Ostaisitko talon, jonka ihan joka puolella on naapureita?

Ehdottomasti, jos omakotitalo on pakko hankkia. Olemme etsineet nyt vuoden verran pk-seudulta taloa ja ehdoton kauhistus itselleni ovat olleet tien päässä tms puskassa sijaitsevat talot. En halua asua metsän reunalla ja mitä pidemmällä talo on, sen pidempi matka on bussipysäkille ja muualle sivistyksen pariin. Ehdottomasti parhaita vaihtoehtoja ovat olleet sellaiset, joissa on oma pieni piha ja hieman pensasaitaakin yksityisyyttä helpottamaan, mutta silti naapurit joka puolella. Ainoastaan yksi talo on tullut vastaan jossa koin tontin liian ahtaaksi, kyse yli 200 neliön talosta jota reunustivat muutaman metrin kaistaleet kolmelta puolelta ja edessä (jossa terassi) ei ollenkaan omaa pihaa vaan kulkuväylä muille saman tontin taloille kulki ihan edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ostaisi näitä nykytyyliin rakennettuja taloja, joissa taloa ympäröi joka suunnalta parin metrin levyinen kaistale maata. Vanhan hyväkuntoisen omistustontille rakennetun talon voisin ostaa. Nykyihminen arvostaa materiaa eli iso talo, muttei hyödytöntä tonttimaata.

Minäkin kuvittelin aiemmin, että iso talo on luksusta. No nyt kun mökin hankkimisen jälkeen olen ekaa kertaa elämässäni viisikymppisenä kuolaamassa omakotitaloja ja tutustunut tarjontaan, olen oppinut, että iso tontti on luksusta. Säällisen kokoista tonttia ei Espoosta tai Helsingistä alle 400000€ saa, ellei mene ihan reuna-alueille. Espoon syrjäisimmät kolkat on ihan rehellistä maaseutua. 

Sitten kun katsoo jotain hyvänkokoista tonttia sieltä perä-Espoosta, niin ilmoituksessa kerrotaan rakennusoikeudesta näin: "Tontille voi rakentaa esim. neljä kaksikerroksista kellarillista erillistaloa tai kolme kaksikerroksista paritaloa, yht. 1200 k-m2" Mitä hittoa nyt, eikö 5200 neliötä olis just kiva yhdelle perheelle? 

Ja sitten, jos haikailee, että Karhusaaressa olisi 1200 neliön tontti 429000€. Se olisi ihan ok kokoinen tontti tuossa ympäristössä, kun on vähän syrjäinen sijainti kuitenkin ja vähän sellainen herran kukkaro. Mutta kuka kehtaa sinne mennä laittamaan sitten jotain pientä taloa kahdelle ihmiselle, kun kaikki muut on siellä jotain miljonäärejä ja talot sen mukaiset? :-D

Haaveilin jopa sellaisesta, et ostais kunnollisen tontin ja laittais siihen sellaisen talon, joka tulee valmiina rekan kyydissä ja joka pystytään myöhemmin siirtämään tontilta pois. Niin vois asustaa siinä aikansa ja lapsi sais sen sitten perinnöksi ja voisi laittaa tilalle sitten vähän paremman talon ilman isoja purkutöitä. 

Nyt täytyy ottaa pääkaupunkiseudulla huomioon seuraava seikka: 400 000 tontille ei kannata tehdä 250 000 euron taloa. Kiinteistön arvo ei todellakaan ole valmistumisen jälkeen 650 000€ (varsinkaan mistään valmispaketista) vaan ehkä 350 000 mainitsemillasi spekseillä. 

Tontin hinta ei saisi ylittää 20-25 prosenttia koko kiinteistön arvosta! 

Mutta tällähän ei ole merkitystä jos asut siinä itse ja periytät vielä lasten riesaksi kuoltuasi. Toki todellisuus voi olla toista - ystäväperheemme isä suunnitteli samaa mutta kumpikaan lapsista ei jää kotipaikkakunnalleen eikä todellakaan halua sitä taloa itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä pk-seudulla on nykyään ihan normijuttu että jo kahteen kertaan lohkotulle rintamamiestalon tontinjämälle ladotaan neljä "korkealuokkaista erillistaloa" joista jokaisella on metrin kaistale nurmikkoa talon kivjjalan ympärillä. Naapurin ikkunaan ulottuu mukavasti naputtamaan omasta jos tulee asiaa.

Juuri riittävästi nurtsia 2puutarhatontulle siis. Sitten pihalla on parkkipaikat yhdelle Twingon kokoiselle kanikopille per kämppä vaikka omakotialueen tuloluokassa jokaisella perheenjäsenellä on oma tesla X tai range rover eikä koko alueella ole tietenkään yhtään kadunvarsipaikkaa.

Lumityöt aiheuttavat ensimmäisen viikon aikana tappouhkauksia kun koko "pihalla" ei ole neliömetriäkään tilaa johon lumet voisi kolata. Ehkä ne voi lapioida oman suihkun lattialle sulamaan.

Miksi Suomessa suunnitellaan noin huonosti? Mina asun usalaisella omakotitaloalueella. Jokaisella on kunnon etu- ja takapihat seka kahden auton tallit. Kadulle ei saa jattaa autoaan yoksi.

Talot on rakennettu kaavaan niin etta missa naapurillani on isot ikkunat niin sinnepain meilla ei ole ollenkaan. Etupihat kadullepain ja takapihat vastakkain. Tarpeeksi hajurakoa joka suuntaan.

Ja tama luksus sellaisen miljoonakaupungin lahella etta Suomesta ei loydy.

Juu juu, ja näinhän on toki kaikilla usalaisilla omakotitaloalueilla. Not.

Tassa on mustien asuntoalueita Atlantassa. Kelpaisiko?

Jos ei parempaan olisi varaa, niin siten olisi otettava se mihin on varaa.

En. Meillä on puisto vieressä, katu edessä, rivitalon taka-aita tskana. Vain yhdellä sivulla naapurit.

En, mutta jonkun muun mielestä asun jo varmaan sellaisessa. Naapureita neljällä sivulla ja tontti vain 700 neliötä. Jotenkin silti talo ja autotalli on saatu poikkeusluvalla sijoiteltua niin että kukaan ei toljota kotoaan meidän ikkunoista sisään tai pihalle. Omalta pihaltaan näkee yksi naapuri... tai no näkee kaikki jos hiippailee takapihalleen ja työntää pään pensasaidan läpi mutta sitä en laske. Ottaen huomioon meidän taloudellisen tilanteen ja sen että talo sijaitsee Helsingissä olen varsin tyytyväinen tähän, pienen puutarhankin sain tuohon laitettua.

Mutta yleisesti ottaen suurin osa uusista taloista tehdään aivan liian pienelle tontille vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Harmi, koska osa taloista itsessään on kyllä kivoja.