Ostaisitko talon, jonka ihan joka puolella on naapureita?

En kyllä ostaisi. Mieluummin kerrostalossa (jossa kyllä viihdyn paremmin kuin hyvin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pk-seudulla on nykyään ihan normijuttu että jo kahteen kertaan lohkotulle rintamamiestalon tontinjämälle ladotaan neljä "korkealuokkaista erillistaloa" joista jokaisella on metrin kaistale nurmikkoa talon kivjjalan ympärillä. Naapurin ikkunaan ulottuu mukavasti naputtamaan omasta jos tulee asiaa.

Juuri riittävästi nurtsia 2puutarhatontulle siis. Sitten pihalla on parkkipaikat yhdelle Twingon kokoiselle kanikopille per kämppä vaikka omakotialueen tuloluokassa jokaisella perheenjäsenellä on oma tesla X tai range rover eikä koko alueella ole tietenkään yhtään kadunvarsipaikkaa.

Lumityöt aiheuttavat ensimmäisen viikon aikana tappouhkauksia kun koko "pihalla" ei ole neliömetriäkään tilaa johon lumet voisi kolata. Ehkä ne voi lapioida oman suihkun lattialle sulamaan.

Miksi Suomessa suunnitellaan noin huonosti? Mina asun usalaisella omakotitaloalueella. Jokaisella on kunnon etu- ja takapihat seka kahden auton tallit. Kadulle ei saa jattaa autoaan yoksi.

Talot on rakennettu kaavaan niin etta missa naapurillani on isot ikkunat niin sinnepain meilla ei ole ollenkaan. Etupihat kadullepain ja takapihat vastakkain. Tarpeeksi hajurakoa joka suuntaan.

Ja tama luksus sellaisen miljoonakaupungin lahella etta Suomesta ei loydy.

Juu juu, ja näinhän on toki kaikilla usalaisilla omakotitaloalueilla. Not.

En ostaisi. Ostimme talon, jonka vain yhdellä sivulla on tonttinaapuri, ja sekin aidan takana hyvän matkan päässä.

En todellakaan.

Minä haluaisin pienen talon ja ison tontin. Mutta kuitenkin haluaisin pysyä Helsingin puolella eikä olisi kuitenkaan useita miljoonia tähän haaveeseen laittaa. Ainoa toivo taitaa olla jossain Sipoosta kaapatuilla alueilla, jotka nykyisin kuuluvat Helsinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pk-seudulla on nykyään ihan normijuttu että jo kahteen kertaan lohkotulle rintamamiestalon tontinjämälle ladotaan neljä "korkealuokkaista erillistaloa" joista jokaisella on metrin kaistale nurmikkoa talon kivjjalan ympärillä. Naapurin ikkunaan ulottuu mukavasti naputtamaan omasta jos tulee asiaa.

Juuri riittävästi nurtsia 2puutarhatontulle siis. Sitten pihalla on parkkipaikat yhdelle Twingon kokoiselle kanikopille per kämppä vaikka omakotialueen tuloluokassa jokaisella perheenjäsenellä on oma tesla X tai range rover eikä koko alueella ole tietenkään yhtään kadunvarsipaikkaa.

Lumityöt aiheuttavat ensimmäisen viikon aikana tappouhkauksia kun koko "pihalla" ei ole neliömetriäkään tilaa johon lumet voisi kolata. Ehkä ne voi lapioida oman suihkun lattialle sulamaan.

Miksi Suomessa suunnitellaan noin huonosti? Mina asun usalaisella omakotitaloalueella. Jokaisella on kunnon etu- ja takapihat seka kahden auton tallit. Kadulle ei saa jattaa autoaan yoksi.

Talot on rakennettu kaavaan niin etta missa naapurillani on isot ikkunat niin sinnepain meilla ei ole ollenkaan. Etupihat kadullepain ja takapihat vastakkain. Tarpeeksi hajurakoa joka suuntaan.

Ja tama luksus sellaisen miljoonakaupungin lahella etta Suomesta ei loydy.

Juu juu, ja näinhän on toki kaikilla usalaisilla omakotitaloalueilla. Not.

Paljonko olet USAssa matkustellut? Monella on paremminkin ja sama systeemi kopioitu Kanadaan.

Ekan kerran 20 vuoteen mietin, kun naapurit oli tänään kävelleet mun pihalla - kahdesta eri suunnasta.

Miten noi paritaloperheet ovatkin niin huonokäytöksisiä? Huutoa, kirkumista, kiroilua ja ihme härväämistä.

Joo ja olen ostanutkin. Viihdyn tässä hyvin. Naapurit ovat fiksuja ja pidättyväisiä, mutta kohdatessa ystävällisiä. Tontit eivät ole aivan pienet, ja kaikilla on puita ja pensaita näkösuojaa. Täällä on turvallista ja viihtyisää. Monipuoliset palvelut ja kaunis luonto ovat lähellä. Ei siis valittamista asuinpaikan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pk-seudulla on nykyään ihan normijuttu että jo kahteen kertaan lohkotulle rintamamiestalon tontinjämälle ladotaan neljä "korkealuokkaista erillistaloa" joista jokaisella on metrin kaistale nurmikkoa talon kivjjalan ympärillä. Naapurin ikkunaan ulottuu mukavasti naputtamaan omasta jos tulee asiaa.

Juuri riittävästi nurtsia 2puutarhatontulle siis. Sitten pihalla on parkkipaikat yhdelle Twingon kokoiselle kanikopille per kämppä vaikka omakotialueen tuloluokassa jokaisella perheenjäsenellä on oma tesla X tai range rover eikä koko alueella ole tietenkään yhtään kadunvarsipaikkaa.

Lumityöt aiheuttavat ensimmäisen viikon aikana tappouhkauksia kun koko "pihalla" ei ole neliömetriäkään tilaa johon lumet voisi kolata. Ehkä ne voi lapioida oman suihkun lattialle sulamaan.

Miksi Suomessa suunnitellaan noin huonosti? Mina asun usalaisella omakotitaloalueella. Jokaisella on kunnon etu- ja takapihat seka kahden auton tallit. Kadulle ei saa jattaa autoaan yoksi.

Talot on rakennettu kaavaan niin etta missa naapurillani on isot ikkunat niin sinnepain meilla ei ole ollenkaan. Etupihat kadullepain ja takapihat vastakkain. Tarpeeksi hajurakoa joka suuntaan.

Ja tama luksus sellaisen miljoonakaupungin lahella etta Suomesta ei loydy.

Meillä on kyllä 10 min ajomatkan päässä Turusta talo, jossa ei tarvitse toljottaa naapurin ikkunoihin, reilu etu- ja takapiha ja 2 auton talli. Lisäksi päättyvän pikkukadun varrella. Tiedä sitten onko sen vuoksi luksusta.

suurin osa joutuu sellaisen talon hankkimaan, koska harvasa on kulmatontit tien päässä, joilla ei ole kuin 1 rajanaapuri.Onni kuulua heihin. 

En, jos tontti on pieni (alle 1000m2).

Saisi omakotitalon haitat ilman hyötyjä.

Mieluummin asuisin noin tiiviisti rakennetulla asuinalueella vaikka sitten rivitalossa.

En ostaisi näitä nykytyyliin rakennettuja taloja, joissa taloa ympäröi joka suunnalta parin metrin levyinen kaistale maata. Vanhan hyväkuntoisen omistustontille rakennetun talon voisin ostaa. Nykyihminen arvostaa materiaa eli iso talo, muttei hyödytöntä tonttimaata.

En. Enkä ymmärrä asutusalueita jossa nippanappa voi tikkaa heittää omalta tontilta. Itsellä näköyhteys kahteen taloon mutta matkaa 50m. Tonttia 1/2 ha. Bussipysäkille 100m.

Muuttaisin mielelläni ok-taloon, jos se sijaitsee vanhan ajan reilun kokoisella +1500 neliön tontilla, yksin.

Nykyisin ainakin PK-seudulla tuon kokoiset tontit on lohkottu 2-3 erillistalolle tai rivitalolle ja parille erillistalolle, joissa en näe mitään järkeä, vain haittapuolia.

Meidän 3. talomme on tällaisella alueella. Tontit kuitenkin kohtuullisen kokoiset (800m2) moniin muihin alueisiin verrattuna.

Toisella puolella rajanaapuri, toisella puolella tonttien välissä on kaitale kunnan maata ja kävelytie. Alue on suunniteltu siten että useimmilla on max 2 rajanaapuria.

Nyt kun talot on jo 5v vanhoja kasvillisuus peittää näkyvyyttä eikä muutenkaan tule tuijoteltua toisten ikkunoihin. Ihan normaalisti oleillaan omalla pihoilla, uima-altailla ja terasseilla. Alue on kylämäinen ja moikkaillasn pensasaidan yli ohikulkijoita jotka jäävät juttelemaan tai ihailemaan pihaa

Toki ostaisin esimerkiksi Helsingistä Toukolasta, Kumpulasta tai Käpylästä.  Olen sosiaalinen ihminen ja kaipaan yhteisöllisyyttä.  Vierastan tarvetta hankkiutua korpeen yksinään.  Siksi en viihdy kesämökilläkään eristäytymässä jossain skutsissa.

Asun jo nyt sellaisessa kaupungissa, jossa omakotitalojen tontit ovat pieniä (tuskin on edes omaa pihaa) ja talot on monesti rakennettu vieri viereen niin, että omasta ikkunasta voisi melkeinpä koputtaa naapurin ikkunaan.

Itse en kyllä haluaisi asua ihan niin tiiviisti vaan omaa tilaa on saatava, vaikken mitään isoa tonttia tarvitsisikaan. Ei haittaisi, vaikka naapureitakin olisi lähellä kunhan antavat olla omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi näitä nykytyyliin rakennettuja taloja, joissa taloa ympäröi joka suunnalta parin metrin levyinen kaistale maata. Vanhan hyväkuntoisen omistustontille rakennetun talon voisin ostaa. Nykyihminen arvostaa materiaa eli iso talo, muttei hyödytöntä tonttimaata.

Minäkin kuvittelin aiemmin, että iso talo on luksusta. No nyt kun mökin hankkimisen jälkeen olen ekaa kertaa elämässäni viisikymppisenä kuolaamassa omakotitaloja ja tutustunut tarjontaan, olen oppinut, että iso tontti on luksusta. Säällisen kokoista tonttia ei Espoosta tai Helsingistä alle 400000€ saa, ellei mene ihan reuna-alueille. Espoon syrjäisimmät kolkat on ihan rehellistä maaseutua. 

Sitten kun katsoo jotain hyvänkokoista tonttia sieltä perä-Espoosta, niin ilmoituksessa kerrotaan rakennusoikeudesta näin: "Tontille voi rakentaa esim. neljä kaksikerroksista kellarillista erillistaloa tai kolme kaksikerroksista paritaloa, yht. 1200 k-m2" Mitä hittoa nyt, eikö 5200 neliötä olis just kiva yhdelle perheelle? 

Ja sitten, jos haikailee, että Karhusaaressa olisi 1200 neliön tontti 429000€. Se olisi ihan ok kokoinen tontti tuossa ympäristössä, kun on vähän syrjäinen sijainti kuitenkin ja vähän sellainen herran kukkaro. Mutta kuka kehtaa sinne mennä laittamaan sitten jotain pientä taloa kahdelle ihmiselle, kun kaikki muut on siellä jotain miljonäärejä ja talot sen mukaiset? :-D

Haaveilin jopa sellaisesta, et ostais kunnollisen tontin ja laittais siihen sellaisen talon, joka tulee valmiina rekan kyydissä ja joka pystytään myöhemmin siirtämään tontilta pois. Niin vois asustaa siinä aikansa ja lapsi sais sen sitten perinnöksi ja voisi laittaa tilalle sitten vähän paremman talon ilman isoja purkutöitä. 

Miettisin arjen näkökulmasta. Taloudessa viisi eri-ikäistä ihmistä niin tietenkin omakotitalo keskellä kaupunkia on ratkaisu kaikkiin ohjelmiin, joita ei ikinä edes syntynyt.