Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Olen aikuinen ja narsisti mieheni puhuu ihan olemattomia minun sanoneen ja tehneen, mitä en ikimaailmassa ole tehny ja sanonut. Mutta miten saisin hänet uskomaan, että niin ei ole. Tämä puolustautuminen on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Olen aikuinen ja narsisti mieheni puhuu ihan olemattomia minun sanoneen ja tehneen, mitä en ikimaailmassa ole tehny ja sanonut. Mutta miten saisin hänet uskomaan, että niin ei ole. Tämä puolustautuminen on raskasta.
Sanoisin, että parempi ryhtyä puolustautumisen sijasta hyökkäykseen. Hyökkää nyt omaa, vapaata ja turvallista & itsenäistä elämää kohti. Kukaan ei jaksa olla jatkuvalla puolustuskannalla tai yrittää ennakoida kaikkia piilotettuja miinoja. Usko pois. Olet vielä jonain päivänä onnellinen jos nyt toimit.
Vierailija kirjoitti:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008615139.html
Hyvä kirja-arvostelu.
”Nukkuessaan hän narskutti hampaitaan.” Tarviiko mun enempää sanoa. Narskutin hereillä ja nukkuessa,
Joo, erinomainen kirja-arvostelu. Toimittaja oli myös poiminut loppuun erittäin osuvan ohjeen tiivistelmäksi: "Jos sinusta jatkuvasti tuntuu, etteivät sinuun ja kumppaniisi päde lainkaan samat säännöt ja velvoitteet, kannattaa pysäyttää asioiden vääjäämätön eteneminen."
Juuri tänään mietin tätä sääntöjen erilaisuutta exän kanssa - miten monet kerrat valitinkin hänelle, kuinka epäreilua oli, että hänellä oli pelkkiä oikeuksia ja minulla pelkkiä velvollisuuksia.
Minä näin sen kaiken, mutta en silti ymmärtänyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Olen aikuinen ja narsisti mieheni puhuu ihan olemattomia minun sanoneen ja tehneen, mitä en ikimaailmassa ole tehny ja sanonut. Mutta miten saisin hänet uskomaan, että niin ei ole. Tämä puolustautuminen on raskasta.
Et mitenkään. Et rupea enää ikinä puolustautumaan. Olet vaan reagoimatta. Hiljaa tai sanot, että olet pahoillasi, jos hän tuntee niin. Ja et jatka yhtään enempää! Hän saa polttoainetta sun puolustelusta. Gray rock!
Minä opin sen ekan narsistin kanssa, että puolustautuminen on mahdotonta, ihminen ei parane, ei muutu, sanasalaatti ja gaslighting saa ihan sekaisin jne. Seuraavasta narsistista olikin sitten helppo irrottautua, kun merkit tulivat esille, koska pohjatyöni oli tehty. Tiesin, että olen hyvä ihminen, tiesin, että narsisti on ilkeä ja toksinen eikä tule muuttumaan kuin pahempaan. Sattuihan se irtirepäisy, mutta pääsin vähimmällä mahdollisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirmu hyvä you tube-kanava tuo narsisti vs. minä. Katsoin jakson: mitä narsisti ajattelee minusta? Huh, kyllä selvisi melko paljon narsistin ajatusmaailmasta ja tämän tiedon valossa on paljon helpompi ottaa etäisyyttä narsistiin, kun tajuaa, että hän ei todellakaan ole kiinnostunut minusta ihmisenä, eikä persoonana vaan olen ainoastaan hyödyke ja hänen itsensä jatke, palvelija ym. Ei narsistilla ole mitään normaaleja tunteita, eikä hän välitä saati rakasta. Ilmankos ei koskaan puhukaan tunteistaan, koska eihän niitä ole! Oksettavaa, kuinka hän pystyy esittämään ihan muuta mitä oikeasti on. Tarkoituksena vain hyötyä, ei mitään muuta. Täytyy katsoa tuo koko kanava läpi niin saa rutkasti voimaa narsistista etääntymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Hirmu hyvä you tube-kanava tuo narsisti vs. minä. Katsoin jakson: mitä narsisti ajattelee minusta? Huh, kyllä selvisi melko paljon narsistin ajatusmaailmasta ja tämän tiedon valossa on paljon helpompi ottaa etäisyyttä narsistiin, kun tajuaa, että hän ei todellakaan ole kiinnostunut minusta ihmisenä, eikä persoonana vaan olen ainoastaan hyödyke ja hänen itsensä jatke, palvelija ym. Ei narsistilla ole mitään normaaleja tunteita, eikä hän välitä saati rakasta. Ilmankos ei koskaan puhukaan tunteistaan, koska eihän niitä ole! Oksettavaa, kuinka hän pystyy esittämään ihan muuta mitä oikeasti on. Tarkoituksena vain hyötyä, ei mitään muuta. Täytyy katsoa tuo koko kanava läpi niin saa rutkasti voimaa narsistista etääntymiseen.
Olen katsonut tuolta kanavalta monta videota. Ensin se oli ikään kuin keräisin järjen valoa päähäni, dataa, ymmärrystä. Sitten pikkuhiljaa olen onnistunut yhdistämään sitä tietoa narsistiini, se on ihan hirveän vaikea rasti ymmärtää, että joku on todella tuollainen, mutta kyllä se vaan niin on. Kahden parisuhdenarsistin historialla sanoisin, että heille jokainen nainen ennen ja jälkeen tulevat ovat samalla viivalla, kukaan ei ole sinänsä erityisen rakas, kenenkään vuoksi ei olla valmiita muuttamaan itseä, jokainen on leivänpaahdin, joka on ollut käytettävissä juuri sillä hetkellä, vaihdettava hyödyke.
Surullista, että suhteessakin me kärsimme ja sitten kärsimme myös ikävästä ja surusta suhteen jälkeen. Narsisti vaan käy ostamassa uuden kodinkoneen itselleen ja porskuttaa edelleen. No, tässä vaiheessa täytyy muistuttaa itseänikin, että narsistin elämä on niin tyhjää ja kurjaa, ettei siinä ole mitään kadehdittavaa. He ovat sieluttomia ihmisiä, jotka imevät kohteensa tyhjiin elivoimasta kuin vampyyrit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Olen aikuinen ja narsisti mieheni puhuu ihan olemattomia minun sanoneen ja tehneen, mitä en ikimaailmassa ole tehny ja sanonut. Mutta miten saisin hänet uskomaan, että niin ei ole. Tämä puolustautuminen on raskasta.
Ei narsistia vastaan auta puolustautumiset, hyökkäys tai mitkään sanelut. Ainoa vaihtoehto on täydellinen välinpitämättömyys. Heille ei pidä vastata mihinkään mitään. Ole kuin teflon ja harmaa kivi. Muuta neuvoa ei tule tai ainakaan parempaa.
Hienoa että tässä keskustelussa ei esiinny yhtään narskua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä video siitä miten kärsimme narsistin kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.Mun äiti taas kertoi, miten sukulainen oli kommentoinnut, että tuommoinenko se onkin. Oli siis nähnyt minut (n. 14 v.) kouluaamuna lähdössö kouluun. Kommentoija aikuinen.
Minä sitten mietin, että mikä tuommoinen. Mitä vikaa minussa on? Ei selvinnyt. Nyt tietysti ymmärrän, että nuori voi olla aika ajatuksissaan ja sulkeutunut, kiireinen jne. aamutuimaan. Kommentoijalla ei itsellään ollut lapsia, ikää jo yli 30 v. ja elämänhallinta hakusessa. Mutta niin vain oli painoarvoa, kun nuorta arvosteli.
Ja mun äiti oli hyvin itsekeskeinen, äitinä kylmä ihminen.
Narsisteille yleistä että myös keksivät ja valehtelevat juurikin muiden sanoneen yhtä sun toista, eli on hyvinkin mahdollista että tuo toinen ei ollut edes sanonut sinusta niin typerästi.
Totta. Oli muitakin outoja juttuja. Esimerkiksi ystäväni lähetti äidilleni anteeksipyyntökirjeen. Nähtävästi oli ollut jokin keskustelu hänen ja äitini välillä ja ystävä pyysi sitten anteeksi, kun oli ollut väärässä käsityksessä äidistäni.
Toinen liittyi toiseen ystävääni. Hänellä oli muka ongelmia, joiden vuoksi vietin aikaa hänen kanssaan. Olin ihmeissäni, koska en ollut moisista ongelmista kuullut. Mietin, että onko mulla muisti mennyt vai mikä. Ja nämä tapahtuivat ollessani n. 13-15.
Olen aikuinen ja narsisti mieheni puhuu ihan olemattomia minun sanoneen ja tehneen, mitä en ikimaailmassa ole tehny ja sanonut. Mutta miten saisin hänet uskomaan, että niin ei ole. Tämä puolustautuminen on raskasta.
Ei narsistia vastaan auta puolustautumiset, hyökkäys tai mitkään sanelut. Ainoa vaihtoehto on täydellinen välinpitämättömyys. Heille ei pidä vastata mihinkään mitään. Ole kuin teflon ja harmaa kivi. Muuta neuvoa ei tule tai ainakaan parempaa.
Siis ensisijainen neuvo olisi minusta ero ja tuo toissijainen, jos on pakko jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu hyvä you tube-kanava tuo narsisti vs. minä. Katsoin jakson: mitä narsisti ajattelee minusta? Huh, kyllä selvisi melko paljon narsistin ajatusmaailmasta ja tämän tiedon valossa on paljon helpompi ottaa etäisyyttä narsistiin, kun tajuaa, että hän ei todellakaan ole kiinnostunut minusta ihmisenä, eikä persoonana vaan olen ainoastaan hyödyke ja hänen itsensä jatke, palvelija ym. Ei narsistilla ole mitään normaaleja tunteita, eikä hän välitä saati rakasta. Ilmankos ei koskaan puhukaan tunteistaan, koska eihän niitä ole! Oksettavaa, kuinka hän pystyy esittämään ihan muuta mitä oikeasti on. Tarkoituksena vain hyötyä, ei mitään muuta. Täytyy katsoa tuo koko kanava läpi niin saa rutkasti voimaa narsistista etääntymiseen.
Olen katsonut tuolta kanavalta monta videota. Ensin se oli ikään kuin keräisin järjen valoa päähäni, dataa, ymmärrystä. Sitten pikkuhiljaa olen onnistunut yhdistämään sitä tietoa narsistiini, se on ihan hirveän vaikea rasti ymmärtää, että joku on todella tuollainen, mutta kyllä se vaan niin on. Kahden parisuhdenarsistin historialla sanoisin, että heille jokainen nainen ennen ja jälkeen tulevat ovat samalla viivalla, kukaan ei ole sinänsä erityisen rakas, kenenkään vuoksi ei olla valmiita muuttamaan itseä, jokainen on leivänpaahdin, joka on ollut käytettävissä juuri sillä hetkellä, vaihdettava hyödyke.
Surullista, että suhteessakin me kärsimme ja sitten kärsimme myös ikävästä ja surusta suhteen jälkeen. Narsisti vaan käy ostamassa uuden kodinkoneen itselleen ja porskuttaa edelleen. No, tässä vaiheessa täytyy muistuttaa itseänikin, että narsistin elämä on niin tyhjää ja kurjaa, ettei siinä ole mitään kadehdittavaa. He ovat sieluttomia ihmisiä, jotka imevät kohteensa tyhjiin elivoimasta kuin vampyyrit.
Kyllä, se kestää aikansa, ennen kuin voi omaksua sen tiedon ja tajuaa, uskoo, että kyllä! Minun narsisti käyttäytyy juuri noin ja kaikki se hyvä on valheellista manipulaatiota. Nämä narsisti vs. minä -videot on tehty todella hyvin ja ovat selkeäkielisiä ja ymmärrettäviä. Helppoja ymmärtää. Itse en jaksa mitään kovin tieteellistä tai ammattikieltä kuunnella, koska aivoni ovat niin rasittuneet narsistin vuoksi. Aion katsoa lisää noita videoita ja niiden avulla saada etäisyyttä narsistiin, mikä ei ole tähän päivään mennessä onnistunut vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu hyvä you tube-kanava tuo narsisti vs. minä. Katsoin jakson: mitä narsisti ajattelee minusta? Huh, kyllä selvisi melko paljon narsistin ajatusmaailmasta ja tämän tiedon valossa on paljon helpompi ottaa etäisyyttä narsistiin, kun tajuaa, että hän ei todellakaan ole kiinnostunut minusta ihmisenä, eikä persoonana vaan olen ainoastaan hyödyke ja hänen itsensä jatke, palvelija ym. Ei narsistilla ole mitään normaaleja tunteita, eikä hän välitä saati rakasta. Ilmankos ei koskaan puhukaan tunteistaan, koska eihän niitä ole! Oksettavaa, kuinka hän pystyy esittämään ihan muuta mitä oikeasti on. Tarkoituksena vain hyötyä, ei mitään muuta. Täytyy katsoa tuo koko kanava läpi niin saa rutkasti voimaa narsistista etääntymiseen.
Olen katsonut tuolta kanavalta monta videota. Ensin se oli ikään kuin keräisin järjen valoa päähäni, dataa, ymmärrystä. Sitten pikkuhiljaa olen onnistunut yhdistämään sitä tietoa narsistiini, se on ihan hirveän vaikea rasti ymmärtää, että joku on todella tuollainen, mutta kyllä se vaan niin on. Kahden parisuhdenarsistin historialla sanoisin, että heille jokainen nainen ennen ja jälkeen tulevat ovat samalla viivalla, kukaan ei ole sinänsä erityisen rakas, kenenkään vuoksi ei olla valmiita muuttamaan itseä, jokainen on leivänpaahdin, joka on ollut käytettävissä juuri sillä hetkellä, vaihdettava hyödyke.
Surullista, että suhteessakin me kärsimme ja sitten kärsimme myös ikävästä ja surusta suhteen jälkeen. Narsisti vaan käy ostamassa uuden kodinkoneen itselleen ja porskuttaa edelleen. No, tässä vaiheessa täytyy muistuttaa itseänikin, että narsistin elämä on niin tyhjää ja kurjaa, ettei siinä ole mitään kadehdittavaa. He ovat sieluttomia ihmisiä, jotka imevät kohteensa tyhjiin elivoimasta kuin vampyyrit.
Minulle myös oli vaikea rasti todella ymmärtää että kukaan voi ihan oikeasti olla niin uskomattoman kylmä ja ku,sipää.
Yksi syy miksi jäin liian pitkäksi aikaa suhteeseen, olikin, että halusin ikäänkuin selvittää juurisyitä hänen touhuihinsa. Tavallaan se oli mielenkiintoistakin ja luulin vielä ratkaisevani lopulta jotain olennaista.
Kaikki aivan turhaan. Mitään ei ole tehtävissä tämmöisten kanssa. Ei mitään.
Sinä voit saada vielä hyvän elämän, narsistisi ei koskaan. Et voi auttaa kuin itseäsi. Lähtemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomentakaa narsistia, että mitä tapahtuu sen ajatuksissa ja miltä siitä tuntuu, miten reagoi, kun pitkä-aikainen orja, palvelija ja kynnysmatto, joka ennen kritiikittömästi ylistänyt narsistia ja mukisematta ottanut kaiken kaskan niskaansa, kestänyt loukkaamiset ja julman henkisen väkivallan yhtäkkiä alkaakin etääntymään ja tiivis riippuvuussuhde alkaa rakoilemaan ja palvelija lopettaa ylistämisen ja palvelemisen. Miltä se tuntuu narsistista ja miten n reagoi siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmu hyvä you tube-kanava tuo narsisti vs. minä. Katsoin jakson: mitä narsisti ajattelee minusta? Huh, kyllä selvisi melko paljon narsistin ajatusmaailmasta ja tämän tiedon valossa on paljon helpompi ottaa etäisyyttä narsistiin, kun tajuaa, että hän ei todellakaan ole kiinnostunut minusta ihmisenä, eikä persoonana vaan olen ainoastaan hyödyke ja hänen itsensä jatke, palvelija ym. Ei narsistilla ole mitään normaaleja tunteita, eikä hän välitä saati rakasta. Ilmankos ei koskaan puhukaan tunteistaan, koska eihän niitä ole! Oksettavaa, kuinka hän pystyy esittämään ihan muuta mitä oikeasti on. Tarkoituksena vain hyötyä, ei mitään muuta. Täytyy katsoa tuo koko kanava läpi niin saa rutkasti voimaa narsistista etääntymiseen.
Olen katsonut tuolta kanavalta monta videota. Ensin se oli ikään kuin keräisin järjen valoa päähäni, dataa, ymmärrystä. Sitten pikkuhiljaa olen onnistunut yhdistämään sitä tietoa narsistiini, se on ihan hirveän vaikea rasti ymmärtää, että joku on todella tuollainen, mutta kyllä se vaan niin on. Kahden parisuhdenarsistin historialla sanoisin, että heille jokainen nainen ennen ja jälkeen tulevat ovat samalla viivalla, kukaan ei ole sinänsä erityisen rakas, kenenkään vuoksi ei olla valmiita muuttamaan itseä, jokainen on leivänpaahdin, joka on ollut käytettävissä juuri sillä hetkellä, vaihdettava hyödyke.
Surullista, että suhteessakin me kärsimme ja sitten kärsimme myös ikävästä ja surusta suhteen jälkeen. Narsisti vaan käy ostamassa uuden kodinkoneen itselleen ja porskuttaa edelleen. No, tässä vaiheessa täytyy muistuttaa itseänikin, että narsistin elämä on niin tyhjää ja kurjaa, ettei siinä ole mitään kadehdittavaa. He ovat sieluttomia ihmisiä, jotka imevät kohteensa tyhjiin elivoimasta kuin vampyyrit.
Kyllä, se kestää aikansa, ennen kuin voi omaksua sen tiedon ja tajuaa, uskoo, että kyllä! Minun narsisti käyttäytyy juuri noin ja kaikki se hyvä on valheellista manipulaatiota. Nämä narsisti vs. minä -videot on tehty todella hyvin ja ovat selkeäkielisiä ja ymmärrettäviä. Helppoja ymmärtää. Itse en jaksa mitään kovin tieteellistä tai ammattikieltä kuunnella, koska aivoni ovat niin rasittuneet narsistin vuoksi. Aion katsoa lisää noita videoita ja niiden avulla saada etäisyyttä narsistiin, mikä ei ole tähän päivään mennessä onnistunut vielä.
Mulla meni 2-3 kuukautta, että sain ihan tunnetasolla yhdistettyä tuon narsistiini. Tilanteesta riippuen kestää varmaan ihmisillä eri ajan. Omat aivoni ovat myös täysin uupuneet kuten tunnemaailmakin. Olen eristäytynyt kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Suomentakaa narsistia, että mitä tapahtuu sen ajatuksissa ja miltä siitä tuntuu, miten reagoi, kun pitkä-aikainen orja, palvelija ja kynnysmatto, joka ennen kritiikittömästi ylistänyt narsistia ja mukisematta ottanut kaiken kaskan niskaansa, kestänyt loukkaamiset ja julman henkisen väkivallan yhtäkkiä alkaakin etääntymään ja tiivis riippuvuussuhde alkaa rakoilemaan ja palvelija lopettaa ylistämisen ja palvelemisen. Miltä se tuntuu narsistista ja miten n reagoi siihen?
Sille tulee polttoainekriisi ja se alkaa etsiä saman tien uusia lähteitä (niitä on todennäköisesti skannailtu jo suhteen aikanakin sinne valmiiksi) ja narsisti myös testaa, saako sinusta vielä jotain irti (minulle lähetti vuorotellen rakastan sinua, älä jätä ja v***n huo** -viestejä), ellei sitten ole satasella keskittynyt uuden lähteen rakkauspommitukseen, jolloin sinä saat olla rauhassa.
Todennäköisesti joskus (kuukausia, vuosia) ilmaantuu vielä kokeilemaan kepillä jäätä jossain vaiheessa, koska sinä olet hänen mielessään hänen omaisuuttaan, hänen leivänpaahtimensa loppuikäsi, vaikka oletkin ollut siinä välissä kaapissa.
Narsisti on vain pelkkä pierureikä tyhjä kuori, joka yksinään piereskelee tuuleen. Säälittävä otus tyhjä pierunkuori vailla mitään inhimillistä. Sata kertaa alhaisempi ja alempana, kuin me normaalit ihmiset ja hän tietää sen kyllä. Prötsss pruits prööt! Piereskele vaan yksinäsi narsip-ska ei sinua kukaan halua tai kaipaa elämäänsä ihan yksin olet maailmassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kaksi narsistia on sanonut, että älä nyt viitsi olla tuollainen. Kukaan muu ei ole. En tiedä, onko narsistille tyypillistä vai sanovatko muutkin ihmiset toisille noin. Kuitenkin sopii kuvaan, että narsisti ei tykkää, että reagoit toisin kuin hän olisi toivonut.
Äitini on rajaton ja narsistinen ja olen kuullut tuon lauseen varmaan satoja kertoja.
Aina kun äitini mielihalut ja kuvitelmat siitä millainen olen eivät toteudu tulee juuri tuo lause 'älä nyt ole tuollainen'
Enkä minäkään ole kuullut tuota koskaan keneltäkään muulta.
Lähes koko elämäni olen miettinyt sitä millainen olen, kuka olen, miten pitäisi olla.
Vasta lähes nelikymppisenä tajusin, että olen ihan hyvä omana itsenäni, ettei kukaan muu ole sen erikoisempi tai ihmeellisempi.
Mitään enempää, vähempää, erilaisempaa tai mitään muutakaan en voisi olla ja vaikka yrittäisin kuinka, äitini silmissä ja puheissa olen aina vääränlainen.
Ongelma ei ole minussa, eikä koskaan ole ollutkaan.
Tämä oivallus oli sekä huojentava että valtavan surullinen.
Nyt pidän etäisyyttä äitiini ja koko lapsuuden perheeseen, jolle äitini on tehokkaasti opettanut kuinka 'tuollainen' olenkaan. Ja totta kai niissä harvoissa puhelinkeslusteluissa joita on, kuulen tästä että ei soitella ja älä nyt viitsi olla tuollainen.
Toinen asia, jonka huomasin vasta aikuisena, on että rajattoman ja narsistisesti käyttäytyvän ihmisen lähellä kaikki tavallisetkin asiat muuttuvat todella hankaliksi, monimutkaisiksi ja vaivalloisiksi.
Tämän tajuaminen oli myös helpotus, tavallinen arki onkin aika simppeliä, työelämä ei ole aina herkkua, mutta ei myöskään mitään järjetöntä kärsimystä, samoin perhe-elämä on yleensä kivaa, omat lapset ovat ihaninta ikinä ja ihmissuhteet ovat elämää rikastuttavia kun kunnioittaa itseään ja muita.
Ihan perusasioita, mutta narsistin lapsena näitä on saanut opetella aikuisena.
On ihanaa kun ymmärtää olevansa ihan hyvä ja joskus myös enemmän, rakas ihminen puolisolle ja lapsille, työyhteisössä tosissaan otettava asiantuntija, reilu kaveri harrastusryhmässä.
Terveessä perheessä kasvaneelle nämä ovat itsestään selviä asioita, joita ei tarvitse edes ajatella, joita ei edes huomaa.
Minulle ne ovat kovan työn tuloksia, ihmeellisiä aarteita, joita en uskonut saavani.
Myös narsistin lapsena sain kuulla aina olevani ihmeellinen ja erinomainen, paljon parempi muita. Olinhan äidin jatke. Omaa tilaa minulla ei ollut saati rajoja, eikä äitini puheistaan huolimatta ollut ylihuolehtiva, vaan päinvastoin yhtä alihuolehtiva kuin joku huumeäiti, mutta kulissit olivat aina tanakasti pystyssä. On myös ollut helpotus tajuta, että ei tarvitsekaan olla mitenkään ihmeellinen, vaan riitän sellaisena kuin olen. Äidin kanssa kaikki oli aina elämää suurempaa draamaa, ja sen ansiosta minusta tuli ahdistunut ja paniikkihäiriöinen, koska ei lapsi käsitä, että kaikki on vain showta narsistille.
Vierailija kirjoitti:
Otanta narsistimiehistä, kuinka moni on "pieni mies"? Eli keskimääräistä lyempi.
Suurin osa taitaa olla.
Henkisesti ovat kaikki todella nysiä.
Kyllä, voiko paremmin enää tiivistää kupletin juonta.
Näin viime yönä ihanaa unta jossa tämä prinssi oli se unelmien prinssi. Koko aamun vaan haaveilin, että mitä jos se uni olisi vielä joku päivä totta. Iltapäivällä järki tuli mieleeni. Kuvittelin kaikki ne paskat tilanteet joissa joku normaali mies olisi tehnyt asiat ihan eri tavalla. Tajusin, jälleen kerran, että eihän se ukko koskaan musta oikeasti välittänyt eikä tule välittämään. Sitten taas tuli se hyväksikäytetty olo. Vaikka tästä on jo aikaa ja tuntuu että asiat olen jo läpi käynyt niin silti tuli taas paha mieli. Tässä sitä tajuaa miten paljon se ihminen on satuttanut mua.