Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Tämä oli se sama narsu josta kerroin jo aiemmin että tuli kylään, meni alasti sänkyyn ja kaappasi kainaloonsa, veti itse käteensä, puki päälleen ja lähti :D Oli meillä joskus ihan kiihkeääkin mutta ihan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Tämä oli se sama narsu josta kerroin jo aiemmin että tuli kylään, meni alasti sänkyyn ja kaappasi kainaloonsa, veti itse käteensä, puki päälleen ja lähti :D Oli meillä joskus ihan kiihkeääkin mutta ihan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat...
Siis kävi runkkaamassa sun nähden? Vallankäyttöä. Täsä tätä on, mutta et saa. Sairas sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti salarakkaana. Kokemuksia muilla? Ehkä raskainta jatkuva epävarmuus narsistin mieli-aloista ja suhteen laadusta. Ja siitä, miten hänelle asiat esittää, miten muotoilee viestit ym. että suhde pysyisi mahdollisimman ”hyvänä”. Ja hyvänähän se pysyy vain, kun itse antaa ja yrittää kaikkensa, jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla ja jaksaa joka asiassa miellyttää täysillä. Narsistilla on hyvä tutka jos vähänkään väsähtää ja ote herpaantuu hän vaistoaa ja rankaisee siitä. Ja vaikka tekisi kaiken täydellisesti niin jatkuva lähentyminen-etääntyminen, kylmä-kuuma, kissa-hiiri -leikki, ajoittainen etääntyminen, kylmyys ja ”katoamiset” on raskasta. Tunne, että on vain esine ja hyväksikäytön kohde tekee tyhjän ja surullisen olon. Kuitenkin sitä aina epäilee itseään eniten, että onko liian herkkänahkainen, liian riippuvainen, ylireagoi, on vainoharhainen? Kuvittelee kaiken? Että eihän se narsisti nyt voi olla mikään paha ihminen, kun välillä on niin ihana ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Ja tätä monta vuotta. Lopulta on niin syvällä ja itse vain varjo siitä, mitä ennen oli ja pää aivan sekaisin, että mitä mikäkin on. Jatkuvaa pettymysten ja toiveikkuuden vuoristorataa. Suuria tunteiden heilahteluita laidasta laitaan päivästä toiseen. Riippuvuus on kamala. Kuin narkkari, joka tarvii annoksen narsistia, että pystyy edes elämään. Ja elämä ei ole niin kuin joskus ennen. Kaikki pyörii vain narsistin ympärillä. Muuta elämää ei ole, eikä saa olla. Jos on niin narsisti rankaisee. Oma itse ennen narsistia tuntuu täysin vieraalle ihmiselle. Kun katsoo kuvia ja lukee kirjoituksia ihmettelee olenko minä ollut joskus tuollainen? Onko minulla ollut noin paljon energiaa ja normaalia elämää? Nykyään vain kotona, vailla mitään elämää. Vain elämää narsistia varten. Kuin narsisti olisi kaapannut sinut ja elämäsi. Sitä syyttää vain itseään, että miksi on niin huono ja tyhmä, että tämä on voinut tapahtua? Ajattelee, että on niin huono, että on ansainnutkin kaiken sen huonon kohtelun. Ja siihen tottuu.. pettymyksiin, huonoon oloon, loukkauksiin, turtuu niihin ja kuin pyyhkii ne tajunnasta. Odottaa vain taas sitä palkintoa ja hyvää aikaa narsistin kanssa. Lopulta kaikki paha alkaa tuntumaan normaalilta ja uskoo, että on sen ansainnut. Väsymyksen tajuaa ajoittain ja sen, kuinka kieroutunutta ja epänormaalia kaikki narsistin kanssa on. Tajuaa mihin on joutunut mukaan, kun ajoittain putoaa niin syvälle (pettymykset, väsymys, toivottomuus) että ajatukset alkaa olla itsetuhoisia.
Tuo sinun kirjoitus jysähti! Olen aika lailla samoja asioita miettinyt viime aikoina. Voiko sinun kanssa vaihtaa ajatuksia privana? Olen yrittänyt kysyä narstien tuesta ja lukea kirjallisuutta ja artikkeleita. Etsin vastausta enkä löydä. Haluaisin verrata kokemuksia tuntuuko omat ajatukset tutulta. Tänne en uskalla kirjoittaa, jos hän lukee. Olen nainen.
T: E
Kiitos. Itsellänikin olisi varmasti suuri tarve jonkun kanssa, joka ymmärtää tätä vinksahtanutta tilannetta vaihtaa ajatuksia, kun tuntuu, että on niin yksin tämän asian kanssa. Ja, kun koko suhde narsistiin on vielä salainen niin eihän siitä voi missään puhua. Mutta valitettavasti taas minulla ei ole muuta kanavaa kirjoittaa, kuin tänne. Eräs toinen perheenjäsen kyttää kaikkia yksityispostejani, ettei minulle voi kukaan kirjoittaa mitään. Ja nytkin, kun kirjoitan tänne narsistista niin on jollakin sairaalla tavalla pelokas ja syyllinen olo. Tuntuu, että on väärin kirjoittaa hänestä tänne ja siitä seuraa jotain pahaa. Huomaa, kuinka kontrollissa sitä on, kun jo tästä tulee olo, kuin olisi tehnyt jotain pahaa. Narsisti on taitava siinäkin, että saa toiselle kumman epämääräisen syyllisyyden olon. Koko ajan miettii mielessään, että onko nyt ollut tarpeeksi hyvä tai tehnyt tarpeeksi, että narsisti olisi tyytyväinen, mitä hän ei tietysti koskaan ole. Riittämättömyyden ja huonoudentunne on alati itsessä läsnä, sellainen epämääräinen tunne, että on huono ihminen. Sellaista tunnetta ei tule normaaleissa ihmissuhteissa. Mutta, varmaan kannattaa yrittää tänne purkaa ajatuksiaan jos ja silloin, kuin uskaltaa niin tehdä. Itselläni monen vuoden painolasti, jota pitänyt sisällä. Oma puoliso narsistinen ja salarakas sitten oikein kunnon klassinen (älykäs) narsisti. Kahden narsistin loukussa, heh heh.. melkein naurattaisi jos ei olisi ihan näin sairas tilanne.
Tykkää kertoa omista tapahtumista, ovat totta tai ei. Puhuu mielellään pahaa muista. Tekeytyy kaveriksi, kertoo muka luottamuksellisesti asioita. Mutta sitten huomaat, että puukottaa sinua selkään. Jos suuttuu on hiljaa ja uhkailee. Kannattaa juosta jos pystyt tällaisen luota ja heti. Jos on työpaikallasi. Älä ikinä tee mitään hänen puolesta tai mene mukaan hänen "keskusteluihin". Varo ettet joudu koston uhriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti salarakkaana. Kokemuksia muilla? Ehkä raskainta jatkuva epävarmuus narsistin mieli-aloista ja suhteen laadusta. Ja siitä, miten hänelle asiat esittää, miten muotoilee viestit ym. että suhde pysyisi mahdollisimman ”hyvänä”. Ja hyvänähän se pysyy vain, kun itse antaa ja yrittää kaikkensa, jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla ja jaksaa joka asiassa miellyttää täysillä. Narsistilla on hyvä tutka jos vähänkään väsähtää ja ote herpaantuu hän vaistoaa ja rankaisee siitä. Ja vaikka tekisi kaiken täydellisesti niin jatkuva lähentyminen-etääntyminen, kylmä-kuuma, kissa-hiiri -leikki, ajoittainen etääntyminen, kylmyys ja ”katoamiset” on raskasta. Tunne, että on vain esine ja hyväksikäytön kohde tekee tyhjän ja surullisen olon. Kuitenkin sitä aina epäilee itseään eniten, että onko liian herkkänahkainen, liian riippuvainen, ylireagoi, on vainoharhainen? Kuvittelee kaiken? Että eihän se narsisti nyt voi olla mikään paha ihminen, kun välillä on niin ihana ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Ja tätä monta vuotta. Lopulta on niin syvällä ja itse vain varjo siitä, mitä ennen oli ja pää aivan sekaisin, että mitä mikäkin on. Jatkuvaa pettymysten ja toiveikkuuden vuoristorataa. Suuria tunteiden heilahteluita laidasta laitaan päivästä toiseen. Riippuvuus on kamala. Kuin narkkari, joka tarvii annoksen narsistia, että pystyy edes elämään. Ja elämä ei ole niin kuin joskus ennen. Kaikki pyörii vain narsistin ympärillä. Muuta elämää ei ole, eikä saa olla. Jos on niin narsisti rankaisee. Oma itse ennen narsistia tuntuu täysin vieraalle ihmiselle. Kun katsoo kuvia ja lukee kirjoituksia ihmettelee olenko minä ollut joskus tuollainen? Onko minulla ollut noin paljon energiaa ja normaalia elämää? Nykyään vain kotona, vailla mitään elämää. Vain elämää narsistia varten. Kuin narsisti olisi kaapannut sinut ja elämäsi. Sitä syyttää vain itseään, että miksi on niin huono ja tyhmä, että tämä on voinut tapahtua? Ajattelee, että on niin huono, että on ansainnutkin kaiken sen huonon kohtelun. Ja siihen tottuu.. pettymyksiin, huonoon oloon, loukkauksiin, turtuu niihin ja kuin pyyhkii ne tajunnasta. Odottaa vain taas sitä palkintoa ja hyvää aikaa narsistin kanssa. Lopulta kaikki paha alkaa tuntumaan normaalilta ja uskoo, että on sen ansainnut. Väsymyksen tajuaa ajoittain ja sen, kuinka kieroutunutta ja epänormaalia kaikki narsistin kanssa on. Tajuaa mihin on joutunut mukaan, kun ajoittain putoaa niin syvälle (pettymykset, väsymys, toivottomuus) että ajatukset alkaa olla itsetuhoisia.
Tuo sinun kirjoitus jysähti! Olen aika lailla samoja asioita miettinyt viime aikoina. Voiko sinun kanssa vaihtaa ajatuksia privana? Olen yrittänyt kysyä narstien tuesta ja lukea kirjallisuutta ja artikkeleita. Etsin vastausta enkä löydä. Haluaisin verrata kokemuksia tuntuuko omat ajatukset tutulta. Tänne en uskalla kirjoittaa, jos hän lukee. Olen nainen.
T: E
Kiitos. Itsellänikin olisi varmasti suuri tarve jonkun kanssa, joka ymmärtää tätä vinksahtanutta tilannetta vaihtaa ajatuksia, kun tuntuu, että on niin yksin tämän asian kanssa. Ja, kun koko suhde narsistiin on vielä salainen niin eihän siitä voi missään puhua. Mutta valitettavasti taas minulla ei ole muuta kanavaa kirjoittaa, kuin tänne. Eräs toinen perheenjäsen kyttää kaikkia yksityispostejani, ettei minulle voi kukaan kirjoittaa mitään. Ja nytkin, kun kirjoitan tänne narsistista niin on jollakin sairaalla tavalla pelokas ja syyllinen olo. Tuntuu, että on väärin kirjoittaa hänestä tänne ja siitä seuraa jotain pahaa. Huomaa, kuinka kontrollissa sitä on, kun jo tästä tulee olo, kuin olisi tehnyt jotain pahaa. Narsisti on taitava siinäkin, että saa toiselle kumman epämääräisen syyllisyyden olon. Koko ajan miettii mielessään, että onko nyt ollut tarpeeksi hyvä tai tehnyt tarpeeksi, että narsisti olisi tyytyväinen, mitä hän ei tietysti koskaan ole. Riittämättömyyden ja huonoudentunne on alati itsessä läsnä, sellainen epämääräinen tunne, että on huono ihminen. Sellaista tunnetta ei tule normaaleissa ihmissuhteissa. Mutta, varmaan kannattaa yrittää tänne purkaa ajatuksiaan jos ja silloin, kuin uskaltaa niin tehdä. Itselläni monen vuoden painolasti, jota pitänyt sisällä. Oma puoliso narsistinen ja salarakas sitten oikein kunnon klassinen (älykäs) narsisti. Kahden narsistin loukussa, heh heh.. melkein naurattaisi jos ei olisi ihan näin sairas tilanne.
Sinun kannattaa HETI katkaista suhteen henkilöihin. Et voi voittaa ne eivät muutu! Älä missään nimessä tunne syyllisyyttä. Narsisti ei välitä sinusta, koska hän ei pysty. Jos et lähde niin käy huonosti. Muista kukaan ei saa koskaan kontrolloida toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut muidenkin kirjoituksia narsistin sairaalloisesta ja rajattomasta kiinnostuksesta omaa peräaukkoaan kohtaan.
Ikään kuin ikuisesta juuttumisesta anaalivaiheeseen, siis kehitysvaiheeseen yleensä 1-2-vuotiaalla lapsella.
Narsisti exänk piti suuresti anaaliseksistä ja ei siinä mitään, nautin strapon-leikeistä minäkin.
Raja tuli vastaan kun mies alkoi kuumottelemaan että uroskoirani pitäisi astua hänet🤮Nyt mulla tuli mieleen tuosta jotain sellaista epäilyä lapsuudesta, mitä en halua edes kirjoittaa. Liittyy meidän koiraan ja narisistivanhempaan.
Mitä ihmettä?! Onko narsistit jotain pervoja?
Tottakai on. Ei heitä häpeä ja moraali ole estämässä nautinnosta nautintoon matkatessaan. He tekevät kaiken mikä mieleen juolahtaa jos se tuntuu heistä kivalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lyhyt wikipedia copy/paste jos joku ihmettelee tätä "anaalivaihetta":
Anaalivaihe on Sigmund Freudin mukaan lapsen kehityksessä noin yhden ja kahden vuoden iässä tapahtuva vaihe, jolloin lapsi rupeaa tiedostamaan peräaukon erogeeniset alueet, ja painiskelee peräaukon toiminnan hallitsemiseen liittyvien kysymysten kanssa.
Oraalivaiheessa lapsen viettityydytys tulee aluksi suun kautta. Olen tavannut parikin tällaista aikuista jonka on jatkuvasti päästävä imemään ja nuolemaan vaikka toisen kasvoja, tunkemaan kielareita, väkivaltaista rinnan lussutusta, toisen ihon imemistä ym.
Suun vääntelyä ja äänienpäästelyä, prutputtelua ja maiskutusta ym suulla tehtävää irvistelyä ja ilveilyä äänineen. Rivosti liikkuva kieli ulkona suusta. Kuulostaa kevyeltä mutta ei ole jos kohdalle osuu. Myös kiinnostunut esim lasten suista.
Pureminen! Olen kuullut että ystävieni narsut rakastavat puremista, ei siis mikään maailman harvinaisin ilmiö
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Suutelemisesta oli paljonkin juttua tässä ketjussa vähän kun selaat taaksepäin. Tosiaan minunkaan exä ei suudellut. Ei muka osannut. Hän oli tainnut ohittaa oraalivaiheen ja peppujutut oli tärkeintä maailmassa. Mieluiten hänen oma peppunsa siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Tämä oli se sama narsu josta kerroin jo aiemmin että tuli kylään, meni alasti sänkyyn ja kaappasi kainaloonsa, veti itse käteensä, puki päälleen ja lähti :D Oli meillä joskus ihan kiihkeääkin mutta ihan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat...
Ajjjj saakeli, tää oli paras ikinä xD Siis en naura sinulle vaan sen miehen typeryydelle ja eihän tuo oikeasti ole naurettavaa ollenkaan. Minun exä olis voinut tehdä just tän saman. Teki monenlaisia tekoja joissa oma naiseuteni otti kolhuja ja tunsin aina olevani aktissa ylimääräinen osapuoli, hirveetä se oli vaikka jälkikäteen nauran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Tämä oli se sama narsu josta kerroin jo aiemmin että tuli kylään, meni alasti sänkyyn ja kaappasi kainaloonsa, veti itse käteensä, puki päälleen ja lähti :D Oli meillä joskus ihan kiihkeääkin mutta ihan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat...
Siis kävi runkkaamassa sun nähden? Vallankäyttöä. Täsä tätä on, mutta et saa. Sairas sika!
Tätä ne tekee. Aina jatkuvasti itseään räpläämässä ja anuksensa kimpussa. Loukkaa kyllä niin syvältä.
T.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä kahden narsistin loukussa oleva.
Tuo eristäytyminen ja omasta elämästä irtaantuminen on tuttua ihan vaan tavallisessa narsistisessa suhteessa olevalle. Se tapahtui minulle jo kuukaudessa suhteen alkaessa enkä ole vieläkään täysin toipunut, vaikka suhde oli lyhyt ja sen loppumisesta on jo jonkin aikaa. Joka viikko olen kuitenkin paremmassa kunnossa kuin edellisellä viikolla.
Sam Vakninin videolla on siitä, miten narsistin seurassa moraalisesta ja kiltistäkin ihmisestä voi tulla pettäjä. Tällä yleensä haetaan voimaa irtautua narsistisesta suhteesta (ehkä toissijaisesti täytettä sille tunnevajeelle, jonka narsisti on luonut kumppaniinsa).
Nyt vaan eroon molemmista, no contact ja oma toipuminen alkuun. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Tämä oli se sama narsu josta kerroin jo aiemmin että tuli kylään, meni alasti sänkyyn ja kaappasi kainaloonsa, veti itse käteensä, puki päälleen ja lähti :D Oli meillä joskus ihan kiihkeääkin mutta ihan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat...
Eihän nimi alkanut S:llä...?😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.
Narskuilla ei tunteita ole, ainakaan romanttisia. Siksi ne ei osaa suudella. Huulet vain koskettavat. Puuttuu kiihko.
Millainen oli sängyssä? Hellikö yhtään? Oliko vaan panemista?
Tämä oli se sama narsu josta kerroin jo aiemmin että tuli kylään, meni alasti sänkyyn ja kaappasi kainaloonsa, veti itse käteensä, puki päälleen ja lähti :D Oli meillä joskus ihan kiihkeääkin mutta ihan yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat...
Siis kävi runkkaamassa sun nähden? Vallankäyttöä. Täsä tätä on, mutta et saa. Sairas sika!
Tätä ne tekee. Aina jatkuvasti itseään räpläämässä ja anuksensa kimpussa. Loukkaa kyllä niin syvältä.
T.eri
Toi on ihan hanurista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä lyhyt wikipedia copy/paste jos joku ihmettelee tätä "anaalivaihetta":
Anaalivaihe on Sigmund Freudin mukaan lapsen kehityksessä noin yhden ja kahden vuoden iässä tapahtuva vaihe, jolloin lapsi rupeaa tiedostamaan peräaukon erogeeniset alueet, ja painiskelee peräaukon toiminnan hallitsemiseen liittyvien kysymysten kanssa.
Oraalivaiheessa lapsen viettityydytys tulee aluksi suun kautta. Olen tavannut parikin tällaista aikuista jonka on jatkuvasti päästävä imemään ja nuolemaan vaikka toisen kasvoja, tunkemaan kielareita, väkivaltaista rinnan lussutusta, toisen ihon imemistä ym.
Suun vääntelyä ja äänienpäästelyä, prutputtelua ja maiskutusta ym suulla tehtävää irvistelyä ja ilveilyä äänineen. Rivosti liikkuva kieli ulkona suusta. Kuulostaa kevyeltä mutta ei ole jos kohdalle osuu. Myös kiinnostunut esim lasten suista.Pureminen! Olen kuullut että ystävieni narsut rakastavat puremista, ei siis mikään maailman harvinaisin ilmiö
Mun perheessä oleva narsisti jyrsi kaikki tekstiilit ja lyijykynät tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti salarakkaana. Kokemuksia muilla? Ehkä raskainta jatkuva epävarmuus narsistin mieli-aloista ja suhteen laadusta. Ja siitä, miten hänelle asiat esittää, miten muotoilee viestit ym. että suhde pysyisi mahdollisimman ”hyvänä”. Ja hyvänähän se pysyy vain, kun itse antaa ja yrittää kaikkensa, jatkuvasti jaksamisen äärirajoilla ja jaksaa joka asiassa miellyttää täysillä. Narsistilla on hyvä tutka jos vähänkään väsähtää ja ote herpaantuu hän vaistoaa ja rankaisee siitä. Ja vaikka tekisi kaiken täydellisesti niin jatkuva lähentyminen-etääntyminen, kylmä-kuuma, kissa-hiiri -leikki, ajoittainen etääntyminen, kylmyys ja ”katoamiset” on raskasta. Tunne, että on vain esine ja hyväksikäytön kohde tekee tyhjän ja surullisen olon. Kuitenkin sitä aina epäilee itseään eniten, että onko liian herkkänahkainen, liian riippuvainen, ylireagoi, on vainoharhainen? Kuvittelee kaiken? Että eihän se narsisti nyt voi olla mikään paha ihminen, kun välillä on niin ihana ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Ja tätä monta vuotta. Lopulta on niin syvällä ja itse vain varjo siitä, mitä ennen oli ja pää aivan sekaisin, että mitä mikäkin on. Jatkuvaa pettymysten ja toiveikkuuden vuoristorataa. Suuria tunteiden heilahteluita laidasta laitaan päivästä toiseen. Riippuvuus on kamala. Kuin narkkari, joka tarvii annoksen narsistia, että pystyy edes elämään. Ja elämä ei ole niin kuin joskus ennen. Kaikki pyörii vain narsistin ympärillä. Muuta elämää ei ole, eikä saa olla. Jos on niin narsisti rankaisee. Oma itse ennen narsistia tuntuu täysin vieraalle ihmiselle. Kun katsoo kuvia ja lukee kirjoituksia ihmettelee olenko minä ollut joskus tuollainen? Onko minulla ollut noin paljon energiaa ja normaalia elämää? Nykyään vain kotona, vailla mitään elämää. Vain elämää narsistia varten. Kuin narsisti olisi kaapannut sinut ja elämäsi. Sitä syyttää vain itseään, että miksi on niin huono ja tyhmä, että tämä on voinut tapahtua? Ajattelee, että on niin huono, että on ansainnutkin kaiken sen huonon kohtelun. Ja siihen tottuu.. pettymyksiin, huonoon oloon, loukkauksiin, turtuu niihin ja kuin pyyhkii ne tajunnasta. Odottaa vain taas sitä palkintoa ja hyvää aikaa narsistin kanssa. Lopulta kaikki paha alkaa tuntumaan normaalilta ja uskoo, että on sen ansainnut. Väsymyksen tajuaa ajoittain ja sen, kuinka kieroutunutta ja epänormaalia kaikki narsistin kanssa on. Tajuaa mihin on joutunut mukaan, kun ajoittain putoaa niin syvälle (pettymykset, väsymys, toivottomuus) että ajatukset alkaa olla itsetuhoisia.
Tuo sinun kirjoitus jysähti! Olen aika lailla samoja asioita miettinyt viime aikoina. Voiko sinun kanssa vaihtaa ajatuksia privana? Olen yrittänyt kysyä narstien tuesta ja lukea kirjallisuutta ja artikkeleita. Etsin vastausta enkä löydä. Haluaisin verrata kokemuksia tuntuuko omat ajatukset tutulta. Tänne en uskalla kirjoittaa, jos hän lukee. Olen nainen.
T: E
Kiitos. Itsellänikin olisi varmasti suuri tarve jonkun kanssa, joka ymmärtää tätä vinksahtanutta tilannetta vaihtaa ajatuksia, kun tuntuu, että on niin yksin tämän asian kanssa. Ja, kun koko suhde narsistiin on vielä salainen niin eihän siitä voi missään puhua. Mutta valitettavasti taas minulla ei ole muuta kanavaa kirjoittaa, kuin tänne. Eräs toinen perheenjäsen kyttää kaikkia yksityispostejani, ettei minulle voi kukaan kirjoittaa mitään. Ja nytkin, kun kirjoitan tänne narsistista niin on jollakin sairaalla tavalla pelokas ja syyllinen olo. Tuntuu, että on väärin kirjoittaa hänestä tänne ja siitä seuraa jotain pahaa. Huomaa, kuinka kontrollissa sitä on, kun jo tästä tulee olo, kuin olisi tehnyt jotain pahaa. Narsisti on taitava siinäkin, että saa toiselle kumman epämääräisen syyllisyyden olon. Koko ajan miettii mielessään, että onko nyt ollut tarpeeksi hyvä tai tehnyt tarpeeksi, että narsisti olisi tyytyväinen, mitä hän ei tietysti koskaan ole. Riittämättömyyden ja huonoudentunne on alati itsessä läsnä, sellainen epämääräinen tunne, että on huono ihminen. Sellaista tunnetta ei tule normaaleissa ihmissuhteissa. Mutta, varmaan kannattaa yrittää tänne purkaa ajatuksiaan jos ja silloin, kuin uskaltaa niin tehdä. Itselläni monen vuoden painolasti, jota pitänyt sisällä. Oma puoliso narsistinen ja salarakas sitten oikein kunnon klassinen (älykäs) narsisti. Kahden narsistin loukussa, heh heh.. melkein naurattaisi jos ei olisi ihan näin sairas tilanne.
Oot ihan todella nyt hengenvaarallisessa tilanteessa. Tilanne salarakkaineen voi olla vaarallinen vaikkei olisi yhtään narsistia kyseessä, tai vaikka olisi vain yksi narsu kuviossa. Tässä on nyt kaksi narsistia. Mieti nyt tarkkaan mitä tässä voi käydä voi hyvä luoja sentään. Älä jää odottamaan sitä että jäät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka on se salarakas? Oman puolison lisäksi narsisti salarakkaana en ikinä luottaisi, se voisi tehdä vaikka mitä tuhopaljastuksia. Vai narsistilla puoliso ja sinä siinä hänen kakkoskumppaninaan?
Uskoisin että tämä kirjoittaja on se joka on kahden narsistin loukussa ja itse salarakkaana toiselle. Narsisti salarakkaana tosiaan jossain vaiheessa paljastaisi suhteen mitä veemäisimmällä tavalla ja varmaan ei sietäisi tilannetta muutenkaan vaan pyrkisi "ykköseksi" keinolla millä hyvänsä, sekä stalkkaisi ja pommittaisi viestein, ehkä suhteen molempia osapuolia. Keksisi varmasti kaikenlaista muutakin kieroa sille syyttömällekin osapuolelle joka ei ole tietoinen kolmannesta osapuolesta. Vaarallista leikkiä tulella...
Vierailija kirjoitti:
Sam Vakninin videolla on siitä, miten narsistin seurassa moraalisesta ja kiltistäkin ihmisestä voi tulla pettäjä. Tällä yleensä haetaan voimaa irtautua narsistisesta suhteesta (ehkä toissijaisesti täytettä sille tunnevajeelle, jonka narsisti on luonut kumppaniinsa).
Tässä on varmasti perää. Ihastuin useita kertoja muihin, kun olin pitkässä parisuhteessa narsistin kanssa, ja kerran sain jopa revittyä ihastuksesta niin paljon voimaa, että pystyin irtautumaan suhteesta. Valitettavasti vain jutusta ihastuksen kanssa ei tullut mitään, vaikka tunne oli molemminpuolinen, ja narsistin oli helppo ylipuhua minut takaisin, kun olin hauraassa ja haavoittuvaisessa tilassa.
Muilla kerroilla ihastuminen toiseen antoi voimia kestää sitä p*skaa omassa suhteessa ja toi jotain iloa ja valoa elämään. Miten surulliselta tämän kirjoittaminen tuntuukaan näin jälkeenpäin - miten tyhmä sitä voi ihminen olla, kun hakkaa vain päätä seinään vuodesta toiseen ja toivoo, että asiat voisivat joskus olla toisin.
Parilla ystävällä on ollut sama juttu. Toinen sai revittyä itsensä irti myrkyllisestä suhteesta ihastuksen avulla, tosin päätyi yhteen vähintään yhtä häiriintyneen miehen kanssa, ja siinä menikin sitten kymmenkunta vuotta ennen kuin hän pääsi eroon jälkimmäisestä narsistista. Toinen ystävä taas oli jo eroamassa väkivaltaisesta kumppanista, hänkin ihastuksesta voimaa saaneena, mutta kumppani sai ylipuhuttua hänet jatkamaan suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka on se salarakas? Oman puolison lisäksi narsisti salarakkaana en ikinä luottaisi, se voisi tehdä vaikka mitä tuhopaljastuksia. Vai narsistilla puoliso ja sinä siinä hänen kakkoskumppaninaan?
Uskoisin että tämä kirjoittaja on se joka on kahden narsistin loukussa ja itse salarakkaana toiselle. Narsisti salarakkaana tosiaan jossain vaiheessa paljastaisi suhteen mitä veemäisimmällä tavalla ja varmaan ei sietäisi tilannetta muutenkaan vaan pyrkisi "ykköseksi" keinolla millä hyvänsä, sekä stalkkaisi ja pommittaisi viestein, ehkä suhteen molempia osapuolia. Keksisi varmasti kaikenlaista muutakin kieroa sille syyttömällekin osapuolelle joka ei ole tietoinen kolmannesta osapuolesta. Vaarallista leikkiä tulella...
Mun narsuexä ei muuten ikinä pitänyt suutelusta. Pussasi kyllä esim. hyvästellessä, mutta sellaisia kevyitä huulipusuja vain. Kun narsua edellisen kanssa ehti oppia kuinka suutelemallakin voi saada. Oli kieltä ja huulta, puremista jne. Niin olihan tuo aika pienimuotoista tuo narsun viettely sitten siihen nähden.