soitti uudesta puhelinnumerosta. Hän halusi pyytää anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajauduin keskustelemaan hänen kanssaan. Kyselin häneltä joistakin parisuhteen aikaisista tilanteista mm. kerran hän sai yhtäkkisen raivokohtauksen ja hajotti huonekalut, että mikä sai hänet tekemään niin. Mistä ja miksi hän suuttui voimakkaasti. Valehtelusta kysyin myös. N sanoi, että esitän hyviä kysymyksiä. Hän oli lähdössä lomamatkalle, miettii siellä vastauksia ja palaa asiaan sen jälkeen. Nyt ei ole yli vuoteen kuulunut mitään, tosin estin tämänkin numeron. Pohtimattomuus/katumattomuus on hämmästättyvä piirre näissä ihmisissä. Jos itse loukkaisin syvästi rakkaimpiani, pettäisin, valehtelisin, hajottaisin nyrkeillä heidän tavaroitaan ja kotia, todellakin kyselisin itseltäni mikä minuun on mennyt ja varmasti menisin terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Samaa mietin. Narsisti ei omaa tuhoavaa käytöstään analysoi tai mieti tuolla tavoin että miten tunnistaisin sen itsessäni. Tuon esittäminen saisi jo aikaan aikamoisen hyökkäyksen narsistin suunnalta, koska syy on aina muissa ja heidän toiminnassaan kuin narsistissa itsessään. Tietty voivat näytellä/sanoa tarpeen tullen mitä vaan, mutta vain ja ainoastaan silloin kun se hyödyttää heitä itseään suoraan siinä hetkessä.
Jouduin yllättävästi hooveroinnin kohteeksi, kun n soitti uudesta puhelinnumerosta. Hän halusi pyytää anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajauduin keskustelemaan hänen kanssaan. Kyselin häneltä joistakin parisuhteen aikaisista tilanteista mm. kerran hän sai yhtäkkisen raivokohtauksen ja hajotti huonekalut, että mikä sai hänet tekemään niin. Mistä ja miksi hän suuttui voimakkaasti. Valehtelusta kysyin myös. N sanoi, että esitän hyviä kysymyksiä. Hän oli lähdössä lomamatkalle, miettii siellä vastauksia ja palaa asiaan sen jälkeen. Nyt ei ole yli vuoteen kuulunut mitään, tosin estin tämänkin numeron. Pohtimattomuus/katumattomuus on hämmästättyvä piirre näissä ihmisissä. Jos itse loukkaisin syvästi rakkaimpiani, pettäisin, valehtelisin, hajottaisin nyrkeillä heidän tavaroitaan ja kotia, todellakin kyselisin itseltäni mikä minuun on mennyt ja varmasti menisin terapiaan.
Narsisteilta puuttuu täysin kyky minkäänlaiseen itsereflektointiin. Muut ihmiset ovat heille kuin käytettäviä esineitä, vailla ihmisarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Samaa mietin. Narsisti ei omaa tuhoavaa käytöstään analysoi tai mieti tuolla tavoin että miten tunnistaisin sen itsessäni. Tuon esittäminen saisi jo aikaan aikamoisen hyökkäyksen narsistin suunnalta, koska syy on aina muissa ja heidän toiminnassaan kuin narsistissa itsessään. Tietty voivat näytellä/sanoa tarpeen tullen mitä vaan, mutta vain ja ainoastaan silloin kun se hyödyttää heitä itseään suoraan siinä hetkessä.
Jouduin yllättävästi hooveroinnin kohteeksi, kun n soitti uudesta puhelinnumerosta. Hän halusi pyytää anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajauduin keskustelemaan hänen kanssaan. Kyselin häneltä joistakin parisuhteen aikaisista tilanteista mm. kerran hän sai yhtäkkisen raivokohtauksen ja hajotti huonekalut, että mikä sai hänet tekemään niin. Mistä ja miksi hän suuttui voimakkaasti. Valehtelusta kysyin myös. N sanoi, että esitän hyviä kysymyksiä. Hän oli lähdössä lomamatkalle, miettii siellä vastauksia ja palaa asiaan sen jälkeen. Nyt ei ole yli vuoteen kuulunut mitään, tosin estin tämänkin numeron. Pohtimattomuus/katumattomuus on hämmästättyvä piirre näissä ihmisissä. Jos itse loukkaisin syvästi rakkaimpiani, pettäisin, valehtelisin, hajottaisin nyrkeillä heidän tavaroitaan ja kotia, todellakin kyselisin itseltäni mikä minuun on mennyt ja varmasti menisin terapiaan.
Narsisteilta puuttuu täysin kyky minkäänlaiseen itsereflektointiin. Muut ihmiset ovat heille kuin käytettäviä esineitä, vailla ihmisarvoa.
Omien tekojen selittely ja perustelu teennäisellä äänellä siten, että toisen on pakko antaa anteeksi, vaikka tajuaa narsistin tekopyhyyden. Sen, että hän tekee kaiken vaan kiillottaakseen oman maineensa. Tunnistin tuon kaavan isäni käytöksessä jo pienenä lapsena. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ihmettelen omaa tarkkanäköisyyttäni silloin lapsuudessa. Tietenkään en silloin ymmärtänyt mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos ois kaksi narsistia parisuhteessa?
Epäilen tätä mun vanhemmissa
Ap
Silloin lapsestakin kasvaa narsisti..
Toisesta voi kasvaa, toisesta välttämättä ei. Osa haitallisista toimintamalleista siirtyy ikävä kyllä eteenpäin, mikäli asiaa ei tiedosta. Itse olen pyrkinyt pääsemään niistä eroon. Narsisti en kyllä mielestäni ole sillä koen empatiaa, toisten hyväksikäyttö ei kiinnosta millään tapaa ja omatuntokin toimii.
Ap
Narsisti kuin narsisti sanoo olevansa empaattinen ja mielestäni korostuneesti yrittää tähän panostaa, ehkäpä erityisesti sellaiset jotka pelkäävät sitä narsismia itsessään tai haluavat todistella sitä pois. Kahden narsistin kokemuksella (yksi ex-esihenkilö ja yksi seurustelukumppani) narsisti voi itsessään tunnistaa narsismin parhaiten seuraavilla asioilla:
1. Ajattele pari kolme asiaa, josta kaipaat ihailua ja voit rehdisti sanoa että vähän ansaitsetkin sitä. On sellaisia meillä kaikilla, joten varmasti kaikki niitä löydämme. Asema, työ, ulkonäkö, taito.. mikä se olisi?
2. Ajattele seuraavaksi lähipiirisi ihmisiä. Kuvittele tilanne, jossa joku antaa ilmi olevansa tuossa taidossa tai asiassa sinua upeampi, parempi ja menestyneempi. Ihan puskista. Niin että kaikki saavat tietää ja olet kaikkien vertailussa mukana. Kaikki tietää, että tuo henkilö on juurikin sinun "yläpuolellasi".
3. Anna rehellinen kuvaus reaktiostasi. Oletko iloinen, ylpeä? Haluatko kertoa tutuille ja läheisille hyvät uutiset? Alistutko oppipojan tai tytön asemaan tuota ystävääsi kohtaan? Kysytkö neuvoa häneltä?
Oman kokemukseni mukaan narsistit välttelevät puhumasta positiivista ihmisistä, joita pitävät itsensä alapuolella. Eli kaikki jotka eivät ole julkkiksia, rikkaita ja poliitikkoja esim (näitä narsisti peilaa itseensä ja ihailee), vaan vaikka siskoja, koulukavereita, anoppi... taviksia lähipiiristä. Olen mm. kuunnellut itse kaksi vuotta narsistin hehkutusta eräästä aiheesta kun kautta rantain sain kuulla että ihminen johon hän on viikottain yhteydessä, on siinä asiassa häntä aktiivisempi ja etevämpi. Kun puhe tulee tästä ihmisestä, ko asiaa ei mainita. Jos pakotan puheenaiheen, niin asiaa vähätellään negatiivisesti ja vaihdetaan puheenaihetta nopeasti. Jos olen tehnyt saman asian mitä narsku hehkuttaa, niin reaktio ei ole kiinnostus ja ilo yhteisestä puheenaiheesta (kuten normaaleilla ihmisillä) vaan esim "ei se ole sama asia!" reaktio, kiukku ja sitten alkaa iso prosessi jolla eri tavoin perustellaan että on parempi ja oikeammassa ja hienommin asian päällä.
(esim puheeksi tulee vaikka kuinka narsku tanssii. Olen tanssinut parikymppisenä ja opettanut ko. tanssia. Narsku alkaa suoltaa someen tanssiviedoita, menee opettajakurssille, opettaa yhtäkkiä tanssia. Koska otti niin tunnon päälle että joku hänen "alhainen" tuttunsa oli siinä parempi).
Näistä tunnistaisin narsismia itsessäni, empatiaa kun voi ns. suorittaa aika uskottavasti.
Muuten hyvää analyysia, mutta sisältää ajatusvirheen siitä, että narsistinen ihminen olisi halukas tunnustamaan omaa käytöstään. Erinomaisen hienoa, niille poikkeusyksilöille, joilla tällaista halukkuutta on.
Samaa mietin. Narsisti ei omaa tuhoavaa käytöstään analysoi tai mieti tuolla tavoin että miten tunnistaisin sen itsessäni. Tuon esittäminen saisi jo aikaan aikamoisen hyökkäyksen narsistin suunnalta, koska syy on aina muissa ja heidän toiminnassaan kuin narsistissa itsessään. Tietty voivat näytellä/sanoa tarpeen tullen mitä vaan, mutta vain ja ainoastaan silloin kun se hyödyttää heitä itseään suoraan siinä hetkessä.
Jouduin yllättävästi hooveroinnin kohteeksi, kun n soitti uudesta puhelinnumerosta. Hän halusi pyytää anteeksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ajauduin keskustelemaan hänen kanssaan. Kyselin häneltä joistakin parisuhteen aikaisista tilanteista mm. kerran hän sai yhtäkkisen raivokohtauksen ja hajotti huonekalut, että mikä sai hänet tekemään niin. Mistä ja miksi hän suuttui voimakkaasti. Valehtelusta kysyin myös. N sanoi, että esitän hyviä kysymyksiä. Hän oli lähdössä lomamatkalle, miettii siellä vastauksia ja palaa asiaan sen jälkeen. Nyt ei ole yli vuoteen kuulunut mitään, tosin estin tämänkin numeron. Pohtimattomuus/katumattomuus on hämmästättyvä piirre näissä ihmisissä. Jos itse loukkaisin syvästi rakkaimpiani, pettäisin, valehtelisin, hajottaisin nyrkeillä heidän tavaroitaan ja kotia, todellakin kyselisin itseltäni mikä minuun on mennyt ja varmasti menisin terapiaan.
Narsisteilta puuttuu täysin kyky minkäänlaiseen itsereflektointiin. Muut ihmiset ovat heille kuin käytettäviä esineitä, vailla ihmisarvoa.
Omien tekojen selittely ja perustelu teennäisellä äänellä siten, että toisen on pakko antaa anteeksi, vaikka tajuaa narsistin tekopyhyyden. Sen, että hän tekee kaiken vaan kiillottaakseen oman maineensa. Tunnistin tuon kaavan isäni käytöksessä jo pienenä lapsena. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ihmettelen omaa tarkkanäköisyyttäni silloin lapsuudessa. Tietenkään en silloin ymmärtänyt mistä on kyse.
Narsistilta ei pidä KOSKAAN pyydellä anteeksi tai saa tehdä sitä maailman tappiin!!
https://narskulandia.blogspot.com/2014/02/narsistin-tapa-elaa-saastelia… olen elänyt tuommoisen jakson elämässä,jossa toinen ei tuonut talouteen osuuttaan. En enää eläis. Sanon naiset,heittäkää siivellä elävä puoliso pois.
Jotain siinä olemuksessa on pelottavaa... liian läsnäoleva, läpitunkeva katse josta heti näkee että se on tuomitseva... Silti keskustellessa huomaa tietynlaisen tunnekylmyyden.
Täällä jotkut kirjoitti miten narsisti pilaa joulun. Narsisti pilaa myös muut juhlapäivät, muiden syntymäpäivät, hautajaiset, häät jne. Syy on se kun narsisti itse ei ole huomion keskipisteenä jota palvotaan, tämä hullu on kateellinen jopa vainajalle.
Narsisti vihaa esim jouluja kun muilla on hauskaa, itse kun on täysin tunnekylmä, täynnä vihaa, aina juonet mielessä.
Se vihaa myös lasten syntymäpäiviä, rippi- ym juhlia. Nähty on miten narsku yrittää viedä kaiken huomion, juhlakaluista viis.
Mikä on murtoosa, entä aiväestö?