Voiko korona-aikana olla onnellinen?
Pystytkö tuntemaan olosi aidosti onnelliseksi koronan olemassaolosta huolimatta? Pystytkö toteuttamaan asioita joita tykkäät tehdä, näkemään ihmisiä ketä haluat hyvillä mielin ja näkemään mahdollisuuksia elämässä? Tuntuu että korona vie ilon suunnilleen kaikesta, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, jos joku on löytänyt sellaisen mielentilan, jossa on mahdollisuus elää itsensä näköistä elämää eikä vain olla jatkuvassa poikkeustilassa.
Kommentit (15)
En. Tutuilta mennyt työt ja on myyneet omaisuutensa. Osa lähimmäisistä pelkää kuollakseen koronaa. Minä vaan koronapassia ja tyranniaa.
Pazkaa aikaa. Vaihtaisin heti pois, jos vois.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Jos salit ovat kiinni niin ulkokuntosali tai kotitreeni toimii. Kun ravintolaan ei pääse niin pidetään kotibileet. Aina on vaihtoehtoja.
Kekseliäisyyttähän tämä lisää. Ja halua olla vähän tuhma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Jos salit ovat kiinni niin ulkokuntosali tai kotitreeni toimii. Kun ravintolaan ei pääse niin pidetään kotibileet. Aina on vaihtoehtoja.
Kekseliäisyyttähän tämä lisää. Ja halua olla vähän tuhma.
Taitaa ne kansan kontrollihaaveet mennä ihan vtuiksi...
Olen onnellinen koronasta huolimatta. Lapsiperheellinen mies. Introvertti. Turhia menoja on karsiutunut paljon.
Omien lasten ja myös muiden ihmisten tilanne harmittaa toki. Emme ole esimerkiksi olleet ulkomailla koko kriisin aikana. Mutta on ihmiskunnalla ollut paljon tähänastista koronaa vaikeampia kriisejä aiemmin. Iso sukupolvikokemus tämä on kaikille nyt eläville joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko vi..... kuolla?
Ei. Ei edes ku0lema tuo helpotusta tähän.
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen koronasta huolimatta. Lapsiperheellinen mies. Introvertti. Turhia menoja on karsiutunut paljon.
Omien lasten ja myös muiden ihmisten tilanne harmittaa toki. Emme ole esimerkiksi olleet ulkomailla koko kriisin aikana. Mutta on ihmiskunnalla ollut paljon tähänastista koronaa vaikeampia kriisejä aiemmin. Iso sukupolvikokemus tämä on kaikille nyt eläville joka tapauksessa.
Nöyräksi vetää, kun mietin, pääseekö omat lastenlapset edes huvipuistoon ensi kesänä.
Minä olen onnellinen. Sairastin keväällä ja sen jälkeen olen elänyt aika normaalisti. Aloin käydä toimistolla ja lounaalla kun raflat aukesivat. Näen n. 20 ihmistä säännöllisesti ja toki ison perheeni jäseniä.
Olen elänyt oikein hyvää ja onnellista elämää nämä pari vuotta. Tottakai olen pohtinut koronaa monta kertaa, mutta ei se ole mitenkään estänyt minua olemasta onnellinen.
Minulla on upea perhe, eli kolme tosi fiksua teiniä ja ihana mies. Parisuhteemme on vain parantunut viime vuosina mieheni kanssa ja olemme toistemme parhaat ystävät. Molemmilla on tosi hyvä mieleinen työpaikka rahaa on ihan tarpeeksi, lainatkin ovat maksettu jo kymmenen vuotta sitten. On mukavia harrastuksia, joihin joku korona ei ole vaikuttanut millään tavoin. Molempien vanhemmat ovat terveitä ja hyvässä kunnossa, on mukavia ystäviä ja kaikkea mukavaa muutenkin. Ilo ja onni eivät ole kadonneet minnekään, vaan ne ovat olleet arjessa mukana. Näin menee nyt, tulevasta en tietenkään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen koronasta huolimatta. Lapsiperheellinen mies. Introvertti. Turhia menoja on karsiutunut paljon.
Omien lasten ja myös muiden ihmisten tilanne harmittaa toki. Emme ole esimerkiksi olleet ulkomailla koko kriisin aikana. Mutta on ihmiskunnalla ollut paljon tähänastista koronaa vaikeampia kriisejä aiemmin. Iso sukupolvikokemus tämä on kaikille nyt eläville joka tapauksessa.
Nöyräksi vetää, kun mietin, pääseekö omat lastenlapset edes huvipuistoon ensi kesänä.
No on sinulla huolet. Vai että ihan nöyräksi vetää.. joopajoo. :D
Olen ollut onnellinen ja olen tästäkin eteenpäin.
En ollut onnellinen ennen koronaa ja nykyään vielä vähemmän.
Kyllä mä koen olevani onnellinen kaikesta huolimatta, toki on paljon yksittäisiä pieniä tai vähä suurempia asioita jotka ärsyttää tai stressaa, mutta kokonaisvaltaisesti koen olevani yhtälailla onnellinen kuin ennen koronaa.
Elämäni on kyllä muutenkin sellaista, että korona ei ihan hirveästi vaikuta perusarkeen. Nyt olen ja olemme perheenä keskitytty vielä enemmän sellaisiin asioihin, joihin korona ja rajoitukset eivät ulotu. Meidän kohdalla tämä tarkoittaa omaa pihaa, puutarhaa, eläimiä yms.
Toki lasten puolesta harmittaa tietyt asiat ja rajoitukset, mutta olemme koittaneet keskittyä juuri niihin asioihin joita meillä vielä on.
Toisaalta läheisiä ystäviä ja sukulaisia olemme nähneet ja tavanneet lähes yhtäpaljon kuin normaalisti.
Eniten ärsyttää tämä yleinen kahtiajako, ja koronan ns. valta, joka ulottuu lähes kaikkiin ja kaikkialle. Harmittaa miten tämä yleisellä tasolla repii sukuja ja perheitä erilleen ja ajaa ihmiset henkiseen ahdinkoon.
Itse olen lakannut ajat sitten lukemasta lähes mitään koronaa liittyviä uutisia yms. En koe että niiden lukeminen millään tapaa auttaa tai parantaa kenenkään elämän laatua. Eikä edes pelasta siltä koronalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen koronasta huolimatta. Lapsiperheellinen mies. Introvertti. Turhia menoja on karsiutunut paljon.
Omien lasten ja myös muiden ihmisten tilanne harmittaa toki. Emme ole esimerkiksi olleet ulkomailla koko kriisin aikana. Mutta on ihmiskunnalla ollut paljon tähänastista koronaa vaikeampia kriisejä aiemmin. Iso sukupolvikokemus tämä on kaikille nyt eläville joka tapauksessa.
Nöyräksi vetää, kun mietin, pääseekö omat lastenlapset edes huvipuistoon ensi kesänä.
Jos ei pääse huvipuistoon niin lapsenlapset voi viedä vaikka metsäretkelle. Luultavasti tykkäävät vähintään yhtä paljon ja voivat vaikka vahingossa oppiakin jotain luonnosta. Kunhan vaan nyrpistelevä isovanhempi ei pilaa heidän iloaan koronaa itkemällä.
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Jos salit ovat kiinni niin ulkokuntosali tai kotitreeni toimii. Kun ravintolaan ei pääse niin pidetään kotibileet. Aina on vaihtoehtoja.