Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
23 vuotta hukkaan elämästä, ei näin. kirjoitti:
23 vuotta yhdessä narsismin kirjon omaavan naisen kanssa, hänen kanssaan lapsia yms ja alusta alkaen oli merkit ilmassa mutta ymmärsin ne todella vasta viimeisenä vuosikymmenenä. Nyt vuosi erosta pystyn katsomaan asioita laatikon ulkopuolelta ja ne normaaleiksi koko ajan väitetyt asiat eivät todellakaan olleet normaaleja. 23 vuotta silkkaa helvettiä.
Narsisti kääntää normaalin epänormaaliksi ja epänormaalin normaaliksi. Kuten muutkin asiat narsisti kääntää, edukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ihme raivareita joka päivänselvästä asiasta,josta pitäisi keskustella rauhallisesti. Ei pysty olemaan mitenkään analysoiva,että tehdäänkö näin vai näin. Esim. mistä säästettäisiin...vastaus on raivari että kuollaan nälkään ja muutetaan sitten telttaan. Keskustella ei todellakaan voi mistään,on vain itse kaikessa hiljaisuudessa laitettava rahaa säästöön omalle salatilille.
Tämä! Ihme raivarit tavallisista keskusteluteemoista. Eikä voi analysoida mitään ilman sitä äkkiraivaria. Mistä tämä johtuu??
Narsistiksi paljastunut kumppanini on mm tällainen.
Kysyn lempielokuvaa. Yllätyn vastauksesta ja ihmettelen sitä muutamilla perusteluilla -> hirveä raivari. Muiden kanssa tällaisista tulee kiinnostavia keskusteluita.Tai kun filosofoin onko joku asia moraalisesti oikein, hän ottaa heti itseensä ja alkaa huutaa, uhkailee mitä kaikkea tekee jos jatkan, alkaa syyttää minua vanhoista.
Onko syy että kaikki on kilpailua ja jäätävä pelko häpeän tunteen sietämättömyydestä?
Itsekin ihmettelin aikoinaan exän käytöstä. En tiennyt tuolloin vielä narsismista yhtään mitään. Sai juuri tuollaisia yhtäkkisiä raivokohtauksia kesken jonkun ihan arkisen keskustelun. Alkoi huutamaan ja joskus meni myös mykäksi pidemmäksi aikaa, ei vastannut mihinkään jne. Luulen että narsisti jotenkin kääntää itseensä ihan kaikki asiat, kokee tulleensa vähätellyksi jos toinen on eri mieltä jostain ihan normijutuista, joista ihmiset yleensä keskustelevat ja vaihtavat ajatuksia. Sitä on vaikea käsittää miten hauras narsistin käsitys itsestään on, itsetuntoa ei vaan ole olemassa. Ikäänkuin imevät muista elinvoimaa ja sitä poissaolevaa minuuttia. Noista ihmisen kuorista kannattaa pysyä kaukana kun sellaisen tunnistaa.
Narsistilla on kaksi ja vain nämä kaksi tunnetta, viha ja kateus. Narsisti-isälläni oli lievästi sanottuna ikävä tapa lietsoa itsensä omituiseen vihahurmokseen puhumalla jostain ihmisestä, tai tuon ihmisen tekemisistä pahaa pitkissä monologeissaan. Hän vain jatkoi ja jatkoi, näkemättä tuossa toisessa ihmisessä mitään hyvää.Tuota tympeää monologia oli muiden läsnäolevien perheenjäsenten pakko kuunnella. Kukaan ei saanut sanoa tuosta henkilöstä mitään neutraalia, puhumattakaan puolustava kommenttia, tai sai myös hänen vihansa päälleen. Esimerkiksi äidin alkoholisti-veli oli isän mielestä aivan kelvoton ihminen. Muistan kuinka äiti vaan kuunteli mykkänä veljensä haukkumista, tai kuka nyt sattuikin olemaan kohteena. Olin aika pieni, kun ymmärsin, ettei tuollainen käytös ole normaalia. Noista tilanteista, jos se suinkin oli mahdollista me muut perheenjäsenet yritimme ikäänkuin salaa hiipiä pois. Äidillä ei valitettavasti ollut tuota mahdollisuutta. Isän luonteen narsistiseksi ymmärsin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Täysin vasta hänen kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta hukkaan elämästä, ei näin. kirjoitti:
23 vuotta yhdessä narsismin kirjon omaavan naisen kanssa, hänen kanssaan lapsia yms ja alusta alkaen oli merkit ilmassa mutta ymmärsin ne todella vasta viimeisenä vuosikymmenenä. Nyt vuosi erosta pystyn katsomaan asioita laatikon ulkopuolelta ja ne normaaleiksi koko ajan väitetyt asiat eivät todellakaan olleet normaaleja. 23 vuotta silkkaa helvettiä.
Narsisti kääntää normaalin epänormaaliksi ja epänormaalin normaaliksi. Kuten muutkin asiat narsisti kääntää, edukseen.
Jep, juuri näin. Oma narsisti-exäni opettaa yhteiselle lapselle minun olevan "outo", kun toimin lapsen kanssa niin kuin kaikki normaalit, vastuuntuntoiset vanhemmat nykyään. Tällaisia "outoja" tapojani on mm. 5-vuotiaan lapsen kuljettaminen turvaistuimessa ja se, että kiellän lasta keikkumasta tuolilla ruokapöydässä.
23 vuotta hukkaan elämästä, ei näin. kirjoitti:
23 vuotta yhdessä narsismin kirjon omaavan naisen kanssa, hänen kanssaan lapsia yms ja alusta alkaen oli merkit ilmassa mutta ymmärsin ne todella vasta viimeisenä vuosikymmenenä. Nyt vuosi erosta pystyn katsomaan asioita laatikon ulkopuolelta ja ne normaaleiksi koko ajan väitetyt asiat eivät todellakaan olleet normaaleja. 23 vuotta silkkaa helvettiä.
Pystyn samaistumaan tähän erittäin hyvin, sillä itse vietin tällaisessa suhteessa 30 vuotta. Siinä suhteen aikana ei pysty näkemään todellisuutta sellaisena kuin se on, kun on ollut narsistin aivopesun kohteena vuosia tai jopa vuosikymmeniä.
Narsisti saattaa ihan tosissaan puhua siitä kuinka näkee läheisessään itsensä ja pitää tätä tavoiteltavana asiana.
Narsisti ei siis näe toista ihmistä vaan ainostaan itsensä. Sairas ajattelutapa eikä ihme että läheisille tulee paha olo pidemmän päälle narsistin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On se jotenkin vaikea sisäistää kun läheinen ihminen vuosien jälkeen paljastuu narsistiksi. Sellainen suht yhtäkkiä alkanut (tai siltä se ainakin tuntui) alamäki, joka kulminoitui lopulta välien katkeamiseen kokonaan.
Vai mihin muuhun voi viitata täydellinen kyvyttömyys ottaa mitään vastuuta omasta riitaa haastavasta käytöksestä tai yhtään mistään, asioiden jatkuva vääntäminen päälaelleen, kehää kiertävät uuvuttavat keskustelut, jotka eivät johda mihinkään kun jotain koetetaan selvittää, raivokohtaukset jostain mitättömistä asioista, blokkaaminen ja blokkaamisen poisto ja sitten raivokohtauksessa taas uudestaan jne. Ihan ketjun ensimmäisessä viestissä mainittu keskustelukyvyttömyys sopii myös. Olen näin jälkikäteen miettinyt oliko siinä jopa jotain tahallista. Tarkoituksella loi kiusallisen tunnelman missä istutaan hiljaa keskellä kahvilaa kuuntelemassa vieruspöydän keskusteluja kun omat, minun ehdottamat, keskustelunaiheet kaikki lässähtää. Varmaan sai jotain nautintoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että kun narsisti lopulta paljastuu uhrille, uhri on jo menettänyt helposti ystävänsä ja ainakin osan terveydestään. Tässä vaiheessa uhri istuu jo tukevasti narsistin hovissa, eikä pääse pakoon. Narsisti ei paljastu ventovieraalle, siinä on ongelman ydin. Sen ajan kun on vieraita paikalla narsisti jaksaa teeskennellä jotain muuta mitä on oikeasti. Vaatii pitkän ajan tiivistä seurantaa jotta huomaa, että narsistin ulosanti on teeskentelyä enimmäkseen vieraille. Hovinsa jäseniä narsisti käyttää ihmiskloakkina, joihin purkaa loputonta rauhattomuuttaan ja narsistista raivoaan.
Nämä kaksi kuvaavat täysin exääni. Mikään keskustelu ei ikinä johtanut mihinkään, keskustelut olivat loputonta jankkaamista. Asiat väännettiin ihan toiseksi mitä ne alun perin olivat, mies valehteli silmät kirkkaana, kielsi asioita mitä oli tehnyt, käänsi kaiken. Ainoa keino oli päästä yhteisymmärrykseen oli se, että annoin periksi. Mitään asiaa ei selvitetty loppuun, koska kompromissimahdollisuutta ei ollut.
Ja juuri tuo. Tällainen ihminen ei paljastu ulkopuolisille. Vaimo ja lapset (ja eron jälkeen lapset ) näkevät ja kokevat kaiken, ulkopuolisille ihminen on mitä mukavin ja joustavin. Kaikessa tässä sekavuudessa alkaa itse epäillä mielenterveyttään ja onko todella kokenut jotain. Eron jälkeen mitään ei edelleenkään saada sovituksi, päästään tutustumaan oikeuteen, jossa satuilu jatkuu. Lapset kärsivät eniten. En suosittele kenellekään.
Narsisti puhuu ja tarinoi valheita valheiden perään. Hän tuntuu itse sairaalla tavalla pitävän valheitaan totuutena. Totuus ja rehellisyys loistavat poissaolollaan.
Narsisteilla on tieteellisissä tutkimuksissa todettu olevan usein myös sairaalloista huomionhakuisuutta.
Tuo selittää usein myös heidän tarvettaan ilmaista itseään ylidramaattisesti ja ylitunteellisesti.
Huomionhakuisella narsistilla sen hetken tunne ohjaa tekemistä enemmän kuin harkinta tai järki. Tunne-elämä on epävakaata näillä ja erityisesti näitä piirteitä omaavien ihmisten lapsien psyykkinen kehitys vaarantuu.
Ei kyllä ole penaalin terävin kynä jos menee 10,20,30 vuotta että tajuaa toisen olevan ns. narsisti.
Tuommoisissa tapauksissa kannattas tutkia ihan omat kyvytkin,jossain mättää ja kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen video, jossa ainakin minulle, paljon narsismiin perehtyneelle, oli uusia näkökulmia.
Videon hakusana: Narcissism vs narsistic personal disorder: how to spot the differences.
Katsokaa oikeesti.
Asiantuntija esittelee mm eri narsismityypit.
Mahtaileva on vain yksi niistä, jatkuvasti masentunut maailman uhri, yksi niistä.
Yhdelle tyypille oli tyypillistä juuri raivokohtaukset.
Kaikkia yhdistää syvä sisäinen riittämättömyys.
Joku keräsi aiemmin mainion listan. Tämä pitää paikkansa.
Lista narsistin käytösmalleista:
Mahtailevuus
Huomiohakuisuus
Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä
Väkivaltainen
Empatian puute
Lapsellisuus
Suuruuskuvitelmat
Manipuloivuus
Epärehellisyys
Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä
Impulsiivisuus
Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)
Hovin kokoaminen
Mustamaalaaminen
Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat
Mitätöinti
Stalkkeroiminen
Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen
Valehteleminen
Mustasukkaisuus
Harha-ajatukset
Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ihme raivareita joka päivänselvästä asiasta,josta pitäisi keskustella rauhallisesti. Ei pysty olemaan mitenkään analysoiva,että tehdäänkö näin vai näin. Esim. mistä säästettäisiin...vastaus on raivari että kuollaan nälkään ja muutetaan sitten telttaan. Keskustella ei todellakaan voi mistään,on vain itse kaikessa hiljaisuudessa laitettava rahaa säästöön omalle salatilille.
Tämä! Ihme raivarit tavallisista keskusteluteemoista. Eikä voi analysoida mitään ilman sitä äkkiraivaria. Mistä tämä johtuu??
Narsistiksi paljastunut kumppanini on mm tällainen.
Kysyn lempielokuvaa. Yllätyn vastauksesta ja ihmettelen sitä muutamilla perusteluilla -> hirveä raivari. Muiden kanssa tällaisista tulee kiinnostavia keskusteluita.Tai kun filosofoin onko joku asia moraalisesti oikein, hän ottaa heti itseensä ja alkaa huutaa, uhkailee mitä kaikkea tekee jos jatkan, alkaa syyttää minua vanhoista.
Onko syy että kaikki on kilpailua ja jäätävä pelko häpeän tunteen sietämättömyydestä?
Itsekin ihmettelin aikoinaan exän käytöstä. En tiennyt tuolloin vielä narsismista yhtään mitään. Sai juuri tuollaisia yhtäkkisiä raivokohtauksia kesken jonkun ihan arkisen keskustelun. Alkoi huutamaan ja joskus meni myös mykäksi pidemmäksi aikaa, ei vastannut mihinkään jne. Luulen että narsisti jotenkin kääntää itseensä ihan kaikki asiat, kokee tulleensa vähätellyksi jos toinen on eri mieltä jostain ihan normijutuista, joista ihmiset yleensä keskustelevat ja vaihtavat ajatuksia. Sitä on vaikea käsittää miten hauras narsistin käsitys itsestään on, itsetuntoa ei vaan ole olemassa. Ikäänkuin imevät muista elinvoimaa ja sitä poissaolevaa minuuttia. Noista ihmisen kuorista kannattaa pysyä kaukana kun sellaisen tunnistaa.
Sama kokemus ja hyvin kuvattu.
Jokainen arkinenkin erimielisyys kääntyy narsistille vähättelyksi, koska kaikki on kilpailua. Keskustelu on näin hyvin vaikeaa. Ainoa keskustelutyyppi on tietojen vaihto, mutta analysointi, spekulaatio, erityisesti toisen kokemuksista/näkökulmasta oppiminen puuttuu täysin. Tällöin ymmärrys ja yhteys jää hyvin vaillinaiseksi. Oma narskuni ei osaa kysyä toisilta kysymyksiä ja tämä on sukujuhlissa ollut hyvin vaivaannuttavaa. Hän ei kysy koskaan mitä kuuluu ja kuuntele kiinnostuneena.
Viimeiset raivarit tuli siitä että sanoin yhden automerkin olevan minusta tyylitön ja nolo. Mistä hän sai hullun kohtauksen.
Hänen eksällään on sen merkkinen joten ehkä liippasi liian "läheltä" ja ilmeisesti häpeän tojunta tms.. Mutta ihan tyypillistä tuo arkinen näkemys + raivarireaktio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ihme raivareita joka päivänselvästä asiasta,josta pitäisi keskustella rauhallisesti. Ei pysty olemaan mitenkään analysoiva,että tehdäänkö näin vai näin. Esim. mistä säästettäisiin...vastaus on raivari että kuollaan nälkään ja muutetaan sitten telttaan. Keskustella ei todellakaan voi mistään,on vain itse kaikessa hiljaisuudessa laitettava rahaa säästöön omalle salatilille.
Tämä! Ihme raivarit tavallisista keskusteluteemoista. Eikä voi analysoida mitään ilman sitä äkkiraivaria. Mistä tämä johtuu??
Narsistiksi paljastunut kumppanini on mm tällainen.
Kysyn lempielokuvaa. Yllätyn vastauksesta ja ihmettelen sitä muutamilla perusteluilla -> hirveä raivari. Muiden kanssa tällaisista tulee kiinnostavia keskusteluita.Tai kun filosofoin onko joku asia moraalisesti oikein, hän ottaa heti itseensä ja alkaa huutaa, uhkailee mitä kaikkea tekee jos jatkan, alkaa syyttää minua vanhoista.
Onko syy että kaikki on kilpailua ja jäätävä pelko häpeän tunteen sietämättömyydestä?
Itsekin ihmettelin aikoinaan exän käytöstä. En tiennyt tuolloin vielä narsismista yhtään mitään. Sai juuri tuollaisia yhtäkkisiä raivokohtauksia kesken jonkun ihan arkisen keskustelun. Alkoi huutamaan ja joskus meni myös mykäksi pidemmäksi aikaa, ei vastannut mihinkään jne. Luulen että narsisti jotenkin kääntää itseensä ihan kaikki asiat, kokee tulleensa vähätellyksi jos toinen on eri mieltä jostain ihan normijutuista, joista ihmiset yleensä keskustelevat ja vaihtavat ajatuksia. Sitä on vaikea käsittää miten hauras narsistin käsitys itsestään on, itsetuntoa ei vaan ole olemassa. Ikäänkuin imevät muista elinvoimaa ja sitä poissaolevaa minuuttia. Noista ihmisen kuorista kannattaa pysyä kaukana kun sellaisen tunnistaa.
Sama kokemus ja hyvin kuvattu.
Jokainen arkinenkin erimielisyys kääntyy narsistille vähättelyksi, koska kaikki on kilpailua. Keskustelu on näin hyvin vaikeaa. Ainoa keskustelutyyppi on tietojen vaihto, mutta analysointi, spekulaatio, erityisesti toisen kokemuksista/näkökulmasta oppiminen puuttuu täysin. Tällöin ymmärrys ja yhteys jää hyvin vaillinaiseksi. Oma narskuni ei osaa kysyä toisilta kysymyksiä ja tämä on sukujuhlissa ollut hyvin vaivaannuttavaa. Hän ei kysy koskaan mitä kuuluu ja kuuntele kiinnostuneena.Viimeiset raivarit tuli siitä että sanoin yhden automerkin olevan minusta tyylitön ja nolo. Mistä hän sai hullun kohtauksen.
Hänen eksällään on sen merkkinen joten ehkä liippasi liian "läheltä" ja ilmeisesti häpeän tojunta tms.. Mutta ihan tyypillistä tuo arkinen näkemys + raivarireaktio.
Tuota alituista kilpailuasetelmaa kuvastaa ehkä osaltaan myös tämä exäni piirre: kun hän esim. pauhasi kovasti tehneensä yksin kaiken jossakin asiassa ja muistutin, että minäkin tein asian suhteen sitä ja tätä, hänen reaktionsa oli kuin 5-vuotiaalla: "Selvä, sovitaan sitten niin että sä olet tehnyt yksin kaiken ja minä en ole tehnyt mitään!" Mutta siinä missä 5-vuotias ymmärtää järkipuhetta ja rauhoittuu pian tällaisen puuskahduksen jälkeen, narsisti vain jatkaa raivoamistaan ja hänelle on ihan turha yrittää selittää mitään.
Vierailija kirjoitti:
23 vuotta hukkaan elämästä, ei näin. kirjoitti:
23 vuotta yhdessä narsismin kirjon omaavan naisen kanssa, hänen kanssaan lapsia yms ja alusta alkaen oli merkit ilmassa mutta ymmärsin ne todella vasta viimeisenä vuosikymmenenä. Nyt vuosi erosta pystyn katsomaan asioita laatikon ulkopuolelta ja ne normaaleiksi koko ajan väitetyt asiat eivät todellakaan olleet normaaleja. 23 vuotta silkkaa helvettiä.
Narsisti kääntää normaalin epänormaaliksi ja epänormaalin normaaliksi. Kuten muutkin asiat narsisti kääntää, edukseen.
Tää on totta. Ja jos on vaikka kolme aivan samanarvoista ongelmaa, jotka on hoidettava samanaikaisesti, koska kuuluvat samaan kokonaisuuteen, narsisti valitsee niistä vain yhden oman päätöksensä mukaisesti ja lähtee edustämään vain sitä. Muut ongelmat eivät kiinnosta, vaikka nekin ovat osa kokonaisuutta.
Kiusaamista. Kalastaa joltain muulta myös valintaa näistä ja sulkee sitten silmänsä asioilta. Kun kysyy, on sitä mieltä että tärkein tuli hoidettua ja nyt suu kiinni.
Kaikki menee päinvastoin kuin normaalisti.
Narsistimiehen naisviha on ihmisvihaa.
Hän ei pärjäisi miehille, mutta vihaa puretaan pienikokoisempaan naiseen tai lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä ole penaalin terävin kynä jos menee 10,20,30 vuotta että tajuaa toisen olevan ns. narsisti.
Tuommoisissa tapauksissa kannattas tutkia ihan omat kyvytkin,jossain mättää ja kunnolla.
Et ole sitten narsistia tavannut. Hän on tehnyt pohjatyöt pitkään, bondannut monella tapaa, ujuttautunut sukuun ja kaveripiireihin. Uhri voi olla ihan tavallinen ihminen, joka ei voisi edes keksiä sellaista pahuutta.
How to Be a Mommy Shamer (Funny)
Olen suhteessa narsistin kanssa.
Miten voisin sisäistää ettei hän parane?
Mikä sai teidät todella tajuamaan että sitä ei tapahdu?
Joku kyseli, onko kenellekään käynyt niin, että narsisti on yllättäen jättänyt.
En tiedä, oliko mun ex-mies narsisti, mutta sai mut tuntemaan itseni pökäleeksi ja veivasi ihan ihmeellisiä kuvioita mun selän takana. Todellisuudesta tuli kovin outo. En oikeastaan muista siitä onneksi kovin paljon.
Hän jätti mut erittäin rumasti, tuli kaikki perinteiset "t apa itsesi *uora, tönimiset ym. Sitten hän alkoi seurustella parhaan kaverini kanssa. Tai oli siis pedannut tämän jo valmiiksi. Varoitin kaveriani, mutta eihän tämä uskonut. Omasta puolestani olin erittäin helpottunut.
Sittemmin hän toisti sanasta sanaan ja teosta tekoon kaiken, mitä oli mullekin tehnyt. Eron jälkeen kaverini oli erittäin sekaisin ja ihan tuuliajolla, kuten mäkin olin aiemmin ollut, vaikka järjellä ymmärsinkin, että oli hyvä että lähti.
Muut ihmiset eivät voineet käsittää, miksi en suuttunut kaverilleni, miksi välimme eivät menneet poikki. Mä koen asian niin, että häntä manipuloitiin voimakkaasti, käännettiin mua vastaan ym, noissa asioissa mies oli hyvin taitava. Ja koen myös, että kaverini oli pelastava enkeli hyvin omituisessa muodossa ja tilanteessa, mutta oli kuitenkin.
23 vuotta yhdessä narsismin kirjon omaavan naisen kanssa, hänen kanssaan lapsia yms ja alusta alkaen oli merkit ilmassa mutta ymmärsin ne todella vasta viimeisenä vuosikymmenenä. Nyt vuosi erosta pystyn katsomaan asioita laatikon ulkopuolelta ja ne normaaleiksi koko ajan väitetyt asiat eivät todellakaan olleet normaaleja. 23 vuotta silkkaa helvettiä.