Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Kiitos. Mä olin 20 vuotta suhteeessa, jossa mitä tahansa sanoin tai tein ei ollut kyllin hyvää tai oli sitten huonoa. Ja teit jotain, mitä hän ei tehnyt 20 vuoteen: pyysit anteeksi. Tällaistako se on normaalimaailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
En mä maallikkona erotakaan. Mutta kpää ehkä pyytäisi anteeksi? Yrittäisi oikeasti parantaa tapojaan?
Mutta niin tai näin, molemmat kierretään nyt kaukaa. Jos ei ole seurassa hyvä olla ja ei voi ottaa rennosti ja olla oma itsensä, niin parempi olla olematta missään tekemisissä. Ei sen väliä mikä on diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Kiitos. Mä olin 20 vuotta suhteeessa, jossa mitä tahansa sanoin tai tein ei ollut kyllin hyvää tai oli sitten huonoa. Ja teit jotain, mitä hän ei tehnyt 20 vuoteen: pyysit anteeksi. Tällaistako se on normaalimaailmassa?
Kyllä. Tällaista se on normaalimaailmassa. Olet oikeassa, että sinulle kirjoitettiin vähän turhan töykeään sävyyn ja pidit puolesi. Kirjoittaja tarkasteli toimiaan ja totesi sanomasi oikeutetuksi ja pyysi anteeksi ja vielä kannusti sinua ja kertoi yrittävänsä olla jatkossa tarkempi.
Tässä sinulle rima parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin.
Hienoa, että pääsit irti 20 vaikean vuoden jälkeen! Pysy irti! Hän tulee ottamaan yhteyttä vielä myöhemmin, parasta ettet vastaisi hänelle koskaan lainkaan.
Kusipään seurassa on vaan tympeää, hän on yleensä yksinkertainen ja tekee ikäviä temppuja. Narsistin kanssa kadotat itsesi ja sisääsi valuu epämääräinen paha olo, levottomuus sekä kysymykset siitä, oletko itse väärässä ja miten sinun pitäisi toimia toisin, jotta tilanne paranisi = palautuisi alkutunnelmiin. Narsisti haluaa tappaa sielusi, kusipää ei.
Kusipää tekee temppunsa melko suoraan, osaa ehkä pyytää anteeksi, voi jopa parantaa tapansa, hänellä on ehkä omatunto joka kolkuttaa.
Narsisti tekee temppunsa ovelasti jota et osaa edes selittää muille, hän ei osaa pyytää anteeksi, hän ei paranna tapaansa eikä hänellä ole omaatuntoa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Tutuksi tulleen kaavan avulla.
Toki tätä ei kuukaudessa tai parissa voi varmaksi sanoa mutta usein joku vihi ja haju on välillä jo aika varhaisessa vaiheessa.
Myös muiden ihmisten kokemukset henkilöstä kertoo paljon.
Kun olet perehtynyt asiaan ja todella tiedät paljon aiheesta niin kyllä sen vaan tietää.
Narsistin toiminta jatkuu ja jatkuu , välillä voi olla hyviä kausia mutta paskakaudet tulee takaisin. Kusipää yleensä ottaa vihjeistä vaarin ja jos haluaa , muuttaa sitten käytöstään. Narsisti ei YMMÄRRÄ miksi hänen , täydellisen ihmisen pitäisi muuttua. Muiden pitää muuttua ja totella häntä. Narsistin suusta et kuule sanaa "anteeksi" koska ei ymmärrä tehneensä mitään pahaa. Mustamaalaus on varmin merkki narsistista , ei kestä esim. hylkäämistä. Keskustelutyyli on kummallista , kuin puhuisit lapsen kanssa. Jankkaamista , asioiden vääntelyä , hirveitä raivareita mitättömistä asioista. Kun tapaat narsistin , kusipäät tuntuu ihanilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Kiitos. Mä olin 20 vuotta suhteeessa, jossa mitä tahansa sanoin tai tein ei ollut kyllin hyvää tai oli sitten huonoa. Ja teit jotain, mitä hän ei tehnyt 20 vuoteen: pyysit anteeksi. Tällaistako se on normaalimaailmassa?
Kyllä. Tällaista se on normaalimaailmassa. Olet oikeassa, että sinulle kirjoitettiin vähän turhan töykeään sävyyn ja pidit puolesi. Kirjoittaja tarkasteli toimiaan ja totesi sanomasi oikeutetuksi ja pyysi anteeksi ja vielä kannusti sinua ja kertoi yrittävänsä olla jatkossa tarkempi.
Tässä sinulle rima parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin.
Hienoa, että pääsit irti 20 vaikean vuoden jälkeen! Pysy irti! Hän tulee ottamaan yhteyttä vielä myöhemmin, parasta ettet vastaisi hänelle koskaan lainkaan.
En usko. Kyllä sillat menivät sillä tavoin tuhkaksi, että en usko, että olemme muutoin tekemisissä kuin pakolliset. Otin jotain mitä hän pitää arvossa enemmän kuin mitään muuta: osani yhteisistä varoista.
Ymmärrän myös, että tuskin enää koskaan olen rakkaussuhteessa. Aivan liian kuluttavaa. Ja mitäs jos toisella olisikin vain huono päivä? Mä en voi suhtautua normaalisti kenenkään huonoon päivään enää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin mun mielestä:
Kusipää on inhottava, itsekäs ja ilkeä. Kusipää ei juuri piittaa muista. Kusipään kanssa on selvää että hän on kusipää ja sinä väärinkohdeltu normaali ihminen.
Narsisti voi onnistua vaikuttamaan todella ihanalta ja kultaiselta ja kaltoinkohdellulta, saa sinut itsesi tuntemaan itsesi kusipääksi ja hirviöksi ja kaltoinkohtelijaksi. Narsisti gashlightaa, muuntelee totuutta, pelaa suunnitelmallisesti sinut aivan sekaisin niin että et enää ymmärrä, mistä elämässäsi on kyse. Narsistilla pahuus ja "hyvyys" vuorottelevat niin että luulet ymmärtäneesi kainen väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenki tuntuu ku ketjua lukee että melkein kaikki ihmiset osin voisi "leimata" narsisteksi, oman maun mukaan. Tullut trendi?, puhutaan kuitenki ihmisistä.
Luulen että "oikeita" persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä aika vähän.
Narsisteja arvioidaan olevan noin prosentti väestöstä, eli kyseessä on hyvin yleinen pään vakava vika.
No ompa tosi yleinen!😂 jos olisi toisinpäin niin olisin huolissani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Kiitos. Mä olin 20 vuotta suhteeessa, jossa mitä tahansa sanoin tai tein ei ollut kyllin hyvää tai oli sitten huonoa. Ja teit jotain, mitä hän ei tehnyt 20 vuoteen: pyysit anteeksi. Tällaistako se on normaalimaailmassa?
Kyllä. Tällaista se on normaalimaailmassa. Olet oikeassa, että sinulle kirjoitettiin vähän turhan töykeään sävyyn ja pidit puolesi. Kirjoittaja tarkasteli toimiaan ja totesi sanomasi oikeutetuksi ja pyysi anteeksi ja vielä kannusti sinua ja kertoi yrittävänsä olla jatkossa tarkempi.
Tässä sinulle rima parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin.
Hienoa, että pääsit irti 20 vaikean vuoden jälkeen! Pysy irti! Hän tulee ottamaan yhteyttä vielä myöhemmin, parasta ettet vastaisi hänelle koskaan lainkaan.
En usko. Kyllä sillat menivät sillä tavoin tuhkaksi, että en usko, että olemme muutoin tekemisissä kuin pakolliset. Otin jotain mitä hän pitää arvossa enemmän kuin mitään muuta: osani yhteisistä varoista.
Ymmärrän myös, että tuskin enää koskaan olen rakkaussuhteessa. Aivan liian kuluttavaa. Ja mitäs jos toisella olisikin vain huono päivä? Mä en voi suhtautua normaalisti kenenkään huonoon päivään enää,
Uskon, että kyllä voit suhtautua normaalisti kenenkään huonoon päivään, koska tavallisessa suhteessa koko ilmapiiri on täysin toisenlainen. Mutta ihan hyvä nyt vetää itsekseen happea ja koota itseään.
Ja tuossa sinulle hyvä mittari parisuhteelle: jos se kulutta enemmän kuin antaa, sinkkuus on paras ratkaisu. Hyväksyt vain suhteen, joka antaa enemmän kuin kuluttaa eikä laske elämänlaatuasi sinkkuuteen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Näin mun mielestä:
Kusipää on inhottava, itsekäs ja ilkeä. Kusipää ei juuri piittaa muista. Kusipään kanssa on selvää että hän on kusipää ja sinä väärinkohdeltu normaali ihminen.Narsisti voi onnistua vaikuttamaan todella ihanalta ja kultaiselta ja kaltoinkohdellulta, saa sinut itsesi tuntemaan itsesi kusipääksi ja hirviöksi ja kaltoinkohtelijaksi. Narsisti gashlightaa, muuntelee totuutta, pelaa suunnitelmallisesti sinut aivan sekaisin niin että et enää ymmärrä, mistä elämässäsi on kyse. Narsistilla pahuus ja "hyvyys" vuorottelevat niin että luulet ymmärtäneesi kainen väärin.
Kusipään tietää kusipääksi jokainen. Narsistilla sen sijaan on pimeä puolensa, joka vain harvat "pääsevät" näkemään. Suurin osa pitää häntä ihan normaalina tai jopa hyvänä tyyppinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Kiitos. Mä olin 20 vuotta suhteeessa, jossa mitä tahansa sanoin tai tein ei ollut kyllin hyvää tai oli sitten huonoa. Ja teit jotain, mitä hän ei tehnyt 20 vuoteen: pyysit anteeksi. Tällaistako se on normaalimaailmassa?
Meni vuosikymmeniä. Suututtaa ettei ennen ollut tätä tietoa. Viimeisestä on aikaa jo 10vuotta, ja vain hyvää on ollut sen jälkeen ulkoisesti.
Täällä sanotaan että hienoa kun pääsi eroon, mutta jos ei henkisesti pääse? Ne traumat seuraa ilmeisesti hautaan asti. Joka päivä on ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä hyvin sopivat yhteen narsisti ja epävakaa persoonallisuushäiriöinen? Onko tietoa tai kokemusta?
Varmaan aika värikäs suhde olisi😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun se on veli. (kohtuu viileät on nykyään välit) onneksi välit katkesi kun hänen rouvansa suuttui meille. On ollut elämä paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä hyvin sopivat yhteen narsisti ja epävakaa persoonallisuushäiriöinen? Onko tietoa tai kokemusta?
Varmaan aika värikäs suhde olisi😅
Eikös täällä joku kertonut, että sai narsistisen suhteen tiimellyksessä itselleen epävakaan diagnoosin?
En ihmettele yhtään, sen verran tiukille narsisti voi uhrinsa saada. Normaalista ihmisestä tulee hermoraunio, kun on päivästä, viikosta tai vuodesta toiseen narsistin leikkien uhri.
Itsekin menin terapiaan, koska narsisti sai minut uskomaan, että olen raivoava sekopää. Sittemmin olen tajunnut, että narsisti provosoi ja ”paineli nappejani” että sai minut raivon partaalle.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Narsisti ei ole vain ilkeä tai itsekäs, vaikka toki on molempia. Narsistilla on lisäksi:
- itsestään harhainen kuva erityisenä ja huomattavana henkilönä (esim. exäni puhui itsestään väärinymmärrettynä nerona)
-pakonomainen tarve olla jatkuvan huomion ja ihailun keskipisteenä
-tarve kontrolloida ja alistaa muita
-muiden hyväksikäyttäminen, painostaminen, manipulointi
-ei empatiaa eikä katumuksen tunteita
-usein taipumusta väkivaltaan, myös fyysiseen
Ikäviä ihmisiä on maailmassa paljon, mutta suurin osa heistä ei esimerkiksi tahallaan estä kumppania nukkumasta öisin, raiskaa nukkuvaa puolisoa (kuten täällä osa kertonut), suutu jos kumppani käy ruokakaupassa tai lenkillä, hyväksikäytä muita taloudellisesti, uhkaile väkivallalla ja vainoamisella...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On järjettömän hyvä terapiaketju, kiitos kaikille osallistuneille. Itse olen kommentoinut ketjussa puolison/ex-puolison näkökulmasta, koska se on akuutimpi. Tämänkin sisäistämiseen ja hyväksymiseen on mennyt aikaa, ja silti epäilen paikoin.
Nyt pikku hiljaa olen näkemässä samaa kaavaa paitsi omissa vanhemmissani, myös isovanhempieni suhteessa. Suvussa ja lapsuudenperheessäni on myös alkoholismia, mikä on tehnyt minusta hyvin joustavan, resilienssin ja aiemmin mainittuun valheelliseen toivoon tottuneen. Olen siis tottunut arvioimaan ihmisiä heidän parhaan suorituksen ja tilanteen mukaan, vaikka mielenterveydellisiä tilanteita tulisi oikeasti arvioida sen huonoimman päivän mukaan. Tämä on ihan tosi tärkeä huomio myös, jonka olen ymmärtänyt vasta nyt.
Seuraan muuten vierestä narsistisen isovanhempani perintötilannetta. Omaisuutta piiloteltu ja järjestelty yhden lapsen hyväksi, sotkettu mukaan epäoikeudenmukaisesti lapsenlapsia, yksi lapsi sivuutettu. Hajota ja hallitse-taktiikalla saatu lapset toisiaan vastaan. Oli sanonut ennen kuolemaansa yhdelle toista ja toiselle yhtä testamentista, ja kolmannelle nauranut, että jättää jälkipolven riitelemään keskenään rahoista. Ja niin jätti.
Oman kokemukseni mukaan narsistit eivät suinkaan ole jääneet vanhoinakaan yksin tai ilman rahaa, mutta välit muihin ovat ristiriitaisia ja jälkeen jää rikkinäisiä (ex-)puolisoita, lapsia, lapsenlapsia. Mihinkään varsinaiseen karmaan en narsistien kohdalla valitettavasti usko, mutta vastuu omasta kasvusta ja toipumisesta on narsistin kohdanneella itsellään, ja se on suuri savotta kantaa varsinkin kun vaikutukset tuntuvat jo seuraavassakin sukupolvessa.
Onko sinulla ketään muuta ihmistä, joka näkee sen saman: eksäsi on narsisti? Silloin uskominen on helpompaa. Kun minua alkaa epäilyttää omat ajatukseni, pyydän vahvistusta toiselta ihmiseltä, joka on myös nähnyt narsistissa saman. Ainahan tällaista ihmistä ei ole saatavilla, koska kaikki eivät näe narsistin salattua puolta tai osaa hahmottaa mistä on kyse.
Minäkin olen vasta keski-ikäisenä alkanut tajuta omaa lapsuusperheen ja toisen puolen isovanhempien dynamiikkaa. Siinä on auttanut keskustelut sukulaisen kanssa. Kukaan ei toisaalta uskaltanut puhua mitään ennen kuin vanhempani kuolivat.
Kiitos, on. On ihmisiä, jotka muistuttavat ja näkevät. Myös alan ammattilainen. Olen myös kirjoittanut paperille asioita, joista hän on minua syyttänyt ja mitä on minusta sanonut. Kaivan sen aina välillä esiin, kun meinaan unohtaa. Tämä ketju on ollut voimaannuttava, kun olen voinut samaistua niin moneen kirjoitukseen. Ja omat kokemukseni ovat saaneet paljon peukkuja, mikä on tuonut omat kokemukseni näkyviksi - myös itselleni.
Silti on välillä vaikea uskoa. Hämmästyn aina välillä itsekin siitä, miten aivoni toimivat. Yksi hyvä teko saa unohtamaan 10 huonoa. Ja on tosi iso juttu myöntää itselle kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla erotatte onko kyseessä narsisti vai pelkkä k usi pää tai epä vakaa tai joku muu häiriö?
Narsisti ei ole vain ilkeä tai itsekäs, vaikka toki on molempia. Narsistilla on lisäksi:
- itsestään harhainen kuva erityisenä ja huomattavana henkilönä (esim. exäni puhui itsestään väärinymmärrettynä nerona)
-pakonomainen tarve olla jatkuvan huomion ja ihailun keskipisteenä
-tarve kontrolloida ja alistaa muita
-muiden hyväksikäyttäminen, painostaminen, manipulointi
-ei empatiaa eikä katumuksen tunteita
-usein taipumusta väkivaltaan, myös fyysiseenIkäviä ihmisiä on maailmassa paljon, mutta suurin osa heistä ei esimerkiksi tahallaan estä kumppania nukkumasta öisin, raiskaa nukkuvaa puolisoa (kuten täällä osa kertonut), suutu jos kumppani käy ruokakaupassa tai lenkillä, hyväksikäytä muita taloudellisesti, uhkaile väkivallalla ja vainoamisella...
Kyllä. Ja kaiken katsominen transaktio- ja hyötylasien läpi. Kova himo rahalle, kunnialle ja voittamiselle. Eikä vain rehelliselle voittamiselle, vaan muiden Nitistämiselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille, jotka ihmettelevät miksi uhri ei vaan lähde suhteesta
Kohtaus elokuvasta Tyttö lohikäärmetatuoinnilla kuvaa tätä mielestäni hyvin. Lopussa Mikael Blomkvist on sarjamurhaajan Martinin armoilla. Martin tarjoaa vettä pullosta, yksi ystävällinen ele. Siinä vaiheessa Mikael miettinee, että ehkä tässä on vielä toivoa, sainhan vähän hoivaa. Ja sitten Martin jo onkin tekemässä julmuuksia.
Tuo hetki kuvastaa sitä mitä itse koin: että ehkä nyt on tullut se hetki, kun käännös parempaan alkaa. Että nyt se toinen tajusi, että miltä minusta tuntuu, että minullakin on väliä.
Eihän hän sitä koskaan ymmärrä. Muutosta ei tapahdu. Mutta niin vain fiksukin ihminen menee lankaan.
Vähän ontuva vertaus lähtemiseen. Tuossa tilanteessahan olisi kyllä lähtenyt koska mitään tukholma-syndroomaa ei ollut vielä muodostunut. Mutta joo hyvä esimerkki narsupsykoilusta
Kiitos, kun mun kokemuksen lyttäsit. Olet varmaan ihana ja tukeva ystävä ja ihminen. Toi on juuri se hetki, kun toivo taas tunkee pintaan ja alkaa ajatella, että kyllä tämä tästä. Että vaikka ollaan käysissä, niin kohta ollaan vapaana ja kaikki on hyvin ja kaikki tapahtunut on vain pahaa unta. (Ok, nyt on sun vuoro. Tule taas kertomaan kuinka sikasurkeesti selitetty enkä ymmärrä yhtään mitään. Ihmisten lyttääminenhän on susta kivaa, eiks vaan?)
Pyydän anteeksi. Hyvä kun puolustat itseäsi. Yritän ottaa opiksi. Oikeesti
Kiitos. Mä olin 20 vuotta suhteeessa, jossa mitä tahansa sanoin tai tein ei ollut kyllin hyvää tai oli sitten huonoa. Ja teit jotain, mitä hän ei tehnyt 20 vuoteen: pyysit anteeksi. Tällaistako se on normaalimaailmassa?
Kyllä. Tällaista se on normaalimaailmassa. Olet oikeassa, että sinulle kirjoitettiin vähän turhan töykeään sävyyn ja pidit puolesi. Kirjoittaja tarkasteli toimiaan ja totesi sanomasi oikeutetuksi ja pyysi anteeksi ja vielä kannusti sinua ja kertoi yrittävänsä olla jatkossa tarkempi.
Tässä sinulle rima parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin.
Hienoa, että pääsit irti 20 vaikean vuoden jälkeen! Pysy irti! Hän tulee ottamaan yhteyttä vielä myöhemmin, parasta ettet vastaisi hänelle koskaan lainkaan.
En usko. Kyllä sillat menivät sillä tavoin tuhkaksi, että en usko, että olemme muutoin tekemisissä kuin pakolliset. Otin jotain mitä hän pitää arvossa enemmän kuin mitään muuta: osani yhteisistä varoista.
Ymmärrän myös, että tuskin enää koskaan olen rakkaussuhteessa. Aivan liian kuluttavaa. Ja mitäs jos toisella olisikin vain huono päivä? Mä en voi suhtautua normaalisti kenenkään huonoon päivään enää,
Uskon, että kyllä voit suhtautua normaalisti kenenkään huonoon päivään, koska tavallisessa suhteessa koko ilmapiiri on täysin toisenlainen. Mutta ihan hyvä nyt vetää itsekseen happea ja koota itseään.
Ja tuossa sinulle hyvä mittari parisuhteelle: jos se kulutta enemmän kuin antaa, sinkkuus on paras ratkaisu. Hyväksyt vain suhteen, joka antaa enemmän kuin kuluttaa eikä laske elämänlaatuasi sinkkuuteen verrattuna.
Juuri näin. Ihanne suhdehan olisi sellainen, että ei tarvitse ajatella ollaanko saamapuolella tai antamassa, kirjaa ei pidetä. Tosiasia on myös, että minulla ei ole mielenkiintoa tutustua kehenkään, puhallella kenenkään pipejä tai pidellä pystyssä. En itsellenikään ketään sellaista kaipaa. Mä olin niin monta vuotta yksin ”pahikseni” kanssa, että mulle saisi maksaa aika paljon ennen kuin luopuisin omasta tilasta, omasta vapaudesta, omasta ajasta.
Minun käsitteistössäni kusipää on ikävä ihminen, joka ei ikinä ole huomaavainen eikä ihana eikä hänen tempauksensa muutenkaan yllä narsistin kieroustasolle. Vertaa tarkkisluokkalainen koulukiusaaja ja ovela pyskopaattinen sarjamurhaaja.